Millainen nainen iskee varatun miehen ja hajottaa perheen?

Sinkkuna olen erehtynyt sänkyyn varatun kanssa, mutta itse en ole koskaan parisuhteessa pettänyt kumppaniani. Jokainen todella vastaa tekemisistään. Se on helppo sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Turha siinä on kolmatta osapuolta syyttää. 

Miten niin nainen hajottaa? Onnelliseen liittoon ei pääse kukaan väliin.

Ihmettelun kovasti jos miehelläni olisi toinen tai edes satunnaisia juttuja. Hän saa kaiken haluamansa kotoa. Minä taas en saa mutta olen silti uskollinen

Vierailija kirjoitti:

En voisi koskaan ryhtyä toiseksi naiseksi, koska vaikka olisin kuinka ihastunut ja rakastunut johonkin varattuun mieheen niin minulla ei ole mielestäni oikeutta mennä rikkomaan kenenkään suhdetta oman ihastukseni vuoksi. Kunnioitan varattujen miesten vaimoja ja heidän keskenään solmimaa parisuhdetta. En halua aiheuttaa surua ja ahdistusta kenellekään. Ehkäpä toiset ihmiset vaan kasvatetaan ajattelemaan ensin muita ja vasta sitten itseä. Elämäni on ollut kuitenkin erittäin hyvää ja helppoa kun olen elänyt tällä tavoin muiden ihmisten tunteita kunnioittaen. Ei ole ollut mitään kuluttavia ihmissuhdedraamojen. Jos ihastun varattuun niin ajattelen "harmi, hän on varattu, pidän tunteeni omana asianani ja niin ne tunteet ajan kanssa hiipuvat". Mikä oikeus minulla olisi pelkästään omien tunteideni vuoksi mennä iskemään varattua miestä? Onko minun tunteilla suurempi oikeutus toimia ikävästi ja satuttaa jotakin toista ihmistä? Ei ole minun mielestäni. Hyvin vaikea ymmärtää niitä ihmisiä,jotka ajattelevat että omien tunteiden pohjalta on oikeutus tavoitella omaa parasta ajattelematta toisten osapuolten tunteita.. en tajua enkä tule ikinä tajuamaan. Onneksi ei tarvitsekaan.. uskon että tulen olemaan vanhuudessani tyytyväinen siihen, miten olen elämäni elänyt, toisia ihmisiä kunnioittaen.. Rakkautta on paljon ja "niitä oikeita" on maailmassa useita eli voin ihan hyvin panostaa siihen rakkauteen ja ihmiseen,joka on vapaa.

Tekstistäsi huokuu nuoruuden naiivi idealismi. Valitettavasti kun se oikea tulee sinunkin kohdallesi - ja jos hän sattuu olemaan varattu - löydät kyllä perustelut itsellesi hypätä kelkkaan.

Ihminen ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi viisas eläin noustakseen pois ihmissuhteiden perimmäisestä raadollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman omaatuntoa ajatellen ettei ole tehnyt mitään väärää?

Mitä se kertoo ihmisestä ja hänen ajatustasostaan?

Itse en pystyisi.

No sellainen, että sinne päähän ei mitään muuta mahdu.  Tiedän eräänkin, jonka ainoa ajatus oli ihastuttaa kadun varren kaikki naapurinmiehet itseensä. Vuosikausien tyrkyttämisen jälkeen onnistui viimein tavoitteessaan. Tituleeraa itseään "yrittäjäksi", tosin miehensä firman perusteella. No, toki harvinaisen sinnikäs "yrittäjä" on ollutkin vuosikymmeniä ja on edelleen. Luonteensa on sellainen. Hänellä on kapea sanavarasto, neljää tunnetumpaa kirosanaa ja osaa hän yhden kahden sanan lauseenkin,"haista v....! En pystyisi kyllä minäkään, enkä halua sellaisia ystäviä elämääni.

Asutko Vesalassa?

En asu Vesalassa. Tässä onkin vaarana se ettei aleta epäillä ketään syyttömiä. Emännän mies kyllä tietää, mutta ovat liitossa edelleen.

https://munmennyt.blogspot.fi/              Käykää lukemassa tämä uskomaton blogin alku!!!

A

B

C

D

E

F

G

H

JA NIIN EDELLEEN!!!

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs nainen. Samoin tuollaisen naisen mukaan lähtevä perheenisä on itsekäs. Eli molemmat ovat itsekkäitä.

Ja sitten kun itsekän nainen on tarpeeksi hyötynyt toisesta ihmisestä, niin saa jo mennä. Oltiin naimisissa tai ei.

Itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi koskaan ryhtyä toiseksi naiseksi, koska vaikka olisin kuinka ihastunut ja rakastunut johonkin varattuun mieheen niin minulla ei ole mielestäni oikeutta mennä rikkomaan kenenkään suhdetta oman ihastukseni vuoksi. Kunnioitan varattujen miesten vaimoja ja heidän keskenään solmimaa parisuhdetta. En halua aiheuttaa surua ja ahdistusta kenellekään. Ehkäpä toiset ihmiset vaan kasvatetaan ajattelemaan ensin muita ja vasta sitten itseä. Elämäni on ollut kuitenkin erittäin hyvää ja helppoa kun olen elänyt tällä tavoin muiden ihmisten tunteita kunnioittaen. Ei ole ollut mitään kuluttavia ihmissuhdedraamojen. Jos ihastun varattuun niin ajattelen "harmi, hän on varattu, pidän tunteeni omana asianani ja niin ne tunteet ajan kanssa hiipuvat". Mikä oikeus minulla olisi pelkästään omien tunteideni vuoksi mennä iskemään varattua miestä? Onko minun tunteilla suurempi oikeutus toimia ikävästi ja satuttaa jotakin toista ihmistä? Ei ole minun mielestäni. Hyvin vaikea ymmärtää niitä ihmisiä,jotka ajattelevat että omien tunteiden pohjalta on oikeutus tavoitella omaa parasta ajattelematta toisten osapuolten tunteita.. en tajua enkä tule ikinä tajuamaan. Onneksi ei tarvitsekaan.. uskon että tulen olemaan vanhuudessani tyytyväinen siihen, miten olen elämäni elänyt, toisia ihmisiä kunnioittaen.. Rakkautta on paljon ja "niitä oikeita" on maailmassa useita eli voin ihan hyvin panostaa siihen rakkauteen ja ihmiseen,joka on vapaa.

Tekstistäsi huokuu nuoruuden naiivi idealismi. Valitettavasti kun se oikea tulee sinunkin kohdallesi - ja jos hän sattuu olemaan varattu - löydät kyllä perustelut itsellesi hypätä kelkkaan.

Ihminen ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi viisas eläin noustakseen pois ihmissuhteiden perimmäisestä raadollisuudesta.

Kyllähän se tietysti voi koville ottaa myöntää, että joku voi ajatella näin jo nuorena sekä elää hyvää elämää tällä tyylillä. En ole enää mikään kauhean nuori, + 30v. ja itseasiassa olen todellakin kokenut tuon varattuun rakastumisen ja kaikenlisäksi sain viitteitä siitä, että tunne oli molemminpuolinen. En kuitenkaan alkanut millekään tämän miehen kanssa, vaikka en ollut vastaavia voimakkaita tunteita tuntenut kenenkään aiemmin miehen kanssa. Miksi en alkanut? No koska hän oli jo avoliitossa ja minulla ei ollut mitään oikeutta mennä siihen väliin. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen, että en mennyt, koska nykyään kyseinen mies on onnellisesti naimisissa ja olen aidosti onnellinen hänen puolestaan. Meidän kohtaamisella oli huono ajoitus. Hän varmaan olisi voinut olla se oikea, mutta ei ne kalat merestä lopu..

Kannattaisi ehkä jo uskoa, että ihmiset vaan ovat erilaisia sen suhteen onko kunnioitusta ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan vaan meneekö oma napa ja omat tunteet ja halut edellä. En todellakaan usko, että tulen tässä suhteessa koskaan ajatuksiani muuttamaan.. En tee muille sellaisia asioita, joita en toivoisi toisten minulle tekevän. Minulla on arvoni, jotka tiedostan ja joita noudatan ja tulen onnelliseksi siitä, että voin elää arvojen mukaista elämää. On varmasti ihmisiä, joille nämä moraali- ja arvoasiat eivät ole näin selkeitä tai niillä ei ole väliä tai ei ole koskaan tullut miettineeksi näitä asioita tai sitten ei vaan välitä.. Jokainen elää tyylillään ja sitä paitsi onni tulee löytää ennenkaikkea omasta itsestä eikä olettaa, että se nyt löytyisi kun " isken sen ihanastuttavan varatun miehen".

Esim. Maisa Torppa

Rumahko ja epävarma oli nainen joka rikkoi meidän pikkulapsiperheen. Asuu nyt talossamme ja itse sain pakata tavarani ja lasten tavarat. Lapsia on isä uhkaillut olemaan tälle ihmiselle ystävällisiä sillä muuten isä hylkää lopullisesti. Aika täydellinen yh olen kun isä keksii aina että lapsissa on jotain vikaa ja näkee heitä tosi harvoin. Ei myöskään maksa juuri mitään. En tiedä kuinka paljon pitää sietää kun kaikki vika on koulun ensimmäisillä luokilla olevassa isän mukaan. Olisiko parempi että lapset olisi kokonaan tapaamatta kun isä tuntuu niin haluavan. Tai isä toivoo että laitan pelin poikki äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehen/naisen puolisi ja perhe eivät kiinnosta tippaakaan olet epäempaattinen ja julma. Harva sinunlaistasi haluaa pysyväksi kumppaniksi ellei ole itse samanlainen. Tekosi määrittelevät sinut, haluat tai et.

Ihan vaan ketjua lukeneena; sinä olet tässä julma ja epäempaattinen. Ei sille mitään mahda jos ihastuu toiseen. Se on ok aina, myös silloin kun on saanut lapsen.

Ei eroaminen ole vain lapsettoman oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi koskaan ryhtyä toiseksi naiseksi, koska vaikka olisin kuinka ihastunut ja rakastunut johonkin varattuun mieheen niin minulla ei ole mielestäni oikeutta mennä rikkomaan kenenkään suhdetta oman ihastukseni vuoksi. Kunnioitan varattujen miesten vaimoja ja heidän keskenään solmimaa parisuhdetta. En halua aiheuttaa surua ja ahdistusta kenellekään. Ehkäpä toiset ihmiset vaan kasvatetaan ajattelemaan ensin muita ja vasta sitten itseä. Elämäni on ollut kuitenkin erittäin hyvää ja helppoa kun olen elänyt tällä tavoin muiden ihmisten tunteita kunnioittaen. Ei ole ollut mitään kuluttavia ihmissuhdedraamojen. Jos ihastun varattuun niin ajattelen "harmi, hän on varattu, pidän tunteeni omana asianani ja niin ne tunteet ajan kanssa hiipuvat". Mikä oikeus minulla olisi pelkästään omien tunteideni vuoksi mennä iskemään varattua miestä? Onko minun tunteilla suurempi oikeutus toimia ikävästi ja satuttaa jotakin toista ihmistä? Ei ole minun mielestäni. Hyvin vaikea ymmärtää niitä ihmisiä,jotka ajattelevat että omien tunteiden pohjalta on oikeutus tavoitella omaa parasta ajattelematta toisten osapuolten tunteita.. en tajua enkä tule ikinä tajuamaan. Onneksi ei tarvitsekaan.. uskon että tulen olemaan vanhuudessani tyytyväinen siihen, miten olen elämäni elänyt, toisia ihmisiä kunnioittaen.. Rakkautta on paljon ja "niitä oikeita" on maailmassa useita eli voin ihan hyvin panostaa siihen rakkauteen ja ihmiseen,joka on vapaa.

Tekstistäsi huokuu nuoruuden naiivi idealismi. Valitettavasti kun se oikea tulee sinunkin kohdallesi - ja jos hän sattuu olemaan varattu - löydät kyllä perustelut itsellesi hypätä kelkkaan.

Ihminen ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi viisas eläin noustakseen pois ihmissuhteiden perimmäisestä raadollisuudesta.

Kyllähän se tietysti voi koville ottaa myöntää, että joku voi ajatella näin jo nuorena sekä elää hyvää elämää tällä tyylillä. En ole enää mikään kauhean nuori, + 30v. ja itseasiassa olen todellakin kokenut tuon varattuun rakastumisen ja kaikenlisäksi sain viitteitä siitä, että tunne oli molemminpuolinen. En kuitenkaan alkanut millekään tämän miehen kanssa, vaikka en ollut vastaavia voimakkaita tunteita tuntenut kenenkään aiemmin miehen kanssa. Miksi en alkanut? No koska hän oli jo avoliitossa ja minulla ei ollut mitään oikeutta mennä siihen väliin. Olen myös onnellinen ja tyytyväinen, että en mennyt, koska nykyään kyseinen mies on onnellisesti naimisissa ja olen aidosti onnellinen hänen puolestaan. Meidän kohtaamisella oli huono ajoitus. Hän varmaan olisi voinut olla se oikea, mutta ei ne kalat merestä lopu..

Kannattaisi ehkä jo uskoa, että ihmiset vaan ovat erilaisia sen suhteen onko kunnioitusta ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan vaan meneekö oma napa ja omat tunteet ja halut edellä. En todellakaan usko, että tulen tässä suhteessa koskaan ajatuksiani muuttamaan.. En tee muille sellaisia asioita, joita en toivoisi toisten minulle tekevän. Minulla on arvoni, jotka tiedostan ja joita noudatan ja tulen onnelliseksi siitä, että voin elää arvojen mukaista elämää. On varmasti ihmisiä, joille nämä moraali- ja arvoasiat eivät ole näin selkeitä tai niillä ei ole väliä tai ei ole koskaan tullut miettineeksi näitä asioita tai sitten ei vaan välitä.. Jokainen elää tyylillään ja sitä paitsi onni tulee löytää ennenkaikkea omasta itsestä eikä olettaa, että se nyt löytyisi kun " isken sen ihanastuttavan varatun miehen".

Vaikutat henkisesti vahvalta ja selkärankaiselta. Silti epäilen, että tuota tarinaa joudut itsellesi hokemaan kun elämäsi ohi lipunut rakkaus tulee mieleesi. Nämä asiat eivät unohdu koskaan jos asiat jäävät auki. Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Elämä ja biologia on eloonjäämistaistelua ja kaikki ylemmän sivistyksen käytöstavat vain korkeakulttuurista perintöä.

Asioissa on aina kaksi puolta. Joku voi pitää minua perheen rikkojana mutta itse en ole sitä mieltä. Mies oli se aloitteen tekijä ja mies on myös sanonut että suhde olisi loppunut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Meidän tapauksessa kuitenkin kaikki on vain ihmetellyt miten mies jaksoi exäänsä niinkin kauan. Joku voi olla toista mieltä mutta mun mielestä jos kohtelee toista vuodesta toiseen kuin roskaa niin saa syyttää itseään jos puoliso lähtee toisen mukaan.

Esim. 40 km:n päässä Tampereelta olevan kaupungin kirjaston täti.

Perussuomalainen yh-äiti.

Ihan oikeasti, tässä tapauksessa. Näkyi laittaneen viimeisinpään vaalimainokseensa, että perheeseensä kuuluu "puoliso". Meidän mies ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehen/naisen puolisi ja perhe eivät kiinnosta tippaakaan olet epäempaattinen ja julma. Harva sinunlaistasi haluaa pysyväksi kumppaniksi ellei ole itse samanlainen. Tekosi määrittelevät sinut, haluat tai et.

Ihan vaan ketjua lukeneena; sinä olet tässä julma ja epäempaattinen. Ei sille mitään mahda jos ihastuu toiseen. Se on ok aina, myös silloin kun on saanut lapsen.

Ei eroaminen ole vain lapsettoman oikeus.

Onko eroa seuraava lapsen heittopussina pitäminen ja lapsen kiusaaminen ja mitätöinti myös ok? Eihän edellisen liiton lapsi saa isän luona aina edes ruokaa ja muutenkin kettuillaan mennen tullen. Se on vaan niin hirveää kun lapsi on ihan ex vaimon näköinen.

Perunan kukka työtön yh.

Ei kai kukaan tunteilleen mitään voi. Siis nainenkaan sille, että rakastuu varattuun mieheen. Mutta eihän varattuun mieheen rakastunut nainen sitä miehen perhettä hajota, vaan se mies. Mielestäni on outoa syyllistää perheen ulkopuolista ihmistä perheen "hajottamisesta". 

Myös mies voi rakastua varattuun perheelliseen naiseen, tai jopa varattu perheellinen mies varattuun perheelliseen naiseen jne. jne. Vaihtoehtoja on lukemattomia. Ja ihan kaikenlaisille ihmisillehä  tuota tapahtuu. Taustasta, koulutuksesta, ammatista jne. riippumatta.

Seurannu ketjua. Mietin. Olen ihastunut mieheen josta en tiedä varmaksi onko vapaa vai ei. Sen tiedän että lapsia on. Sormusta en ole katsonut koska en ole pystynyt.

Hyvä asia tässä on se että mies tuskin on minuun mitenkään ihastunut. Eikä se johdu mahdollisesta perheestään vaan siitä ettei vain ole ihastunut.

Kuitenkin minulla on nämä tunteeni. Ne voi sammua nopeasti tai pysyä vuosia. Joten ole onnellinen miehestäsi, sinä vaimo. Anna hänelle rakkautta ja hellyyttä ja ymmärrystä silloinkin kun hän ei niitä "ansaitse". Sillä niin minä tekisin jos hänet saisin.

Kukaan ei kiellä rakastumasta, mutta rakkaus ei kyllä oikeuta kaikkia tekoja. Voi rakastaa myös olemalla rehellinen itselle ja muille eli jos siitä rakastumisesta ei pääse yli eikä ympäri niin varattujen on fiksua erota ja aloittaa uusi suhde vasta eron jälkeen. Monet ovat kuitenkin niin heikkoja, että haluavat sekä syödä sekä säästää kakun. Yksinjäämisen pelkoa? Helpompi pettää ensin ja sitten vasta harkita, että kummanko kanssa sitä haluaisi olla oikeasti. Sinkut voisivat myös odottaa että varattu eroaa ja aloittaa vasta sitten sen suhteen. "Minä! Mulle! Heti! Kaikki!" on vissiin se nykyajan mentaliteetti.