Anopin synttäriylläri - kylään 5 päiväksi kutsumatta!
Nyt olen kyllä ihan älyttömän tilanteen edessä. Täytän ensiviikonloppuna pyöreitä ja anoppi päätti ilahduttaa oma-aloitteisella lahjalla. Hän ilmoitti, että jää synttärikestien jälkeen 5 päiväksi "auttamaan ja järjestelemään arkea" ... Noin niinkun lahjana minulle!
Elämme kyllä kiireistä perhe-elämää ja arki on hektistä, ei siinä mitään. Mutta en millään tahdo vielä anoppia tänne kaiken arjen sirkuksen lisäksi :( kertoi jo innoissaan kuinka ottaa ruokahuollon vastuulleen, kitkee puutarhaa ja ajatteli uudelleen järjestää taaperon huonetta. Mua stressaa ajatus noista viidestä päivästä ja hössöttävästä anopista kamalasti.
Paluulippu on ostettu kuulemma tosiaan tuon 5pv päähän eli kuinkas enää kieltääkään. Sanomattakin varmaan selvää, ettei mies asetu äitiään vastaan vaan on lähinnä hyvillään kun pääsee passattavaksi.
Kommentit (148)
Miten jotkut ihmiset on noin ajattelemattomia? Nyt kaikki anopit kuulolle: kukaan ei halua vieraita nurkkiinsa päiväkausiksi. Vaikka tarkoittaisi hyvää ja tahtoisi olla apuna, voi helposti käydä päinvastoin. Perheestä voi tuntua, etteivät voi toimia normaalisti omalla tavallaan ja rytmillään. Älkääkä varsinkaan tehkö mitään huoneiden järjestelyjä oman mielenne mukaan, todella tungettelevaa.
Annat itsellesi lahjaksi pari hotelliyötä kaverin kanssa.
Mieti etukäteen omat rajasi, esim. teidän kodin järjestely ei ole ok. Tee heti selväksi mitä et toivo, muuten tuosta tulee vielä vuotuinen piina.
Pyydät mieheltä itsellesi viikon hotellissa.
Meillä voisi hoitaa pihan talvikuntoon, pestä saunan ja kylppärin. En kylläkään osaa kuvitella omaa anoppia niihin töihin mitenkään eikä hän ikinä olisi ehdottanut sellaista, nitä ap:n anoppi.
Nythän teillä olisi tosiaan hyvä mahdollisuus liueta miehen kanssa yhdessä viettämään iltaa ja jättää anoppi hoitamaan kotiaskareita.
Kuulostaa ihan hyvältä! Otat itsellesi vähän laatuaikaa jossain hotellissa ja mies saa taaperon kanssa nauttia anopin seurasta ja touhuilusta. Tuskin anoppi panee edes pahakseen.
Minulla on ihan mukava anoppi, joka ei koskaan ole tuppautunut ja sekaantunut liiaksi. Silti olen taipuvainen ajattelemaan, että anopin ihannepaino on 2kg uurnan kanssa.
Saanko lähettää osoitteeni anopillesi, jos hän haluaisikin tulla meille laittamaan ruokaa ja järjestelemään? Viisi päivää on kovin lyhyt aika, meillä voi olla kaksi viikkoa. Katkaisisi ihanasti kiireistä syksyä.
Ota ilo irti. Sano, että et ehtinyt siivota, vaan talo kaipaa suursiivousta. Seinät, katot, ikkunat, ulkoseinät ym kaipaavat pesun. Lisäksi hän voisi käydä mustikassa/puolukassa/sienessä ja täydentää talven ruokavarastoa.
Ja kerrot sitten, että olet antanut itsellesi matkalahjan, joka alkaa juurikin syntymäpäivänä. Neljä päivää Lontoossa tia Nizassa tyttöjen kaa on juuri sopiva matka...
Anteeksi kirotusviheet edellisessä :D
Toivon että tämä on provo. Mutta kun tietää noita anoppeja olevan. Täällä ei tupata kylään!!! Saati sitten järjestellä huoneita tai kaappeja uusiksi avuliaana aatuna. Näpit irti, kahvit ja pois. Todella, todella harvalla on oikeasti mukava anoppi ja rajat selvät.
Vierailija
</p>
<p>Minulla on ihan mukava anoppi, joka ei koskaan ole tuppautunut ja sekaantunut liiaksi. Silti olen taipuvainen ajattelemaan, että anopin ihannepaino on 2kg uurnan kanssa.[/quote kirjoitti:Kiitos päivän nauruhelpotuksesta! Tiivistit mietteeni omasta anopista. Aina sekaantumassa kaikkeen ja marttyyriä leikkimässä, jos hänen mukaansa ei toimita.
Anopista ei aina pääse eroon edes, vaikka puolison kanssa tulisi ero. "Voi kun ette ole enää yhdessä." "Mitä kuuluu?" Tuut, tuut, tuut. Tietääkseni parisuhde on nimen omaan parisuhde. Anoppi ei kuulu siihen ytimeen tässä kulttuurissa. Tuskin kukaan haluaa selvittää esimerkiksi parisuhteen seksiongelmista alkaen kaikkea, mistä johtui.
Syyskuussa kitkemään puutarhaa? Myönnän etten ole mikään viherpeukalo, mutta kuulostaa omituiselta.
Huh huh. Meillä tulisi ruumiita.
Minulla on vain poikia - tuntuu pahalta ajatella, että mahdolliset tulevat miniät ajattelisivat parasta olevan, jos olisin tuhkauurnassa. Tyttöjen äideistä tulee myös anoppeja. Ajatellaanko heistä samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut ihmiset on noin ajattelemattomia? Nyt kaikki anopit kuulolle: kukaan ei halua vieraita nurkkiinsa päiväkausiksi. Vaikka tarkoittaisi hyvää ja tahtoisi olla apuna, voi helposti käydä päinvastoin. Perheestä voi tuntua, etteivät voi toimia normaalisti omalla tavallaan ja rytmillään. Älkääkä varsinkaan tehkö mitään huoneiden järjestelyjä oman mielenne mukaan, todella tungettelevaa.
Kiitos tästä viestistä. Näytän sen miniälle. Hän on keksinyt, että kotini pitää konmarittaa, koska kuolinpesälle tulee ongelma, jos tavaraa on liikaa. Olen 55v perusterve aikuinen nainen, joka ei aio kuolla ihan heti. Miniän mielestä minulle parasta on se, että hän ja lapset (2v ja toinen on 4 kk) tulevat meille, minä hoidan lapset ja hän järjestää kotini. Nyt voin osoittaa vauvapalstan avulla, että pysy poissa kodistani, sinua ei kaivata tänne hyvää tarkoittavine neuvoinesi.
Vierailija kirjoitti:
Saanko lähettää osoitteeni anopillesi, jos hän haluaisikin tulla meille laittamaan ruokaa ja järjestelemään? Viisi päivää on kovin lyhyt aika, meillä voi olla kaksi viikkoa. Katkaisisi ihanasti kiireistä syksyä.
moni kuvittelee haluavansa läheisen ja avuliaan anopin, mutta todellisuus on 95% toista. Avulla on ns. aina hintansa. Mulle riittää joku satunnainen lasten iltahoito pari krt vuodessa tai yhteinen pieni mökkiviikonloppu isovanhempien kanssa ja lopun aikaa saa anoppi ja appi mun puolesta nautiskella eläkeläisten vapaudesta ja minä siitä, että kotini on linnani. En kyllä ottais myöskään omaa mutsia tänne oleilemaan ja "auttelemaan". Mua ei auta kyllä yhtään, että on yksi huomioon otettava lisää, jonka pillin mukaan pitäisi kuitenkin tanssia yhdessä jos toisessakin asiassa.
EN tiedä kuinka virkeitä nämä tuppautuja-auttajat ovat, että hoituuko oikeasti turvallisesti pari-kolme muksua, ruuanlaitot ja vaikkapa harrastuskuskaukset, uimahallireissut tai metsäretket. Vai mennäänkö siinä kuitenkin mummon jaksamisen ja lasten turvallisuuden äärirajoilla...
Näitä juttuja lukiessa olen päättänyt etten käy ollenkaan poikien ja miniöiden luona. Parempi pysyä visusti pois, etten vaan tuppaudu mitenkään. (olen viiden pojan äiti. Kaksi vanhinta asuu omillaan. Nuorin vielä päiväkoti-ikäinen)
Itselläni ollut anopit kahdessa liitossa ja ei pahaa sanottavaa ollut heistä kummastakaan.
Mutta aikoinaan äitini ei tullut oman anoppinsa kanssa toimeen ja näin ollen myös meidän lasten osalta jäi mummoilut kokematta.
Ihmetelly monesti miksi sukupolvesta toiseen periytyy ilkeily ja vihamielisyys anoppeja kohtaan.
Otan osaa.