Sisäänpäinlämpeävät mammajengit perhekahviloissa

Tervehtimättä jättäminen joka viikko on todella hämmentävä kokemus. Luulisi että sitä haluaisi olla esimerkkinä lapsilleen, mutta kyllä näitä vanhempia on, jotka säästää kohteliaan käytöksensä vain sopiviksi katsomilleen. Puistossa huomiotta jättäminen onnistuu vielä helpommin kun voi vain kääntää selkänsä koko ajan ja esittää ettei huomaa sitä rasittavaa uutta äitiä, joka yrittää tuppautua vuosia sitten muodostettuun jengiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, onko nuo niitä, jotka ovat pitempään kotona lapsen kanssa? Siis heikomman sosiaalisen aseman ja koulutuksen omaavia naisia? Sivistymättömyyshän selittäisi tuollaisen käytöksen.

Mulla on kokemus Mankkaalta, jossa tiiviissä äitiryhmässä oli opettaja, fysioterapeututti jne. eli ihan keskiluokkaista meininkiä. Olen itse tohtorinja töissä asiantuntijaorganisaatiossa, mutta siitä ei ollut apua ryhmään pääsyssä ;) kyllähän tuossa on kysymys jonkinasteisesta ulossulkemisesta, vaikka käytöstavat ovat näennäisesti hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, onko nuo niitä, jotka ovat pitempään kotona lapsen kanssa? Siis heikomman sosiaalisen aseman ja koulutuksen omaavia naisia? Sivistymättömyyshän selittäisi tuollaisen käytöksen.

Mulla on kokemus Mankkaalta, jossa tiiviissä äitiryhmässä oli opettaja, fysioterapeututti jne. eli ihan keskiluokkaista meininkiä. Olen itse tohtorinja töissä asiantuntijaorganisaatiossa, mutta siitä ei ollut apua ryhmään pääsyssä ;) kyllähän tuossa on kysymys jonkinasteisesta ulossulkemisesta, vaikka käytöstavat ovat näennäisesti hallussa.

Tuo on tosi kurjaa. Näiden ryhmien tarkoitus on nimenomaan saada vertaistukea äideille ja tämän ketjun perusteella moni saa hyvin ikävän kokemuksen ulkopuolelle jäämisestä osallistuessaan toimintaan. Antakaa palautetta asiasta. Siellä pitäisi vetäjinä olla esim. sosionomeja, jotka ovat osallisuuden asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, onko nuo niitä, jotka ovat pitempään kotona lapsen kanssa? Siis heikomman sosiaalisen aseman ja koulutuksen omaavia naisia? Sivistymättömyyshän selittäisi tuollaisen käytöksen.

Mulla on kokemus Mankkaalta, jossa tiiviissä äitiryhmässä oli opettaja, fysioterapeututti jne. eli ihan keskiluokkaista meininkiä. Olen itse tohtorinja töissä asiantuntijaorganisaatiossa, mutta siitä ei ollut apua ryhmään pääsyssä ;) kyllähän tuossa on kysymys jonkinasteisesta ulossulkemisesta, vaikka käytöstavat ovat näennäisesti hallussa.

Tuo on tosi kurjaa. Näiden ryhmien tarkoitus on nimenomaan saada vertaistukea äideille ja tämän ketjun perusteella moni saa hyvin ikävän kokemuksen ulkopuolelle jäämisestä osallistuessaan toimintaan. Antakaa palautetta asiasta. Siellä pitäisi vetäjinä olla esim. sosionomeja, jotka ovat osallisuuden asiantuntijoita.

Tämä tapahtui siis viitisen vuotta sitten, nyt olen jo työelämässä. Mutta olet oikeassa, olisi kannattanut antaa palautetta. Joten siinä vaiheessa sitä vain lopetti kun ei ollut voimia muuttaa asioista. Yksi syy voi olla myös se, että nämä äidit saivat järjestäen vähintään kolme lasta, joten kävivät tuolla vuosia yhdessä.

Samanlainen kokemus pohjanmaalta, pari kertaa kävin avoimen päiväkodin kerhossa ja kävelin sieltä itkien kotiin.. Oli aikuisille ihmisille ylivoimaisen vaikeaa edes hiukan keskustella nuoren äidin kanssa. Olinkin esikoisen vauva-ajan hyvin yksinäinen ja jopa masentunut. Toisen lapsen vauva-aikaan onneksi läheisessä leikkipuistossa oli yksi äiti, jonka kanssa juttelimme hiukan päivittäin. Hän tietämättään teki valtavan hyvän työn, en tiedä miten olisin muuten selvinnyt.

"Perhekahvilat ja äitijengien toiminta äitien henkisen pahoinvoinnin ja perheitten tukiverkottomuuden edistäjänä (tms.)". Siinäpä jollekin tutkimusaihe. Enkä sano tätä edes vitsinä. Kyllä tuo ihan oikea ilmiö.

Tämä oli hyvin silmiä avaava ketju! Kiitos!

Itselläni on kaksi lasta, joiden kanssa aikoinani yritin käydä ko. kerhoissa etc. Ei siitä oikein tullut mitään. Olen sosiaalinen luonteeltani, mutta noissa kahviloissa ja kerhoissa oli ihan toivotonta. Tuntui, että kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan, eikä uusia ihmisiä haluttu mukaan.

Osaan näistä äideistä törmään edelleen. Lapset kun käyvät samaa koulua tai on samoja harrastuksia.

Lohduttakoon se, että suurimmalle osalle kovaäänisistä Janica-Pettereiden äideille on tullut (vähintään) yksi ero tässä vuosien varrella. Joten ei ne sosiaaliset taidot ehkä sitten kovin kummoiset olleetkaan. ;-)

Itse päädyin sitten oman harrastetuttava-piirin kautta perustamaan oman mammakerhon. :-) Valitsimme ihan itse osanottajat!

Yksi pahimpia ilmiöitä oli kaveriporukoiden vetämät perhekahvilat. Tällä kaveriporukalla oli niin mielettömän mukavaa jutella vain keskenään. Moni äiti pyörähti lapsensa kanssa kerhossa yhden kerran ja häipyi sitten kokonaan. Kamala meteli ja paljon porukkaa. Kehenkään ei oikein saanut muuta kuin ihan pinnallisen kontaktin ja niitä yksisanaisia innottomia vastauksia.

Omat lapseni ovat jo aikuisia, joten perhekahvilat ovat mulle tuntematon juttu. Jos nämä perhekahvilat ovat vertaistukiryhmiä, niin se on aivan eri asia kuin rupatella kahvikupin ääressä ystävien ja kavereiden kanssa. Ehkä tällaiset sisäpiirit ja äitijengit eivät ole oivaltaneet asiaa? Vertaistukiryhmässä on hyvä jokaiselle kokoontumiskerralle valita jokin aihe, josta keskustellaan. Ei muissakaan vertaistukiryhmässä lörpötellä niitä näitä omien kavereiden kanssa vaan keskustellaan käsiteltävänä olevasta aiheesta omien kokemusten perusteella. 

Ihan rehellisesti sanottuna huonoimmat ja kipeimmät muistoni kotiäitivuosiltani ovat juuri näitä perhekahvila-, puisto-, ja äitijengikokemuksia. Lyhyesti sanottuna äitien tylyys. Olisipa joku varottanut etukäteen.

Tästä on jo vuosia aikaa ja vieläkin kirpaisee. Käytiin srk perhekahvilassa ja MLL:n perhekahvilassa. Meidän kaupunginosassa oli nämä tarjolla, kahtena päivänä viikossa. Meidän kadulta oli jopa 7 äitiä jotka näissä kävi ja osa lapsista kävi srk päiväkerhossa lisäksi. Pari vuotta meni ihan hyvin, ulkoiltiin yhdessä ja kahviteltiin toistemme kotona. Sitten kadulle muutti 2 uutta äitiä. He alkoivat pitää sisäpiiriä johon me emme olleet tervetulleita. Pitivät tapaamisia toistensa kotona, lapset leikki keskenään. Näillä 2 oli samanikäiset tytöt kuin omani, tuolloin 3 v. Vain Meandi- kutsuille saatiin kutsu. Ikävä oli rivareissa asuessa katsoa kun toiset menivät prinsessapäivää tmv viettämään ja me oltiin keskenämme. Toinen äiti oli vielä psykologi oikein.

Mitään syytä en keksinyt syrjimiselle. Lapsemme käyttäytyivät normaalisti, itse olin iloinen ja ystävällinen. Ainoa, joka saattoi vaikuttaa oli se, että olin merkittävästi ylipainoinen, muut hoikkia/normaalipainoisia.

Uusille äideille sanoisin, että suhtaudu varovasti näihin äitiporukoihin äläkä syytä itseäsi jos voit siellä huonosti ja koet porukan ulkopuolelle sulkemista.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri aloittanut tällaisen perhekahvilan vapaaehtoisena vetäjänä. Kysyn, että oikeastiko te haluatte siellä kahvilassa yhteiskeskustelua? Pitäisikö vetäjän jotenkin ohjata 1,5 tunnin kahvittelua? Porukkaa tulee ja menee, toiset lukee lapsilleen kirjoja, toiset imettää vauvaa, osa käy välillä pihalla keinumassa, lapset juoksee ja vanhemmat juo kahvia siellä missä mahtuu. Mä olen ajatellut, että näin se menee. Jokainen juttelee niiden kanssa, keitä nyt sattuu vieressä istumaan.

Ajattelin, että mahdollistan osaltani kahvilatoiminnan pyörimisen tulevana talvena. Ei tullut mieleenkään, että saatan joutua arvostelluksi täällä (vrt. aiempi viesti, jossa haukuttiin ulkonäöstä lähtien kahvilan vapaaehtoinen). Äidit taitaa tosiaan olla toisilleen susia... Tervetuloa vaan mukaan vapaaehtoistoimintaan! Ei tarvitse olla ulkopuolinen hissukka, kun alat pyörittää toimintaa itse 😁

Jos sinulle on ylitsepääsemättömän vaikeaa katsoa uusia tulokkaita silmiin, hymyillä takaisin ja vastata tervehdykseen niin ehkä voisit jättää kahvittelun vetämisen jollekin toiselle?

Sen enempää siihen ei nimittäin tarvittaisi että uusi tulokas ei tuntisi itseään täysin näkymättömäksi.

Tuskin sinussa oli mitään vikaa. Ne äidit vain olivat saaneet luotua oman sosiaalisen kiintiönsä ja sen jälkeen muilla ei ollut mitään väliä.

Erittäin epämiellyttävän kuvan sain kotiäitivuosinani juuri sosiaalisilla aloilla työskentevien äitien käyöksestä. Opettajat ja kirkon työntekijät, pahimpia klikkiytyjiä ja todella epäkiinnostuneita muista kuin omista kavereistaan. Samat ihmiset tekivät kasvatustyötä lasten parissa. Tekopyhää ja henkistä pahoinvointia levittävää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo vuosia aikaa ja vieläkin kirpaisee. Käytiin srk perhekahvilassa ja MLL:n perhekahvilassa. Meidän kaupunginosassa oli nämä tarjolla, kahtena päivänä viikossa. Meidän kadulta oli jopa 7 äitiä jotka näissä kävi ja osa lapsista kävi srk päiväkerhossa lisäksi. Pari vuotta meni ihan hyvin, ulkoiltiin yhdessä ja kahviteltiin toistemme kotona. Sitten kadulle muutti 2 uutta äitiä. He alkoivat pitää sisäpiiriä johon me emme olleet tervetulleita. Pitivät tapaamisia toistensa kotona, lapset leikki keskenään. Näillä 2 oli samanikäiset tytöt kuin omani, tuolloin 3 v. Vain Meandi- kutsuille saatiin kutsu. Ikävä oli rivareissa asuessa katsoa kun toiset menivät prinsessapäivää tmv viettämään ja me oltiin keskenämme. Toinen äiti oli vielä psykologi oikein.

Mitään syytä en keksinyt syrjimiselle. Lapsemme käyttäytyivät normaalisti, itse olin iloinen ja ystävällinen. Ainoa, joka saattoi vaikuttaa oli se, että olin merkittävästi ylipainoinen, muut hoikkia/normaalipainoisia.

Nostakaa naiset tämä asia esille näkyvämmin. Vaikuttaa siltä, että perhekahviloiden toiminta ei nyt oikein vastaa tavoitteitaan. Roppakaupalla pettyneitä asiakkaita ympäri suomea. Se, että tuolla hiekkalaatikoilla tällaista tapahtuu, on vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta silloin kun toimintaan käytetään resursseja ja siellä on henkilökuntaa, ei tällaista pitäisi tapahtua.

Minä en ole edes äiti, mutta olen kuullut muilta äideiltä ihan vastaavaa, että useissa perhekerhoissa on tällaista menoa, mitä olette kuvailleet. Minä vähän sinisilmäisenä luulin, että äidit kasvattajina olisivat jotenkin kypsempiä, mutta ei kai sitten. Näiden kyräilijämammojen lapset ovat niitä tulevia koulukiusaajia. 

Mistä tämä porukoiden ja porukkaan kuulumisen ihannointi on alkanut? Koulumaailmasta? Olen lähes kuuskymppinen eikä vastaavaa ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Oli vain joukko yksittäisiä äitejä lapsineen ja riitti, kun tutustui johonkin äitiin, jonka kanssa saattoi käydä toistensa luona kahvilla tai aamupäivällä kauppareissulla ja lapsilla oli leikkikavereita. En muista, että koskaan olisi kahviteltu niin, että olisi ollut edes kolme äitiä yhdessä. Tietenkin, jos istuskeltiin taloyhtiön hiekkalaatikolla, kaikki saivat halutessaan osallistua keskusteluun tai vaikka vain kuunnella muiden juttuja, jos eivät halunneet jutella. 

Mä muistan omista kotiäitivuosista nämä porukat hyvin. Ei tervehditty, ei otettu mukaan juttuun jne. Toisaalta olen miettinyt myös sitä, voisiko sitä kotiäitinä itsekin olla vähän herkillä erityisesti kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyen. Onhan toisaalta ihan kaikkialla (työpaikoilla, harrastuksissa, naapurustoissa yms.) aina sellaisia ihmisiä joilla klikkaa hyvin ja jotka haluavat olla keskenään sen sijaan, että ottaisivat jokaisen uuden tulokkaan pakkaansa sekoittamaan. Etta sinänsä, eihän näillä äitijengeillä ole mitään velvollisuutta jokaista uutta mammaa porukkaansa ottaa. Kohteliasta olisi tietysti tervehtiä kaikkia ja huomioida käytöstavat muutenkin.

Mulla ainakin koitäitinä oli muutama hyvä ystävä, ja kun me sitten nähtiin, niin sitä halusi käydä kaikki juttelemattomat jutut läpi ja olisi kyllä ärsyttänyt, jos siihen olisi pitänyt ottaa mukaan joku "ulkopuolinen", jonka kuullen ei kaikesta voisi puhua ja jolle pitäisi selittää asiat alusta asti. Perhekahvilat on yleensä tällaisiin kahden ystävämamman tapaamisiin hyviä paikkoja, koska siellä lapset saa turvallisesti leikkiä keskenään ja aikuiset voi jutella.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo vuosia aikaa ja vieläkin kirpaisee. Käytiin srk perhekahvilassa ja MLL:n perhekahvilassa. Meidän kaupunginosassa oli nämä tarjolla, kahtena päivänä viikossa. Meidän kadulta oli jopa 7 äitiä jotka näissä kävi ja osa lapsista kävi srk päiväkerhossa lisäksi. Pari vuotta meni ihan hyvin, ulkoiltiin yhdessä ja kahviteltiin toistemme kotona. Sitten kadulle muutti 2 uutta äitiä. He alkoivat pitää sisäpiiriä johon me emme olleet tervetulleita. Pitivät tapaamisia toistensa kotona, lapset leikki keskenään. Näillä 2 oli samanikäiset tytöt kuin omani, tuolloin 3 v. Vain Meandi- kutsuille saatiin kutsu. Ikävä oli rivareissa asuessa katsoa kun toiset menivät prinsessapäivää tmv viettämään ja me oltiin keskenämme. Toinen äiti oli vielä psykologi oikein.

Mitään syytä en keksinyt syrjimiselle. Lapsemme käyttäytyivät normaalisti, itse olin iloinen ja ystävällinen. Ainoa, joka saattoi vaikuttaa oli se, että olin merkittävästi ylipainoinen, muut hoikkia/normaalipainoisia.

Ylipaino on kyllä sellainen tekijä aikuisiässäkin, että välttämättä ei huolita joukkoon, jos on ylimääräisiä kiloja. nimim. kokemusta on. Varsinkin, jos on onnistunut saavuttamaan elämässään jotain, kiloista huolimatta (esim hyvä duuni, komea mies tms)

Oon introvertti ja epävarma ihmisten kanssa. Neuvolassa suositeltiin kotiäitiyden aikana perhekahviloita, mistä sekä minä että lapsi saataisiin seuraa ja uusia kavereitakin. HAH! Piiri pieni siellä pyörii ja lapsetkin siinä kovasti hyörii. Nimenomaan MLL:n kahvila oli semmoinen vakiintuneen porukan kohtaamispaikka, ettei siihen päässyt kyllä sisään millään. Ajattelin, että se on nyt tätä omaa introverttiyttäni, mutta näyttää olleen samanlaisia kokemuksia muillakin. Kävin sisulla pari kertaa lapsen takia.

Seurakunnan perhekahvila oli myönteisempi kokemus meille, vaikkei uskonnollisuus ookaan meidän juttu ollenkaan. Siellä oli ohjaajana ammattilaisia, jotka piti hommassa jotain ryhtiä, vaikkei tilanteet sinänsä ohjelmallisia olleetkaan. Porukan vaihtuvuus oli myös suurempaa.

Lapsetkin monesti leikkii niin, että klikkiytyneiden vanhempien jälkikasvu puuhaa keskenään ja muita ei oteta siihen. Esimerkin voimaa vai normaalia lapsen logiikkaa?