Millainen nainen iskee varatun miehen ja hajottaa perheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP. SE ON AINA PETTÄVÄN SYY. KETÄÄN EI VOI PAKOTTAA SIVUSUHTEESEEN. KOITA JO HYVÄKSYÄ TÄMÄ TOSIASIA, VAIKKA SINUA ON MIEHESI LOUKANNUT. TIEDÄN JULKISUUDEN MIEHIÄ JOIDEN YMPÄRILLÄ RIITTÄÄ HALUKKAITA NAISIA, MUTTA HEILLÄ ON KANTTIA TORJUA. MIKSEI SINUN MIEHELLÄ OLLUT?

Rauhoitu. Kukaan ei ole täällä sanonut, ettei miehessä olisi syytä. Lue uudelleen keskustelun aloitus ja yritä ymmärtää, että tässä puhutaan siitä, millainen nainen yrittää varattua. Nyt annat vain itsestäsi vaikutelman toisena naisena, joka yrittää epätoivoisena ja hermostuneena pestä käsiään.

En ole toinen nainen, enkä petetty. En vain jaksa tätä ns. toisen naisen parjausta. Mies on kuitenkin se joka päätöksen pettää tekee.

Mikä traumatisoi sinut niin ettet pysty enää ajattelemaan loogisesti? Asiahan on mitä yksinkertaisin. Pettäjä tarvitsee jonkun kenen kanssa pettää. Näin siitä kumppanista tulee myös osallinen. Sukupuolilla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan suurin syy miesten pettämiseen on liian vähäinen seksin määrä parisuhteessa. Eli tuon perusteella ongelmat ovat itse parisuhteen puolella eikä siinä toisessa naisessa. 

Kannattaa niin naisten kuin miestenkin miettiä kuinka saa pidettyä parisuhteen sen verran kunnossa että ei houkutukset kiinnosta

Monet miehet aloittavat toisen suhteen, kun vaimo odottaa YHTEISTÄ lasta. 

Tilanne kertoo ERITTÄIN paljon kyseisistä, alkeellisista miehistä. 

Tällaisessa suhteessa ehdin itsekin olla muutaman kuukauden ennen kuin miehen avioliitto ja lapsen syntyminen perheeseen paljastui. Siis tietämättäni. Siinä kohtaa kun se selvisi, lopetin suhteen.

Mutta yleisesti ottaen en koskaan syyttäisi pettämisestä muuta kuin pettäjää. Ei se toinen osapuoli ole väkisin ottanut - ja jos on, niin sittenhän kyseessä on raiskaus tai vähintään seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy naisia, jotka tuhlaavat elämänsä parhaat vuodet naimisissa olevien perheenisien kanssa lätkyttelyyn. Kiertopalkinnoilla kun ei kummoista vientiä tosimielellä paria etsivien miesten keskuudessa ole.

Taas joku pikkukyläläinen, joka kuvittelee että kaikki tuntevat naisen kyläpyörätaustan? Erittäin tasokkaan, tosimielellä paria etsineen miehen kanssa olen parhaillaan parisuhteessa eikä sitä ole mitenkään hidastanut se, että aikoinani olin seksisuhteessa ensin yhteen varattuun mieheen tietämättäni ja sitten toiseen täysin tietäen, että hänellä on vaimo. Harmittaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy naisia, jotka tuhlaavat elämänsä parhaat vuodet naimisissa olevien perheenisien kanssa lätkyttelyyn. Kiertopalkinnoilla kun ei kummoista vientiä tosimielellä paria etsivien miesten keskuudessa ole.

Taas joku pikkukyläläinen, joka kuvittelee että kaikki tuntevat naisen kyläpyörätaustan? Erittäin tasokkaan, tosimielellä paria etsineen miehen kanssa olen parhaillaan parisuhteessa eikä sitä ole mitenkään hidastanut se, että aikoinani olin seksisuhteessa ensin yhteen varattuun mieheen tietämättäni ja sitten toiseen täysin tietäen, että hänellä on vaimo. Harmittaako?

Helsinkiläinen olen. Harmittaa, etten ole suhteessa sinun kanssasi.

Sellainen nainen jonka nimi on Tatjaana ja joka totesi ettei hänellä ole mitään empatiaa vastasyntynyttä lastamme kohtaan.

Sellainen nainen jonka nimi on Tatjaana ja joka totesi ettei hänellä ole minkäänlaista empatian tunnetta vastasyntynyttä lastamme kohtaan.

Miksi aina syytetään aina naista? Aivan kuin miehellä ei olisi omaa tahtoa ja kykyä tehdä päätöksiä. EI hän vahingossa päädy toisen naisen kainaloon. Annan teille kokemuksen omasta nuoruudestani, joka sivuaa aihetta.

Alle 20-vuotiaana olin tehnyt aloitteen pojalle ja pyytänyt tyyliin vierailemaan joskus kotonani/ paikkakunnallani. Ei kulunut kauaakaan, kun tavattiin tämän pojan kanssa ja pidettiin hauskaa eri tapahtumissa. Pussailtiin, halailtiin ja harrastettiin seksiä. Mua ei kiinnostanut olla kuin muutama kerta hänen kanssaan tekemisissä, joten hyvästeltiin sit nopeasti, eikä sen koommin enää tavattu tai pidetty yhteyttä. Noin vuosi myöhemmin sain tietää, että pojalla oli ollut tyttöystävä silloinkin, kun oli pitänyt minun kanssa hauskaa. Sinisilmäisenä olin toki uskonut, että hän oli sinkku, kerran niin oli sanonut. Kerroin toiselle tytölle, mitä oli tapahtunut ja eivät enää ole ilmeisesti yhdessä.

Joten, kysymys kuuluukin; olenko minä tosiaan tarinan pahis, kun rikoin parisuhteen? Minä en edes tiennyt, että poika oli parisuhteessa jonkun toisen kanssa ja tämä valehteli minulle. 

Sosiaalinen media on onneksi tehnyt maailman niin pieneksi, että kenestä tahansa saa halutessaan selville oikeastaan mitä tahansa. Siinäpä jalkavaimo sitten hiki päässä tyhjentää Googlen tiedoistaan, ettei saa kutsumattomia vieraita tai kaikille näkyviä viestejä tuntemattomilta.

Itse pokasin varatun miehen. Tultiin hyvin juttuun, on rikas ja huomaavainen.

En koe asiasta mitään tunnontuskia. Ei yksinkertaisesti kuulu minulle mieheni päättyvät ja entiset suhteet.

Jokainen on vastuussa OMISTA tekemisistään. Parisuhteessa oleva henkilö PETTÄÄ puolisoaan. SINKKU ei PETÄ puolisoaan, koska hänellä ei sellaista ole. Ei ole myöskään olemassa mitään kollektiivista , maanlaajuista parisuhdetta, jossa minä voisin pettää tuntematonta naista hänen miehensä kanssa. Moraali on jokaisen yksityisasia, kuten uskontokin. Toiset eivät koe vääriksi asioita, jotka toisten mielestä ovat moraalittomia. Muistathan silti, että määrittelet vain OMAN moraalisi, et voi tehdä sitä TOISEN puolesta, sillä hänellä on oma moraalinsa, jota vastaan ei välttämättä sodi se että saa kenties hyvää seksiä ukkomieheltä.

 Neuvoisin elämään elämää vähän pidemmälle kuin se eka parisuhde, niin voisi tulla vähän perspektiiviä elämään.  Näin olimme tehneet mieheni kanssa, kun tapasimme. Oli ihan selvää että käytiin pitkiä ja laajoja keskusteluja odotuksista, vaatimuksista, ja kaikesta. Molemmilla meillä on ollut ymmärtäjä suhteen ulkopuolelta kun omassa suhteessa on mennyt huonosti. Mieheni ei "pettänyt" eksäänsä kuin ajatuksissaan, mutta minä olen pettänyt useampaakin miestä. Nykyistä en, ja se johtuu pitkälti aikuiseksi kasvamisestani, ja siitä että olen OPPINUT jotain. Olen oppinut sen, että suhdetta ei saa päästää tilaan jossa mikään/kukaan voi kiilautua siihen väliin. Parisuhteen ongelmat ovat kahdenvälisiä ongelmia, ja joskus kolmas osapuoli tuo ne esiin. Miehelläni eli eksänsä kanssa tilanne jossa elo meni toisen lapsen syntymän jälkeen mahdottomaksi. Kummallakaan heistä ei ollut halua korjata vanhaa suhdetta enää, vaan katselivat jo muualle. TÄMÄ ei ollut kolmannen osapuolen vika, vaan heidän välisensä ongelma. Mieheni eksä on "onnellisesti" yhdessä tämän ymmärtäjänsä kanssa, mutta miehelleni kävi huonommin, ja ymmärtäjä osoittautuikin ihka oikeaksi sekopääksi josta riitti harmia myöhemminkin. Itse taas olen pettänyt, koska en ole enää halunnut olla suhteessani. Olen yrittänyt selvittää asioita mutta mies ei nähnyt ongelmia, eikä halunnut niistä puhua. Ei kaduta sekuntiakaan, että sain henkistä ja fyysistä hyväksyntää ja tyydytystä muualta, kun kotona minulle vain käännettiin selkä. Muutin pois kyllä parin kk:n päästä, ja mies tiesi kyllä etten hänen kanssaan enää aio olla.

Olen myös nuorampana ollut se toinen nainen, ekat puoli vuotta en tiennyt avokista, ja kun sain tietää petyin ensin hirveästi, mutta n. vuoden jälkeen aloimme taas tapailemaan, koska mies otti yhteyttä ja sanoi että he ovat nyt eronneet, että vain asuvat yhdessä käytännön pakosta. En vielä tätä ymmärtäjä hommaa ollut hiffannut. Lulin että mies oli ihan oikeasti rakastunut minuun, ja halusi kanssani tulevaisuuden, ja avovaimo oli jo käytännössä katsoen dumpattu, ja eri huoneissa nukuttiin, ja aioa syy yhdessä asumiseen oli se että asunnon kanssa oli erimielisyyksiä. Seksi oli villiä ja ihanaa, ja sain usein kaipaavia viestejä puhelimeeni. Nähtiin aina kun oli mahdollista. Tuota kesti aikansa, kunnes mies ei enää vastannutkaan viestiini. Laitoin toisen viestin, ja yritin kerran soittaa, mutta kun hän ei vastannut, niin annoin olla. Lehdestä luin että hän oli saanut tämän jätetyn avokkinsa kanssa lapsen. Kyllä se oli ihan järjetön kolaus, ja siitä opin kyllä läksyni.

Sen jälkeenkin on olut pitkän sinkkukauteni aikana sängyssä varattua miesta, varmastikin, ei yhtään sormuksellista, sillä olisi epämukavaa harrastaa sen kimallellessa sormessa, mutta kun en ole kysellyt, eikä ole puhuttu asiasta, niin en tiedä onko ollut varattuja vai ei. Melko varmasti osa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina syytetään aina naista? Aivan kuin miehellä ei olisi omaa tahtoa ja kykyä tehdä päätöksiä. EI hän vahingossa päädy toisen naisen kainaloon. Annan teille kokemuksen omasta nuoruudestani, joka sivuaa aihetta.

Alle 20-vuotiaana olin tehnyt aloitteen pojalle ja pyytänyt tyyliin vierailemaan joskus kotonani/ paikkakunnallani. Ei kulunut kauaakaan, kun tavattiin tämän pojan kanssa ja pidettiin hauskaa eri tapahtumissa. Pussailtiin, halailtiin ja harrastettiin seksiä. Mua ei kiinnostanut olla kuin muutama kerta hänen kanssaan tekemisissä, joten hyvästeltiin sit nopeasti, eikä sen koommin enää tavattu tai pidetty yhteyttä. Noin vuosi myöhemmin sain tietää, että pojalla oli ollut tyttöystävä silloinkin, kun oli pitänyt minun kanssa hauskaa. Sinisilmäisenä olin toki uskonut, että hän oli sinkku, kerran niin oli sanonut. Kerroin toiselle tytölle, mitä oli tapahtunut ja eivät enää ole ilmeisesti yhdessä.

Joten, kysymys kuuluukin; olenko minä tosiaan tarinan pahis, kun rikoin parisuhteen? Minä en edes tiennyt, että poika oli parisuhteessa jonkun toisen kanssa ja tämä valehteli minulle. 

Tarviiko oikeasti jankuttaa näitä itsestäänselvyyksiä. Et tietenkään ole tarinan pahis vaan petetty sinäkin.

Eikä oikeasti kukaan väitä etteikö pettäjä olisi se suurin syyllinen.

Apsta ei ole kuulunut mitään ketjun edetessä mutta kyllä hän varmasti tarkoitti niitä naisia jotka ihan tietoisesti alkavat varatun miehen kanssa eivätkä ollenkaan piittaa miehen perheestä eivätkä ilmeisesti juuri itsestäänkään kun sen verran paskaa toisena naisena olo pitkän päälle on.

Alemman yhteiskuntaluokan edustaja eli wt.

Jokaisella tosiaan on oma moraalinsa ja moraalisen ajattelun kehitys ei kaikilla johda kovinkaan korkean moraalisen ajattelun tasolle johtuen osin empatiakyvyn puutteista ja osin älykkyysosamäärän mataluudesta. Älykkäimmät ja empaattisemmat ihmiset saavuttavat korkean moraalisen ajattelun tason jo varhain eivätkä koskaan päädy "toiseksi naiseksi", osa saavuttaa sen kokemusten kautta ja osa ei saavuta sitä koskaan johtuen juuri empatiakyvyn ja älykkyyden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on vastuussa OMISTA tekemisistään. Parisuhteessa oleva henkilö PETTÄÄ puolisoaan. SINKKU ei PETÄ puolisoaan, koska hänellä ei sellaista ole. Ei ole myöskään olemassa mitään kollektiivista , maanlaajuista parisuhdetta, jossa minä voisin pettää tuntematonta naista hänen miehensä kanssa. Moraali on jokaisen yksityisasia, kuten uskontokin. Toiset eivät koe vääriksi asioita, jotka toisten mielestä ovat moraalittomia. Muistathan silti, että määrittelet vain OMAN moraalisi, et voi tehdä sitä TOISEN puolesta, sillä hänellä on oma moraalinsa, jota vastaan ei välttämättä sodi se että saa kenties hyvää seksiä ukkomieheltä.

 Neuvoisin elämään elämää vähän pidemmälle kuin se eka parisuhde, niin voisi tulla vähän perspektiiviä elämään.  Näin olimme tehneet mieheni kanssa, kun tapasimme. Oli ihan selvää että käytiin pitkiä ja laajoja keskusteluja odotuksista, vaatimuksista, ja kaikesta. Molemmilla meillä on ollut ymmärtäjä suhteen ulkopuolelta kun omassa suhteessa on mennyt huonosti. Mieheni ei "pettänyt" eksäänsä kuin ajatuksissaan, mutta minä olen pettänyt useampaakin miestä. Nykyistä en, ja se johtuu pitkälti aikuiseksi kasvamisestani, ja siitä että olen OPPINUT jotain. Olen oppinut sen, että suhdetta ei saa päästää tilaan jossa mikään/kukaan voi kiilautua siihen väliin. Parisuhteen ongelmat ovat kahdenvälisiä ongelmia, ja joskus kolmas osapuoli tuo ne esiin. Miehelläni eli eksänsä kanssa tilanne jossa elo meni toisen lapsen syntymän jälkeen mahdottomaksi. Kummallakaan heistä ei ollut halua korjata vanhaa suhdetta enää, vaan katselivat jo muualle. TÄMÄ ei ollut kolmannen osapuolen vika, vaan heidän välisensä ongelma. Mieheni eksä on "onnellisesti" yhdessä tämän ymmärtäjänsä kanssa, mutta miehelleni kävi huonommin, ja ymmärtäjä osoittautuikin ihka oikeaksi sekopääksi josta riitti harmia myöhemminkin. Itse taas olen pettänyt, koska en ole enää halunnut olla suhteessani. Olen yrittänyt selvittää asioita mutta mies ei nähnyt ongelmia, eikä halunnut niistä puhua. Ei kaduta sekuntiakaan, että sain henkistä ja fyysistä hyväksyntää ja tyydytystä muualta, kun kotona minulle vain käännettiin selkä. Muutin pois kyllä parin kk:n päästä, ja mies tiesi kyllä etten hänen kanssaan enää aio olla.

Olen myös nuorampana ollut se toinen nainen, ekat puoli vuotta en tiennyt avokista, ja kun sain tietää petyin ensin hirveästi, mutta n. vuoden jälkeen aloimme taas tapailemaan, koska mies otti yhteyttä ja sanoi että he ovat nyt eronneet, että vain asuvat yhdessä käytännön pakosta. En vielä tätä ymmärtäjä hommaa ollut hiffannut. Lulin että mies oli ihan oikeasti rakastunut minuun, ja halusi kanssani tulevaisuuden, ja avovaimo oli jo käytännössä katsoen dumpattu, ja eri huoneissa nukuttiin, ja aioa syy yhdessä asumiseen oli se että asunnon kanssa oli erimielisyyksiä. Seksi oli villiä ja ihanaa, ja sain usein kaipaavia viestejä puhelimeeni. Nähtiin aina kun oli mahdollista. Tuota kesti aikansa, kunnes mies ei enää vastannutkaan viestiini. Laitoin toisen viestin, ja yritin kerran soittaa, mutta kun hän ei vastannut, niin annoin olla. Lehdestä luin että hän oli saanut tämän jätetyn avokkinsa kanssa lapsen. Kyllä se oli ihan järjetön kolaus, ja siitä opin kyllä läksyni.

Sen jälkeenkin on olut pitkän sinkkukauteni aikana sängyssä varattua miesta, varmastikin, ei yhtään sormuksellista, sillä olisi epämukavaa harrastaa sen kimallellessa sormessa, mutta kun en ole kysellyt, eikä ole puhuttu asiasta, niin en tiedä onko ollut varattuja vai ei. Melko varmasti osa on ollut.

Sinkku ei petä puolisoaan koska hänellä ei sitä ole.

Mutta hän MAHDOLLISTAA pettämisen. Vaikka toisen osapuolen perhe on usein tälle sinkulle tuntematon niin hän tietoisesti saattaa tämän perheen alttiiksi haavoittumiselle.

Ei siinä moraalia ole. Se on vähän niin kuin koulukiusaustapahtuma. Kiusaaja on se varsinainen syyllinen mutta sivustaseuraajat mahdollistavat olemalla yleisönä joka ei puutu.

Toki ihminen joka itse pettää ei pidä mahdollistamista minään.

Itse en voisi olla tuota harrastavan ystäväkään kun sellaiseen ihmiseen on vaikea luottaa.

Sellainen ihminen on muissakin asioissa ja ihmissuhteissa itsekäs oman edun tavoittelija ja pelkuri. Pitää pettää että pystyy erota. Miksi?

Hyvä kommentti 206/195 kirjoittajalta. Toiset naiset ovat itsekkäitä ja osa vähän tyhmiä, osa ehkä älykkäitä mutta hyvin itsekkäitä ja epäempaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Ilman omaatuntoa ajatellen ettei ole tehnyt mitään väärää?

Mitä se kertoo ihmisestä ja hänen ajatustasostaan?

Itse en pystyisi.

Miksi pidät naista syyllisenä, etkä pettämään ryhtynyttä aviomiestä ja

isää? Onko mies vajaavaltainen eli holhouksessa? Ehkä peräti syyntakeeton.

Käymäni keskustelu:

- Olet minusta ihana ja mukava, mutta mulla on tämä. Mies sanoi ja näytti sormustaan.

-Minusta sinä olet komea, mukava, ihana ja jos tässä sanon, seksikäskin ja minulla ei ole mitään. Minä vastasin ja näytin sormiani.

Nyt ollaan tutustuttu toisiimme muutaman viikon ...

Jokainen vastaa omista teoistaan ja siitä mitä omilla teoillaan muille ihmisille aiheuttaa. Jonkun mielestä on ihan ok satuttaa ja loukata itselleen tuntemattomia ihmisiä. Toisilla taas on vähän "suurempi sydän" eivätkä he halua teoillaan loukata edes tuntemattomia ihmisiä. Meitä on niin moneksi. Itsekkyys taitaa vaan olla päivän sana.. Tunneälykkyyden puutetta kaikilla pettäjille ja pettämiskumppaniksi lähtevillä..

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella tosiaan on oma moraalinsa ja moraalisen ajattelun kehitys ei kaikilla johda kovinkaan korkean moraalisen ajattelun tasolle johtuen osin empatiakyvyn puutteista ja osin älykkyysosamäärän mataluudesta. Älykkäimmät ja empaattisemmat ihmiset saavuttavat korkean moraalisen ajattelun tason jo varhain eivätkä koskaan päädy "toiseksi naiseksi", osa saavuttaa sen kokemusten kautta ja osa ei saavuta sitä koskaan johtuen juuri empatiakyvyn ja älykkyyden puutteesta.

Vähän jo ohi aiheesta, mutta itse asiassa älykkäät naiset pettävät tutkimusten mukaan todennäköisemmin. Älykkyys ja empatia taas varsinaisesti eivät korreloi.

Parisuhteen osapuolet tekevät ihan itse "haavoittuvaksi" sen oma parisuhteensa. Kova on kiukku, ja pahasti vielä henkinen kasvu vaiheessa, jos ei ymmärrä toisen naisen/miehen olevan ihan samanlainen ihminen kuin itsekin on.  Luulenpa että noin rajusta ajattelee vain henkilö jota on juuri petetty, tai joka on sairaalloisen mustasukkainen ja kontrollinhaluinen. Noista ikävistä tuntemuksista ei pääse pois kuin kasvamalla henkisesti yli teinivaiheen, jolloin silmät toivottavasti avautuvat. Kaikilla ei toki koskaan näin käy, mutta silloin kirjoittaakin itsestään, kun väittää kanssaihmisiä epäempaattisiksi ja itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi. Ihan samalla tavallaanhan sinäkin tavoittelet omaa etuasi, kun haluat miehesi itselläsi pitää. Miksi et luovu hänestä suosiolla? Nythän olet vain itsekäs oman edun tavoittelija ;)

Jokainen tekee omat päätökset itse, ja on vastuussa omista tunteistaan. Jos ei halua olla yhdessä petturin kanssa, ei ole mikään pakko. Voi valita pettämisen jälkeen etsiä itselle luotettavampi kumppani. Toivottavasti siinä matkalla oppii myös jotain itsestään, esim puhumaan parisuhteessa ongelmista.

Ei tässä maailmassa kenelläkään ole oikeutta toiseen ihmiseen. Jos miehesi haluaa sinua pettää, hän sen kyllä tulee tekemään, tavalla tai toisella.