Sisäänpäinlämpeävät mammajengit perhekahviloissa

Eihän se perhekahvila tai avoin päiväkoti edes ole sellainen paikka missä olisi VELVOLLISUUS tarjota kaikille muille vertaistukea. Hassu ajatus nyt toisilla, ehkä odotukset on olleet hippasen liian suuret... 

Tottakai perhekahvilaan voi mennä ystävän kanssa rupattelemaan asioista, samalla lapset voi leikkiä yhdessä ja voidaan osallistua esim. ohjattuun toimintaan. Itse en ainakaan halua syrjiä ketään, mutta kuka muka missään muuallakaan jaksaa ja pystyy muodostamaan syvän vertaistukisuhteen jokaiseen, joka sattuu ovesta sisään kävelemään. Tuohan olisi henkisesti jo tosi raskasta!

Toisilla synkkaa kemiat, toisilla ei. Toki käytöstavat pitäisi kaikilla olla, eli ainakin vastataan moikkaukseen tai jos uusi kysyy esim. neuvoa. 

Itsekkään en tee helposti uusia ystäviä, joten en ole edes odottanut sellaisia mammakahviloista saavani. Siksi olen yleensä sopinut jonkun kanssa treffit sinne; pääasiahan kuitenkin on saada ne lapset jonkinlaiseen vertaistukiryhmään, missä he tapaa muita lapsia ja oppii niitä sosiaalisia sääntöjä ja saa päivään muutakin sisältöä kuin oman kodin ja pihapiirin. 

Kyllä nuo vapaan oleskelun kerhot olivat niitä pahimpia. Sitä ei ehkä ns. epäammattimainen vetäjä huomaa eikä tiedosta eikä osaa toimia. Kaikkien, varsinkin uusien huomiohuomioiminen, tervehtiminen, hymyileminen ja silmiin katsominen on vetähän tärkein tehtävä. Vetäjän rooli ja asema on todella tärkeä, sitä ei voi vetää vasemmalla kädellä ja omalla painollaan. En huomannut koskaan tällaisen toimivan ja luovan hyvää ilmapiiriä.

Koko juttu pitää jotenkin suunnitella ja ennen kaikkea panostaa ihmisten huomioimiseen ja siihen ettei itse klikkiydy. Olisi parempi, että olisi useampi vetäjä, joilla yhteinen näkemys siitä, että ei omalla esimerkillä edistetä klikkiytymistä. Jo tuo asenne kantaa pitkälle ja luo hyvän ilmapiirin. Tärkein työ vetäjällä on saada ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi. Vetäjän tulisi tiedostaa olevansa todella tärkeänä esimerkkinä. Joka ikinen uusi äiti arvioi sen millaista ilmapiiriä luot ympärillesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri aloittanut tällaisen perhekahvilan vapaaehtoisena vetäjänä. Kysyn, että oikeastiko te haluatte siellä kahvilassa yhteiskeskustelua? Pitäisikö vetäjän jotenkin ohjata 1,5 tunnin kahvittelua? Porukkaa tulee ja menee, toiset lukee lapsilleen kirjoja, toiset imettää vauvaa, osa käy välillä pihalla keinumassa, lapset juoksee ja vanhemmat juo kahvia siellä missä mahtuu. Mä olen ajatellut, että näin se menee. Jokainen juttelee niiden kanssa, keitä nyt sattuu vieressä istumaan.

Ajattelin, että mahdollistan osaltani kahvilatoiminnan pyörimisen tulevana talvena. Ei tullut mieleenkään, että saatan joutua arvostelluksi täällä (vrt. aiempi viesti, jossa haukuttiin ulkonäöstä lähtien kahvilan vapaaehtoinen). Äidit taitaa tosiaan olla toisilleen susia... Tervetuloa vaan mukaan vapaaehtoistoimintaan! Ei tarvitse olla ulkopuolinen hissukka, kun alat pyörittää toimintaa itse 😁

Noihin tilanteisiin auttais se että kaikki äidit asetettais samalle viivalle.

Ja todella tarkoitan viivalle seisomaan ja kaikki piiskattais raipalla. Sitten olis kaikilla yhteinen puheenaihe.

Asiat ovat todella muuttuneet omasta lapsuudestani. Olikin suuri shokki ja järkytys mennä omien lasten kanssa ihan omalle pihalle ja puistoihin ja myöhemmin kerhoihin. Kaikki tässä ketjussa kerrottu hyökyi päälleni.

Olin kuvitellut, että pihalla ja puistossa olisi tutustunut muihin äiteihin yhtä mutkattomasti kuin oma äitini 1970- ja 1980-luvuilla ja että lapsetkin saisivat helposti kavereita. Totuus oli, että äitipiirit hyvin vahvasti määrittelivät lasten "piirejä". Puhumattakaan siitä kaikesta henkisestä pahoinvoinnista mitä hiljaisesti syrjityt äidit saavat kokea.

Äitiporukoiden epäsosiaalisuus ja kilpailu on ollut pahinta mitä olen kokenut aikuisena sosiaalisessa mielessä. Ei työpaikoilla ja opiskelu- tai harrastuspaikoissa ole tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä porukoiden ja porukkaan kuulumisen ihannointi on alkanut? Koulumaailmasta? Olen lähes kuuskymppinen eikä vastaavaa ollut silloin, kun lapseni olivat pieniä. Oli vain joukko yksittäisiä äitejä lapsineen ja riitti, kun tutustui johonkin äitiin, jonka kanssa saattoi käydä toistensa luona kahvilla tai aamupäivällä kauppareissulla ja lapsilla oli leikkikavereita. En muista, että koskaan olisi kahviteltu niin, että olisi ollut edes kolme äitiä yhdessä. Tietenkin, jos istuskeltiin taloyhtiön hiekkalaatikolla, kaikki saivat halutessaan osallistua keskusteluun tai vaikka vain kuunnella muiden juttuja, jos eivät halunneet jutella. 

Täällä positiivinen kokemus mul:n perhekahvilasta pienestä kylästä. Olin uusi tulokas koko paikkakunnalla, ja tiesin jotenkuten vain yhden äideistä. Mukaan mahtui kuitenkin hyvin, enkä kokenut olevani tunkeilija missään sisäpiirissä.

Sittemmin lapset kasvoi ja porukka lähti kuka töihin, kuka opiskelemaan ja kahvila kuivahti kokoon. Sinänsä harmi.

Lapset tapaa kuitenkin edelleen toisiaan, välillä äiditkin.

Nyt vähän liioittelet. Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että jokaiseen uuteen äitiin pitäisi muodostaa syvä vertaistukisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se perhekahvila tai avoin päiväkoti edes ole sellainen paikka missä olisi VELVOLLISUUS tarjota kaikille muille vertaistukea. Hassu ajatus nyt toisilla, ehkä odotukset on olleet hippasen liian suuret... 

Tottakai perhekahvilaan voi mennä ystävän kanssa rupattelemaan asioista, samalla lapset voi leikkiä yhdessä ja voidaan osallistua esim. ohjattuun toimintaan. Itse en ainakaan halua syrjiä ketään, mutta kuka muka missään muuallakaan jaksaa ja pystyy muodostamaan syvän vertaistukisuhteen jokaiseen, joka sattuu ovesta sisään kävelemään. Tuohan olisi henkisesti jo tosi raskasta!

Toisilla synkkaa kemiat, toisilla ei. Toki käytöstavat pitäisi kaikilla olla, eli ainakin vastataan moikkaukseen tai jos uusi kysyy esim. neuvoa. 

Itsekkään en tee helposti uusia ystäviä, joten en ole edes odottanut sellaisia mammakahviloista saavani. Siksi olen yleensä sopinut jonkun kanssa treffit sinne; pääasiahan kuitenkin on saada ne lapset jonkinlaiseen vertaistukiryhmään, missä he tapaa muita lapsia ja oppii niitä sosiaalisia sääntöjä ja saa päivään muutakin sisältöä kuin oman kodin ja pihapiirin. 

Tuoreena espoolaisena ja tammikuisena ensisynnyttäjänä mua suoraan sanottuna hirvittää lukea tätä ketjua. Olin siinä naiivissa uskossa, että sitten ensi vuonna, kun tarvitsen mamma-arkeeni seuraa ja sosiaalisia suhteita voin mennä kahviloihin tutustumaan ihmisiin. Olen juuri sellainen ihminen, joka ei kovinkaan herkästi pääse tuollaiseen tiiviiseen porukkaan. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, koska en ole mitenkään älyttömän ujo. Käyn kerran kokeilemassa ja jos alkaa meno ahdistaa, niin saavat supermammat pitää tunkkinsa!

Niin uskon minäkin että kiintiö tuli täyteen ja oltiin ylimääräisä. Pari aikaisempaa vuotta oltiin "mahduttu" .

En sitten enää käynyt kahviloissa, niin teki pahaa. Mentiin naapurikaupunginosan perhekerhoihin. Isät oli tiiviisti iltaisin lasten kanssa pihalla joten lapset sai olla sillä lailla tekemisissä. Kukaan ei sen parin vuoden aikana kysellyt, miksi emme enää käyneet perhekerhoissa? Lapset jatkoi toki päiväkerhoissaan.

Huvitti aina kun lastenvaatekutsuja tuli tekstareilla. Olin aina tilannut suht paljon näiltä kotikutsuilta vaatetta. Senkin lopetin, tilasin sitten suoraan tutulta myyjältä kun en kelvannut kuin kerryttämään kutsuemännän emännänlajabonusta.

Kyllä helpotti kun muutettiin tuosta pihasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän liioittelet. Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että jokaiseen uuteen äitiin pitäisi muodostaa syvä vertaistukisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se perhekahvila tai avoin päiväkoti edes ole sellainen paikka missä olisi VELVOLLISUUS tarjota kaikille muille vertaistukea. Hassu ajatus nyt toisilla, ehkä odotukset on olleet hippasen liian suuret... 

Tottakai perhekahvilaan voi mennä ystävän kanssa rupattelemaan asioista, samalla lapset voi leikkiä yhdessä ja voidaan osallistua esim. ohjattuun toimintaan. Itse en ainakaan halua syrjiä ketään, mutta kuka muka missään muuallakaan jaksaa ja pystyy muodostamaan syvän vertaistukisuhteen jokaiseen, joka sattuu ovesta sisään kävelemään. Tuohan olisi henkisesti jo tosi raskasta!

Toisilla synkkaa kemiat, toisilla ei. Toki käytöstavat pitäisi kaikilla olla, eli ainakin vastataan moikkaukseen tai jos uusi kysyy esim. neuvoa. 

Itsekkään en tee helposti uusia ystäviä, joten en ole edes odottanut sellaisia mammakahviloista saavani. Siksi olen yleensä sopinut jonkun kanssa treffit sinne; pääasiahan kuitenkin on saada ne lapset jonkinlaiseen vertaistukiryhmään, missä he tapaa muita lapsia ja oppii niitä sosiaalisia sääntöjä ja saa päivään muutakin sisältöä kuin oman kodin ja pihapiirin. 

Vaan? 

Tuolla edempänä joku kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä että nämä ovat vertaistukikerhoja, johon ei pitäisi tulla puhumaan vain oman kaverin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuoreena espoolaisena ja tammikuisena ensisynnyttäjänä mua suoraan sanottuna hirvittää lukea tätä ketjua. Olin siinä naiivissa uskossa, että sitten ensi vuonna, kun tarvitsen mamma-arkeeni seuraa ja sosiaalisia suhteita voin mennä kahviloihin tutustumaan ihmisiin. Olen juuri sellainen ihminen, joka ei kovinkaan herkästi pääse tuollaiseen tiiviiseen porukkaan. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, koska en ole mitenkään älyttömän ujo. Käyn kerran kokeilemassa ja jos alkaa meno ahdistaa, niin saavat supermammat pitää tunkkinsa!

Onhan moni kirjoittanut myös että introverttiydestä huolimatta äitikavereita on löytynyt. Toivotaan että sinulla käy hyvä tuuri. Ja jos ei käy, tiedät nyt ettei vika ole sinussa itsessäsi ja voit etsiä äitikavereita muualta. Facebookin kaupunginosaryhmistä voi löytyä samanhenkisiä kavereita kun laittaa rohkeasti ilmoituksen ja etsii seuraa vaikka vaunulenkeille. Espoosta löytyy varmaan myös ohjattuja kerhoja ja kahviloita, eli valinnanvaraa on enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Onnea odotukseen ja voimia vauva-arkeen!

Tämä on todella kipeä asia. Asian käsittelyä ja esiin nostamista vaikeuttaa se, että se on tabu. Sitä ei myönnetä ääneen eikä siitä saa puhua ääneen noissa porukoissa leimautumatta oudoksi ja entistä ulkopuolisemmaksi.

Näistä uskalletaan puhua vasta sitten kun on jo välimatkaa noihin ympyröihin. Tosin kerhon vetäjälle tästä voisi olla järkevää puhua, mutta yleensä avoimissa kerhoissa on ihan epäammattimaisia vetäjiä, jotka eivät ole tottuneet hoitamaan tällaisia asioita. Neuvolan terveydenhoitajat lienevät aivan pihalla tästä koko äitiporukoiden syrjimiskulttuurista ja perhekahviloiden kamaluudesta. Suosittelevat hyväuskoisesti näitä kerhoja uusille äideille, vaikka monessa tapauksessa nämä kerhot ovat pahimpia ja raaimpia paikkoja joihin uusi äiti voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Nostakaa naiset tämä asia esille näkyvämmin. Vaikuttaa siltä, että perhekahviloiden toiminta ei nyt oikein vastaa tavoitteitaan. Roppakaupalla pettyneitä asiakkaita ympäri suomea. Se, että tuolla hiekkalaatikoilla tällaista tapahtuu, on vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta silloin kun toimintaan käytetään resursseja ja siellä on henkilökuntaa, ei tällaista pitäisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo vapaan oleskelun kerhot olivat niitä pahimpia. Sitä ei ehkä ns. epäammattimainen vetäjä huomaa eikä tiedosta eikä osaa toimia. Kaikkien, varsinkin uusien huomiohuomioiminen, tervehtiminen, hymyileminen ja silmiin katsominen on vetähän tärkein tehtävä. Vetäjän rooli ja asema on todella tärkeä, sitä ei voi vetää vasemmalla kädellä ja omalla painollaan. En huomannut koskaan tällaisen toimivan ja luovan hyvää ilmapiiriä.

Koko juttu pitää jotenkin suunnitella ja ennen kaikkea panostaa ihmisten huomioimiseen ja siihen ettei itse klikkiydy. Olisi parempi, että olisi useampi vetäjä, joilla yhteinen näkemys siitä, että ei omalla esimerkillä edistetä klikkiytymistä. Jo tuo asenne kantaa pitkälle ja luo hyvän ilmapiirin. Tärkein työ vetäjällä on saada ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi. Vetäjän tulisi tiedostaa olevansa todella tärkeänä esimerkkinä. Joka ikinen uusi äiti arvioi sen millaista ilmapiiriä luot ympärillesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri aloittanut tällaisen perhekahvilan vapaaehtoisena vetäjänä. Kysyn, että oikeastiko te haluatte siellä kahvilassa yhteiskeskustelua? Pitäisikö vetäjän jotenkin ohjata 1,5 tunnin kahvittelua? Porukkaa tulee ja menee, toiset lukee lapsilleen kirjoja, toiset imettää vauvaa, osa käy välillä pihalla keinumassa, lapset juoksee ja vanhemmat juo kahvia siellä missä mahtuu. Mä olen ajatellut, että näin se menee. Jokainen juttelee niiden kanssa, keitä nyt sattuu vieressä istumaan.

Ajattelin, että mahdollistan osaltani kahvilatoiminnan pyörimisen tulevana talvena. Ei tullut mieleenkään, että saatan joutua arvostelluksi täällä (vrt. aiempi viesti, jossa haukuttiin ulkonäöstä lähtien kahvilan vapaaehtoinen). Äidit taitaa tosiaan olla toisilleen susia... Tervetuloa vaan mukaan vapaaehtoistoimintaan! Ei tarvitse olla ulkopuolinen hissukka, kun alat pyörittää toimintaa itse 😁

Mll:n perhekahvilan vetäjän tehtävä ei todellakaan ole estää mitään klikkejä ja pitää kaikkia tyytyväisenä. Mll:n vetäjä huolehtii, että pöydässä on kahvitustarpeet ja rahat kirjataan. Jo pelkkä ohjelman suunnittelu ja hankinta on ekstraa. Siinä ei oikeasti ole aikaa huomioida edes jokaista uutta kun aikaa on se 1,5h ja siitä osa menee kahvin keittämiseen yms. Ja sit esim jos paikka on leikkipuisto niin sen henkilökuntakin tuppaa keksimään kokoajan vetäjälle asiaa. Lapsiakin pitäisi huomioida ja joka kerta esim itseni piti muistuttaa kahvituslistasta, että muutkin vois ottaa vuoroja. Ois riittänyt, että jokainen vakikävijä ottais pareittain yhden kahvitusvuoron kauden aikana (eli ostaa kahvitustarpeet ja laittaa esille. Rahansa saa takaisin), mutta äideillä ei tunnu aika riittävän tähän. Helpompihan se tietty on valmiiseen aamupalapöytään tulla. Ja sitten pitää muistuttaa vielä kierrätyksestä. Loppuaika menee kyselyihin vastatessa ja ei siinä todellakaan enää mitään klikkejä hajotella tai kaikkien viihtyvyyttä mietitä. Se on oikeesti ihan työtä. Hymyillä pitää vaikka ei jaksais ja selittää samoja asioita moneen kertaan eri ihmisille.

MLL:n kahvilathan toimii vapaaehtoisten voimin. Eihän niitä vetäjiä ole sen kummemmin koulutettu, ei ne ole mitään sosionomeja, ei työsuhteessa, ei saa palkkaa. Ne on äitejä, jotka tarjoaa toisille mahdollisuuden tulla kahville ja viettämään aikaa yhteisiin tiloihin.

Kiitos rohkaisusta ja hyvistä neuvoista. Täytyy ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista. :)

Ehkä on ihan hyvä, että tiedostat jotakin etukäteen näistä kerhoista. Sinuna aloittaisin jostakin ohjatusta srk:n perhekerhosta, josta olet kuullut hyvää. Srk:n avoimet kerhot voivat puolestaan olla levottomia ja ahdistavia paikkoja.

Oikeastaan avoimia kerhoja välttelisin tai suhtautuisin varovaisesti. MLL:n vapaaehtoistoimintaan perustuva kahvila on ollut pahimpia kokemuksia ilmeisesti monen mielestä tässäkin ketjussa. Riippuu ihan siitä miten hyvin vetäjät tiedostavat roolinsa ja panostavat hyvään ilmapiiriin.

Asukaspuistoissa voi olla hyvinkin hyytävä ilmapiiri ja klikkiytynyttä porukkaa. Jos koet tällaista, älä ahdistu ja syytä itseäsi. Voi kunpa olisin itse saanut etukäteen tällaista sisäpiirin tietoa. Olisin välttynyt paljolta ahdistukselta ja itsetunnon menetykseltä. Hyviäkin kokemuksia kotiäitivuosiini mahtui. Eli srk:n kerhot ja muutama hyvä ystävä pihapiiristä. Tosin pihapiirissäkin koin alussa sivuuttamista kun pari kaverusta oli vain keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tuoreena espoolaisena ja tammikuisena ensisynnyttäjänä mua suoraan sanottuna hirvittää lukea tätä ketjua. Olin siinä naiivissa uskossa, että sitten ensi vuonna, kun tarvitsen mamma-arkeeni seuraa ja sosiaalisia suhteita voin mennä kahviloihin tutustumaan ihmisiin. Olen juuri sellainen ihminen, joka ei kovinkaan herkästi pääse tuollaiseen tiiviiseen porukkaan. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, koska en ole mitenkään älyttömän ujo. Käyn kerran kokeilemassa ja jos alkaa meno ahdistaa, niin saavat supermammat pitää tunkkinsa!

Nuo kerhot onkin kamalia paikkoja eivätkä vastaa tarkoitustaan. Ne eivät vaan toimi, kuten tässäkin ketjussa ilmenee, vaikka joku uhrautuisi vetäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

MLL:n kahvilathan toimii vapaaehtoisten voimin. Eihän niitä vetäjiä ole sen kummemmin koulutettu, ei ne ole mitään sosionomeja, ei työsuhteessa, ei saa palkkaa. Ne on äitejä, jotka tarjoaa toisille mahdollisuuden tulla kahville ja viettämään aikaa yhteisiin tiloihin.

Mä muistan yhden mammaporukan, olivat niin hyvää pataa että. Mutta auta armias, jos joku heistä oli poissa paikalta. Sitä pskanpuhumisen määrää oli ihan kiusallista kuunnella. Todella läheiset välit, siis!

Kyse on asenteesta, ei klikkejen hajottamista. Ihmisiä tervehditään ja uusien kanssa vaihdetaan pari sanaa. Jos ei perusystävällisyyden merkitystä ymmärrä, on kerhoa aika turha pitää.

Sellaisella kerholla ei tee mitään, jossa joku stressaantunut äiti suorittaa väsyneesti noita kerhovastuita. Ja mitä se mahdollisuus kahvitella sitten on? Ei se ole vielä mitään, vaan usein julmaa sosiaalista kilpailua, josta on ollut puhetta tässäkin ketjussa. Moni lähtee kerhosta vähin äänin viimeistään muutaman kerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo vapaan oleskelun kerhot olivat niitä pahimpia. Sitä ei ehkä ns. epäammattimainen vetäjä huomaa eikä tiedosta eikä osaa toimia. Kaikkien, varsinkin uusien huomiohuomioiminen, tervehtiminen, hymyileminen ja silmiin katsominen on vetähän tärkein tehtävä. Vetäjän rooli ja asema on todella tärkeä, sitä ei voi vetää vasemmalla kädellä ja omalla painollaan. En huomannut koskaan tällaisen toimivan ja luovan hyvää ilmapiiriä.

Koko juttu pitää jotenkin suunnitella ja ennen kaikkea panostaa ihmisten huomioimiseen ja siihen ettei itse klikkiydy. Olisi parempi, että olisi useampi vetäjä, joilla yhteinen näkemys siitä, että ei omalla esimerkillä edistetä klikkiytymistä. Jo tuo asenne kantaa pitkälle ja luo hyvän ilmapiirin. Tärkein työ vetäjällä on saada ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi. Vetäjän tulisi tiedostaa olevansa todella tärkeänä esimerkkinä. Joka ikinen uusi äiti arvioi sen millaista ilmapiiriä luot ympärillesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri aloittanut tällaisen perhekahvilan vapaaehtoisena vetäjänä. Kysyn, että oikeastiko te haluatte siellä kahvilassa yhteiskeskustelua? Pitäisikö vetäjän jotenkin ohjata 1,5 tunnin kahvittelua? Porukkaa tulee ja menee, toiset lukee lapsilleen kirjoja, toiset imettää vauvaa, osa käy välillä pihalla keinumassa, lapset juoksee ja vanhemmat juo kahvia siellä missä mahtuu. Mä olen ajatellut, että näin se menee. Jokainen juttelee niiden kanssa, keitä nyt sattuu vieressä istumaan.

Ajattelin, että mahdollistan osaltani kahvilatoiminnan pyörimisen tulevana talvena. Ei tullut mieleenkään, että saatan joutua arvostelluksi täällä (vrt. aiempi viesti, jossa haukuttiin ulkonäöstä lähtien kahvilan vapaaehtoinen). Äidit taitaa tosiaan olla toisilleen susia... Tervetuloa vaan mukaan vapaaehtoistoimintaan! Ei tarvitse olla ulkopuolinen hissukka, kun alat pyörittää toimintaa itse 😁

Mll:n perhekahvilan vetäjän tehtävä ei todellakaan ole estää mitään klikkejä ja pitää kaikkia tyytyväisenä. Mll:n vetäjä huolehtii, että pöydässä on kahvitustarpeet ja rahat kirjataan. Jo pelkkä ohjelman suunnittelu ja hankinta on ekstraa. Siinä ei oikeasti ole aikaa huomioida edes jokaista uutta kun aikaa on se 1,5h ja siitä osa menee kahvin keittämiseen yms. Ja sit esim jos paikka on leikkipuisto niin sen henkilökuntakin tuppaa keksimään kokoajan vetäjälle asiaa. Lapsiakin pitäisi huomioida ja joka kerta esim itseni piti muistuttaa kahvituslistasta, että muutkin vois ottaa vuoroja. Ois riittänyt, että jokainen vakikävijä ottais pareittain yhden kahvitusvuoron kauden aikana (eli ostaa kahvitustarpeet ja laittaa esille. Rahansa saa takaisin), mutta äideillä ei tunnu aika riittävän tähän. Helpompihan se tietty on valmiiseen aamupalapöytään tulla. Ja sitten pitää muistuttaa vielä kierrätyksestä. Loppuaika menee kyselyihin vastatessa ja ei siinä todellakaan enää mitään klikkejä hajotella tai kaikkien viihtyvyyttä mietitä. Se on oikeesti ihan työtä. Hymyillä pitää vaikka ei jaksais ja selittää samoja asioita moneen kertaan eri ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kerhot onkin kamalia paikkoja eivätkä vastaa tarkoitustaan. Ne eivät vaan toimi, kuten tässäkin ketjussa ilmenee, vaikka joku uhrautuisi vetäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

MLL:n kahvilathan toimii vapaaehtoisten voimin. Eihän niitä vetäjiä ole sen kummemmin koulutettu, ei ne ole mitään sosionomeja, ei työsuhteessa, ei saa palkkaa. Ne on äitejä, jotka tarjoaa toisille mahdollisuuden tulla kahville ja viettämään aikaa yhteisiin tiloihin.

Ne ei toimi koska äidit ei ymmärrä, että se ei ole valmiiksi asetettu pöytä johon istua vaan koko homman pitäisi toimia tiimi periaatteellta. Toki on nimetty vetäjä, joka hoitaa kokoukset, rahat yms. Mutta useimmissa perhekahviloissa kahvituksen kuuluisi olla kiertävä, eli jos vakituisesti käyt hoidat myös toisinaan kahvituksen. Ja esim kun kahvi on loppu KUKA VAAN äideistä voi keittää uutta! Silti aina vetäjälle vaan huomautetaan asiasta. Eihän se voi toimia kun yksi poltetaan loppuun.

Mll:n perhekahvilan idea on monilta hukassa, vaikka sitä joka kerta toitottaisi. Mll järjestää tilat ja rahoittaa äitien kokoontumistoimintaa, mutta äitien YHDESSÄ tulisi vastata viihtyvyydestä, ei ainoastaan vetäjän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän liioittelet. Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että jokaiseen uuteen äitiin pitäisi muodostaa syvä vertaistukisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se perhekahvila tai avoin päiväkoti edes ole sellainen paikka missä olisi VELVOLLISUUS tarjota kaikille muille vertaistukea. Hassu ajatus nyt toisilla, ehkä odotukset on olleet hippasen liian suuret... 

Tottakai perhekahvilaan voi mennä ystävän kanssa rupattelemaan asioista, samalla lapset voi leikkiä yhdessä ja voidaan osallistua esim. ohjattuun toimintaan. Itse en ainakaan halua syrjiä ketään, mutta kuka muka missään muuallakaan jaksaa ja pystyy muodostamaan syvän vertaistukisuhteen jokaiseen, joka sattuu ovesta sisään kävelemään. Tuohan olisi henkisesti jo tosi raskasta!

Toisilla synkkaa kemiat, toisilla ei. Toki käytöstavat pitäisi kaikilla olla, eli ainakin vastataan moikkaukseen tai jos uusi kysyy esim. neuvoa. 

Itsekkään en tee helposti uusia ystäviä, joten en ole edes odottanut sellaisia mammakahviloista saavani. Siksi olen yleensä sopinut jonkun kanssa treffit sinne; pääasiahan kuitenkin on saada ne lapset jonkinlaiseen vertaistukiryhmään, missä he tapaa muita lapsia ja oppii niitä sosiaalisia sääntöjä ja saa päivään muutakin sisältöä kuin oman kodin ja pihapiirin. 

Vaan? 

Tuolla edempänä joku kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä että nämä ovat vertaistukikerhoja, johon ei pitäisi tulla puhumaan vain oman kaverin kanssa. 

Kommentoija 89 olin minä ja kommenttini oli tarkoitettu vastineeksi kommenttiin 83 ("Näiden ryhmien tarkoitus on nimenomaan saada vertaistukea äideille.") Epähuomiossa jäi vain lainaamatta kommentti 83. Ihan oleellinen asia on, ovatko perhekahvilat vertaistukiryhmiä vai ovatko ne paikkoja, joihin voi tulla kahvittelemaan kavereidensa kanssa. JOS ne ovat vertaistukiryhmiä, niin sitten niihin ei tulla pitämään hauskaa omien kavereiden kanssa. Tällainen kaverusten välinen yhdessäolo hoidetaan jossain muualla kuin vertaistukiryhmissä. Jos taas ne ovat paikkoja, joissa voi tavata omia kavereitaan, niin silloin ei voi olettaa, että niistä saisi vertaistukea muilta kuin omilta kavereiltaan.