Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Avovaimo voi myös yrittää etsiä työn, josta saa säännöllisesti paremmat tulot. Silloinhan voitte harkita asiaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä käy, kun halutaan puolisoksi tyylikäs jännänainen. Meitä vähään tyytyviä tavisnaisia on vaikka kuinka paljon, mutta eihän me kelvata. Itse olisin tyytyväinen kerrostaloyksiöönkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
No näinhän se on tietenkin, mutta tilanne olisi helpompi jos meidän ei olisi pakko muuttaa pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Koska nyt meidän on pakko kelpuuttaa jokin uusi asunto nykyisen tilalle. Ja hän ei kelpuuta mitään mikä mielestäni olisi mahdollinen. Pattitilanne. Joudumme nykyisestä pois, avovaimolle ei kelpaa kuin kalliit uudet. Pahimmillaan käy niin, että meillä on lopulta kuukausi aikaa ottaa vain jokin kämppä, ja sitten joudumme molemmat hyväksymään jonkun huonon vaihtoehdon, koska kiireessä ei saa hyvää. Nyt vielä olisi aikaa valita, jos hänelle jokin kelpaisi. Ap.
Parempi sitten halpa huono vuokra-asunto, josta käsin voi etsiä realistista, kuin paniikissa ostettu liian kallis. Jos puoliso mieluummin muuttaa erilleen kuin kanssasi vuokralle, niin hänhän on silloin valintansa tehnyt. Ehkä etsii jonkun vielä vauraamman jolla se talo jo on. Ehkä sinä löydät jonkun täyspäisen josta on tasaveroiseksi kumppaniksi ja johon voi luottaa.
Ei tässä kumpikaan erota halua eikä erolla uhkaile saadakseen tahtonsa läpi. Puolisoni saa sellaisia "masennuskohtauksia" niinä hetkinä kun joutuu ajattelemaan että ei ehkä saa haluamaansa. Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
Näinpä kirjoitti:
Meillä aivan sama ongelma. Mies on ottamassa niin kallista taloa kuin vain lainaa saa, mutten itse näe mitään järkeä ostaa ylisuurta ja -kallista asuntoa, varsinkaan kun työttömyyden mahdollisuus on molempien alalla olemassa.
Miten aiot ratkaista tilanteen? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi, ap. Jos teille tulee ns. pattitilanne, etsikää vuokra-asuntoa, joka ei ole teille kummallekaan ykkösvaihtoehto. Vuokralla asuessa koeta väsyttää puolisosi hyväksymään asunto, joka on järkevän hintainen kukkarollenne. Näin pk-seudun ulkopuolella tuo 230.000€:kin kuulostaa jo todella isolta budjetilta. Täältä sillä saisi uuden okt:n.
Täällä Helsingissä näihin hintoihin on jotenkin turtunut. Me maksoimme juuri tuon 230000€ lapsemme opiskeluasunnosta. Se on kyllä sen kokoinen, että siinä voi asua myös dinkkuna, ei siis pienin mahdollinen koppi. Mutta kyllä meitäkin hieman hirvitti, tuo oli aika tarkalleen sama hinta kuin meidän ensimmäinen perheasunto vuonna 2001. Siinä oli kuitenkin neliöitä yli tuplat, parempi alue ja kunnollinen merinäköala. Asuntojen hinnat on täällä hirveitä ja sen kanssa on vain elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä halusin asunnon kalliimmalta alueelta kuin mies. Se sattuu olemaan lapseni koulualue enkä halua repiä häntä irti juuriltaan uuteen kouluun ja kauas kavereista. Ratkaisu oli, että ostin asunnon kokonaan yksin ja mies maksaa asumisosuudestaan. Tietty olisi voinut ostaa eri omistussuhteiltakin, mutta meillä oli silloin vähän muitakin ongelmia, joten ajattelin, että selkeämpää, ettei ole yhteistä omaisuutta, jos vaikka tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tuollaisilla tuloilla noin suurta lainaa. Itselläni netto 2500 euroa ja alkup. lainasumma 85 000. Enempää en olisi ottanut eikä pankkikaan suositellut :)
Netto 2500 vastaa noin brutto 3700 eli se on hyvä palkka.
85 000 € ei riitä asuntoon pk-seudulla. Täällä lainasummat on pakosti isompia.
Tässähän puhuttiin vain lainasta, ei ollenkaan mainittu paljonko niitä säästöjä on. Kyllähän ensiasunnon ostajalla pitäisi olla useampia kymppitonneja säästettynä joka tapauksessa, tällä kyseisellä varovaisella rahankäyttäjällä on voinut olla enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen asenne rahankäyttöön on tärkeää. Olen itse säästäväinen ja miehessäni minuun teki vaikutuksen jo ensitreffeillä se, että hän kertoi omistaneensa kerran veneen, mutta hankkiutuessaan siitä eroon, kun tajusi sen olevan tarpeettoman kallis ratkaisu.
Eli älä suostu mihinkään tyhmään tuhlaukseen. Esim voisitteko katsoa asuntoa halvemmalta alueelta, jos sen pitää olla iso? Puoliso kuulostaa vähän lapselliselta. Kukaan ei tässä maailmassa saa kaikkea, mitä haluaa, aina joutuu tekemään kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Näinpä kirjoitti:
Meillä aivan sama ongelma. Mies on ottamassa niin kallista taloa kuin vain lainaa saa, mutten itse näe mitään järkeä ostaa ylisuurta ja -kallista asuntoa, varsinkaan kun työttömyyden mahdollisuus on molempien alalla olemassa.
Miten aiot ratkaista tilanteen? Ap.
En ole tuo edellinen, mutta aviopuolisohan pystyy estämään perheen kotina käytettävän asunnon myynnin, vaikkei omistaisi siitä prosenttiakaan. Meillä asunto omistetaan 50/50 vaikka mies on sen käytännössä maksanut. Kun asunnonvaihto oli ajankohtainen, mies joutui väkisinkin suostumaan omiin rajoitteisiini, koska ei hän olisi voinut yksin ostaa isompaa asuntoa myymättä vanhaa pois.
Toki jos mies pystyy omilla rahoillaan ostamaan tarpeettoman suuren ja kalliin asunnon, niin sillehän ei taida mahtaa mitään. Mutta jos tämä operaatio vaatii nykyisen kodin myyntiä, sen voi vaimo estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää naimisiin, niin saatte lainaa paremmilla ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinpä kirjoitti:
Meillä aivan sama ongelma. Mies on ottamassa niin kallista taloa kuin vain lainaa saa, mutten itse näe mitään järkeä ostaa ylisuurta ja -kallista asuntoa, varsinkaan kun työttömyyden mahdollisuus on molempien alalla olemassa.
Miten aiot ratkaista tilanteen? Ap.
En ole tuo edellinen, mutta aviopuolisohan pystyy estämään perheen kotina käytettävän asunnon myynnin, vaikkei omistaisi siitä prosenttiakaan. Meillä asunto omistetaan 50/50 vaikka mies on sen käytännössä maksanut. Kun asunnonvaihto oli ajankohtainen, mies joutui väkisinkin suostumaan omiin rajoitteisiini, koska ei hän olisi voinut yksin ostaa isompaa asuntoa myymättä vanhaa pois.
Toki jos mies pystyy omilla rahoillaan ostamaan tarpeettoman suuren ja kalliin asunnon, niin sillehän ei taida mahtaa mitään. Mutta jos tämä operaatio vaatii nykyisen kodin myyntiä, sen voi vaimo estää.
Ei voi estää,mutta hankaloittaa. Siinä tilanteessavarmaan on ero muutenkin edessä ja voi hakea yhteisasumisen purkua ja häätöä tms se nyt onkaan oikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
No näinhän se on tietenkin, mutta tilanne olisi helpompi jos meidän ei olisi pakko muuttaa pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Koska nyt meidän on pakko kelpuuttaa jokin uusi asunto nykyisen tilalle. Ja hän ei kelpuuta mitään mikä mielestäni olisi mahdollinen. Pattitilanne. Joudumme nykyisestä pois, avovaimolle ei kelpaa kuin kalliit uudet. Pahimmillaan käy niin, että meillä on lopulta kuukausi aikaa ottaa vain jokin kämppä, ja sitten joudumme molemmat hyväksymään jonkun huonon vaihtoehdon, koska kiireessä ei saa hyvää. Nyt vielä olisi aikaa valita, jos hänelle jokin kelpaisi. Ap.
Parempi sitten halpa huono vuokra-asunto, josta käsin voi etsiä realistista, kuin paniikissa ostettu liian kallis. Jos puoliso mieluummin muuttaa erilleen kuin kanssasi vuokralle, niin hänhän on silloin valintansa tehnyt. Ehkä etsii jonkun vielä vauraamman jolla se talo jo on. Ehkä sinä löydät jonkun täyspäisen josta on tasaveroiseksi kumppaniksi ja johon voi luottaa.
Ei tässä kumpikaan erota halua eikä erolla uhkaile saadakseen tahtonsa läpi. Puolisoni saa sellaisia "masennuskohtauksia" niinä hetkinä kun joutuu ajattelemaan että ei ehkä saa haluamaansa. Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
No näinhän se on tietenkin, mutta tilanne olisi helpompi jos meidän ei olisi pakko muuttaa pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Koska nyt meidän on pakko kelpuuttaa jokin uusi asunto nykyisen tilalle. Ja hän ei kelpuuta mitään mikä mielestäni olisi mahdollinen. Pattitilanne. Joudumme nykyisestä pois, avovaimolle ei kelpaa kuin kalliit uudet. Pahimmillaan käy niin, että meillä on lopulta kuukausi aikaa ottaa vain jokin kämppä, ja sitten joudumme molemmat hyväksymään jonkun huonon vaihtoehdon, koska kiireessä ei saa hyvää. Nyt vielä olisi aikaa valita, jos hänelle jokin kelpaisi. Ap.
Parempi sitten halpa huono vuokra-asunto, josta käsin voi etsiä realistista, kuin paniikissa ostettu liian kallis. Jos puoliso mieluummin muuttaa erilleen kuin kanssasi vuokralle, niin hänhän on silloin valintansa tehnyt. Ehkä etsii jonkun vielä vauraamman jolla se talo jo on. Ehkä sinä löydät jonkun täyspäisen josta on tasaveroiseksi kumppaniksi ja johon voi luottaa.
Ei tässä kumpikaan erota halua eikä erolla uhkaile saadakseen tahtonsa läpi. Puolisoni saa sellaisia "masennuskohtauksia" niinä hetkinä kun joutuu ajattelemaan että ei ehkä saa haluamaansa. Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
No aika vahvaa tunnepuolen painostusta puolisosi näköjään harrastaa, vaikka erolla ei uhkailekaan. Oikeasti ei ole sinun velvollisuutesi rahoittaa hänen unelmiaan. Voit tietysti, jos haluat, mutta muista sitten että itse valitsit. Kuten hän näyttää valitsevan uhriutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä kumpikaan erota halua eikä erolla uhkaile saadakseen tahtonsa läpi. Puolisoni saa sellaisia "masennuskohtauksia" niinä hetkinä kun joutuu ajattelemaan että ei ehkä saa haluamaansa. Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
Eihän se ensimmäinen koti useinkaan ole mikään unelmien asunto. Vähän niin kuin ensimmäinen kesätyöpaikka ei ole mikään unelmaduuni. Mutta se ensimmäinen asunto ja ensimmäinen työ on ensimmäinen askel kohti sitä unelmaa. Sen unelman eteen pitää tehdä pitkäjänteisesti töitä. Unelmatyöhön pääsee ehkä 10 vuotta valmistumisen jälkeen, tai myöhemminkin. Ja asunnoissakin, se unelma-asunto on ehkä vasta se kolmas asunto. Ja silloin sen unelman saavuttaminen tuntuu merkitykselliseltä, kun näkee miten pitkä tie siihen on kuljettu. Ja kun sitä unelma-asuntoa kohti kulkee maltilla, siinä on matkan varrella varaa elää myös elämää. Eikä sen unelma-asunnon ostamiseksi tarvitse ottaa järkyttävää määrää lainaa missään kohtaa.
Opin yhdestä homeasunnosta, että ei ikinä pidä ostaa niin kallista asuntoa, kuin mihin on maksimissaan varaa. Mitä jos siellä sairastuukin? Pitäisi remontoida kalliisti tai myydä, mutta ei pysty. Remontin aikanakkn pit asua jossain. Liikaa riskiä ns panna kaikki munat yhteen koriin.
Nyt klassinen palstakysymys: lienette aika nuoria? Tai ainakin puolisosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Tuskin te olette sitä kämppää käteisellä ostamassa eli olisiko hyvä käydä ihan yhdessä pankissa kuulemassa minkä summan yleensäkkään voitte saada lainaa ja vaikka saisittekin tuon 350.000e, mitä se tarkoittaa kuukausieränä tästä seuraavat 20v. Olettaen, että korot pysyy tällä tasolla kuin nyt. Jos realiteetit auttaisi päätöksenteossa?
Olemme käyneet pankeissa ja keskustelleet kuukausieristä. Saisimme yhdestä pankista hieman isomman lainan kuin mistä kuukausierästä minun mielestä voimme selvitä, ja se tarjous oli selvästi isompi kuin muissa pankeissa. Oikeastaan se pankkikäynti pahensi tilannetta, koska puolisoni sai siitä pontta haluta mahdollisimman kallis asunto ja ottaa se maksimilaina, jonka se yksi mielestäni vastuuton pankki sanoi myöntävänsä. Ja minä olen se parempituloinen meistä niin ahdistaa jos elämme yli varojemme koska toinen hinkuaa jotain kalleinta mitä vain voi ikinä saada. Ap.
"Hinkuaa" - tämä ei ole miehen kirjoittamaa tekstiä.
Tuohan on yleisestikin nykyään nuorten ongelma. Heti pitäisi iso ja hieno omistusasunto saada. Järkevämpää olisi ostaa ensin pienempi, lyhennellä sitä se muutama vuosi. Jos on saanut hyvin lyhennettyä (harjoittelee tekemällä vaikka sen isomman asunnon lyhennyksiä) ja ei ole tullut suuria rahahuolia tuosta huolimatta, laittaa entisen vuokralle tai myy pois. Näin on taas varaa siihen isompaan, ja luottamusta siihen että lainan tosiaan pystyy hoitaan (eikä pelkkää mutua). Tässäkin mallissa pitää muistaa että isomman asunnon muutkin kulut kuin lainanhoito yleensä isompia (sähkö, lämmitys, vastike jne)
Toisilla ihmisillä on noin, että mikään normaali ja realistinen ei tuota kiinnostusta. Pätee niin elämiseen, parisuhteisiin kuin asuntoihinkin.
Entisessä parisuhteessani mietin itse usein parempaa asuntoa. Ongelma oli silloinkin, että puoliso innostui vain todella epärealistisista unelmista, jotka olivat hänen oman mielensä mukaisia. Perusteli asiaa sillä, että jos joskus haluaa asunnon, niin silloin ei kyllä halua säästellä rahasta. Ongelma oli, ettei hänellä jäänyt yhtään rahaa säästöön.
Kaikesta epärealistisesta haaveilu on turvallista, koska silloin ei tarvitse ottaa oikeasti vastuuta mistään.
Parempi sitten halpa huono vuokra-asunto, josta käsin voi etsiä realistista, kuin paniikissa ostettu liian kallis. Jos puoliso mieluummin muuttaa erilleen kuin kanssasi vuokralle, niin hänhän on silloin valintansa tehnyt. Ehkä etsii jonkun vielä vauraamman jolla se talo jo on. Ehkä sinä löydät jonkun täyspäisen josta on tasaveroiseksi kumppaniksi ja johon voi luottaa.