Lapsuutesi elokuvatrauma?

Vierailija kirjoitti:

Tv-sarja Soittorasia. En muista siitä mitään muuta kuin kohtauksen jossa yhtäkkiä ikkunan takana näkyi jonkun äijän naama. Sen jälkeen olen AINA vetänyt verhot kiinni pimeällä. Jos verhot on auki, en uskalla katsoa ikkunaan päin. Edelleenkään ja sarjasta on sentään vuosikymmeniä.

Manaaja. Olin puoli vuotta katsomisen jälkeen varma että saatana alkaa riivaamaan minuakin... Vieläkin vähän ahdistaa se pianotunnari. :'D

Joskus 50 luvulla isäni vei minut katsomaan jotain animaatioelokuvaa,jossa vuohiemo piilotti kilinsä talon piilopaikkoihin koska susi kolkutteli ovelle.Elokuvan nimeä en muista. Sen vain,että tunsin surua kilien puolesta.Ehkä johtui eäirakkaasta  luonteestani.Pidän kuitenkin susista.

Disneyn Liisa Ihmemaassa, jotain 8-vuotiaana. Trauma jäi, kun tajusin, etten koskaan opi piirtämään noin hyvin, kuin ne animaatiot oli piirretty. Yritin kuitenkin sinnikkäästi elokuvan nähtyäni, mutta en päässyt lähellekään.

Tappajahai, Ennustus, Alien, Carinin paronittaren katkera kohtalo, Safiiri ja Teräs, Hiidenvirta, Triffidien kapina...  liian nuorena eli siinä ala-asteiässä. Sen verran aloin pelätä kaikkea kauhua, että en enää isompana katsonut kauhuelokuvia, esim. en ole nähnyt Painajainen Elm Streetillä, Friday 13th, Halloween, Se, Hohto Ringym. klassikoita ollenkaan. Mutta kauhu ja mysteerit on aina kiehtoneet ja kiehtoo edelleen. Nyt "katson" kauhuelokuvat IMDB:n synopsis-haun kautta eli luen mitä leffassa tapahtuu mutta ei tarvi katsoa sitä ... 

Ai niin, jostain löysin etsimällä sen yhden Kingin kirjaan perustuvan lyhytelokuvanpätkänkin, joka on jäänyt mieleen vaivaamaan eli The Raft, jossa teiniporukka tulee järvelle uimaan, rannassa on uinti kielletty kyltti. Uivat sellaiselle laiturille/lautalla keskelle järveä. Järvessa on joku omituinen öljynkaltainen limamonsteri, joka saalistaa ja tuhoaa tyypit yksi kerrallaan.  On tullut kai osana jotain Creepshow-sarjaa tms. Näitä lauantai-illan kauhu/fantasiajuttuja tuli yhteen aikaan, Twilight Show oli myös hyvä. Ei ne oikeasti kauhean pelottavia ollut, silleen sopivasti outoja vaan, usein vähän humoristisia lyhyitä kauhutarinoita.

Jotkut X-filesin jaksot jääneet itselläkin päähän, just noi mitä edelläkin mainittu. Sitten oli se ihme syrjäseudun insestiperhe, jossa sängyn alla makaava rampa äiti teki lapsia rujojen sekopääpoikiensa kanssa. Jotkut Criminal Mindsin jaksot on olleet aika karmivia, siis siinä mielessä, että vaikka vaikuttavat mielikuvituksellisilta ja yliampuvilta, niin osa niistä perustuu tositapahtumiin. 

Sain varhaisteininä painajaisia vampyyrielokuvista niin, että pyysin yksi joulu lahjaksi hopeisen ristin vaikka toki tajusin, ettei vampyyrejä oikeasti ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Lyhytelokuva kuolevasta linnusta joka raahusti rannalla kunnes lyyhistyi hiekalle ja tuuli tuiversi sen sulkia. Näin sen alle kymmenen vuotiaana 80-luvun alussa ja siitä jäi ikuinen trauma.

Minulle jäi myös ikuinen trauma, kun näin telkkarissa videon, joka kertoi hylätystä kesäkissasta. Siinä soi  kappale "Elämälle kiitos" , johon oli tehty uudet  aiheenmukaiset sanat. Kissa menehtyi nälkään ja kylmään. Eläinrakkalle hyvin surullista katsottavaa, valistusmielessä se oli tehty. Etteivät ajattelemattomat ihmiset ottaisi  kissaa hylätäkseen sen sitten.

70-luvun alussa katsottiin frendin kanssa Räsynukke. Pelotti mutta lumoutuneena katsoin sitä joki-kohtausta.

 Toinen oli se 40-luvun suomalainen elokuva, jossa Regina Linnanheimo mullistelee silmiään ja nauraa kammottavasti. Hän ajaa siinä autolla kaasu pohjassa. Pirskattiko sen filmin nimi oli...

70-luvulla oli myös sarja Yöjuttu. Katsoin sitä viltin suojissa lähellä äitiä. Makuuhuoneemme olivat yläkerrassa, että eipä sitä sinnekään uskaltanut hilpaista yksin.

Vierailija kirjoitti:

E.T.! Pelkäsin sitä sairastunutta E.T.:tä :D Se oli jotenkin karmiva. Haha.

Mäkin pelkäsin sitä E.T:tä ja sain trauman siitä, että kotona oli ruoaksi kotletteja ja mun mielestä se ET näytti ihan kotlettipihviltä =D

Yöjuttu oli ihan karmea. Joskus yölinjakin radiossa oli ahdistava, myöhemmin.

En uskaltanut mennä uimaan monena kesänä Tappajahai-leffojen takia.

Alien

Predator

Ne Child's Play leffat joissa oli se punatukkainen tappajanukke Chucky.

Tappajahai. En edelleenkään uskalla yksin uimaan

Vierailija kirjoitti:

The Omen eli Ennustus. Se alkuperäinen vuodelta 1976. Pelkästään sen pikkupoika-pirun katse oli jotain karmivaa.

Katsoppa Herttuatar Catherine Middletonista tehtyä muotokuvaa ja vertaa Omenin vihreälenikiseen naiseen niin se on ihan hirveetä !!

Vierailija kirjoitti:

Kuudes aisti, se kohtaus missä näkyy hirtettyjä ihmisiä. Olin varmaan joku 6v ja salaa kurkin nurkan takaa, kun isosisko katsoi sitä.

ja se kohtaus jossa poika näkee sen kuolleen tytön ja kun se (myrkytetty) tyttö oksentaa.

Sitä tyttöä näytteli The O.C-sarjan Mischa Barton eli Marissa.

Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät. Ne sulavat natsit siinä lopussa.

Lapsena Robocop elokuvan päähenkilö Murphyn "kuolema". Näin painajaisia tuosta.

Pelastakaa Sotamies Ryan ja juutalaissotilaan Mellishin puukottaminen. Piti aina kelata se kohta, koska se oli niin pelottava. Alla linkit.

Teininä katsoin joskus yöllä Syvä Joki nimistä elokuvaa kun TV:stä tuli. Sit siinä tuli se raiskauskohtaus, jossa heinähattumies raiskaa toisen miehen. Se oli shokki, koska en odottanut koskaan näkeväni mitään sellaista ihan fiksulta toimintaelokuvalta vaikuttavalta elokuvalta :D Koulussa juteltiin siitä kun muutkin oli sitä katselleet.

Sit lisäksi muita wtf hetkiä oli ranskalaisen Irreversible elokuvan raiskaus- ja "vaahtosammutinkohtaukset"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

The Omen eli Ennustus. Se alkuperäinen vuodelta 1976. Pelkästään sen pikkupoika-pirun katse oli jotain karmivaa.

Katsoppa Herttuatar Catherine Middletonista tehtyä muotokuvaa ja vertaa Omenin vihreälenikiseen naiseen niin se on ihan hirveetä !!

Vertaappa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Portrait_of_Catherine,_Duchess_of_Cambr…

http://omen.wikia.com/wiki/Holly_(1976)