Mies avautui kännissä ja nyt olen rikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Kyllä aikuiselta ihmiseltä, myös parisuhteessa voi odottaa toiselta edes alkeellisempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, jotka ap. miehellä on täysin hukassa.

Vastaavaa käytöstä ei sallittaisi päiväkodissa edes 3-vuotiaalta, saati aikuiselta.

Fiksu ja sivistynyt ihminen olisi ollut heti pahoillaan ja katunut sanojaan, mutta mitä tekee ap. mies - naureskelee asialle, eikä pyydä anteeksi, joka osoittaa empatiakyvyn puutetta ja olevan lapsen tasolla.

En usko noilla eväillä muodustuvan onnellista ja tasapainoista suhdetta. Ikävä kyllä tai sitten ap. on tyydyttävä ja hyväksyttävä epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Mies sanoo humalassa jotain hyvin ilkeää ja seuraavana päivänä vetoaa muistamattomuuteen ja naureskelee. Kaikki tapahtunut lyhyen ajan sisään, joten mies ei ehkä tiedä miten käyttäytyä tässä tilanteessa. Yhdestä tilanteesta en menisi vetämään johtopäätöstä, että kyseessä on epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla. Minä keskustelisin tilanteen auki. Minä en ikinä ottaisi neuvoja parisuhteeseeni ihmisiltä, jotka tietävät satavarmasti, että yhden vittumaisen kommentin jälkeen parisuhde on tuhoon tuomittu.

Minusta mies kuulostaa siltä, että hänessä on sisällä vihaa ympäristöä kohtaan. Humalassa ilmaisi sitä suoraan ja peittelemättä. Nyt jälkeenpäin selvänä käyttäytyy passiivis-aggressiivisesti, kun ei pyydä anteeksi ja osoita katumusta ja vetäytyy vuorovaikutuksesta ja istuu koneella, kun ap toivoi keskustelua.

Alkoholistia ei pidä ymmärtää liikaa eli niin, että ongelmat joutuisivat siitä. Usein on syy-suhde on itseasiassa toisinpäin eli persoonallisuushäiriöisillä on alkoholiongelma.

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Vetävätköhän ihmiset kommenteissaan omat huonot parisuhteensa tähän keskusteluun? Minäkin ymmärsin ap:n aloituksesta, että tämä on ensimmäinen vastaava tapaus. Onko näin?

Onkohan se kuinka yleistä, että ihmiset lopettavat avo-/avioliittonsa ensimmäiseen idioottimaiseen kommenttiin?

Lukematta ketjua ihmettelen, miksi miehet ovat mielestään rumien kanssa? Ehkä jotain vikaa heissäkin, kun eivät onnistu kauniimpaakaan saamaan.

Yht

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Minä en jaksaisi aloittaa tulevaisuuden rakentamista miehen kanssa joka sanoo että sulla on tosi ruma kroppa. Varsinkin kun ap käy jo monta kertaa viikossa salilla ja lenkillä. Kerta kaikkiaan en ole niin masokisti mutta kukin voi tehdä elämästään just niin vaivalloista kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Kyllä aikuiselta ihmiseltä, myös parisuhteessa voi odottaa toiselta edes alkeellisempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, jotka ap. miehellä on täysin hukassa.

Vastaavaa käytöstä ei sallittaisi päiväkodissa edes 3-vuotiaalta, saati aikuiselta.

Fiksu ja sivistynyt ihminen olisi ollut heti pahoillaan ja katunut sanojaan, mutta mitä tekee ap. mies - naureskelee asialle, eikä pyydä anteeksi, joka osoittaa empatiakyvyn puutetta ja olevan lapsen tasolla.

En usko noilla eväillä muodustuvan onnellista ja tasapainoista suhdetta. Ikävä kyllä tai sitten ap. on tyydyttävä ja hyväksyttävä epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Mies sanoo humalassa jotain hyvin ilkeää ja seuraavana päivänä vetoaa muistamattomuuteen ja naureskelee. Kaikki tapahtunut lyhyen ajan sisään, joten mies ei ehkä tiedä miten käyttäytyä tässä tilanteessa. Yhdestä tilanteesta en menisi vetämään johtopäätöstä, että kyseessä on epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla. Minä keskustelisin tilanteen auki. Minä en ikinä ottaisi neuvoja parisuhteeseeni ihmisiltä, jotka tietävät satavarmasti, että yhden vittumaisen kommentin jälkeen parisuhde on tuhoon tuomittu.

Miksi sinä tai ap. pitäisi keskustella tilanne auki?

Luulisi jokaisen ottavan vastuun omista sanomisistaan ja olla se aloitteentekijä keskustelulle, eikä sinä tai ap.

Muussa tapauksessa kuulostaa läheisriippuvaiselta ja konfliktin aiheuttaja vain naureskelee ja jatkaa sanahelinäänsä ja aiheuttaa pahaamieltä, kun kohde yrittää anella parempaa kohtelua ja hienotunteista käytöstä, vaikka ne kuuluvat jo alkeellisiin tapoihin aikuisten ihmisten kanssa.

Ja kyllä jo 3v kiusantekijä on se joka aloittaa päiväkodissa keskustelun, eikä kiusattu. Ja samaa voisi odottaa näiltä totuuden torvilta.

Vierailija kirjoitti:

Vetävätköhän ihmiset kommenteissaan omat huonot parisuhteensa tähän keskusteluun? Minäkin ymmärsin ap:n aloituksesta, että tämä on ensimmäinen vastaava tapaus. Onko näin?

Onkohan se kuinka yleistä, että ihmiset lopettavat avo-/avioliittonsa ensimmäiseen idioottimaiseen kommenttiin?

Kyllä... eka kerta että puhuu suoraan ja eka kerta suhteen aikana että veti monen päivän kännit.

Ei ne ulkonäkökommentit vaan se miten niihin jälkikäteen suhtautui. Se ex-nainen case vielä päälle...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Minä en luopuisi omasta elämästäni rakkauden tähden. Jos arki on rankkaa päivittäin niin onko elämä täyttä elämää. Minä kävin mieheni kanssa läpi pari känniriitaa suhteemme alussa, kyse oli lopulta siitä uskaltaako luottaa toiseen ihmiseen aiempien pettymysten vuoksi. Me puhuimme ja selvitimme asiat. Jatkuvaa, toistuvaa huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Entä nyt? Mies on hyvä, ei puhu minulle rumasti, rakastaa ja näyttää sen teoilla, olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, minulla on rakas perhe, rakkaat ystävät, hyvä työ, kivat appivanhemmat, oma elämä ja harrastukset. Arki on kivaa ja helppoa. Minä näin mahdollisuudet hyvään elämään ja miehen rehellisen hyvän luonteen niiden riitojen ja pelkojen läpi. Siksi ihmeessä. Miksi koira nuolee pallejaan? Siksi, että se pystyy siihen ja se tuntuu siitä hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Minä en luopuisi omasta elämästäni rakkauden tähden. Jos arki on rankkaa päivittäin niin onko elämä täyttä elämää. Minä kävin mieheni kanssa läpi pari känniriitaa suhteemme alussa, kyse oli lopulta siitä uskaltaako luottaa toiseen ihmiseen aiempien pettymysten vuoksi. Me puhuimme ja selvitimme asiat. Jatkuvaa, toistuvaa huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Entä nyt? Mies on hyvä, ei puhu minulle rumasti, rakastaa ja näyttää sen teoilla, olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, minulla on rakas perhe, rakkaat ystävät, hyvä työ, kivat appivanhemmat, oma elämä ja harrastukset. Arki on kivaa ja helppoa. Minä näin mahdollisuudet hyvään elämään ja miehen rehellisen hyvän luonteen niiden riitojen ja pelkojen läpi. Siksi ihmeessä. Miksi koira nuolee pallejaan? Siksi, että se pystyy siihen ja se tuntuu siitä hyvälle.

Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostaa siltä, että heijastat omaa elämääsi muihin ihmisiin. On paljon erityyppisiä persoonia ja tilanteita, joihin nuo sinun oman henkilökohtaisen parisuhteesi kokemukset eivät sovi alkuunkaan. Kannattaisi vähän avautua muidenkin ihmisten kokemuksiin eikä kuvitella, että oma tilanne olisi aina vertailukelpoinen muihin. Vähän omahyväinen asenne suorastaan.

Olen itse ollut saman miehen kanssa 26 vuotta ja koskaan -humalassa tai vihaisena -hän ei ole sanonut minulle mitään tuollaista. Jos sanoisi, hän kyllä rikkoisi suhteessamme jotain arvokasta peruuttamattomasti. Ap, kyllä tuo kertoo miehestä jotain sellaista että pitkää parisuhdetta hänen kanssaan ei ehkä kannattaisi rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Minä en luopuisi omasta elämästäni rakkauden tähden. Jos arki on rankkaa päivittäin niin onko elämä täyttä elämää. Minä kävin mieheni kanssa läpi pari känniriitaa suhteemme alussa, kyse oli lopulta siitä uskaltaako luottaa toiseen ihmiseen aiempien pettymysten vuoksi. Me puhuimme ja selvitimme asiat. Jatkuvaa, toistuvaa huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Entä nyt? Mies on hyvä, ei puhu minulle rumasti, rakastaa ja näyttää sen teoilla, olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, minulla on rakas perhe, rakkaat ystävät, hyvä työ, kivat appivanhemmat, oma elämä ja harrastukset. Arki on kivaa ja helppoa. Minä näin mahdollisuudet hyvään elämään ja miehen rehellisen hyvän luonteen niiden riitojen ja pelkojen läpi. Siksi ihmeessä. Miksi koira nuolee pallejaan? Siksi, että se pystyy siihen ja se tuntuu siitä hyvälle.

Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostaa siltä, että heijastat omaa elämääsi muihin ihmisiin. On paljon erityyppisiä persoonia ja tilanteita, joihin nuo sinun oman henkilökohtaisen parisuhteesi kokemukset eivät sovi alkuunkaan. Kannattaisi vähän avautua muidenkin ihmisten kokemuksiin eikä kuvitella, että oma tilanne olisi aina vertailukelpoinen muihin. Vähän omahyväinen asenne suorastaan.

No ei kyllä alkuunkaan noin. Esitin toisen esimerkin, joka nyt sattuu olemaan oma elämäni ja siksi vieläpä tosi. En heijasta mitään vaan kerroin yhden ihmisen tarinan toiselle ihmiselle joka kysyi miksi. Minusta yksi episodi, virhe, ja tuon tasoinen virhe, ei tee kenestäkään ihmisestä paskaa. Kyse on kauanko tilanne kestää ja onko se selvitettävissä. Minua ihmetyttää ihmisten virheiden keston heikkous. Jos rehellisyys ja oma mielipide on omahyväistä niin se ei ole minun ongelmani. Enemmän luulen, että toisenlainen tilanne ja ratkaisu, siis toisen ihmisen hyvä elämä ärsyttää sinua ja parempi heti sanoa toista omahyväiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle exä hus kerran riidan yhteydessä, että "pese joskus se persees!" :D Joo, meni tunteisiin ja enää kukaan ei paina mua takaa päin. Ikinä. Kyllä mä sitä pesin ja pesen edelleen, mutta mulla persvako hikoilee ja se hiki haisee perseelle :D Olen tästä nyt hyvin tietoinen ja doggy style on sitten historiaa. Pahoitteli tietenkin sanojaan mutta sanottu mikä sanottu, eihän sitä takaisin enää saa. Ja varmaan vaan ajan kysymys millon siitä joku ois huomauttanu.

Joo, kun ihmiset tajuaisi, että joskus sanotut sanat saattaa sattua enemmän kuin oli tarkoitus. Kun ne sanat menee kerran nahan alle, ei ne tuu koskaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut saman miehen kanssa 26 vuotta ja koskaan -humalassa tai vihaisena -hän ei ole sanonut minulle mitään tuollaista. Jos sanoisi, hän kyllä rikkoisi suhteessamme jotain arvokasta peruuttamattomasti. Ap, kyllä tuo kertoo miehestä jotain sellaista että pitkää parisuhdetta hänen kanssaan ei ehkä kannattaisi rakentaa.

Heikki on ollut 26 vuotta hiljaa ja kerran jän kännipäissään sanoo, että sulla on oikeastaan aika nariseva ääni ja iso perse. Jotain arvokasta rikkoontuu suhteessanne peruuttomasti. Eli sun illuusio täydellisyydestä. Heikki on voinut 26 vuotta irvistää sisimmässään aina kun aloitat papatuksen tietyllä äänensävyllä miten juustoa ei saa leikata aina vaan yhteen suuntaan. Minä (Heikin vaimona siis) antaisin Heikille pusun ja sanoisin ettei haittaa kulta, kaikkihan jo tietää, että sulla on hirveä vaimo.

Yritän sanoa ettei täydellisyyttä ole ja joskus ihmiset sanovat toisilleen hirveitä sanoja joita eivät edes tarkoita. Ei ihmistä punnita hetkellisten turhien sanojen mukaan vaan koko elämän kestävän hyvän tahdon mukaan. Minulla ei ole muuta sanottavaa tähän keskusteluun, joten lähden oman apinani kanssa viettämään lauantaipäivää hellyydellä ja hyvällä tahdolla. Se mies on minulle kaikki ja minä olen hänen maailmansa vaikka joka sana suhteessanne ei niin kultivoitunut olekaan. Ne ovat vain sanoja ja tunne, tahto ratkaisee. kumppanina hän on luotettava, rehellinen, uskollinen, hauska ja hän tekee minustakin paremman ihmisen. Mutta, huomatkaa, ei täydellistä - se on illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Kyllä aikuiselta ihmiseltä, myös parisuhteessa voi odottaa toiselta edes alkeellisempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, jotka ap. miehellä on täysin hukassa.

Vastaavaa käytöstä ei sallittaisi päiväkodissa edes 3-vuotiaalta, saati aikuiselta.

Fiksu ja sivistynyt ihminen olisi ollut heti pahoillaan ja katunut sanojaan, mutta mitä tekee ap. mies - naureskelee asialle, eikä pyydä anteeksi, joka osoittaa empatiakyvyn puutetta ja olevan lapsen tasolla.

En usko noilla eväillä muodustuvan onnellista ja tasapainoista suhdetta. Ikävä kyllä tai sitten ap. on tyydyttävä ja hyväksyttävä epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Mies sanoo humalassa jotain hyvin ilkeää ja seuraavana päivänä vetoaa muistamattomuuteen ja naureskelee. Kaikki tapahtunut lyhyen ajan sisään, joten mies ei ehkä tiedä miten käyttäytyä tässä tilanteessa. Yhdestä tilanteesta en menisi vetämään johtopäätöstä, että kyseessä on epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla. Minä keskustelisin tilanteen auki. Minä en ikinä ottaisi neuvoja parisuhteeseeni ihmisiltä, jotka tietävät satavarmasti, että yhden vittumaisen kommentin jälkeen parisuhde on tuhoon tuomittu.

Miksi sinä tai ap. pitäisi keskustella tilanne auki?

Luulisi jokaisen ottavan vastuun omista sanomisistaan ja olla se aloitteentekijä keskustelulle, eikä sinä tai ap.

Muussa tapauksessa kuulostaa läheisriippuvaiselta ja konfliktin aiheuttaja vain naureskelee ja jatkaa sanahelinäänsä ja aiheuttaa pahaamieltä, kun kohde yrittää anella parempaa kohtelua ja hienotunteista käytöstä, vaikka ne kuuluvat jo alkeellisiin tapoihin aikuisten ihmisten kanssa.

Ja kyllä jo 3v kiusantekijä on se joka aloittaa päiväkodissa keskustelun, eikä kiusattu. Ja samaa voisi odottaa näiltä totuuden torvilta.

Päiväkodin täti? Toivottavasti ei mun muksun. Henkisesti kyvytön puuttumaan konflikteihin, puusilmäinen ja suorastaan jääräpäisen julma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mars lenkille ja salille, äläkä siinä uikuta! Ei ole liikaa vaadittu.

Käyn lenkillä ja salilla monta kertaa viikossa.... ap

Tee enemmän ja paremmin äläkä uikuta. Prinsessantiara vttuun.

Vierailija kirjoitti:

On se nyt kumma kuinka herkkähipiäisiä sitä ollaan. Varmasti puhui totta, mutta on kanssasi silti. Toisin sanoen ymmärtää sen sisäisen kauneuden päälle, jonka arvostamisen tärkeyttä naiset aina liputtavat. Koko yhdessäoloaikananne on erehtynyt lipsauttamaan totuuden ulkonäöstäsi yhden kerran, kännissä. Muutoin on keskittynyt kehumaan kauniita kohtia fyysisessä olemuksessasi. Kelpo suoritus häneltä. Mikä mättää? Lähinnä se, ettet kestä kuulla kylmää faktaa itsestäsi. Mikset panostaisi viehättävän ulkomuodon hankkimiseen enemmän? Timmiä kroppaa varmasti katselee suurin osa ihmisistä mieluummin kuin läskistä, löllyvää, hyllyvää vartaloa. Näin se vain on. Kumppaniasi älä lähde lyömään lyttyyn. Siihen ei ole syytä.

Miksi ihmeessä mies sitten pyörii tavis naisten kanssa, eikä ota kumppanikseen kaunista ja stimissä olevaa naista.

Vai eikö ole vientiä, vaan on naisten kiertopalkinto ja hokee ja haikailee eksien perään, kun on joutunut ulkoruokintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetävätköhän ihmiset kommenteissaan omat huonot parisuhteensa tähän keskusteluun? Minäkin ymmärsin ap:n aloituksesta, että tämä on ensimmäinen vastaava tapaus. Onko näin?

Onkohan se kuinka yleistä, että ihmiset lopettavat avo-/avioliittonsa ensimmäiseen idioottimaiseen kommenttiin?

Kyllä... eka kerta että puhuu suoraan ja eka kerta suhteen aikana että veti monen päivän kännit.

Ei ne ulkonäkökommentit vaan se miten niihin jälkikäteen suhtautui. Se ex-nainen case vielä päälle...

Ap

Klassinen kohta suhteessa, mietitään jatkaako vai ei, onko tämä ihminen jonka luokse jään. Ei kannata uhriurua, sinulla on yhtälailla oikeus päättää miten tästä jatkuu tai jatkuuko. Muita ihmisiä ei kannata kuunnella. Toisaalta kipupisteet ovat aina oppimisen paikka, opit hänestä, opit itsestäsi. Elämää ja tilanteita, tunteita ei kannata pelätä. Minä taas tavallaan pidän että rehellisyys on läsnä niin hyvässä kuin pahassa, toki sovinto vaatii empatiaa ja käytöksen muuttumista.

Mulle eksien eksä sanoi kerran pikkuhuppelissa kun juteltiin, että olisi saanut paremmannäköisenkin naisen. Siltä istumalta näin hänet yhtäkkiä erilaisena. Hän oli minua 15v vanhempi ex"bodari", jolla nahka roikkui ja entisten lihasten tilalla oli roikkuva nahka ja "raskausarvet". Hampaat vinossa, ja keltaiset, ja tukka paennut ohimoilta ja päälaelta. Itseni näin kauniina 26v naisena, jonka ei tosiaan tarvitsisi tuollaiseen miehimykseen aikaa ja resursseja, saati tunteita kuluttaa yhtään pätkää enää.

Jännä juttu, sillä siihen asti olin pitänyt häntä komeana ja puoleensavetävänä. Pienestä se siis on kiinni. 

Hmm, eli siis jos on ollut 10v yhdessä, ja sitten yhden kerran paukauttaa päissään että olen himoinnut naapurin Liisaa koko suhteemme ajan kun hän on niin paljon kauniimpi ja hauttavampi kuin sinä, niin sen pitäisi mennä vain pikkumokan piikkiin? Onko mitään käsitystä teillä näin sanovilla siitä, että tuo ei ole vain muutama sana, vaan se on luottamuksen rikkominen, ja valehtelu samassa paketissa. Lisäksi pakettiin kuuluu myös se että nainen ei enää koskaan voi luottaa siihen että se mitä miehen suusta tulee on totta. Seuraavan kymmenen vuoden päästä voi tulla samanlainen lipsautus, ja siinä menikin sitten taas 10 vuottauskoessa miehen horinoihin. Kyllä mä eroisin jo heti yhden tuollaisen möläytyksen jälkeen. Varmasti löytyy mies joka minua arvostaa, ja vartaloani, niin kuin on löytynyt jo monta. Mies voisi sitten rauhassa jatkaa fantasioimistaan, ja vaikka etsiä itselleen emännän jonka ulkomuotoon on tyytyväinen.