Anopin synttäriylläri - kylään 5 päiväksi kutsumatta!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan terve aikuinen normaalijärjellä varustettu ihminen haluaisi meidän kulttuurissa vieraan ihmisen sekaantumaan oman ydinperheen asioiden hoitoon, mikäli kokee sen painolastina ja vahingollisena? Lapsella on vain yksi virallinen äiti ja isä. Mummo ei kuulu niihin. Onneksi on mukaviakin anoppeja. Vähän harvinaisempaa vaan.

Juuri näin. Moniko anoppi tykkäis siitä, että hänen jokaista päätöstä/hankintaa arvostellaan? Ja mieluusti mahdollisimman v-maisesti.

Mulla anoppi puuttui jopa siihen, kun jouduin työttömäksi. Kun samalla sekunnilla ei löytynyt uutta duunia, alkoi painostaa, että pitäisi hänen jalanjäljissään kouluttautua lähihoitajaksi ja alkaa hoitaa vanhuksia. Ei ole hyväksi, kun miniä on maisteri ja miesvaltaisella alalla. Nyt oman alan töissä, lähihoitajakoulutusta en harkinnut (arvostan kyllä lähihoitajien työtä, mutta se ei ole minua varten). Ja tuosta siis jankutettiin ihan joka tapaamisella. Kaikkien muiden vikojen lisäksi, tietysti!

^ Kuulostaa tutulta kaavalta. Niin kauan kuin menestyy, on kaikki hyvin. Sitten kun tulee suvantovaihe, olet ihan luuseri, mistä ei ikinä tule mitään. Jep, jep. Työmarkkinat ovat muuttuneet anopin ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että tämä on provo. Mutta kun tietää noita anoppeja olevan. Täällä ei tupata kylään!!! Saati sitten järjestellä huoneita tai kaappeja uusiksi avuliaana aatuna. Näpit irti, kahvit ja pois. Todella, todella harvalla on oikeasti mukava anoppi ja rajat selvät.

Ja mihinkähän tutkimukseen tuo väittämäsi perustuu?

Minulle riittää laaja kaveripiiri ja heidän kertomuksensa kokemuksineen. Osan noista äideistä olen tavannut ja todennut, ettei ollut kyllä kovin virheellistä kerrontaa karusta arjesta. Sekä koti- että ulkomaalaisia. Melkoista pirttihirmua löytyy, jotka käyttävät sumeilematta henkistä väkivaltaa valtataistelussa. Osa käyttää myös taloudellista apua kiristysruuvina. Siksi pitää olla mahdollisimman riippumaton.

Selvä juttu sitten! Oma kokemukseni anoppina ja äitinä on, että tulen hyvin toimeen lasteni perheiden kanssa. Annamme apuamme tarvittaessa ja apua myös pyydetään usein. Olemme vielä hyväkuntoisia, joten olemme sitten kai luotettavia, kun hoitoomme on uskottu vauvakin. Oma (laaja ) mummopiirini todistaa samaa, tuttavamummit auttelevat  lastensa perheissä monta kertaa kuukaudessa.

Onhan se miten aikuiset tulevat keskenään toimeen ja miten puhuvat toisista myös malli lapsille. Saan aina lasten tekemät omatekoiset kortit juhlapäivinä ja uskon, että kiva miniäni on kuitenkin siinä askartelun taustavoimana. 

Tottakai perheillä pitää olla yksityisyys, enkä milloinkaan mene vierailulle kutsumattomana, enkä ole kenekään kaappeja penkonut. Kyllä saatan keittiön lattian pyytämättä lakaista, jos itseäni kiusaa sukkiin tarttuvat leivänmuruset. Mutta ei kukaan ole tuosta vielä nokkiinsa ottanut. Ehkä noissa huonoissa miniä-anoppisuhteissa kannattaisi kummankin katsoa peiliin, riitaan tarvitaan yleensä aina vähintään kaksi.

Mun vika on se, että en anna siedä esim. jatkuvaa mitätöintiä, haukkumista ja mustamaalaamista. Enkä sitä, että mun kotia käy anoppi sisustamassa mun poissa ollessa. Anoppihan pelkällä hyvällä...

Pystyykö noita rajoja ottamaan ihan keskusteltavaksi? Ja tietysti sen miehesi olisi tärkeä keskustella äitinsä kanssa ja asettaa ne rajat. Onhan se nimittäin sääli myös se, jos välit katkeavat kokonaan ja esim lapsilla ei ole mahdollisuutta tutustua isovanhempiinsa ollenkaan.

Useinhan se ikävä kyllä menee niin, että mies "kaappautuu" sinne vaimonsa sukuun ja oma suku jää kokonaan pois kuvioista. Se vaimo kun pitää tärkeämpänä hoitaan suhteita omiin vanhempiinsa ja omaan sukuunsa. Oma veljeni vieraantui kokonaan omasta lapsuuden perheestään juuri siksi, että kaiken ajan vei vaimon suku ja perhe. Veljeni lapset eivät koskaan tutustuneet meidän muiden sisarusten lapsiin, kun nämä vanhemmat eivät välittäneet vierailla meidän suvun luona ja heillekään päin ei koskaan kutsuttu.

Pitkään muistin veljeni lapsia synttäreinä ja jouluna, mutta koskaan en saanut mitään vastausta.

Meillä kun silkkihansikkain otettiin varovasti kissa pöydälle niin sanotusti, niin anoppi joko itki tai raivosi. Ei mennyt perille edes hyvällä, että tämä on nyt meidän perhe, ei sinun. Ihan kiva tavata välillä. Tai sitten ei tuolla meiningillä.

Meillä ensin "hämmästyi", sitten (teko)itki, sitten raivosi, kun huomautin itkun olevan selkeästi teeskenneltyä. Mä kuulemma olen kääntänyt poikansa häntä vastaan, ymmärtänyt kaiken väärin ja olenpa vielä huumorintajuton ja kiittämätön, kun ei apu kelpaa. Miestä taas syytti munattomuudesta, kun emäntänsä saa päättää kaikesta. Mihinkään ei tuolla keskustelulla päästy, kaikille tuli vain vielä paskempi fiilis.

Meillä myös useat rauhalliset, asialliset keskustelut johtivat anopin krokotiilinkyyneleihin ja mustamaalaamiseen, haukkumiseen ja syyllistämiseen. Mukavasti lähetti porukkaansa meitä haukkumaan. Ei ikävä, olemme todella helpottuneita ilman häntä. Mummoja saa vaikka naapurista :D Sellaisia aitoja ja välittäviä, joista tulee hyvä mieli :) 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös useat rauhalliset, asialliset keskustelut johtivat anopin krokotiilinkyyneleihin ja mustamaalaamiseen, haukkumiseen ja syyllistämiseen. Mukavasti lähetti porukkaansa meitä haukkumaan. Ei ikävä, olemme todella helpottuneita ilman häntä. Mummoja saa vaikka naapurista :D Sellaisia aitoja ja välittäviä, joista tulee hyvä mieli :) 

Mä oon niin onnellinen, että mun lapsilla on mun vanhemmat, joiden luona voivat olla yökylässä ja syyslomalla jne. Tämähän ei anopille sovi. Tästäkin on meille ilmoitettu, että kun lapset on 3 vrk mun vanhempien luona, niin hänelle kuuluu yhtä monta yökyläilyä.

Vaikka anopin kanssa ei olisi näitä nykyisiä ongelmia, en lapsiani sinne veisi, anopin mies kun on muistisairas ja liikkuu heikosti. Hänelle voisi olla turhan rankkaa, kun kaksi pientä pistäis ralliksi. Mutta anoppia ei tämä haittaa... oikeasti luulen, että hänkään ei jaksaisi.ikää 70 eikä polvet oikein toimi jne. Mutta eihän tuollaista voi myöntää. Sen verran usein käskyttää poikaansa apuun, ihan simppeleissäkin asioissa, että arjen pärjäämisen kanssa voi olla haasteita ilman hoitovastuuta pienistä lapsenlapsista.

Omalta anopilta on saattanut tulla ihan täydellisiä aivopieruja perustelulla, koska hän on vanhempi, niin on oikeus sanoa. Koulutettu nainen, mutta minä osaan oman alani ja hyvin osaankin. Siihen hänellä ei ole mitään kokemusta tai pätevyyttä puuttua kuin mutuilulla. Ikä ei tuo kaiken alan ekspertismiä kenellekään muka paremmin tietävälle, koska lukee lehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös useat rauhalliset, asialliset keskustelut johtivat anopin krokotiilinkyyneleihin ja mustamaalaamiseen, haukkumiseen ja syyllistämiseen. Mukavasti lähetti porukkaansa meitä haukkumaan. Ei ikävä, olemme todella helpottuneita ilman häntä. Mummoja saa vaikka naapurista :D Sellaisia aitoja ja välittäviä, joista tulee hyvä mieli :) 

Mä oon niin onnellinen, että mun lapsilla on mun vanhemmat, joiden luona voivat olla yökylässä ja syyslomalla jne. Tämähän ei anopille sovi. Tästäkin on meille ilmoitettu, että kun lapset on 3 vrk mun vanhempien luona, niin hänelle kuuluu yhtä monta yökyläilyä.

Vaikka anopin kanssa ei olisi näitä nykyisiä ongelmia, en lapsiani sinne veisi, anopin mies kun on muistisairas ja liikkuu heikosti. Hänelle voisi olla turhan rankkaa, kun kaksi pientä pistäis ralliksi. Mutta anoppia ei tämä haittaa... oikeasti luulen, että hänkään ei jaksaisi.ikää 70 eikä polvet oikein toimi jne. Mutta eihän tuollaista voi myöntää. Sen verran usein käskyttää poikaansa apuun, ihan simppeleissäkin asioissa, että arjen pärjäämisen kanssa voi olla haasteita ilman hoitovastuuta pienistä lapsenlapsista.

Täh?? Ovatko lapset joku jaettava palkinto ja hyödyke, kuka on suosituin? Tämä oli uutta.

Vielä sitä, että on tosi surullista, miten kritiikittömästi jotkut uskovat katkeroituneiden anoppien tarinoita siitä, kuinka miniä pakottanut pojan katkaisemaan välit jne.

Meillä ainakin meni niin, että välit katkaisi anoppi, kun alettiin tekemään rajaa oikein tosissaan. Legenda kertoo, että mä olen kieltänyt käymästä. Puoliksi totta, sanoin että joka päivä ei tarvitse tulla. Ja kun tulee, kännykkäaikana olisi kiva että ilmoittaisi tulostaan, vaikka maalla asutaan. Mutta vierailuja en kieltänyt.

Lisäksi huomautin anopin jatkuvan syyllistämisen, mitätöinnin ja kritiikin olevan loukkaavaa, niin olen kuulemma hermoheikko, joka ei kestä totuutta. Totuutta, kuten että mun uudet keittiöverhot on rumat. (Mutta saipas anoppi senkin kerrottua !) Tai että mun vanhemmat on tyhmiä. Tai että mun esikoisessa on piirteitä vain isänsä suvusta. Ja että kuopus on ylivilkas (pk:ssa ei olla huolestuttu nopsajalan vauhdista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös useat rauhalliset, asialliset keskustelut johtivat anopin krokotiilinkyyneleihin ja mustamaalaamiseen, haukkumiseen ja syyllistämiseen. Mukavasti lähetti porukkaansa meitä haukkumaan. Ei ikävä, olemme todella helpottuneita ilman häntä. Mummoja saa vaikka naapurista :D Sellaisia aitoja ja välittäviä, joista tulee hyvä mieli :) 

Mä oon niin onnellinen, että mun lapsilla on mun vanhemmat, joiden luona voivat olla yökylässä ja syyslomalla jne. Tämähän ei anopille sovi. Tästäkin on meille ilmoitettu, että kun lapset on 3 vrk mun vanhempien luona, niin hänelle kuuluu yhtä monta yökyläilyä.

Vaikka anopin kanssa ei olisi näitä nykyisiä ongelmia, en lapsiani sinne veisi, anopin mies kun on muistisairas ja liikkuu heikosti. Hänelle voisi olla turhan rankkaa, kun kaksi pientä pistäis ralliksi. Mutta anoppia ei tämä haittaa... oikeasti luulen, että hänkään ei jaksaisi.ikää 70 eikä polvet oikein toimi jne. Mutta eihän tuollaista voi myöntää. Sen verran usein käskyttää poikaansa apuun, ihan simppeleissäkin asioissa, että arjen pärjäämisen kanssa voi olla haasteita ilman hoitovastuuta pienistä lapsenlapsista.

Täh?? Ovatko lapset joku jaettava palkinto ja hyödyke, kuka on suosituin? Tämä oli uutta.

Mun anoppi on kateellinen kaikesta. Erityisen kateellinen ja katkera on mun äidille. Jostain kumman syystä anoppi kokee, että jokainen hetki, jonka mun lapset viettävät äitini kanssa, on anopilta pois.

Miksiköhän tuntuu menevän usein niin päin, että naiselle on kova paikka luopua asemastaan poikansa elämässä? Isälle Suomessa harvemmin tytön sulhaskandidaatteihin on nokan koputtamista. Tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Lisäksi naiset ovat tosiaan taitavia noissa toisen nujertamisen keinoissa. Näkee ihan naisvaltaisilla työpaikoilla jo. Miehet sanovat enemmän suoraan, että haistapa sinä pitkä p*aska.

Ihan paras oli anopin tyrmistys siitä, että äitini päätti käyttää osan hyvin ansaitusta palkastaan mm. kotisiivouspalveluun ja muuhun arkiluksukseen. Pitää säästää, että lapset saavat isomman perinnön. Samalla leikkiä marttyyriä ja muistuttaa jatkuvasti näistä säästäväisen elämän uhrauksista ja pakottaa muut kotiavuksi sillä kuuluisalla talkoohengellä.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tuntuu menevän usein niin päin, että naiselle on kova paikka luopua asemastaan poikansa elämässä? Isälle Suomessa harvemmin tytön sulhaskandidaatteihin on nokan koputtamista. Tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Lisäksi naiset ovat tosiaan taitavia noissa toisen nujertamisen keinoissa. Näkee ihan naisvaltaisilla työpaikoilla jo. Miehet sanovat enemmän suoraan, että haistapa sinä pitkä p*aska.

Mulla anoppi on pitänyt poikaansa talkkarina ja juoksupoikanaan, asuuhan tuo vieressä ja perheetön... sitten tuli yllättäen miniä kuvioon, ja kohta alkoi anopin sisustusratkaisut saada kyytiä, poika ei ollutkaan kaikkea vapaa-aikaa valmiina jelppimään, sitten tuli vielä kaksi lasta tiheään tahtiin. Perheellisen pojan aika äidilleen vähentyi edelleen. Onhan se kauheaa, kun ei saa olla enää poikansa 1st lady.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös useat rauhalliset, asialliset keskustelut johtivat anopin krokotiilinkyyneleihin ja mustamaalaamiseen, haukkumiseen ja syyllistämiseen. Mukavasti lähetti porukkaansa meitä haukkumaan. Ei ikävä, olemme todella helpottuneita ilman häntä. Mummoja saa vaikka naapurista :D Sellaisia aitoja ja välittäviä, joista tulee hyvä mieli :) 

Mä oon niin onnellinen, että mun lapsilla on mun vanhemmat, joiden luona voivat olla yökylässä ja syyslomalla jne. Tämähän ei anopille sovi. Tästäkin on meille ilmoitettu, että kun lapset on 3 vrk mun vanhempien luona, niin hänelle kuuluu yhtä monta yökyläilyä.

Vaikka anopin kanssa ei olisi näitä nykyisiä ongelmia, en lapsiani sinne veisi, anopin mies kun on muistisairas ja liikkuu heikosti. Hänelle voisi olla turhan rankkaa, kun kaksi pientä pistäis ralliksi. Mutta anoppia ei tämä haittaa... oikeasti luulen, että hänkään ei jaksaisi.ikää 70 eikä polvet oikein toimi jne. Mutta eihän tuollaista voi myöntää. Sen verran usein käskyttää poikaansa apuun, ihan simppeleissäkin asioissa, että arjen pärjäämisen kanssa voi olla haasteita ilman hoitovastuuta pienistä lapsenlapsista.

Täh?? Ovatko lapset joku jaettava palkinto ja hyödyke, kuka on suosituin? Tämä oli uutta.

Tämä samainen anoppi on kaugean katkera myös tavaroista, joita mun vanhemmat ostaa. Pari kertaa on käynyt niin, että anoppi nähnyt että lapsilla uusi traktori, joka ollut mieluisa kelu. Seuraavalla kerralla kun anopin näkee, hän on ostanut jotakuinkin samanlaisen... ettei vaan kukaan pääse sanomaan, että anoppi ostaa vähemmän leluja.

(Tasan ostaa enemmän, mutta huonolaatuista krääsää, joka menee rikki heti. Vaatteita, joissa 4 vuotta kasvunvaraa jne)

Vierailija kirjoitti:

Ihan paras oli anopin tyrmistys siitä, että äitini päätti käyttää osan hyvin ansaitusta palkastaan mm. kotisiivouspalveluun ja muuhun arkiluksukseen. Pitää säästää, että lapset saavat isomman perinnön. Samalla leikkiä marttyyriä ja muistuttaa jatkuvasti näistä säästäväisen elämän uhrauksista ja pakottaa muut kotiavuksi sillä kuuluisalla talkoohengellä.

On se niin väärin, jos ihminen käyttää omat rahansa oman elintason parantamiseen! :D 

Vierailija kirjoitti:

^ Kuulostaa tutulta kaavalta. Niin kauan kuin menestyy, on kaikki hyvin. Sitten kun tulee suvantovaihe, olet ihan luuseri, mistä ei ikinä tule mitään. Jep, jep. Työmarkkinat ovat muuttuneet anopin ajoista.

Oli kyllä varsin tyytyväinen, varmaan juorusi selän takana, että olen elättinä.

Anopin mielestä tuntuu olevan kauheaa, jos rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja. Että nainen voi tehdä työuran muutenkin kuin hoitoalalla tai palveluammatissa. Tiedä, vaikka olisi aikoinaan halunnut jotain muuta, mutta ei uskaltanut irtautua kotoa saadusta mallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että tämä on provo. Mutta kun tietää noita anoppeja olevan. Täällä ei tupata kylään!!! Saati sitten järjestellä huoneita tai kaappeja uusiksi avuliaana aatuna. Näpit irti, kahvit ja pois. Todella, todella harvalla on oikeasti mukava anoppi ja rajat selvät.

Ja mihinkähän tutkimukseen tuo väittämäsi perustuu?

Minulle riittää laaja kaveripiiri ja heidän kertomuksensa kokemuksineen. Osan noista äideistä olen tavannut ja todennut, ettei ollut kyllä kovin virheellistä kerrontaa karusta arjesta. Sekä koti- että ulkomaalaisia. Melkoista pirttihirmua löytyy, jotka käyttävät sumeilematta henkistä väkivaltaa valtataistelussa. Osa käyttää myös taloudellista apua kiristysruuvina. Siksi pitää olla mahdollisimman riippumaton.

Selvä juttu sitten! Oma kokemukseni anoppina ja äitinä on, että tulen hyvin toimeen lasteni perheiden kanssa. Annamme apuamme tarvittaessa ja apua myös pyydetään usein. Olemme vielä hyväkuntoisia, joten olemme sitten kai luotettavia, kun hoitoomme on uskottu vauvakin. Oma (laaja ) mummopiirini todistaa samaa, tuttavamummit auttelevat  lastensa perheissä monta kertaa kuukaudessa.

Onhan se miten aikuiset tulevat keskenään toimeen ja miten puhuvat toisista myös malli lapsille. Saan aina lasten tekemät omatekoiset kortit juhlapäivinä ja uskon, että kiva miniäni on kuitenkin siinä askartelun taustavoimana. 

Tottakai perheillä pitää olla yksityisyys, enkä milloinkaan mene vierailulle kutsumattomana, enkä ole kenekään kaappeja penkonut. Kyllä saatan keittiön lattian pyytämättä lakaista, jos itseäni kiusaa sukkiin tarttuvat leivänmuruset. Mutta ei kukaan ole tuosta vielä nokkiinsa ottanut. Ehkä noissa huonoissa miniä-anoppisuhteissa kannattaisi kummankin katsoa peiliin, riitaan tarvitaan yleensä aina vähintään kaksi.

Mun vika on se, että en anna siedä esim. jatkuvaa mitätöintiä, haukkumista ja mustamaalaamista. Enkä sitä, että mun kotia käy anoppi sisustamassa mun poissa ollessa. Anoppihan pelkällä hyvällä...

Pystyykö noita rajoja ottamaan ihan keskusteltavaksi? Ja tietysti sen miehesi olisi tärkeä keskustella äitinsä kanssa ja asettaa ne rajat. Onhan se nimittäin sääli myös se, jos välit katkeavat kokonaan ja esim lapsilla ei ole mahdollisuutta tutustua isovanhempiinsa ollenkaan.

Useinhan se ikävä kyllä menee niin, että mies "kaappautuu" sinne vaimonsa sukuun ja oma suku jää kokonaan pois kuvioista. Se vaimo kun pitää tärkeämpänä hoitaan suhteita omiin vanhempiinsa ja omaan sukuunsa. Oma veljeni vieraantui kokonaan omasta lapsuuden perheestään juuri siksi, että kaiken ajan vei vaimon suku ja perhe. Veljeni lapset eivät koskaan tutustuneet meidän muiden sisarusten lapsiin, kun nämä vanhemmat eivät välittäneet vierailla meidän suvun luona ja heillekään päin ei koskaan kutsuttu.

Pitkään muistin veljeni lapsia synttäreinä ja jouluna, mutta koskaan en saanut mitään vastausta.

Oletteko itse yrittäneet ottaa vaimon "sukuun mukaan" ja huomioineet hänet lasten äitinä? Meillä oli miehen suvun kanssa yli vuosikymmen sitten sellainen tilanne, että minä olin heille kuin ilmaa. Kaikki yhteydenotot, lahjatoivekyselyt yms tulivat vain miehelle. Anopin muistan soittaneeni minulle n. 2 kertaa lasten syntymän jälkeen - kun ei saanut miestäni useamman soittoyrityksen jälkeen kiinni. Minun sukuni kyllä (vanhemmat, sisarukset ym. ) huomiovat kyllä minun mieheni, soittelevat ja viestittävät henkilökohtaisesti. Minä myös huomioin sekä siskoni että veljeni puolisot, esim. vierailupyynnöt ja lahjatoivekyselyt osoitan usein veljeni vaimolle, varsinkin kun lapset ovat olleet pieniä, niin tämä on ollut ihan luonnollistakin huomioimista, sillä veljen vaimo oli heidän kanssaan kotona.

Pidämme kyllä yhteyttä miehen sukuun, mutta kyllä he ovat kieltämättä etäisemmäksi jääneet meidän perheelle kuin minun puolen suku. Näemme kuitenkin mielestäni ihan hyvin, joten sinun tilannettasi se ei toki vastaa. Ja nyt tilanne on jo hieman parempi, kun lapset ovat niin isoja että hekin puhuvat äidistä suvulle ja minä en tavallaan voi olla enää heille kuin en olisi olemassakaan. Tuli vain mieleeni tämmöinenkin, mielestäni esimerkiksi kun naisesta tulee ensi kertaa äiti, on ihan kohteliasta että miehenkin suvun väki huomioivat hänet erityisesti ja kyselevät lapsiin liittyviä asioita äidiltäkin. Helposti välit etääntyvät, jos toisessa suvussa huomioidaan koko perhe, ja toisessa suvussa vain toinen vanhempi ja lapset.

Minulle ainakin tehtiin kaikin keinoin selväksi että olin ei-toivottu ja omien tytärten alapuolella. En saanut koskaan mitään lahjoja, vaikka minulta tilattiin kyllä sinnepäin. Kihlakortissa ei ollut edes nimeäni. Minulle näytettiin mitä tyttärien perheille oli ostettu matkalta, mutta minä kelpasin vain hakemaan kentältä ja majoittamaan.

Syntymäpäivääni ei edelleenkään kukaan tiedä eikä esim pääainettani. Kun ei ne ikinä kiinnostaneet.

Taitaa anoppi kaivata vaan seuraa ja tekemistä. Onko hänellä ressiä tai huolia?

Ällöpylly kirjoitti:

Taitaa anoppi kaivata vaan seuraa ja tekemistä. Onko hänellä ressiä tai huolia?

Ei se lapsiperheen koti ole mikään sukulaisten lepokoti ja viihdekeskus.

Minulta on anoppi kuollut, mutta äitini ja lapsettomat siskoni tekivät elämästämme täysin hornaa.

Koko ajan lasketaan viivottimen kanssa, saako kaikki olla lasten kanssa saman ajan ja samalla tavalla. Jos joku ostaa jotain, toinen ostaa isomman.

Ja kaikki puuttuu kaikkeen. Kukaan ei ole niin tietäväinen lastenkasvattaja kuin lapseton merkonomi.

Lopulta puhalsin pelin kokonaan poikki, enkä vastannut puhelimeen enkä ottanut "yllättäen ohi kävelleitä" sisään tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on anoppi kuollut, mutta äitini ja lapsettomat siskoni tekivät elämästämme täysin hornaa.

Koko ajan lasketaan viivottimen kanssa, saako kaikki olla lasten kanssa saman ajan ja samalla tavalla. Jos joku ostaa jotain, toinen ostaa isomman.

Ja kaikki puuttuu kaikkeen. Kukaan ei ole niin tietäväinen lastenkasvattaja kuin lapseton merkonomi.

Lopulta puhalsin pelin kokonaan poikki, enkä vastannut puhelimeen enkä ottanut "yllättäen ohi kävelleitä" sisään tms.

Meillä kävi samoin.

Liiallisen puuttumisen, kontrolloimisen ja ylitse kävelemisen seurauksena jäädytin välit. En vastaa enää puhelimeen enkä ota yllätysvieraita vastaan.

Kyllähän tämä julmalta tuntuu, mutta en keksinyt enää muutakaan keinoa.

Monta vuotta selitin asiallisesti, annoin jopa asiaa koskevia artikkeleita ja kirjoja luettavaksi kun ei puhe auttanut. Vaan eipä niillä mitään vaikutusta ollut.

Sain vain kuulla olevani hullu ja outo kun en tykkää että autetaan.

Lopulta oli pakko pistää oma jaksaminen ykkösasiaksi ja ottaa kovat keinot käyttöön.

Nyt elämäni on helpompaa ja onnellisempaa.