Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Olisihan se kiva innostua uudesta kodista, mutta olennainen kysymys on se, kannattaako sinun ostaa yhteistä asuntoa sellaisen kanssa, jonka arvot ovat niin erilaiset kuin omasi? Siksi kalliimpi vuokra-asunto olisi parempi vaihtoehto. Eri suuntiin lähdettäessä on helpompi luopua siitä kuin jakaa yhteistä asuntoa ja lainaa.
Te voitte tarkkaan laskea, minkä verran teillä jäisi käyttörahaa asuntolainan tai kalliimman vuokran maksun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää paikan päälle asuntonäyttöihin. Kummasti siinä se asuntokuume syntyy, vaikka paperilla ei niin unelmalta vaikuttaisikaan.
Hän ei innostu lähtemään edes näyttöön, jos asunto ei ole riittävän iso. Olemme käyneet näytöissä ja hän on innoissaan uuden asunnon hankkimisesta kyllä, mutta vain ison ja hienon. Käymämme näytöt on olleet hänen valitsemia kohteita (yli budjettimme). En tiedä millä saisin hänet edes näyttöön johonkin pienempään (meillä on aika kiireinen arki, joten sataa näyttöä ajankulun vuoksi ei sentään voida käydä). Ap.
Sano sille, että voitte ostaa vaikka kartanon jos itse maksat sen.
Mitäs sitten kun kallein mahdollinen on ostettu niin vaimopa saa päähänsä että huonekalut ei ole sopivat hienoon asuntoon ja alkaa vaatia uutta kalustoa vepsäläiseltä. Taas yks 50k lisävelkaa...
"Erimielisyys tulee varmaan siitä, että puolison mielestä meidän pitäisi ostaa kallein mahdollinen asunto, ja syödä viisi vuotta ruoaksi pelkkää puuroa, lopettaa kaikki matkustelu jne. Eli että jokainen penni menisi sen asunnon maksamiseen. Itse taas haluan elää siten että välillä on rahaa ostaa puuron sijasta proteiiniakin tai uudet kengät. Ja tiedän, että hänkin oikeasti haluaa välillä vaateostoksille, vaikka nyt sanoo että vaatteilla ei olisi mitään väliä jos vain saisi hienon kodin. Ap."
Ap, teidän ongelma ei ole teidän asuminen vaan teidän hyvin erilainen suhde rahaan. Arvaan, että teillä on jo nyt erimielisyyttä rahan käytöstä.
Sinä olet tarkempi rahankäyttäjä kuin vaimosi, joka on enemmän huithapeli eikä osaa suunnitella taloutta.
Jos päädytte ostamaan asunnon yhdessä, suosittelen käymään todella syvät keskustelut teidän molempien suhteesta rahaan ja vetämään siitä sellaiset johtopäätökset, että otatte omat lainat ja maksatte muutenkin kaikki omat menonne. Panette puoliksi kaikki yhteiset vastike- ja ruokamenot ym.
Naimisiin kannattaa mennä ja lapsia hankkia vasta siinä vaiheessa, kun keskustelut raha-asioista on käyty niin ettei niistä ole epäselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ongelma. Minä naisena haluan kalliimman ja mies halvemman. Haluaisin ostaa jo sen loppuiän kodin, mies korkeintaan 10 neliötä lisää.
Pankeista saatu lainapäätökset, kummankin työpaikalla tilanne hyvä.
Mutta ei.
Ja minä taas olen nainen joka haluaisi edullisemman asunnon kuin mies, sillä haluan käyttää kaikki liikenevät rahat sijoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun ja muistui ahdistavasti mieleen parisuhde ex-poikaystäväni kanssa. Hän oli aivan epärealistinen rahan suhteen, tuhlaili järjettömyyksiin jne. Luojan kiitos emme koskaan ostaneet yhteistä kämppää!
Ap:n tilanteessa eroaisin, koska en vaan enää kestäisi sellaista puolisoa, johon ei voi luottaa raha-asioissa. Mutta jos ap ei missään nimessä halua erota, niin aivan ehdoton juttu on, että kumpikin ottaa oman asuntolainan ja ap:n laina on tasan sen suuruinen, kuin hän itse on valmis ottamaan.
Tämä on helppo:
-Molemmille oma asuntolaina. miehelle 230.000 mukaan ja vaimolle 350.000, molemmat maksaa oman
-Palkkatyön hinta on tulossa alas ja kaikki menot on menossa ylös, ei kaikkia rahoja asuntovelkahelvettiin
-Kaikkein fiksuin olisi vuokralla, ei Suomessa, ei edes pääkaupunkiseudulla, asuntojen hinnat missään nousukiidossa ole
-Otatte uuden jonkun säätiön omistaman vuokra-asunnon, 68m2
Jutun perusteella tuskin yhteistä eläkeikää näette...eroatte kun lapset on isoja, joten vältytte paljolta kun olette vuokralla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että neiti saa sen minkä neiti maksaa
Luin tämän koko ketjun tässä aamutuimaan :D
Aika järkyttävältä kuulostaa kyllä ottaa noille teidän perheen tuloilla 350 000e laina. Jos tuollaisen lainan otatte, niin ottakaa se sitten 50/50 niin molemmat joutuvat sitä sitten yhdessä yhtä paljon lyhentämään.
Joku 250 000e asunto pk-seudulta kahdelle on ihan normaalia nykyään, mutta 350 000e edellyttää molemmilta aikuisilta jo säännöllisiä huomattavia palkkatuloja.
Helpointa ap:n olisi nyt vain tehdä jokin kompromissi asian suhteen. Joko muuttaa 1000e/kk vuokra-asuntoon jonka vuokran molemmat maksavat puoliksi tai sitten vain jatkaa elämistä siinä nykyisessä asunnossa kunnes on pakko muuttaa pois ja ostaa vasta sitten asunto kun on enemmän rahaa säästössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaisi käydä edullisemmaksi vaihtaa puolisoa! Miten arvasinkin, että nainen on se kranttu ja suuruudenhullu.
Menee ohi, mutta miksi ihmisten pitäisi asua ahtaasti? Minä ostin ensiasunnoksi yksiön, ja koska ompelin paljon ja ompelen edelleen, huomasin pian, etten mahdu asuntoon. Niinpä ostin tilavan ja hyvin suunnitellun kolmion ja sain kunnollisen työhuoneen. Kun tuli vieraita, vetäisin vain työhuoneen oven kiinni ja siivous oli tehty. Minusta yksiöitä ei saisi enää rakentaa, ei ainakaan alle 40 neliöisiä. Minulla oli tunne, että seinät kaatuvat päälle ja ompeluksia sai aina siirtää paikasta paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä6791 kirjoitti:
Menee ohi, mutta miksi ihmisten pitäisi asua ahtaasti? Minä ostin ensiasunnoksi yksiön, ja koska ompelin paljon ja ompelen edelleen, huomasin pian, etten mahdu asuntoon. Niinpä ostin tilavan ja hyvin suunnitellun kolmion ja sain kunnollisen työhuoneen. Kun tuli vieraita, vetäisin vain työhuoneen oven kiinni ja siivous oli tehty. Minusta yksiöitä ei saisi enää rakentaa, ei ainakaan alle 40 neliöisiä. Minulla oli tunne, että seinät kaatuvat päälle ja ompeluksia sai aina siirtää paikasta paikkaan.
Hyvä idea, jos sen kolmion saa samalla hinnalla mitä yksiön. Kaikki eivät silti tarvitse tolkuttomasti tilaa ympärilleen.
"Minulla on omaa rahaa 100 000 €, mutta nettopalkkani vain 2000 €, ja olisin yhdestä pankista saanut 300 000 € lainaa. En olisi kyllä ikinä selvinnyt siitä :0 . Eli mene pankkiin ja kysy paljonko saat ja ota se, se on oikeasti todella hullu neuvo."
Enpä usko, että olisit saanut oikeasta pankista 2000 euron nettotuloilla 300 000 euroa lainaa. Korkeintaan jostain maltalla sijaitsevasta pikavippipankista, jossa korko on 3000 prosenttia vuodessa.
Mutta koska kaikki ihmiset eivät osaa laskea, joku saattaa uskoa tällaista höpöhöpöä.
Suosittelen laskemaan minkä tahansa pankin lainalaskurilla ihan kokeeksi, minkä verran menee kuussa rahaa, jos on saanut 300 000 euroa lainaa esimerkiksi 20 vuodeksi.
No, minäpä lasken sen teille. Se tekee 1500 euroa kuussa (lyhennys plus korko, jos korko on 2 prosenttia).
Ton päälle tulee hoitovastike, joka voisi olla 100-neliön kerrostaloasunnossa esimerkiksi 500 euroa kuussa.
Ja nyt tulee tehtävän vaikein kohta. Kuinka paljon on 1500 euroa plus 500 euroa?
No, sehän on just se 2000 euroa. Olen ihan satavarma, ettei mikään pankki myönnä 300 000 euroa lainaa jos on 2000 euroa kuussa rahaa, koska silloin kaikki rahat menisivät asumiseen.
Lisäksi pitää muistaa, että pankit arvioivat asiakkaan maksukyvyn 6 prosentin korolla. Jos tässä esimerkissä korko olisikin se 6 prosenttia, pelkästään lainanlyhennys plus korko tekisi kuussa 2150 euroa eli enemmän kuin asiakkaalla oli nettotuloja.
Meillä asumme 120 neliön asunnossa, 3 lasta, asumiskulut n 500 e, mm yhtiövastike 300 e.
Lapset ovat jo isoja, yläkoulussa ja lukiossa. Äitini asuu lähistöllä, siskoni perheineen samassa kaupungissa.
Olen töissä lounasravintolassa , joka on kävelymatkan päässä kotoamme.
Vaikka en saisi, laillisesti, otan joka päivä myymättömät ruuat mukaani.
Käytännössä meidän ruokakulut ovat alle 100 e kk. Ostamme kaupasta vain maitoa ja joskus, hyvin harvoin leipää.
Yleensä ruokaa jää niin paljon yli, sitä menee pakkaseenkin. Äitini syö meillä ehkä 3 krt viikossa ja annan aina mukaan pakasteita.
Työpaikka menee kiinni juhannuksena ja aukeaa elokuun alussa. Olin kotona 3 viikkoa ja söimme vain pääruuan pakkasesta.
Mieheni on ns kaupparatsu. Hän matkustaa lähinnä kotimaassa, mutta jonkin verran Pohjoismaissa ja ehkä 3-4 krt Aasiassa. Matkoilta tulee niin paljon pisteitä, emme maksa kuin verot lentolipuista. Käymme kerran vuodessa toisen siskoni luona Amerikassa.
Hän on töissä isossa outletissä. Henkilökuntapäivillä saa ostettua ihan pilkkahintaan kaikkea, merkistä ei merkkiin.
Hänen lapsensa ovat vanhempia kuin meidän, lapset saavat siskoni lasten vaatteita plus uusia joka vuosi paljon. Liikaakin.
Pahvilaatikoiden kanssa tulemme matkalta kotiin ja vanhat myydään. Usein niistä saa paljon enemmän rahaa mitä alunperin on maksettu.
Minun palkkani on tietenkin huono, miehellä paljon parempi. Mutta meidän pakolliset kulut ovat onnettoman pienet, on varaakin maksaa lainaa enemmän kuin perusperheessä.
Huonekalut kaikki ovat perittyjä, täyspuuta, ei aikomustakaan luopua.
Eläkää sellaista elämää mitä haluatte. Ja jos jotain jää viivan alle, sen mukaan laskekaa lainakykynne.
Pankki aina sanoo meille ei näin paljon voi vähentää. Mutta eivät tajua esim meidän ulkomaanmatkan jälkeen voittoa tulee 1500 e sen sijaan, että menisi 10 000 e.
Ensi kesän kesäloma on jo varattu.