Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Olkaa varovaisia liian ison lainan ottamisen kanssa. Meillä mies oli todella hyväpalkkaisessa työssä kun ostimme nykyisen talomme (n.450 000 euroa) eikä lainan lyhennys silloisilla tuloillamme ollut mikään ongelma - edellinen asunto oli toki jo myydessä velaton eli noin paljon lainaa ei sentään otettu. No, terveyteen liittyvistä syistä mieheni joutui lopettamaan silloisen työnsä ja tämänhetkisillä tuloilla lainan lyhennys kyllä onnistuu, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Aiemmin kävimme pari kertaa vuodessa etelänlomalla ja muutenkin saimme syödä ja harrastaa vapaasti. Nyt talon kulut pystytään kyllä hoitamaan mutta siellä sitten pysytäänkin kun mihinkään muuhun ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Tuskin te olette sitä kämppää käteisellä ostamassa eli olisiko hyvä käydä ihan yhdessä pankissa kuulemassa minkä summan yleensäkkään voitte saada lainaa ja vaikka saisittekin tuon 350.000e, mitä se tarkoittaa kuukausieränä tästä seuraavat 20v. Olettaen, että korot pysyy tällä tasolla kuin nyt. Jos realiteetit auttaisi päätöksenteossa?
Olemme käyneet pankeissa ja keskustelleet kuukausieristä. Saisimme yhdestä pankista hieman isomman lainan kuin mistä kuukausierästä minun mielestä voimme selvitä, ja se tarjous oli selvästi isompi kuin muissa pankeissa. Oikeastaan se pankkikäynti pahensi tilannetta, koska puolisoni sai siitä pontta haluta mahdollisimman kallis asunto ja ottaa se maksimilaina, jonka se yksi mielestäni vastuuton pankki sanoi myöntävänsä. Ja minä olen se parempituloinen meistä niin ahdistaa jos elämme yli varojemme koska toinen hinkuaa jotain kalleinta mitä vain voi ikinä saada. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on kiireinen elämä, niin älä sinäkään tuhlaa aikaasi käymällä liian kalliiden asuntojen näytöissä. Selvitätte sen budjetin nyt tasan tarkkaan ja sitten ostatte niin hienon asunnon, kun sillä saa. Sinun kirjoituksestasi vähän paistaa, että haluaisit käyttää mieluummin vähemmäkin rahaa, mutta tuossa suhteessa sinunkin taitaa olla tässä tapauksessa pakko tehdä kompromissi.
Miten voin tehdä kompromissin tuossa? Miten voin ostaa liian kalliin asunnon? Minulla on rahaa vain sen verran kuin on. Ap.
Älä ainakaan suostu ostamaan liian kallista asuntoa. Jos kiinteät menot on liian suuret, elämänlaatu kärsii suuresti.
Otatte kumpikin omat lainat, ette yhteistä. Sitten ostatte sillä rahalla asunnon. Puolisosi voi ottaa itselleen ihan niin suuren asuntolainan kuin haluaa. Sinä otat sen suuruisen, minkä katsot järkeväksi.
Nyt pidä pääsi, Ap. Ei todellakaan kannata ostaa hukkaneliöitä, eikä maksaa asunnosta enempää kuin minkä itse kohtuulliseksi näkee. Lainaa ei tosiaankaan kannata ottaa ns. tappiin asti. Jos vaimosi kaipaa ehdottomasti lisäneliöitä, olisiko muutto etäämmälle minkäänlainen vaihtoehto? Voithan tämänkin vaihtoehdon heittää hänelle. Esimerkiksi Kerava-Järvenpää -akselilta saattaisi saada tuohon 230.000€ hintaluokkaan tilavan rivitaloasunnon tai omakotitalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erimielisyys tulee varmaan siitä, että puolison mielestä meidän pitäisi ostaa kallein mahdollinen asunto, ja syödä viisi vuotta ruoaksi pelkkää puuroa, lopettaa kaikki matkustelu jne. Eli että jokainen penni menisi sen asunnon maksamiseen. Itse taas haluan elää siten että välillä on rahaa ostaa puuron sijasta proteiiniakin tai uudet kengät. Ja tiedän, että hänkin oikeasti haluaa välillä vaateostoksille, vaikka nyt sanoo että vaatteilla ei olisi mitään väliä jos vain saisi hienon kodin. Ap.
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
No näinhän se on tietenkin, mutta tilanne olisi helpompi jos meidän ei olisi pakko muuttaa pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Koska nyt meidän on pakko kelpuuttaa jokin uusi asunto nykyisen tilalle. Ja hän ei kelpuuta mitään mikä mielestäni olisi mahdollinen. Pattitilanne. Joudumme nykyisestä pois, avovaimolle ei kelpaa kuin kalliit uudet. Pahimmillaan käy niin, että meillä on lopulta kuukausi aikaa ottaa vain jokin kämppä, ja sitten joudumme molemmat hyväksymään jonkun huonon vaihtoehdon, koska kiireessä ei saa hyvää. Nyt vielä olisi aikaa valita, jos hänelle jokin kelpaisi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää paikan päälle asuntonäyttöihin. Kummasti siinä se asuntokuume syntyy, vaikka paperilla ei niin unelmalta vaikuttaisikaan.
Siinä käy juuri päinvastoin. Matkalla kohti näyttöä tulee vastaan hekan taloja ja heikompaa ainesta. Pihalla on lasten älämölöä ja moottoritie kohisee lähietäisyydellä
Vierailija kirjoitti:
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkaa varovaisia liian ison lainan ottamisen kanssa. Meillä mies oli todella hyväpalkkaisessa työssä kun ostimme nykyisen talomme (n.450 000 euroa) eikä lainan lyhennys silloisilla tuloillamme ollut mikään ongelma - edellinen asunto oli toki jo myydessä velaton eli noin paljon lainaa ei sentään otettu. No, terveyteen liittyvistä syistä mieheni joutui lopettamaan silloisen työnsä ja tämänhetkisillä tuloilla lainan lyhennys kyllä onnistuu, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Aiemmin kävimme pari kertaa vuodessa etelänlomalla ja muutenkin saimme syödä ja harrastaa vapaasti. Nyt talon kulut pystytään kyllä hoitamaan mutta siellä sitten pysytäänkin kun mihinkään muuhun ei ole varaa.
Mikä estää teitä myymästä taloa ja muuttamasta halvempaan?
Toisin kuin ap esittää, vaimo ei halua asuntoa, johon ei olisi varaa, ap on vain itse fiksautunut tiettyyn summaan. Siksi tämän ketjun neuvot eivät auta, koska tilanne ei ole alussa esitetyn kaltainen.
Noin se oli meilläkin, ettei sopivaa asuntoa meinannut löytyä millään meille sopivalla budjetilla. Oltiin onneksi miehen kanssa samaa mieltä siitä, mikä kelpaa ja mikä ei. Mihinkään hirveään rähjään ei haluttu. Asia ratkesi sillä, että muutimme tiettyjä kriteereitä, joilla löysimme suht kelvollisen asunnon.
Toisella kertaa oli sama juttu. Käytiin katsomassa, mutta ei löytynyt mitään järkevää, kunnes sitten yksi sopiva löytyikin.
Kolmannella kerralla oli jo varaa hinnakkaampiin asuntoihin, mutta tarjonta oli huonoa. Tuntui, että yhtään meille sopivaa taloa ei ollut kaupan. Ei ollut yhtään sellaista, jota olisi edes viitsinyt käydä katsomassa. Tälläkin kertaa löytyi lopulta se oikea. Kaupat tuli siitä yhdestä ainoasta asunnosta, jota kävimme katsomassa.
Teidän tapauksessa pitäisi siis miettiä, mistä vaatimuksista voitte tinkiä, jotta on mahdollista löytää edes jotain, mitä voisi harkita. Toisekseen väkisin ei kannata ostaa mitään. Jos ei kolahda, niin ei kolahda. Sen oikean kyllä tunnistaa, kun se osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
ei siinä puuronsyönti auta kun ei sitä lainaa saa! Menkää pankkiin niin on helpompaa tosiaan kun saatte tietää maksimilainasumman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
Se puuron syönti kannattaa hoitaa etupainotteisesti, kai hän sen ymmärtää? Eli puuroa huiviin nyt, menot minimiin ja kaikki liikenevä raha säästöön. Muutaman vuoden päästä voittekin ottaa pienemmän lainan, kun säästöjä on riittävästi. Väliaika halvassa vuokra-asunnossa.
Kuitu on terveellistä sitäpaitsi.
Taitaa vaimo käyttää kiireen tuntua nyt hyväkseen. Ap, sinun vastalääkkeesi on viedä häneltä tuo ase. Jos hyväksyt että voitte joutua muuttamaan johonkin hirveään väliaikaiseen luukkuun kiireessä, ei vaimolla ole enää mitään välinettä kiristää sinua. Katsele valmiiksi esim vuokravarastoja, jos joudutte muuttamaan paljon pienempään. Eiköhän emännän mieli muutu sen jälkeen, kun olette puoli vuotta asuneet 26 neliön yksiössä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai puolisosi ymmärtää, että esim 350000€:n lainaan tarvitsee olla aika isot nettotulot?! Varmaan n.5500-6000€. Onko teillä?
Ei meillä ole tuollaisia nettotuloja. Kyllä hän sen teoriassa kai ymmärtää, mutta ei suostu hyväksymään vaan keksii keinoja hoitaa iso laina pienemmillä tuloilla, kuten se että syödään viisi vuotta pelkkää puuroa. Ap.
No ei siinä puuronsyönti auta, kun ei pankki myönnä noin isoa lainaa. Puolisosi on kuultava se sieltä pankista, niin loppuu se pumpulissa eläminen!
Älä anna periksi, ap. Jos teille tulee ns. pattitilanne, etsikää vuokra-asuntoa, joka ei ole teille kummallekaan ykkösvaihtoehto. Vuokralla asuessa koeta väsyttää puolisosi hyväksymään asunto, joka on järkevän hintainen kukkarollenne. Näin pk-seudun ulkopuolella tuo 230.000€:kin kuulostaa jo todella isolta budjetilta. Täältä sillä saisi uuden okt:n.
220 000 tonnin talo ja ylläpito kaikkineen maksaa ainakin 1200€/kk. Sisältäen siis lainan ja sähköt, vedet jne. Siis tällä erittäin matalalla korkotasolla.
Ja tommoiseen lainaan meidän pankki vaati vähintään 3500€ nettotuloa yhteensä.
Millä naisesi aikoisi rahoittaa hienon sisustuksen taloon? Ja ilmeisesti on henkilö joka haluaa ulkoisen habituksen kuntoon niin miten varat vaatteisiin, laukkuihin ja kahviloihin?
Ja Mites yleiset kulut? Ruoka, onko autoa, julkisten liput.
Eikai kukaan osta sen mukaan asuntoa, kuinka paljon saa lainaa. Itselle ainakin pankki on tarjonnut niin järkyttäviä summia että minulla menisi pelkästään asumiseen leijonan osa rahoista. Olen ottamassa paljon pienempää lainaa kuin voin saada.