Riittämättömyyden tunteesta johtuen en siivoa

Vierailija kirjoitti:

Kuka siellä yksiössä siivoo?

Täällä ei sotku ahdista niin paljon, kun en ole tilivelvollinen siitä kellekään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen kommunikointikin on sellaista, että eilen kysyy kello 21.30, että tulisinko aamulla tänään klo 9-11 olemaan lasten kanssa, kun hän menisi juoksemaan. Miksi se pitää eilen kello 21.30 kysyä? Mulle tulee ihan sellainen tunne, että en saa järjestellä omaa elämääni ollenkaan, vaan mun pitää sitten mennä kun mies sanoo. Miten tuohon voisi sanoa että ei tuntematta itseään rikolliseksi? Mitä valinnanvaraa toi mulle jättää? Ja kun siis sekään ei riitä, jos suostuu, niin seuraava pyyntö päästä juoksemaan on ihan ovella. Eli koko ajan tunnen, että olen syypää, kun mies ei pääse harrastamaan.

ap

Onhan se toki liian rankkaa hoitaa kahta koululaista kaksi tuntia. Ei edes ruokaa tarvi (pysty) lapsille laittaa.

Teidän pitää tehdä ero kuntoon ja sulle tapaamiset... Liikaa ja liian raskasta äitihullulle toki.

Ongelma ei ole olla kahta tuntia lasten kanssa vaan se, että mulla ei ol sananvaltaa mihinkään. Mies vain ilmoittaa, että nyt tarttis ja mäkö hyppään?

ap

Sun on hankala tehdä yhtään mitään kenenkään vuoksi. Tämä on selvä. Johtuu ihan vain sinun pahuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka siellä yksiössä siivoo?

Täällä ei sotku ahdista niin paljon, kun en ole tilivelvollinen siitä kellekään.

ap

Odota vähän aikaa

Kyllä se sotku siitä kehittyy. Ja sitten saadaan siitä kuulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen kommunikointikin on sellaista, että eilen kysyy kello 21.30, että tulisinko aamulla tänään klo 9-11 olemaan lasten kanssa, kun hän menisi juoksemaan. Miksi se pitää eilen kello 21.30 kysyä? Mulle tulee ihan sellainen tunne, että en saa järjestellä omaa elämääni ollenkaan, vaan mun pitää sitten mennä kun mies sanoo. Miten tuohon voisi sanoa että ei tuntematta itseään rikolliseksi? Mitä valinnanvaraa toi mulle jättää? Ja kun siis sekään ei riitä, jos suostuu, niin seuraava pyyntö päästä juoksemaan on ihan ovella. Eli koko ajan tunnen, että olen syypää, kun mies ei pääse harrastamaan.

ap

Onhan se toki liian rankkaa hoitaa kahta koululaista kaksi tuntia. Ei edes ruokaa tarvi (pysty) lapsille laittaa.

Teidän pitää tehdä ero kuntoon ja sulle tapaamiset... Liikaa ja liian raskasta äitihullulle toki.

Ongelma ei ole olla kahta tuntia lasten kanssa vaan se, että mulla ei ol sananvaltaa mihinkään. Mies vain ilmoittaa, että nyt tarttis ja mäkö hyppään?

ap

Sun on hankala tehdä yhtään mitään kenenkään vuoksi. Tämä on selvä. Johtuu ihan vain sinun pahuudesta.

Ei ole siitä kysymys, vaan siitä, missä kohtaa mä määrään siitä, mitä mä teen, ja missä siitä määrää joku muu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka siellä yksiössä siivoo?

Täällä ei sotku ahdista niin paljon, kun en ole tilivelvollinen siitä kellekään.

ap

Odota vähän aikaa

Kyllä se sotku siitä kehittyy. Ja sitten saadaan siitä kuulla

Ei se tule vaikuttamaan kehenkään muuhun kuin minuun, joten se on aivan eri asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

On mulla kaikenlaista täällä nytkin levällään, otin kirppispöydän niin se tekee sotkua. Mutta se ei ole keneltäkään pois. Ja ne tavarat lähtee, mikä ei mene, ei enää takaisin tule.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Tehän ette ole naimisissa, eroaminen on helppoa. Teette vaikka niin, että lapset asuvat viikot isänsä kanssa ja viikonlopuiksi sinä tulet lasten luo ja mies on sen aikaa siinä yksiössä.

Sinä saat elää omaa elämääsi viikot ja mies voi osallistua juoksutapahtumiin viikonloppuisin ja lapsilla säilyvät välit molempiin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tehän ette ole naimisissa, eroaminen on helppoa. Teette vaikka niin, että lapset asuvat viikot isänsä kanssa ja viikonlopuiksi sinä tulet lasten luo ja mies on sen aikaa siinä yksiössä.

Sinä saat elää omaa elämääsi viikot ja mies voi osallistua juoksutapahtumiin viikonloppuisin ja lapsilla säilyvät välit molempiin vanhempiin.

Niin, tällaista oon kaavaillut, mutta mies vituttaa nyt juuri niin kympillä, että en halua alkaa sopia sen kanssa mitään. Haluan elää omaa elämääni enkä olla riippuvainen kenenkään toisen elämästä. Tiedän, että lasten elämä riippuu minusta jonkinverran, mutta katsotaan, mitä he tarvitsevat. Annan sen verran.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.

ap

Eikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.

ap

Eikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?

Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.

ap

Eikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?

Ja siis miehelle riitti se siivouksen taso olla raivoamatta, mulle ei. Siksi siirryin pois, oman raivontunteeni takia. Se alkoi olla haitallisempaa lapsille, kuin sotku sinänsä.

ap

Ja olihan se tietysti itsellekin haitallista tuntea raivoa. Se sitten purkautuu läheisiin jne. Ja kierre on valmis, jossa voi pahoin, tai pahoinvointi lisääntyy, mikä taas ei ainakaan vähennä raivoa jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siivoaja, mutta sittn se piti sanoa irti rahakriisin takia. Ei ollut enää varaa. Siivous oli myös "vain" 2 kertaa kuukaudessa, jolloin edellisenä iltana oli kauhea stressi tavaroiden keräilystä pois lojumasta ympäriinsä. Minusta mies olisi voinut tehdä sitä, kun mä olin töissä, enemmän, ja mies taas jostain syystä inhosi sitä, että siivotaan siivoajia varten.

ap

Liikaa tavaraa, jos tavaroiden laittaminen takaisin omille paikoilleen on liian vaikeaa. Siihen auttaa konmari. 

Minusta konmari on vaikeaa, jos tavatat taloudessa eivät ole kaikki omia.

ap

Jos kerran miehesikään ei pidä siivoamisesta, niin konmaritatte yhdessä. Monet ovat ottaneet kouluikäiset lapsetkin mukaan ja lapset konmarittaneet omia tavaroitaan. Ja kysehän ei ole pelkästään tavaroista vaan myös elämänmuutoksesta, joka siitä seuraa. Itse tuolla sanoit, että elämän pitäisi olla mukavaa ja konmarissahan tavaroistakin säästetään vain iloa tuottavat. Tavaroiden jälkeen voi konmarittaa elämssään muitakin asioita, jotka eivät tuota iloa. 

Miehen kanssa konmarittaminen... Kun ei se halua. Kun ei sitä häiritse.

ap

Se on tietysti hankalampi juttu. Mutta kun nyt asutkin jo erossa miehestä eli sulla on oma asunto, niin siellä konmarittaminen on ihan helppoa. Pieni asunto, niin sulla ei varmaan ole vielä ehtinyt kertyä sinne hirveästi tavaraa.

Se ei olekaan koskaan ollut ongelma, vaan lasten eläminen sotkun keskellä. Johon olin syyllinen.

ap

Lasten koti pysyy paremmin siistinä, kun laitetaan ylimääräiset tavarat pois. Sanot miehelle, että suostut edes harkitsemaan takaisin hänen luokseen muuttamista vasta sitten, kun mies on konmarittanut omat tavaransa. Kerrankin siis SINÄ määräät, ei mies. 

Ei miehellä ole ongelmaa jos en asu siellä. Enkä kyllä itsekään näe, miksi hän minut sinne tahtoisi. Hänelle vaan "sopii kaikki", mitä mä teen. Ei halua kuulemma määräillä.

ap

Eikö ongelma ollut se, että lapset joutuvat asumaan siivottomassa kodissa? Ja koska mies ei halua siivota, lapset elävät nyt siivottomassa kodissa?

Joo, sen takia voin pahoin. Mutta koska en asu siellä, siitä ei voida enää syyttää minua käytännössä. Kaikkien katseet siirtyvät mieheen, jotka haluaisivat siellä jotain arvostella.

ap

No mutta sittenhän siivoamisen osalta kaikki on nyt hyvin. Kyllä ne koulussa puuttuvat asiaan, jos lapsilla on samat vaatteet päällä jatkuvasti tai muulla tavalla huomataan, että kotona ei lapsista huolehdita. Lastenvalvojalla tehty tapaamissopimus olisi hyvä asia, silloin olisi mustaa valkoisella, milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Sun ei tarvitse suostua mihinkään, mistä ei ole mustaa valkoisella. Ja etävanhempana sun ei tarvitse tavata lapsiasi edes silloin, kun sulla tapaamissopimuksen mukaan olisi oikeus, jos et halua. 

Niin että jos olisi sellainen riitän paskanakin -tunne, niin ehkä ois helpompaa. Mutta luonnehäiriöisen lapsella ei sellaista tunnetta ole. Tai sellaista, että en ole paska, vaikka asioissa on epätäydellisyyttä.

ap