Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Pakkaa sekoittaa se, että puolisollani on epäsäännölliset tulot. Oma nettopalkkani on kuussa 2300 €. Puolisolla keskimäärin vähemmän, joinakin kuukausina netto vain 800 €, joinakin kuukausina sama kuin minun netto. Hän kai luulee saavansa parempaa palkkaa kuin saa. Sen takia pankitkin antoi niin erilaisia lupauksia, että tulot vaihtelee ja keskimääräistä tuloa on hankala arvioida, ainakaan ei voi olla varmuutta ennakkoon siitä, että noita parempituloisia kuukausia olisi kovin usein. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vaimo HALUAA niin ottakaa tosiaan erilliset asuntolainat. Ap:n laina vaikka 35% ja vaimon 65% ja omistus sitten samassa suhteessa. Se joka haluaa kallista ja hienoa niin on kai myös valmis maksamaan siitä? Vaimo ei sitten osta uusia vaatteita, eikä matkusta ja syö kaurapuuroa 20 vuotta.
Ap:lle jää rahaa lainan maksun jälkeenkin niin voi tehdä muutakin ja syödä joskus pihviä.
Jos ei pysty pitämään puoliansa näin tärkeässä asiassa niin pitää erota tai elämästä tulee helvettiä joka tapauksessa.
Nettotulot siis luokkaa 3100-reilu 4000? Ja ihan tosissaan olisi vaimo ottamassa 350 tonnin lainaa? Huh huh. Itsellä menisi kyllä koko suhteen jatko mietintään, jos toinen olisi noin sokea, laskutaidoton ja typerä. Jos teette joskus lapsia, niin tuo mamma ostelee sitten 200e haalareita parin sadan kotihoidontuesta, koska "haluaa".
Avovaimo vaikuttaa vähän vastuuttomalta rahankäyttäjältä. Mä en ehkä haluaisi sellaisen ihmisen kanssa yhteistä lainaa - siinä pääsee äkkiä pääasialliseksi maksajaksi, vaikka omistus on 50/50.
Joo, ei tuollaisilla tuloilla noin suurta lainaa. Itselläni netto 2500 euroa ja alkup. lainasumma 85 000. Enempää en olisi ottanut eikä pankkikaan suositellut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa sekoittaa se, että puolisollani on epäsäännölliset tulot. Oma nettopalkkani on kuussa 2300 €. Puolisolla keskimäärin vähemmän, joinakin kuukausina netto vain 800 €, joinakin kuukausina sama kuin minun netto. Hän kai luulee saavansa parempaa palkkaa kuin saa. Sen takia pankitkin antoi niin erilaisia lupauksia, että tulot vaihtelee ja keskimääräistä tuloa on hankala arvioida, ainakaan ei voi olla varmuutta ennakkoon siitä, että noita parempituloisia kuukausia olisi kovin usein. Ap.
Voi hyvä luoja sentään!! Ja joutuisitte ilmeisesti ottamaan suurimman osan asunnon hinnasta lainaa? Esim. 300 000e laina 25v laina-ajalla ja 2% korolla tekee kk-summaksi 1200-1300e...siihen päälle vastike/talon hoitokulut niin teillä menisi puolet tuloista asumiseen (välillä yli puolet(. Puhumattakaan siitä, että 25v laina-ajalla maksatte jäätävän määrän korkoja. Entäs sitten jos tulee lapsia ja toisen tulot puuttuvat vähän aikaa kokonaan?
Meillä on nettotulot yht. 6600/kk ja lainaa otettiin 150t (tosin meillä 15v laina-aika ja suht iso rahoitusvastike).
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tuollaisilla tuloilla noin suurta lainaa. Itselläni netto 2500 euroa ja alkup. lainasumma 85 000. Enempää en olisi ottanut eikä pankkikaan suositellut :)
Netto 2500 vastaa noin brutto 3700 eli se on hyvä palkka.
85 000 € ei riitä asuntoon pk-seudulla. Täällä lainasummat on pakosti isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
Se puuron syönti kannattaa hoitaa etupainotteisesti, kai hän sen ymmärtää? Eli puuroa huiviin nyt, menot minimiin ja kaikki liikenevä raha säästöön. Muutaman vuoden päästä voittekin ottaa pienemmän lainan, kun säästöjä on riittävästi. Väliaika halvassa vuokra-asunnossa.
Kuitu on terveellistä sitäpaitsi.
Tämä oli hyvä! Laskekaa arvio sen unelma-asunnon lainanhoito- ja asumiskuluista ja eläkää jokunen kuukausi sillä kulutustasolla, mitä siinä tilanteessa olisi mahdollista ylläpitää. Kun vielä simuloit ko. jaksolle muutaman ison yllätysmenon (tyyliin pesukone ja pakastin hajoavat yhtäaikaa, autoon tehdään iso remppa), niin saatte kunnolla konkretiaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Teidän arvomaailmanne eroavat aika lailla. Mieti haluatko itse maksaa satoja tai tuhansia euroja ylihintaa vuodessa vain siksi että saat asua ihmisen kanssa, joka haluaa elää kalliimmin kuin oma tulotaso edellyttää? Sillä rahalla kun voisi tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisollasihan on olemattomat tulot. Se yksistään on ihan ok, mutta yhdistettynä tuhlaavaiseen mielenlaatuun erittäin huono yhdistelmä. Hän ei taida mikään älyn jättiläinen olla?
Käykää pankissa neuvottelemassa erillisistä lainoista. Puolisollesi selviää, että yksin hän ei saisi minkäänlaista lainaa. Miksi elättäisit puolisoa, joka ei sitä yhtään arvosta eikä näemmä mikään riitä?
Mieti tarkkaan, mikä sinun lainakatto on. Siitä älä jousta yhtään. Joustaa voi sitten muista asioista.
Muuttakaa vaan väliaikaiseen vuokrakämppään, jos muuta ratkaisua ei sitä ennen tule. Yksi ratkaisu voisi tietysti olla, että sinä ostat tai vuokraat yksin haluamasi asunnon. Puoliso voi sitten muuttaa kanssasi sinne tai sitten tienne eroavat ja hän muuttaa yksin haluamaansa luksuskämppään muutaman satasen kuukausituloilla.
Tiesin jo aloituksesta, että ap on mies ja vaimo on se,joka haluaa ja vaatii isompaa, hienompaa ja kalliimpaa. Ja naisella olemattomat tulot ja mies maksaa melkein kaiken. Näitä lompakkoloisia on todella paljon naisissa. On miehillä kyllä kestämistä! Eli ap, älä todellakaan suostu sellaiseen mihin ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
Se puuron syönti kannattaa hoitaa etupainotteisesti, kai hän sen ymmärtää? Eli puuroa huiviin nyt, menot minimiin ja kaikki liikenevä raha säästöön. Muutaman vuoden päästä voittekin ottaa pienemmän lainan, kun säästöjä on riittävästi. Väliaika halvassa vuokra-asunnossa.
Kuitu on terveellistä sitäpaitsi.
Tehkää tämmöinen kompromissi. Sovitte, että kaksi vuotta asutte edullisesti vuokralla, ja laitatte loput säästöön, sillä summalla mikä teillä menisi sen ison lainan hoitoon. Saatte rahaa säästöön, ehditte katsella, ja saatte esimakua siitä elämäntavasta.
Kokemuksesta tiedän että vuoden sitä kärvistelee vaikka puurolla, mutta kyllä kolmantena vuonna epätoivo iskee kun ei ole koskaan rahaa.
Joo jos yhteinen laina ja nainen päättää ostaa kivan laukun juuri silloin kun palkka tonnia että voi esitellä kavereille niin kitisee sitten miehelle et maksa sää ny mä maksan joskus. Ja näin se pyörii että nainen pitää kivaa ja mies kituuttaa ison talon vankina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksinäni nettotulot 2700 ja lainaa sain 190 000. Yksinhuoltaja. Ikinä en muuten olisi tähän ryhtynyt, mutta avioero, lunastin erossa lapsen kodin meille.
En voi tätä kyllä kenellekään suositella, mihinkään ei ole rahaa, ja aina huoli koroista ja jos jotain sattuu.
Ap, sinä olet siinä samassa asemassa kuin minä, että koko vastuu lepäisi sinun työpaikan ja terveyden varassa. Älä lähde isoon lainaan, kun ei kumppanilla maksukykyä, on minun painokas neuvo.
Jos liitto kaatuu siihen, niin yhtä lailla se kaatusi jäätävään rahahuoleen ja riitaan rahankäytöstä myöhemmin.
En usko yhtään, että nuo teidän erilaiset rahakäsitykset tuosta taikaiskusta helpottuu, kun on kallis unelmakoti.
Se täytyy sisustaakin, lapsia, heille sisustaa, heille leluja, lomille pitää päästä...
N45
Eihän se pelkkä lainan hoito, jos on talo, siihen tulee niin paljon muuta; lämmitys, sähkö, kiinteistövero, jäte, vesi, isommat vakuutukset, remontit, ym ym
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo aloituksesta, että ap on mies ja vaimo on se,joka haluaa ja vaatii isompaa, hienompaa ja kalliimpaa. Ja naisella olemattomat tulot ja mies maksaa melkein kaiken. Näitä lompakkoloisia on todella paljon naisissa. On miehillä kyllä kestämistä! Eli ap, älä todellakaan suostu sellaiseen mihin ei ole varaa.
En mä kyllä tiennyt mitään tuollaista, mä olen aina ollut se suhteen järkevä rahankäyttäjä, ja puoliso se haihattelija, ja olen nainen.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tuollaisilla tuloilla noin suurta lainaa. Itselläni netto 2500 euroa ja alkup. lainasumma 85 000. Enempää en olisi ottanut eikä pankkikaan suositellut :)
Netto 2500 vastaa noin brutto 3700 eli se on hyvä palkka.
85 000 € ei riitä asuntoon pk-seudulla. Täällä lainasummat on pakosti isompia.
Asuntoni on kolmio pk-seudulla ja tuo laina oli puolet sen arvosta. Loput sain myymällä vanhan asunnon (yksilö), jonka olin maksanut.'
Yllättäen ensiasunnoksi ei perus palkansaajat hanki mitään sataneliöistä ok-taloa Helsingistä :)
Vierailija kirjoitti:
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Nyt haiskahtaa kyllä siltä, että avokki on lukenut liikaa jotain sisustusblogeja. Ja muutenkin realiteetit tuntuvat olevan hakusessa. Esiintyykö tätä vaativuutta myös muilla elämän osa-alueilla? Haluaako hän matkoilla aina vähän parempaan hotelliin kuin mikä sinulle kelpaisi? Haluaako hän ostaa pelkkää luomuruokaa, vaikka sinulle kelpaisi halvempi? Laittaako hän vaatteisiin ja kosmetiikkaan vähän enemmän rahaa kuin sinusta olisi tarpeellista?
Jos avokki on kautta linjan high maintenance, niin kannattaa harkita vakavasti, haluatko jäädä yhteen tuollaisen ihmisen kanssa. Kun saatte lapsia, niin mitkään kirpparivaatteet tai edes tavalliset vaatteet eivät lapsille kelpaa, vaan pitää olla jotain kallista merkkiä. Mikään kunnallinen päiväkoti ei kelpaa, vaan pitää olla joku yksityinen jossa on taidekasvatusta ja luomuruokaa. Pääsisit paljon helpommalla kun ottaisit suosiolla sellaisen puolison, jonka kanssa teillä on samanlainen arvomaailma ja kulutustottumukset.
Minulla ja puolisollani on hyvin erilaiset tulot ja lisäksi henkisiä esteitä, joiden vuoksi olemme joutuneet tekemään kompromisseja. Minulle asunnon pinta-alan ehdoton yläraja on 100 neliötä, koska minua ahdistaa kaikki se seinissä kiinni oleva raha. Mies olisi halunnut reilusti isomman, mutta joutui tässä antamaan periksi koska en olisi suostunut suurempaan. Ruuan suhteen taas mennään enemmän miehen linjoilla. Minulle kävisi halvempi arkiruoka, mutta mies on ruuan suhteen vaativampi ja ruokaan menee rahaa paljon enemmän kuin olisi tarpeen. Ylipäätään rahaa menee minusta ihan liikaa ja haluaisin säästää enemmän eläkepäivien varalle, mutta en voi itse juuri asiaan vaikuttaa kun mies tienaa noin 80% yhteisistä tuloistamme.
Puolison valinta on tarkkaa puuhaa. Oikein valittu puoliso voi auttaa sinua vaurastumaan, kun taas huono valinta voi köyhdyttää sinut pahasti. Eikä kyse ole pelkästään tulotasosta, vaan myös tietynlaisesta talousajattelusta. Minulla on pienet tulot, mutta olen osannut suunnitella perheen raha-asiat ja sijoitukset fiksusti, joten mies on päässyt vaurastumaan ja lapsellekin on kerrytetty aika mukava pesämuna. Kannattaa ottaa puolisoksi sellainen, joka on fiksu rahankäyttäjä ja osaa suunnitella perheen taloutta pitkällä tähtäimellä, jopa yli sukupolven.
Meillä aivan sama ongelma. Mies on ottamassa niin kallista taloa kuin vain lainaa saa, mutten itse näe mitään järkeä ostaa ylisuurta ja -kallista asuntoa, varsinkaan kun työttömyyden mahdollisuus on molempien alalla olemassa.
Me olisimme saaneet Nordeasta 4500 euron nettotuloilla 230t. Toisesta pankista saatiin 260t.