Lapsuutesi kirjatrauma?

Mulle ostettiin joskus muistaakseni synttärilahjaksi lastenkirja, jossa tyttö ompelee mummonsa kanssa tilkkutäkkiä. Sitten se mummo kuolee, olisiko ollut syöpään. Täkki jäi tytölle. Ahdistuin siitä tosi rajusti jostain syystä. Ehkä se hankittiin mulle valmistelemaan sitä, että meillä tuolloin asunut mummuni kuolee joskus tms. (kuoli sit kun olin 19 v)

Noitaroihu savuaa

Liian aikaisin luettu Henry Millerin Kauriin kääntöpiiri... oli kuin moukarinisku päähän. En suosittele alaikäisille.

Noidan käsikirja 7-vuotiaana. Bim mustakorva. Asfalttipuutarha ehkä 9-vuotiaana. Aikuisten kirja, jossa "hullut" vanhemmat kuolevat (laski isä saa aivohalvauksen ja äiti tekee itsemurhan) lapset 13 v. 14 v. Ja 16 v. Siirtävät ruumiit kellariin ja jatkavat normaalia elämää johon sisältyy mm.keskinäiset lääkärileikit. Tunnelma on tosi ahdistava.

Siis sementtipuutarha eikä Asfalttipuutarha.

Seitsemän veljestä meinasi vaivuttaa tylsyydellään koomaan.

Luin lapsena todella paljon ja ala-asteiässä myös aikuisten kirjoja. Kerran nappasin vanhempieni kirjahyllystä teoksen Portnoyn tauti. Oli aika erikoinen lukukokemus.Lukiessa tiesi, että tekee nyt jotain sopimatonta.

Mulle jäi mieleen kummittelemaan Pessi ja Illusia-kirjasta se Ristilukki-hahmon kohtalo. Kirjassa muistaakseni kerrottiin, että joku pistiäinen muni sen sisälle munansa, jotka sitten aikanaan kuoriutuvat ja syövät hänet. Lapsena se oli kirjoitettu jotenkin niin, etten heti ymmärtänyt asian laitaa kunnes luin kirjan uudelleen aikuisena.

Jöröjukka. Löytyi isovanhemmilta. Ei sopivaa luettavaa minkään ikäisille.

Noidan käsikirja ala-asteella... lopulta pelkäsin koko kirjaakin niin paljon että vein sen isäni luo missä olin harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan nimeä en muista, vihreäkantinen se oli ja päällikannessa joku kesäinen kuva. Luin sen noin kymmenvuotiaana.Tarina kertoi jostain lapsesta, joka vietti kesää maalaistalossa. Kirja oli siis ihan lastenkirja. En voinut ymmärtää outoa kohtaa, jossa tyttö näki kun joku isäntäväen mies tai renki oli navetassa lehmän takana jakkaralla jne. Suoraan ei tietenkään siinä kuvattu toimintaa. En voi vieläkään ymmärtää, miksi lastenkirjassa on sellainen kohta. Kyseinen kirja pitäisi poistaa myynnistä ja polttaa roviolla.

Taisi olla siementäjä! 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Joku kummitusjuttukirja, jossa oli ihan kauheita tarinoita vaikka oli muka lapsille suunnattu!

Minulla oli todennäköisesti tämä sama sama kirja n. kymmenen vuotiaana, josta tuli traumat enkä uskaltanut olla koulun jälkeen yksin kotona pitkään aikaan! Olin tosi herkkä ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu lapsi, ja kirjassa oli tosiaan "viihdyttäviä" tarinoita esim. miten kuollut ihminen kostaa lapselle leikkaamalla irti tämän sisäelimen, kirotusta nukesta joka tappaa koko perheen lapset yhden kerrallaan, ja irrallisena kummittelevasta vihreästä kädestä joka - yllätys, yllätys - tappaa lapsen hänen omaan vuoteeseensa. Tämä 80-luvulla, ja tuo kirja oli olevinaan joku sen ajan hittituote, minäkin lainasin sen hyväuskoisena ihan meidän ala-asteen kirjastosta :(

Veljeni Leijonamieli

Täällä Pohjantähden alla -kirjan teloituskohtaukset. Vaikka en edes ollut enää ihan lapsi, muistaakseni noin 13-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjan nimeä en muista, vihreäkantinen se oli ja päällikannessa joku kesäinen kuva. Luin sen noin kymmenvuotiaana.Tarina kertoi jostain lapsesta, joka vietti kesää maalaistalossa. Kirja oli siis ihan lastenkirja. En voinut ymmärtää outoa kohtaa, jossa tyttö näki kun joku isäntäväen mies tai renki oli navetassa lehmän takana jakkaralla jne. Suoraan ei tietenkään siinä kuvattu toimintaa. En voi vieläkään ymmärtää, miksi lastenkirjassa on sellainen kohta. Kyseinen kirja pitäisi poistaa myynnistä ja polttaa roviolla.

Taisi olla siementäjä! 😂😂😂

Siis keinosiementäjä. Oli ihan ammatti. En tiedä onko vielä?

Myytillisiä tarinoita ja toinen samankaltainen teos Kotiseudun tarinoita (luin ala-asteella), osa jutuista oli aika hirvittäviä sen ikäiselle. Enkä nytkään ottaisi iltalukemiseksi... Sisältää suoraan kansalta taltioituja suomalaisia myytti/kauhujuttuja.

Gustave Doren kuvittama perheraamattu oli myös jylhän kolkko.

Sitten muistan vielä sellaisen perinpohjin masentavan lastenkirjan, jossa yh-äiti ja tytär elävät yhdessä, tyttö ikävöi ainakin pappaansa, joka on kuollut ja kaikki on masentavaa, yksinäistä ja ankeaa. Lapsen lempipehmolelukin näyttää niin umpisurkealta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noidan Käsikirja, piti lainata kun kaikki muutkin olivat sen lukeneet! Taivas että pelotti pitkän aikaa oikaista metsän läpi bussipysäkille aamuhämärässä, ja käydä illalla nukkumaan,... Taisin olla kolmannella luokalla.

Tämä myös, isoveli ja kaverinsa pakottivat minut selailemaan sitä. Olin tokaluokalla. Viime viikolla kun kävin kirjastossa ja näin sen kannen pääkallon, meni kylmät väreet :D Olen 30-vuotias.

Onko niitä muka vielä joissain kirjastoissa? ;O

Joitakin vuosia sitten oli vielä PK-seudulla kirjaston listoilla, mutta kirjaa ei löytynyt oikeasti mistään. Ostin sitten Huutonetistä, kun oli pakko saada oma kappale hyllyyn. Kyllähän se oli hurja, mutta myös kiehtova kirja silloin joskus. Jotenkin sieltä jäi mieleen se lantaa syövä vampyyri :,D

Tuntematon Sotilas, jotenkin sota on osattu kuvailla niin aidosti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.

Meillä oli myös tämä kirjasarja, en tosin muista siitä juuri muuta kuin ne kirjojen kansikuvat. Voi olla, että meille ei sitä varsinaisesti luettu, se vain oli meillä. Toisen uskonnollisen (punakantisen) kirjasarjan muista paremmin, mutta siinä ei tainnut olla mitään moraaliopetuksia, vaan ihan vain raamatun kertomuksia satujen muodossa.

Joo mä muistan kans sen punakantisen kirjasarjan ja en lapsena edes tainnut tajuta että ne varsinaisesti on raamatun kertomuksia, oli vaan tarinoita joita oli mukava kuunnella kun joku luki ja isot värikkäät kuvat. Eli siitä kirjasarjasta jäi mulle ihan positiivinen kuva, pyysin kai lapsena lukemaan ne mulle moneen kertaan.

Mut mitään erityisen traumatisoivaa kirjaa en muista, vaikka aika nuorena tuli jo luettua esim stephen kingin kirjoja ja muuta, kun jotkut neiti etsivät lakkasi kiinnostamasta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D

Sain vapaasti lukea kaikkea,mitä kirjahyllystä löytyi, joten kirjatraumoja on paljon,pahin on Torey Haydenin Tiikerinlapsi,joka kertoi pahoinpidellystä,seksualusesti hyväksikäytetystä pikkutytöstä.

Sitten oli Synnyttäjät,jossa oli synnytyskertomuksia ja Kirkkohäät,jossa päähenkilö oli pikkutyttö joka muutti äitinsä kanssa vähän väliä,isäpuolet vaihtuivat tiuhaan ja koulukaverit kiusasuvat/ahdistelivat.

Myös Andersenin sadut ahdistivat,pahin oli Punaiset kengät.