Mitä tehdä ruokailun kanssa, kun mies ei halua aloittaa kasvisruokavaliota?

Teet ruokaa ja mies syö tai ei syö sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista voi yksipuolisesti päättää, että me muut aletaann nyt syömään jotain mitä sinä et halua ja jos ei kelpaa, niin kokkaa itse ruokasi.

Ihan sama kuin, että muu perhe ilmoittaa ostavansa uuden kämpän kaupungista x, ja vaihtoehdot olla perässä ja jos ei miellytä niin olla tulematta.

Ei perheessä näin asioista sovita.

No miten se sitten pitäisi sopia? Pitäisikö muun perheen kysyä mieheltä lupaa lopettaa lihansyönti? Vai pitäisikö kasvissyöjien itsestäänselvästi kokata miehelle liharuokia? Vai mikä olisi oikea tapa?

Trololololol

Vierailija kirjoitti:

Eli siis minä ja kaksi yläasteikäistä tyttöä haluamme alkaa kasvissyöjiksi, mutta mies ei suostu kasvissyöjäksi. Tuntuu älyttömältä tehdä kahta eri ruokaa päivittäin, kun mies vaatii lihaa. Miehelle pitäisi ostaa erikseen lihat ja tehdä oma erikoisannos, vaikka hän voisi syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe.

Eipä vaan mies syö samaa kuin te ja lisäksi lihaa.En näe tuossa mitään ongelmaa etkä sinä voi pakottaa miestä kasvissyöjäksi.Muistutan myös ettei sinulla ole mitään velvollisuutta kokata miehelle. Mitään.Anna sen hoitaa ruokailunsa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista voi yksipuolisesti päättää, että me muut aletaann nyt syömään jotain mitä sinä et halua ja jos ei kelpaa, niin kokkaa itse ruokasi.

Ihan sama kuin, että muu perhe ilmoittaa ostavansa uuden kämpän kaupungista x, ja vaihtoehdot olla perässä ja jos ei miellytä niin olla tulematta.

Ei perheessä näin asioista sovita.

No jos meidän perhe sanoisi näin, niin vastaisin, että minä syön sitten tästä lähin ravintolassa enkä laita teille enää ruokaa koskaan. Älkää odottako ennen puolta yötä takaisin.

- Mies.

Ihana yli-ikäinen murkku....

No mitä se mies käytännössä tekee, kun isket ruokapöytään kattilallisen papusoppaa? On vain syömättä? Sylkee kattilaan? Heittäytyy lattialle parkumaan kui uhmaikäinen kakara kaupassa?

Miksi sinä olet se jonka pitäisi tehdä ruoat?

Osta sille eineslihapyöryköitä ja sano että voi lisätä annokseensa. Tai tee pakastimeen kerta-annoksiksi valmiiksi lihamakaronilaatikkoa, lihasoppaa, karjalanpaistia ym. ja lämmitä aina sieltä. Tai ota sitä kulloistakin jasvisruokaanne ja sotke sekaan säilykelihaa tai paistettua jauhelihaa ja sano että siinä sulle liharuoka.

Itse olen sekasyöjä ja asuin vuosia yhdessä kasvissyöjän kanssa, ei mitään ongelmaa. Ruoka oli kasvisruokaa jota halutessani täydensin lihalla tai kalalla. Tai tyydytin lihanhimoni työpaikkaruokalassa. Moni kasvisruoka on kyllä niin hyvää että mielelläni syön ihan siltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis minä ja kaksi yläasteikäistä tyttöä haluamme alkaa kasvissyöjiksi, mutta mies ei suostu kasvissyöjäksi. Tuntuu älyttömältä tehdä kahta eri ruokaa päivittäin, kun mies vaatii lihaa. Miehelle pitäisi ostaa erikseen lihat ja tehdä oma erikoisannos, vaikka hän voisi syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe.

Eipä vaan mies syö samaa kuin te ja lisäksi lihaa.En näe tuossa mitään ongelmaa etkä sinä voi pakottaa miestä kasvissyöjäksi.Muistutan myös ettei sinulla ole mitään velvollisuutta kokata miehelle. Mitään.Anna sen hoitaa ruokailunsa itse.

Eli jos minä päättäisin alkaa taas syömään lihaa niin koska minä teen suurimman osan ruoasta, vaimon ei auttaisi kuin alkaa tekemään omat ruokansa tai olemaan syömättä? Ei se nyt noinkaan voi mennä. Olisihan tuo melkoista perhe-elämään. Opetelkaa ihmiset kommunikoimaan ja hakemaan kompromisseja! Elämä on mukavampaa kun tulette silloin tällöin pois poteroistanne.

Vierailija kirjoitti:

Ei liha ole mikään itsestäänselvyys joka päivä. 'Vanhoina hyvinä aikoina' liha oli juhlaruokaa. Sopikaa jokin kompromissi. Eikä sen kasvissyönninkään ei tarvitse olla ehdotonta. Miten olisi kasvispainotteinen ruoka koko perheelle, ei se mies siitä kuole.

Onhan se itsestäänselvyys, jos ihminen niin päättää.

Jos ap on tähän asti hoitanut perheen ruoanvalmistuksen, niin ei miestä nyt voi pistää kokkaamaan omaa sapuskaansa, vaan ap kokkaa edelleen koko perheelle, miehelle liharuokaa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi ap:n pitäisi suorittaa ylimääräisiä liharuuankokkailuja, jos mies on hankala eikä suostu ap:n koko muulle perheelle tekemää ruokaa.

Käännetään huvin vuoksi toisinpäin: Mies tekee yleensä ruuan koko perheelle ja hänen kokkailunsa on aivan normaalia sekaruokaa. Vaimo päättää alkaa kasvissyöjäksi. Pitääkö mielestäsi miehen tällöin suorittaa ylimääräisiä kasvisruuankokkailuja vai onko vaimo hankala? 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on tähän asti hoitanut perheen ruoanvalmistuksen, niin ei miestä nyt voi pistää kokkaamaan omaa sapuskaansa, vaan ap kokkaa edelleen koko perheelle, miehelle liharuokaa.

Siinä tapauksessa varsinkin miehen on korkea aika perehtyä ruoanlaittoon! Sehän on ihan perustaitoja joka jokaisen olisi syytä osata. Ei mies voi laskea sen varaan että aina on vaimo hoitamassa kokkaamisen.

No onhan mies tähänkin asti syönyt jotain muutakin kuin lihaa, eli salaattia, lämpimpiä kasviksia, kastikkeita, perunaa, riisiä, pastaa... Eli ihan kasvisruokaa.

Jatkatte samalla tavalla, mies syö sekä kaikille sopivaa kasvisruokaa, saa proteiinia pavuista yms., ja sitten hänelle on lisäksi pala lihaa, makkaraa, kanaa tai vastavaa.

Ei voi olla vaikeaa.

Tuollainen, että vaimokin ryhtyy kasvissyöjäksi ja yrittää käännyttää miehenkin tuntuu lähes uskonnolliselta kultilta. Meillä koko avioliito voisi tuosta ajautua kriisiin eikä ainakaan oikea vaihtoehto ole pakkokäännyttää tai jättää ruuan tekeminen miehelle. Sama kuin mies olisi aina huoltanut perheen polkupyörät ja autot ja sanoisi ilman neuvotteluita, että tästä eteenpäin huollatte pyörät ja autot itse - minä huollan vain omani ja piste. Tai tuota voisi tosiaan verrata myös siihen, että mies päättäisi kääntyä toisen uskontokunnan kannattajaksi kuin te ja vielä yrittäisi käännyttää teitä. Uskontoon vedoten vaatisi, että paastoaisitte koko perhe monta kuukautta vuodessa tai että hän käy nukkumaan joka ilta klo 21 halusitte sitä tai ette.

Yritän sanoa, että ryhtyminen kasvissyöjäksi on ISO juttu eikä tuollaista päätöstä voi tehdä avioliitossa noin vain ilman neuvottelua siitä miten asiat tullaan yhdessä hoitamaan. Väkisinkin tulee vaikuttamaan koko perheeseen. Ihminen on kuitenkin lihansyöjä ja sekasyöjä luonnostaan eikä kasvissyöjä. Eläimetkin syövät muita eläimiä. Kasvissyöntiä kuitenkin voi lisätä ja yhdessä miettiä miten te sen teette. Jos joku teidän perheestä ryhtyy täysin vegeksi,niin ehdottomasti ravitsemusterapeutin käynti ja kannattaa miettiä pidättekö esim. kananmunat ja maidon ruokavaliossa. Voi seurata vakavia oireita ja sairauksia jos ravinnonsaanti on liian köyhää ja kaikkea ei saa kasvisruuasta, joten on otettava lisavitamiineja tarvittaessa.

Aloittajalla on FIKSU mies, onnittelut! 

Kasvisyönti ei todellakaan ole fiksua.  Hyvä, että jollain perheessä on järki päässä.

Vauva palstalla ei ole enää muuta kun näitä paskoja provoja ja te lankeatte niihin selittelemään joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista voi yksipuolisesti päättää, että me muut aletaann nyt syömään jotain mitä sinä et halua ja jos ei kelpaa, niin kokkaa itse ruokasi.

Ihan sama kuin, että muu perhe ilmoittaa ostavansa uuden kämpän kaupungista x, ja vaihtoehdot olla perässä ja jos ei miellytä niin olla tulematta.

Ei perheessä näin asioista sovita.

Juuri näin! Kuulostaa siltä, että suhteessa on äiti ja lapset ja mies ei ole perhettä. Perheen asioista sovitaan ja päätetään kumppanin kanssa yhdessä ei niin, että äiti tai isä sopii isoista linjoista lasten kanssa ja ilmoittaa kumppanilleen tai lasten isälle, että ME päätettiin muuten näin. EIhän tuosta loppupelissä seuraa muuta kuin avioliiton kriisi ja tuskin tämä on yksittäinen iso linjaus missä kumppani on jätetty sivuun. Ei se niin mene, että lapset tai äiti/Isä ja lapset päättää isoista linjoista (ruoka-valiosta, asumisesta, rahankäytöstä, harrastuksista, uskonnosta jne). Ne päätökset tehdään pariskuntana.

Olemme miehen kanssa jo etukäteen puhuneet, että joku lapsista haluaisi ryhtyä kasvissyöjäksi teininä, niin se voisi onnistua jos kaikki seuraavat ehdot täyttyisi:

- ravitsemusterapeuttikäynti, jotta selviää mitä ravinnon pitää vähintään sisältää, että saa kaikki tarpeellisen

-teinin on sitouduttava siihen, että varmistaa, että saa kaikki ravintoaineet ja muutenkin sitouduttava opiskelemaan ja tekemään kasvisruokia

- Teini saa itse kokata omat sapuskat varmaankin usempina päivinä itse eli silloin kun syömme lihaa (emme rupea tekemään kasvisruokia erikseen)

- Taloudellisen tilanteen pitää sallia ne kustannukset, mitä tulee ylimääräisiä menoja terveellisestä ja tarpeeksi ravintoaineita ja vitamiineja sisältävästä kasvisruokavaliosta + ravitsemusterapiakäynnit varsinkin alussa...tähän teini voi laittaa omaakin rahaa

Antakaa niiden miestenne olla rauhassa tai edes syödä, miten haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis minä ja kaksi yläasteikäistä tyttöä haluamme alkaa kasvissyöjiksi, mutta mies ei suostu kasvissyöjäksi. Tuntuu älyttömältä tehdä kahta eri ruokaa päivittäin, kun mies vaatii lihaa. Miehelle pitäisi ostaa erikseen lihat ja tehdä oma erikoisannos, vaikka hän voisi syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe.

Eipä vaan mies syö samaa kuin te ja lisäksi lihaa.En näe tuossa mitään ongelmaa etkä sinä voi pakottaa miestä kasvissyöjäksi.Muistutan myös ettei sinulla ole mitään velvollisuutta kokata miehelle. Mitään.Anna sen hoitaa ruokailunsa itse.

Eli jos minä päättäisin alkaa taas syömään lihaa niin koska minä teen suurimman osan ruoasta, vaimon ei auttaisi kuin alkaa tekemään omat ruokansa tai olemaan syömättä? Ei se nyt noinkaan voi mennä. Olisihan tuo melkoista perhe-elämään. Opetelkaa ihmiset kommunikoimaan ja hakemaan kompromisseja! Elämä on mukavampaa kun tulette silloin tällöin pois poteroistanne.

Sinä  nyt ihan tahallasi haluat kärjistää. Tuskin sinäkään pelkkää lihaa syöt? Kun ateriaan ihan yleensäkin kuuluu sekasyöjälläkin kasvislisäke, en käsitä miten saat tuosta mitään ongelmaa. Kasvissyöjien pöperöiden lisäksi sekasyöjälle tarjotaan se liha-annos, problem solved <-tuossa ehdotukseni rautalangalla eli ihan aito oikea komporomissi jota sinä kaipailit.Ja ei, kellään ei ole mitään velvollisuutta kokata muille paitsi siinä tapauksessa että hän saa palkan siitä. ihan oikeasti.Jos kasvissyöjä ei voi  edes koskea lihaan on kyseessä fanatismi ja silloin puolisoiden arvot alkavat jo erota toisistaan sen verran että muitakin hankaluuksia on odotettavissa.

Meillä on kasvispainotteinen ruokavalioeikä  siinä ei ole yhtään enempää säätämistä kuin sekaravinnossakaan. Kasviksia vaan on enemmän ja niitä käytetään monipuolisemmin kuin yleensä. Liha voidaan toisinaan korvata jollain muulla proteiinilähteellä. Ei se sen vaikeampaa ole oikeasti.

Olet niin syvällä poterossasi väittämässä  vastaan ettet edes halua nähdä kuinka yksinkertainen ratkaisu on.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen, että vaimokin ryhtyy kasvissyöjäksi ja yrittää käännyttää miehenkin tuntuu lähes uskonnolliselta kultilta. Meillä koko avioliito voisi tuosta ajautua kriisiin eikä ainakaan oikea vaihtoehto ole pakkokäännyttää tai jättää ruuan tekeminen miehelle. Sama kuin mies olisi aina huoltanut perheen polkupyörät ja autot ja sanoisi ilman neuvotteluita, että tästä eteenpäin huollatte pyörät ja autot itse - minä huollan vain omani ja piste. Tai tuota voisi tosiaan verrata myös siihen, että mies päättäisi kääntyä toisen uskontokunnan kannattajaksi kuin te ja vielä yrittäisi käännyttää teitä. Uskontoon vedoten vaatisi, että paastoaisitte koko perhe monta kuukautta vuodessa tai että hän käy nukkumaan joka ilta klo 21 halusitte sitä tai ette.

Yritän sanoa, että ryhtyminen kasvissyöjäksi on ISO juttu eikä tuollaista päätöstä voi tehdä avioliitossa noin vain ilman neuvottelua siitä miten asiat tullaan yhdessä hoitamaan. Väkisinkin tulee vaikuttamaan koko perheeseen. Ihminen on kuitenkin lihansyöjä ja sekasyöjä luonnostaan eikä kasvissyöjä. Eläimetkin syövät muita eläimiä. Kasvissyöntiä kuitenkin voi lisätä ja yhdessä miettiä miten te sen teette. Jos joku teidän perheestä ryhtyy täysin vegeksi,niin ehdottomasti ravitsemusterapeutin käynti ja kannattaa miettiä pidättekö esim. kananmunat ja maidon ruokavaliossa. Voi seurata vakavia oireita ja sairauksia jos ravinnonsaanti on liian köyhää ja kaikkea ei saa kasvisruuasta, joten on otettava lisavitamiineja tarvittaessa.

Jep, tuo väkisin käännyttäminen tuossa onkin huolestuttavin juttu. Itse kasvissyönti nyt ei sekasyönnistä paljon eroa muuta kuin siinä että lihat jätetään syömättä ja korvataan ne muulla, mutta sitten kun  asiasta tulee pakkomielle johon koko perheen olisi mukauduttava, alkavat herätyskellot soida.Itse olen ollut pitkiä aikoja kasvissyöjä muttei siihen tuollaista kaikkien-pitää-elää-mun-tavalla-tai-yäk- mentaliteettia ole koskaan liittynyt.Ihan sujuvasti  ja yökkäilemättä kokkasin muille lihaa vaikken itse sitä silloin syönyt. Komppaan sinua myös siinä että  hivenainepuutteita tulee varmasti jollei perehdy kunnolla siihen mitä kaikkea ihmiskroppa tarvitsee ja mistä ruoka-aineita niitä aineita saa riittävästi.

Ap voisi  unohtaa miehensä käännyttämisen.Niinku heti.

Hmm... Vähän kurjalta kuulostaa. Kyllä minä ymmärrän, että lapsilla on kaikenlaisia vaiheita, mutta, että vaimokin päättää lähteä mukaan tuohon kasvissyöntijuttuun, niin kyllähän siinä sitten mies on aika yksin lihamieltymystensä kanssa.

Jos vastustaa, niin eihän se kovin kestävä positio ole, sillä onhan sitä vähän vaikea perustella, että miksi vaimon pitäisi laitella eri ruokia kokoajan. Toisaalta onko se sitten oikeudenmukaista, että miehen preferenssit ruokavalion suhteen väistyvät täysin aina pelkällä enemmistöpäätöksellä?

Siksi ihmettelen, että miksi aina täytyy olla niin ehdottomia. Minkä vuoksi ei voisi syödä esimerkiksi muna-, kala- ja äyriäisruokia yhdessä? Eikö se olisi ihan hyvä kompromissi? Miksi täytyy olla niin ehdoton? Tai Voisiko ajatella, että perhe vähentää yhdessä lihansyöntiä, mutta kuitenkin pidetään viikossa esimerkiksi 1 lihapäivä (lauantai) ja 2 kalapäivää (esim. torstai ja sunnuntai). Muina päivinä sitten syödään kasvisruokia.

Yleensä olisi hyvä asettua toisten asemaan ja pyrkiä näkemään tilannetta myös heidän perspektiivistään käsin. Muutenkin elämässä on mielestäni hyvä oppia tekemään kompromisseja. Onko oma tahto täysin voitava saada aina lävitse? Voidaanko ajatella, että muidenkin näkemyksille on ihan hyviä perusteita?

Koitan itse ajatella, että jos olisin samassa tilanteessa kuin tämä mies pyrkisin joustamaan ja vähentämään lihansyöntiä, mutta toisaalta minusta tuntuisi melko kohtuuttomalta, että minun tulisi kokonaan luopua lihansyönnistä omassa kodissani.