Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa
08.09.2017 |
Koska se, mitä teen, ei kuitenkaan riitä, en tee enää mitään. Riittämättömyyden tunteen synty on äitini vika ja mieheni jatkaa sitä olettamalla, että minulta voi vaatia kaikenmaailman normaalien ihmisten henkistä kapasitettia sietää sitä, ettei ikinä tule kunnollista, kun on siivonnut. Koska lapsiperheessä on ihan kohta kuitenkin sotkuista. Mieheni joutuu siivoamaan itse, koska en kestä sitä, että hän odottaa minun jotenkin saavan aikaiseksi siistiä.
Ja vaikkei hän ole edes kovin vaativainen, niin hän ei ymmärrä nostaa taakkaa tästä asiasta ja ongelmasta pois mun harteiltani, ja tukea mua siinä, kun mulla on se riittämättömyyden tunne.
Kommentit (393)
Siis luovutti eilen illalla sen tämän aamuisen kanssa. Kun kysyin, että "riittääkö se", niin sitten sanoi, että ja sunnuntainakin ois, ja...eli että mikään ei riitä, aina on jotain tarpeita, joita mun pitäis tyydyttää kuin se hänen juoksemisensa ois mulle tärkeää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
ap
Kun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Vierailija kirjoitti:
Siis luovutti eilen illalla sen tämän aamuisen kanssa. Kun kysyin, että "riittääkö se", niin sitten sanoi, että ja sunnuntainakin ois, ja...eli että mikään ei riitä, aina on jotain tarpeita, joita mun pitäis tyydyttää kuin se hänen juoksemisensa ois mulle tärkeää.
ap
Miehesi on aika oppia, että yksinhuoltajana hän hankkii lapsenvahtinsa jostain muualta tai sitten ei mene juoksemaan. Tosin kouluikäiset voivat olla jo pari tuntia keskenäänkin, jos vanhempi haluaa käydä lenkillä. Tehkää mahdollisimman pian se tapaamissopimus, niin pelisäännöt selkenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
apKun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Kyllä minä osaan ottaa muita huomioon, mutta en vain saanut siivottua tasolla, jonka olisin kokenut olevan riittävä. Enkä muutenkaan toimia perheessä tavalla, joka olisi ihanteellinen ja riittävä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis luovutti eilen illalla sen tämän aamuisen kanssa. Kun kysyin, että "riittääkö se", niin sitten sanoi, että ja sunnuntainakin ois, ja...eli että mikään ei riitä, aina on jotain tarpeita, joita mun pitäis tyydyttää kuin se hänen juoksemisensa ois mulle tärkeää.
apMiehesi on aika oppia, että yksinhuoltajana hän hankkii lapsenvahtinsa jostain muualta tai sitten ei mene juoksemaan. Tosin kouluikäiset voivat olla jo pari tuntia keskenäänkin, jos vanhempi haluaa käydä lenkillä. Tehkää mahdollisimman pian se tapaamissopimus, niin pelisäännöt selkenevät.
Tuo asenne helpottais mua aika paljon. En ymmärrä, miksi pitää tukeutua minuun, vaikka meillä yhteisiä lapsia onkin, kun mä kärsin siitä. Olen sitä koittanut hänelle sanoa, etten jaksa, mutta ei ihminen, jolla ei ole jaksamisen kanssa ongelmia sitä vaan ilmeisesti voi tajuta. Sekin saa aikaan riittämättömyydentunnetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
apKun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Kyllä minä osaan ottaa muita huomioon, mutta en vain saanut siivottua tasolla, jonka olisin kokenut olevan riittävä. Enkä muutenkaan toimia perheessä tavalla, joka olisi ihanteellinen ja riittävä.
ap
Eli sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä vaan se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Niinpä on oikein hyvä asia, että asut nyt yksin. Nyt vaan järjestät asiasi sillä tavalla kuntoon, että mikään ei roiku suullisten sopimusten varassa.
Hän siis tietenkin tukeutui minuun jo kun asuimme vielä yhdessä. Vaikka mulla on kaikkia vaikeuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
apKun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Kyllä minä osaan ottaa muita huomioon, mutta en vain saanut siivottua tasolla, jonka olisin kokenut olevan riittävä. Enkä muutenkaan toimia perheessä tavalla, joka olisi ihanteellinen ja riittävä.
apEli sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä vaan se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Niinpä on oikein hyvä asia, että asut nyt yksin. Nyt vaan järjestät asiasi sillä tavalla kuntoon, että mikään ei roiku suullisten sopimusten varassa.
Aha. Että koska mun äiti on vaurioittanut minua siihen, että koen riittämättömyyden tunnetta, niin sinä katsot oikeudeksesi leimata minut siitä? Että sulle ei sovi, sä oot kykenemätön? Mies koitti kuormittaa minua tukeutumalla minuun, en mä tässä yksin ole se, joka ei johonkin kykene. Jos mies kykenisi kantamaan itse omat valintansa tukeutumatta minuun ja tukemaan minua sen sijaan, niin olisin ehkä päässyt äitini aiheuttamista haavoista. Ymmärrän, ettei keneltäkäön voi sellaista vaatia tai edellyttää, mutta en silti ymmärrä toiseen tukeutumista jonain oikeutena sinänsä, ja jos sitä ei saa, niin mä en kykene johonkin vai?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
apKun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Kyllä minä osaan ottaa muita huomioon, mutta en vain saanut siivottua tasolla, jonka olisin kokenut olevan riittävä. Enkä muutenkaan toimia perheessä tavalla, joka olisi ihanteellinen ja riittävä.
apEli sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä vaan se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Niinpä on oikein hyvä asia, että asut nyt yksin. Nyt vaan järjestät asiasi sillä tavalla kuntoon, että mikään ei roiku suullisten sopimusten varassa.
Aha. Että koska mun äiti on vaurioittanut minua siihen, että koen riittämättömyyden tunnetta, niin sinä katsot oikeudeksesi leimata minut siitä? Että sulle ei sovi, sä oot kykenemätön? Mies koitti kuormittaa minua tukeutumalla minuun, en mä tässä yksin ole se, joka ei johonkin kykene. Jos mies kykenisi kantamaan itse omat valintansa tukeutumatta minuun ja tukemaan minua sen sijaan, niin olisin ehkä päässyt äitini aiheuttamista haavoista. Ymmärrän, ettei keneltäkäön voi sellaista vaatia tai edellyttää, mutta en silti ymmärrä toiseen tukeutumista jonain oikeutena sinänsä, ja jos sitä ei saa, niin mä en kykene johonkin vai?
ap
Okei, korjaan edellistä: sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä tuon miehen kanssa. Jonkun toisen kanssa voi sopiakin. Tärkeintä kuitenkin on, että olet lähtenyt suhteesta, joka tuottaa sinulle pahaa oloa. Nyt vaan käytännön asiat kuntoon ja sen jälkeen teillä kummallakin on omat elämänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.
apLiikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari.
Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.
apJos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa.
Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.
apSe on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.
Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.
apLasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies.
Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.
apEikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?
Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.
apNo mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua.
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
apKun elatussopimus on tehty, sinä voit aivan vapaasti tarjota miehellesi lastenhoitoapua ja juuri silloin ja juuri sen verran kuin se sinulle itsellesi sopii. Kukaan ei määräile sua.
Parisuhde ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Joskus elämä on parempaa, kun asuu yksin ja voi tehdä just niinkuin itse haluaa. Jos ei huvita siivota, ei siivoa. Jos haluaa syödä näkkileipää sängyssä, syö. Jos haluaa nukkua koko lauantaipäivän, nukkuu. Ei tarvitse ottaa muita huomioon eikä kukaan määräile.
Kyllä minä osaan ottaa muita huomioon, mutta en vain saanut siivottua tasolla, jonka olisin kokenut olevan riittävä. Enkä muutenkaan toimia perheessä tavalla, joka olisi ihanteellinen ja riittävä.
apEli sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä vaan se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Niinpä on oikein hyvä asia, että asut nyt yksin. Nyt vaan järjestät asiasi sillä tavalla kuntoon, että mikään ei roiku suullisten sopimusten varassa.
Aha. Että koska mun äiti on vaurioittanut minua siihen, että koen riittämättömyyden tunnetta, niin sinä katsot oikeudeksesi leimata minut siitä? Että sulle ei sovi, sä oot kykenemätön? Mies koitti kuormittaa minua tukeutumalla minuun, en mä tässä yksin ole se, joka ei johonkin kykene. Jos mies kykenisi kantamaan itse omat valintansa tukeutumatta minuun ja tukemaan minua sen sijaan, niin olisin ehkä päässyt äitini aiheuttamista haavoista. Ymmärrän, ettei keneltäkäön voi sellaista vaatia tai edellyttää, mutta en silti ymmärrä toiseen tukeutumista jonain oikeutena sinänsä, ja jos sitä ei saa, niin mä en kykene johonkin vai?
apOkei, korjaan edellistä: sinulle ei sovi parisuhde ja perhe-elämä tuon miehen kanssa. Jonkun toisen kanssa voi sopiakin. Tärkeintä kuitenkin on, että olet lähtenyt suhteesta, joka tuottaa sinulle pahaa oloa. Nyt vaan käytännön asiat kuntoon ja sen jälkeen teillä kummallakin on omat elämänne.
Kiitos kun ymmärrät. Ei sovi hänen kanssaan ei, ja olen siitä tietysti surullinen. Ja tiedän senkin, että äitini aiheuttamien vaurioiden vuoksi minun on erittäin hankalaa löytää ketään, sopivaa siis, siitäkin olen surullinen.
ap
Ei tämä ollut minulle koskaan edes epäselvää, että jos homma ei toimi, menemme erillemme. Turha siinä olisikaan ollut mennä naimisiin. Oli vain ajan kysymys, milloin homma ei enää toimi, tai sitten se olisi voinut kääntyä siihen, että saan tarvitsemaani tukea ja ymmärrystä mieheltä. Kumpi toteutuu ei voinut ennalta nähdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että onnellista lauantaipäivää vaan kaikille joita joku rakastaa!
ap
Ihana asia, että mies ja lapset on saaneet rauhan. Nyt elatusmaksut ja tapaamiset kuntoon. Luultavasti et pysty tapaamisia hoitamaan. Sekin kannattaa tehdä selväksi.
Varmasti et kykene kenenkään kanssa suhteeseen. Itsekkyys ja pahuu on sitä luokkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana asia, että mies ja lapset on saaneet rauhan. Nyt elatusmaksut ja tapaamiset kuntoon. Luultavasti et pysty tapaamisia hoitamaan. Sekin kannattaa tehdä selväksi.
Varmasti et kykene kenenkään kanssa suhteeseen. Itsekkyys ja pahuu on sitä luokkaa
Mitkä "elatusmaksut ja tapaamiset kuntoon"? Ei meidän tarvitse mistään sellaisesta sopia, jos emme halua. Minä maksan asumiseen liittyvät kulut, vaikken asu siellä, ja mies saa maksaa pääsääntöisesti lasten ruuat. Mä en ainakaan aio marssia tästä minnekään puhumaan, mitä tää kellekään kuuluu?
ap
Ja siis miten niin en pysty tapaamisia hoitamaan? Asuntoni on pieni, koska sen oli tarkoitus olla ainoastaan väliainakinen hengähdyspaikka kun alkoi raivostuttaaoikein kunnolla, mutta eipä ole huvittanut palata kotiin kun mies teki eräät oharit minulle muka vahingossa niin alkoi näyttää siltä, etten mä ole hänelle yhtään tärkeä. Niin siis kunhan saan perinnön hankin isomman asunnon ja lapset saa olla siistissä kodissa mun luona sitten. Kun on helpompaa siivota, kun lapset ei ole jaloissa 24/7 enkä aio ottaa turhaa tavaraa sinne.
ap
Ja olen toivottavasti siihen mennessä saanut rakkautta joka parantaa mun äidin tekoset.
ap
Mies saa olla aloitteellinen, jos jotkut maksut kiinnostaa. En vain tiedä jäisikö pakkasen puolelle, jos asioista virallisesti sovittaisiin. Koska totta kai autan nyt lasten isommissa hankinnoissakin jne.
ap
Isäsi elää vielä
Älä hänen rahojaan himoitse
Sinä et pysty lapsia hoitamaan. Et edes kohtaamaan. Asia ei tule muuttumaan. Et pysy tekemään mitään kenenkään vuoksi.
Sopimukset täytyy tehdä kuntoon. Muuten mies on sinun oikkujen armoilla jatkossakin
Vierailija kirjoitti:
Isäsi elää vielä
Älä hänen rahojaan himoitse
Sinä et pysty lapsia hoitamaan. Et edes kohtaamaan. Asia ei tule muuttumaan. Et pysy tekemään mitään kenenkään vuoksi.
Sopimukset täytyy tehdä kuntoon. Muuten mies on sinun oikkujen armoilla jatkossakin
Mun tartte mitään sopimuksia tehdä mihinkään kuntoon. Siinähän itket. Isä elää, mutta ei kukaan ole ollut kuolematta täällä toistaiseksi. Myös omistan omaisuutta, jossa on hallintaoikeus ja se raukeaa, kun isän vaimo aikanaan kuolee. Sen jälkeen voin tehdä niillä mitä haluan.
ap
No ei tuossa nyt ole edes kyse siitä, että lasten hyvinvointiin tarttis kenenkään puuttua. Mieskin sitten luovutti, ettei mun tarvii olla lasten kanssa mutta se on siis niin hölmöä, kun kaikesta tulee se tunne, ettei mulla ole sananvaltaa. Ei mulle ois ongelmaa olla avuksi, ellei tulis tunnetta, että määräillään.
ap