Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa kolme painavaa syytä sille, miksei hankita iltatähtöstä perheeseemme?
08.09.2017 |
Me menimme nuorina naimisiin ja saimme kolme lasta. Olemme nyt 36v (minä) ja 40v (mies). Lapset ovat 16v, 14v ja 12v. Kavereilla on pieniä lapsia, koska saivat lapset "normaalissa" iässä näin korkeasti koulutetuissa piireissä. Eli yli 30-vuotiaana.
Minulla ja miehelläni on opiskelut opiskeltu, kummallakin vakituinen työ, elämä on vakaata ja kaikki erittäin hyvin. Välillä vain mietin miltä vauva tähän kaikkeen vielä tuntuisi. Kannattaisiko elää tätä elämää, joka nyt on ja nauttia isoista lapsista vai aloittaa vielä yhden kanssa alusta?
En ole missään nimessä vanha, vasta 36v. Mutta koska aloitettiin nuorena, isommat lapset ovat jo ihan eri sukupolvea tämän mahdollisen neljännen kanssa.
Mies ei ole vastaan, muttei puolestakaan. Sellaisella mielellä, että olisi ihanaa ja mahtavaa, jos vauva vain tulisi pyytämättä, mutta ei haluaisi erikseen yrittääkään tai alkaa miettiä asiaa konkreettisemmin.
Sanokaapa kolme painavaa syytä, miksei neljättä kannattaisi hankkia? Minä nyt ehkä näen elämää vähän liian vaaleanpunaisten silmälasien läpi, enkä niitä huonoja puolia osaa ajatella.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä lisää lapsia? Olette hankkineet edelliset tosi nuorina, he muuttavat pian kotoa pois ja voisit saada kerrankin miehesi kanssa omaa aikaa vaikka matkustella ja olla yhdessä keskenään.
Ootte vanhoja kun se on vielä nuori. Vammaisuus. Kolmatta en keksi..
Oikeastaan keksin paljon enemmän positiivista.
Yksin se jää ellette tee kahta. Ikäero tekee isoista lapsista tiiviin parven, iltatähti on noinpaljon nuorempana eri porukkaa.
Elämässä on muutakin kuin lapset.
Koska lapsia ei pitäisi muutenkaan hankkia. On hirvittävä ajatus, että olette päässeet jo noin pitkälle ja joutuisitte vielä uudestaan aloittamaan alusta. Ei ihmisarvoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus menee.
Eikai siinä muuta jos on valmis ottamaan pallon jalkaan seuraavaksi 20 vuodeksi taas uudestaan. Meillä lapset nyt 5v ja 2v, ikää minulla ja miehellä 29 ja 30. Harkitsen jo nyt vakavasti tehdäkö enää kolmatta koska se tarkoittaa taas lisää vastuuta.
Ja sitten se jos saa vammaisen lapsen. En yhtään epäile etteikö tätä rakastaisi ihan täysillä. Mutta kyllähän se pistää elämän uusiksi ihan kokonaan loppuelämäksi. Ei vapautta kun täytät 50v..... pelkkää huolta hautaan saakka.
Mun äiti sai mut 36-vuotiaana ja mun mielestä hän oli vanha. Muilla oli nuoret äidit, mulla ei. Äiti ei ikinä ollut hiekkalaatikolla.
Viiskymppisenä ei enää jaksa. Viiskymppisenä on ihanaa kun lapset muuttaa pois kotoa ja voi aloittaa rauhallisemman elämän.
Aina ei tärppää heti. Nelikymppisen raskaus alkaa olla riskiraskaus. Toki vammainenkin lapsi on rakas, mutta sellaista nuori jaksaa hoitaa paremmin kuin viittäkymmentä käyvä.
Siinä kolme. Toisaalta kaikki voi mennä hyvin ja olla ihanaa. Itse olen viiskymppinen ja jaksan just koirani hoitaa, lapset ovat jo muuttaneet opiskelemaan. Lapsenlapsia odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko varaa ja tilaa? Mitä isommat sisarukset olisi mieltä? Teettekö yhdessä perheenä jotain sellaista mikä muuttuisi kun vauva olisi kuvioissa, miten vaikuttaisi isompiin sisaruksiin?
Pienin olisi kuin ainoa lapsi kun ikäeroa vanhempiin sisaruksiin on noin paljon. Sisaruksista ei olisi leikkikavereiksi.
Rutina kirjoitti:
Miksi tehdä lisää lapsia? Olette hankkineet edelliset tosi nuorina, he muuttavat pian kotoa pois ja voisit saada kerrankin miehesi kanssa omaa aikaa vaikka matkustella ja olla yhdessä keskenään.
Tuo onkin se iso asia, jota olen miettinyt. Nytkin voidaan tehdä mitä vain kahdestaan, kun huikataan vain ovelta heipat. Leffaan, konserttiin, teatteriin, illalliselle ihan milloin vain. Yötä ei olla tietenkään vielä poissa, mutta parin vuoden päästä lapset voivat olla öitäkin keskenään ja me lähteä vaikka viikonloppulomalle.
Ja sitten se, että kun isot muuttavat pois kotoa, tuo neljäs olisi meillä yksinään 10-15 vuotta. Kolme isompaa ovat tiivis joukko, viettävät paljon aikaa keskenään ja nauttivat toistensa seurasta. Tuo neljäs jäisi auttamatta porukasta pois. Toisaalta nyt olisi enemmän kavereita lähipiirissä kuin silloin 2000-luvun alussa, kun kenelläkään meidän läheisistä tai kavereista ei ollut lapsia.
Nyt tähän vapauteen on niin tottunut, ettei enää muista sitä pikkulapsiajan sitovuutta. Voi kun sitä voisi kokeilla pari viikkoa, voisi mieli muuttua :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Vauva-ajan univelat ja uhmaiät samaan syssyyn teini-ikäisten draamojen kanssa. Kun pieni nukkuisi, niin isommat valvoisi. Kun isommat nukkuisi, niin pienempi hereillä. Omaa aikaa tuskin jäisi tällä kombinaatiolla lainkaan.
2. Minne matkustaisitte perheenä? Pienemmän tarpeiden mukaan vai teini-ikäisten tarpeiden mukaan?
3. On aika todennäköistä, että olisitte aikanaan samaan aikaan sekä suhteellisen pienen lapsen vanhempia että jo isovanhempia. Vanhemmuudesta suoraan isovanhemmuuteen. Olisitte käytännössä viettäneet koko aikuisiän pienten lasten ehdoilla. Ensin ensimmäisen satsin omien, sitten toisen satsin, sitten lastenlasten. Koska tulee teidän aika?
Jos tämä ei ahdista, niin go for it! Minua kyllä ahdistaisi olla ollut aina olemassa muita varten.
Vierailija kirjoitti:
Onko varaa ja tilaa? Mitä isommat sisarukset olisi mieltä? Teettekö yhdessä perheenä jotain sellaista mikä muuttuisi kun vauva olisi kuvioissa, miten vaikuttaisi isompiin sisaruksiin?
Pienin olisi kuin ainoa lapsi kun ikäeroa vanhempiin sisaruksiin on noin paljon. Sisaruksista ei olisi leikkikavereiksi.
Varaa on ja tilaa. Meidän nykyiset lapset ovat vauva- ja lapsirakkaita ja tykkäävät ihan hirveästi siitä, kun meidän sisarukset ja ystävät ovat meillä pienten lastensa kanssa. Siitä tuo ajatuskin on varmaan lähtenyt, että sillä pikkusisaruksella olisi kolme ihanaa ja rakastavaa isosisarusta.
Ollaan koti-ihmisiä, eikä vauva varmaan muuttaisi muuten elämäämme kuin vanhempien vapauden menettämisenä ja siinä, että lähtemiseen menisi aina aikaa. Niin ja aikataulut pitäisi muuttaa pienemmän mukaan, kaikki ruoka-ajat ja päiväunet.
En tiedä. Kun näitä kavereiden pieniä vauvoja ja taaperoita ja pieniä koululaisia katsoo, niin kaipaa vähän sitä aikaa. Aika kultaa muistot varmasti, eikä se pikkulapsiaika niin elämisen arvoista varmaan ollutkaan :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Vauva-ajan univelat ja uhmaiät samaan syssyyn teini-ikäisten draamojen kanssa. Kun pieni nukkuisi, niin isommat valvoisi. Kun isommat nukkuisi, niin pienempi hereillä. Omaa aikaa tuskin jäisi tällä kombinaatiolla lainkaan.
2. Minne matkustaisitte perheenä? Pienemmän tarpeiden mukaan vai teini-ikäisten tarpeiden mukaan?
3. On aika todennäköistä, että olisitte aikanaan samaan aikaan sekä suhteellisen pienen lapsen vanhempia että jo isovanhempia. Vanhemmuudesta suoraan isovanhemmuuteen. Olisitte käytännössä viettäneet koko aikuisiän pienten lasten ehdoilla. Ensin ensimmäisen satsin omien, sitten toisen satsin, sitten lastenlasten. Koska tulee teidän aika?
Jos tämä ei ahdista, niin go for it! Minua kyllä ahdistaisi olla ollut aina olemassa muita varten.
Kiitos näistä! Ykkönen on selvästi iltatähteä vastaan. Teinit ei nuku ennen puoltayötä, eivätkä herää ennen puoltapäivää viikonloppuisin. Siihen vielä vauva johonkin väliin.. Hmm!
Matkustelukin on ollut viime vuosina helppoa. Vauvan kanssa sekin muuttuisi. Hyvä pointti.
Kolmaskin on totta. Kaivattaisiin ehkä pieni breikki ennen isovanhemmuutta!
ap
Ei minulla ole hyvää syytä estää teitä tekemästä lisää lapsia, mutta ajattelen enemmän jo niitä nykyisiä. Älkää tehkö heistä vauvanhoitajia. Antakaa heidän olla teinejä, joilla on omat menonsa, eikä vaipanvaihtovuorot. Ja jos matkustelette, niin miettikää nuorianne, jotka ovat jo kasvaneet ulos bamse-kerhoista ja haluaisivat varmasti jo käydä kanssanne vähän aikuismaisemmissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 16-vuotias, me vanhemmat 38 ja 39. Iltatähti ei ole koskaan käynyt mielessäkään, urakka on ollut sitä luokkaa (nuorella ADD), eikä toisaalta olla niin lapsirakkaita etteikö vapaus voittaisi. Sitä kuitenkin on jo ihan eri malliin kuin vaikka viisi vuotta sitten.
Onko sinulla työelämään liittyviä ambitioita? Olet vielä siinä iässä, että voisit todella edetä urallasi ja vaikka kouluttautua lisää. Muut saman ikäiset kollegasi ovat vasta aloittamassa perhe-elämää ja luultavasti siten pause-vaihteella urallisesti. Sinulla olisi nyt mahdollisuus edetä ja tehdä sen suhteen siirtoja, mitä haluat työelämältäsi loput 30 vuotta. 40+ naisen on jo paljon vaikeampi edetä, varsinkin jos kotona pieniä lapsia.
Sanoisin tähän että teinien kommellukset ja vauva-arki olisi minulle ainakin mahdoton yhtälö! Pää hajoaisi.
Äiti viidelle
Siitä vaan! Minä olen 21v ja miellä lapset 18,16,14,11 ja 2v. Suunnitteilla vielä kuudes joukon jatkoksi. Vanhin lapsista assuu jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan! Minä olen 21v ja miellä lapset 18,16,14,11 ja 2v. Suunnitteilla vielä kuudes joukon jatkoksi. Vanhin lapsista assuu jo omillaan.
Oho, siis olen 41v :)
Aika pian teillä saattaa olla jo lastenlapsia. Nauti sitten niistä.
hankkikaa pois.
kantaväestöä oliskin hyvä lisätä