Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Itsellä ikävin kirja oli sellainen missä kissaemo synnytti monta pentua ja myöhemmin yksi jäi auton alle. Kirja oli lasten kirja ja siinä oli piirroskuvia mukana ja vielä oikein piirrettykin se kissanpentu kuolleena. Meillä oli tuolloin kissa ja tuntui kamalalta lukea kirjaa. Itse liimasin kissatarran kirjan sivulle ja ajattelin että siinä on se kuollut pentu elossa. Loppu taisi olla onnellinen. Kirjan nimi oli Lyyli-kissan pennut. Myöhemmin se omakin kissa sitten jäi auton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja antoi mulle koulussa luettavaksi Bertin pähkäilyt kun olin kymmenenvuotias. Hän ei ollut itse lukenut kyseistä kirjaa, joka siis kertoo teini-ikäisestä Bertistä, joka haluaa kellistää melkein jokaisen vastaantulevan tytön sänkyyn. Kirjaa oli tosi ahdistavaa lukea ja voi sitä häpeän määrää, kun opettaja eräs tunti rupesi selailemaan sitä. Se kiusallinen ilme meidän molempien kasvoilla :'D
Satu tulitikkutytöstä oli tosiaan kaunis ja kiehtova, MUTTA teki aina tajuttoman surulliseksi! :( MITÄ aikuiset oikein on ajatelleet, kun tuollaisia tarinoita ovat lapsille lukeneet??
Muistaako kukaan tällaisen satukirjan nimeä: kirja oli aika ohut, ja siinä oli suuret värikkäät piirros-kuvat joka sivulla. Tarina oli surullinen, päähenkilö oli pikkupoika, ja sitten siinä oli sellainen kissa. Harmi kun en muista millään, että oliko pojan nimi Kössi, Ossi, Osmo vai mikä ihme... Joskus 70-luvun loppupuolella äiti tuota minulle kirjastosta lainasi ja luki mulle sitä satua. Jäin jotenkin ihan koukkuun siihen, niihin kuviin ja siihen tarinaan, vaikka samalla se oli jotenkin niin surullinen että ihan sydämestä puristi! Jotenkin se poika ja kissa vissiin ois tykänny olla yhdessä, mutta jostain syystä se ei vaan ollu mahdollista tms. Kissa saattoi olla sellainen aika peruskatti ehkä sellainen harmaaraidallinen tms. Tahtoisin lukea tuon kirjan vielä uudelleen. Yritin googletella, mutta en vaan löydä tuon kirjan nimeä.
Joitain lapsuuteni kirjoja olenkin lukenut uudelleen, se on kiehtova kokemus, suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku hiukan kuvailla sen Noita-kirjan sisältöä? En ole koskaan kuullutkaan moisesta, mutta nyt olen ihan älyttömän utelias! 😄
googlen kuvahaku noidan käsikirja:
https://www.google.fi/search?q=noidan+k%C3%A4sikirja&dcr=0&source=lnms&…
Vierailija kirjoitti:
Luin ala-asteella sellaisen kummituskirjan kuin "Kunhan Helen Tulee" ja tykkäsin kovasti, mutta kaveri joka vinkistäni luki kyseisen kirjan alkoi pelätä ihan hirveästi! Sori Mari.
Samaa kirjaa olin tulossa listaamaan ja äsken kun googletin tekijää (Mary Downing Hahn) ja puhelimen näytölle lävähti tuo kansikuva niin vieläkin se sai ihon nousemaan kananlihalle :D Vaikka lukemisesta on yli 20v aikaa.
Hyvä kirja se oli, mutta traumat kyllä jäi. Jokohan sen uskaltaisi lukea uudelleen, nyt alkoi vaivata kun ei enää muista sisältöä tarkkaan.
Toinen samaan aikaan lukemani kirja oli vielä pahempi; "Kuu paistaa, kuollut ajaa, suomalaisia aavetarinoita". Hrrrr, ei todellakaan sopivaa luettavaa n. kymmenvuotiaalle jolla oli sikamaisen vilkas mielikuvitus.... Silti tuo piti lukea useampaan kertaan läpi, sen jälkeen en olekaan sitten mitään kauhua/kummitysjuttuja uskaltanutkaan lukea/katsoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Luin sen varmaan 12-vuotiaana.
https://www.risingshadow.fi/library/book/2593-porriainen-lentaa-hamaris…
Kuin tämän joskus 10-11 -vuotiaana. Oli pelottavia elementtejä siinä, vieläkin muistan tunteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja antoi mulle koulussa luettavaksi Bertin pähkäilyt kun olin kymmenenvuotias. Hän ei ollut itse lukenut kyseistä kirjaa, joka siis kertoo teini-ikäisestä Bertistä, joka haluaa kellistää melkein jokaisen vastaantulevan tytön sänkyyn. Kirjaa oli tosi ahdistavaa lukea ja voi sitä häpeän määrää, kun opettaja eräs tunti rupesi selailemaan sitä. Se kiusallinen ilme meidän molempien kasvoilla :'D
Itse ahmin Bert-kirjoja ala-asteella ja yläasteella mutta voi jestas mihin tilanteeseen jouduit! Olisi opettaja voinut vähän vilkaista sisältöä..
Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.
Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.
Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiina-kirja missä selviää että Tiinan pikkusiskolla on diabetes mikä niihin aikoihin oli hengenvaarallinen. Olin vakuuttunut että minulla on 'sokeritauti' tämän luettuani ja kuolen siihen. Olin ehkä 8v.
Noidan käsikirja täälläkin. Olin 9-vuotiaana kitarisaleikkauksessa ja siellä oli lastenosaston lukemisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena todella paljon, koko ajan piti olla kirja kädessä. Sitten lomalla tädin luona loppui omat kirjat kesken ja lainasin kirjahyllystä. Tiikerityttö, tiikerisilmä tai joku sellainen? Nimen perusteella odotin tosiaan kirjan olevan lastenkirja. Joku viidakkoseikkailu. Eipä ollut ei.
Kirjassa kerrotaan, miten tyttö on 6-vuotiaana pahoinpidellyt pienempää lasta, en muista oliko jopa tappanut. Kantavana ideana siinä taisi olla, miten pääsi sitten johonkin erityisesikouluun tms, jossa empaattinen opettaja otti tytön siipiensä suojaan. Siellä esikoulussa mm. kaivoi akvaariokaloilta silmät päästä. Tyttö asui isänsä luona, en muista miksei äiti ollut kuvioissa. Isän veli pääsi vankilasta ja muutti näiden luokse. No sepä olikin sitten pedofiili ja kun ei yhdyntä onnistunut niin eikun leipäveittä kehiin jne.
Todellakaan ei ollut 10-vuotiaalle sopiva kirja. Olin jo silloin itse niin hölmö, etten osannut lopettaa kirjoja kesken. En tajua, miksi täti antoi mun lukea sen. Ilmeisesti ei lapsettomana ihan ymmärtänyt ikääni? Jäi traumat kyllä ja edelleen silloin tällöin palaa mieleen.
Oliko kirja kenties Torey Haydenin Tiikerin lapsi?
Joku sellainen kirja, jossa pienen lapsen vanhemmat riitelivät usein ja lopulta erosivat ja lapsi oli siitä kovin surullinen. Eräänä iltana lapsi nukahti ja näki unta varpusesta (?), jolla oli erikoinen kaulakoru kaulassa. Varpunen ja muut metsäneläimet lohduttivat lasta. Aamulla kun lapsi heräsi, hän näki ikkunalaudallaan istumassa varpusen, jolla oli sama kaulakoru kuin varpusella hänen unessaan.
Tarina itsessään kai ei ollut kovin kamala, mutta aloin pelätä vanhempieni eroa ihan kamalasti. Ihan mielenkiinnosta, jos joku muistaa kirjan nimen niin kertokaa ihmeessä, olisi kiva käydä selailemassa sitä kirjastossa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ala-asteella sellaisen kummituskirjan kuin "Kunhan Helen Tulee" ja tykkäsin kovasti, mutta kaveri joka vinkistäni luki kyseisen kirjan alkoi pelätä ihan hirveästi! Sori Mari.
Nyt kun näin kansikuvan, muistan että olen lukenut myös tuon kirjan Kunhan Helen tulee :) Nimi kuulosti tutulta. En tosin saanut traumoja, muistaakseni tykkäsin kirjasta.
Kuu paistaa kuollut ajaa ja Pörriäinen lentää hämärässä oli tosi hyviä, mun mielestä. Saduista tykkäsin myös, onhan niistä osa raakoja, mut siis nehän on satuja. Nyt muistan että keksin itekin jotain tarinoita ton Kuu paistaa kuollut ajaa inspiroimana. 😆
Kalevala. Että inhosin niitä äikän tunteja kun lausuttiin kalevalan säkeitä. EI kiinnostanut silloin yhtään koko kirja.
Ian McEwanin Sementtipuutarha (ensim. suomennos 1980 kait). Se oli jostain syystä kotini kirjahyllyssä ja äiti muistaakseni kielsi lukemasta sitä. Olin kait joku 10-12 vuotias ja pitihän se sitten salaa lukea. Aivan kamalan ahdistava ja pelottava. Varsinkin se jäi mieleen kun perheen äiti kuoltuaan valettiin sementtiin, oisko ollut kylpyammeeseen tms. ja kun sementti kuivuessaan halkeili, niin mädän ruumiin hajut ja kärpäset valtasivat talon jne. Se oli kuvottava kirja muutenkin. Jotenkin traumoja jäi siitä. Linkissä parempi kuvaus kirjasta.
http://www.kirjaintenvirrassa.com/2012/01/ian-mcewan-sementtipuutarha.h…
Niin, ja tietysti tuo jo monesti mainittu Noidan käsikirja, vieläkin värisytti kun katsoin noita googlen kuvia siitä...
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Luin sen varmaan 12-vuotiaana.
Mikä siinä traumatisoi? Itse luin 6-vuotiaana Valtion, eikä siitä traumaa jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Orwellin Eläinten vallankumous. Luin noin 12-vuotiaana.
Minuun tuo teki vaikutuksen. Niin totta. Ihana ihana kirja, rakastin sitä jo lapsena. Mutta olenkin vähän outo, kun mielestäni edelleen Orwellin 1984 on ehkä paras kirja ikinä.
Veljeni Leijonamieli. Ahdisti, itketti, oli jotenkin ihan liikaa. Ei muista minkä ikäisenä kuulin (äiti luki) enkä muista itse asiassa edes tarinaa kunnolla, mutta kurkkua kuristaa pelkän nimen kuuleminen.