Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Korso, Kerava ja Järvenpää...Mäntsälä, Hyvinkää, Riihimäki...
Radanvarsikunnista voisi asumiselintasoa löytyä niin, että rahatkin riittää. Hyvät ja nopeat junayhteydet Helsinkiin. Matkakuluista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi kuulostaa eräältä tutulta naiselta. Nyt kannattaa oikeasti juurta jaksain pohtia vähän tän asunnon ostamisen ylikin sitä, onko hän koskaan elämässään tyytyväinen. Elää maailmassa jossa juuri tuollaiset ulkoiset asiat (hieno asunto, hienot lomat, hieno elintaso muutenkin) on tärkeää. Haluaisi olla rikas, mutta ei sitä ole, kuitenkin keskituloinen ja ammatissa, jossa töitä saa melko helposti, eli mitään oikeaa hätää elämisessä ei ole. Pienellä suunnittelulla, hulluimpien unelmien maantasalle tuomisella pystyisi samaan lähes kaiken: Kivan asunnon hyvältä alueelta, kivan lomamatkan 1-2 kertaa vuodessa ja mukavan sisustuksen.
Mutta kun se ei riitä. Aina löytyy joku jolla on asiat paremmin ja hienommin, ainakin Instagramkuvissa ja käyttää usein sanontaa "mä olen niin kateellinen ystävälleni x, kun hän osti omakotitalon/lomamatkan Tokioon/uuden sohva jne. Teidän kannattaa keskustella ennen yhteisen asunnon ostoa muutenkin juurta jaksain arvoista ja rahan jakamisesta parisuhteessa jne. Koska kun se laina on otettu, ei olekaan enää niin helppoa erota.
Ap. Toi unelmointi kokoajan paremmasta elintasosta ei sitten välttämättä jää tuohon asuntoon. Etenkään, jos lainamaksut syövät isoimman osan tuloista. Sitten puoliso alkaakin itkemään, että raha ei riitä lomamatkoihin ja ravintolaillallisiin ja elokuvissa käyntiin jne.
Olen varmaan ihan tylsä nainen, mutta minä olen aina ajatellut, että olemassa olevan rahan määrä on fakta, jonka kanssa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää, ja kaikki muu unelmointi on aivan turhaa ja ajanhukkaa. En ymmärrä hienommista asunnoista unelmointia, jos sellaiseen ei ole rahaa.
Ap, kertoisitko miten tilanne on edennyt ja mitä ajatuksia näistä vastauksista herää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei ole tästä ketjusta selvinnyt, että miksei ap ja avokki voi ostaa isoa aauntoa tai taloa halvemmalta alueelta? Kyllä pk-seudullakin saa sellaisen, kun ei ole kalliilla alueella. Jos menee ympäryskuntiin, niin avokki saa vaikka laittaa puutarhaa ja sisustaa sydämensä kyllyydestä. Tällainen onosalle oikeasti tärkeää pesänrakennusta. Eli kompromissina muutatte kauemmas keskustasta.
Vierailija kirjoitti:
Erimielisyys tulee varmaan siitä, että puolison mielestä meidän pitäisi ostaa kallein mahdollinen asunto, ja syödä viisi vuotta ruoaksi pelkkää puuroa, lopettaa kaikki matkustelu jne. Eli että jokainen penni menisi sen asunnon maksamiseen. Itse taas haluan elää siten että välillä on rahaa ostaa puuron sijasta proteiiniakin tai uudet kengät. Ja tiedän, että hänkin oikeasti haluaa välillä vaateostoksille, vaikka nyt sanoo että vaatteilla ei olisi mitään väliä jos vain saisi hienon kodin. Ap.
Kuulostaa meidän teiniltä. Jotain on saatava ja sit ei mitään muuta tarvitse. Vähän ajan kuluttua ne tarpeet taas palaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko katsoneet Hitas-uudiskohteita tai muutenkin Hitaksia? Varakkuutta niillä ei tee mutta mukavampaa asumista kuin vapailla markkinoilla.
Jos niistä ei löydy mitään niin suosittelen samaa kuin edellinen eli radanvarteen kauemmaksi Helsingistä.
Yli 200.000 asuntolainaa on järjetön taakka elämässä. Mistä tietää miten paljon korot nousevat lähivuosina? Paljonko se lisää velkaa? Sitten pitäisi olla varma, että on työelämässä eläkkeelle asti, jotta ylipäätään voi maksaa niitä lainoja. Asia vaatii kylmänviileää harkintaa kaikilta osapuolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulta ja etenkin Helsingin keskustasta voi huoletta ostaa 'liian kalliin' asunnon. Täällä asunnot käyvät kaupaksi ja siitä pääsee eroon yleensä voitolla, jos ei esimerkiksi lainanhoidosta selviä tai rakkauteen tulee ryppy. Ihan eri asia on jossain Kuuma-kunnassa tai vieläkin kauempana. Osti mitä vain, niin kannattaa miettiä sen asunnon jälleenmyyntiä, ellei sitten ajattele asuvansa siinä maailman tappiin.
Jos Ap:n puolisolla on muutenkin tarvetta käyttää rahaa enemmän kuin Ap:n mielestä on järkevää, kannattaa vähän istua alas ja kaskustella aiheesta. Noin pidemmän päälle suhde ei toimi, jos on tällainen epäsuhta rahankäyttötyylissä. Jos kysymys on vain asunnosta, vaimoke voi olla vain kaukaa viisas.
Vierailija kirjoitti:
Yli 200.000 asuntolainaa on järjetön taakka elämässä. Mistä tietää miten paljon korot nousevat lähivuosina? Paljonko se lisää velkaa? Sitten pitäisi olla varma, että on työelämässä eläkkeelle asti, jotta ylipäätään voi maksaa niitä lainoja. Asia vaatii kylmänviileää harkintaa kaikilta osapuolilta.
Voi luoja. Ilman velkaako elämä sitten on kevyttä ja ennustettavaa? Jos korkojen nousua pelkää noin paljon, niin ottaa sitten kiinteän koron. Nekin ovat tällä hetkellä 1-2 % kymmeneksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tunnen tuollaisen naisen. Hän on ns vauraasta suvusta, ja on jo nuorena oppinut että pitää käydä lomalla vähän kauempana, ravintolakäynti ei tarkoita pitseriaa, ja normi vaate -ja ruokakauppa on stocka. Ulospäin pitäisi aina näyttää vähän muita hienommalta.
Harmi vaan että hän on kosmetologi ja mies varastomies, joten tulot ei mene yksiin halutun elämäntapansa kanssa. Hän siis kokee että häneltä riistetään hänelle kuuluva elämäntapa, ja on aina vähän tyytymätön ja silti aina luotolla. Mies on lakannut saamasta jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mahtavaa, ettei tarvi asua pk-seudulla! Ihan hyvän kokoinen viihtyisä kaupunki läntisessä Keski-Suomessa. Matkaa keskustaan kilometri, koulut, ostoskeskukset, harrastuspaikat kaikki aivan vieressä. Samoin mahtavat ulkoilumaastot. 2000-l. rakennettu hyväkuntoinen 230m2 omakotitalo omalla tontilla ja hintaa oli n. 300 000e. Ei remonttitarvetta. Samalla hinnalla pitäisi asua pk-seudulla jossain rupuisessa kerrostalokaksiossa tai homeisessa rivarikolmiossa lähiössä, jonottaa aamuruuhkissa tai istua tunti julkisissa per/suunta ja viedä lapsia päiväkoteihin ja kouluihin eri suuntiin kilometrien päähän, lasten hoitopäivät venyy kymmeneen tuntiin. Ilmapiiri kiireinen, ruuhkainen ja tyly.
Jos ei ole pakko asua pk-seudulla, harkitkaa muuttoa muualle. Elämää on kehäkolmosen ulkopuolellakin, jopa paljon parempaa elämää.
Muualla ei oo töitä.
Totta, kaikki noin 5 000 000 muualla kuin pk-seudulla asuvaa ovat työttöminä.
Suomen väkiluku on noin 5.503.000 ja pk-seudulla asuu tällä hetkellä 1.124.000 ihmistä. Siis pk-seudulla, sitten on tuossa Uusimaa mukaan luku on jo 1.640.000 ihmistä.. eli miten muualla Suomessa asuu 5milj ihmistä? Tilastokeskus on sitä mieltä että luku olisi vajaa 3 miljoonaa. Toki hekään kaikki eivät ole työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan samalta reseptiltä eroon kuin siskollani. Mies taipui lopulta siihen isoon lainaan ja hetken meni hyvin kunnes se tyytymätön luonne tuli taas esiin ja piti alkaa saada niitä vallilan verhoja, kalliita huonekaluja ja muita ja lisäksi uutta kenkää yms. Mies maksoi ja kituutti.
Sitten tuli lapsi ja katosi järki. Vaunut piti saada kalleimmat, vaatteet kalliita merkkejä (3kk vanhalle osti Stella McCartneya ja Burberrya), huoneeseen tapetit ja sisustus ihan viimeisen päälle kallista ja hienoa. Mies sanoi, että nyt riittää ja sisko alkoi valittaa, kun pitää tälleen köyhäillä (kun 1,5-vuotiaalla oli Reiman kurahaalari eikä MiniRodinia) ja lopulta lähti ja jätti miehen selviämään lainasta ja lapsesta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 200.000 asuntolainaa on järjetön taakka elämässä. Mistä tietää miten paljon korot nousevat lähivuosina? Paljonko se lisää velkaa? Sitten pitäisi olla varma, että on työelämässä eläkkeelle asti, jotta ylipäätään voi maksaa niitä lainoja. Asia vaatii kylmänviileää harkintaa kaikilta osapuolilta.
Voi luoja. Ilman velkaako elämä sitten on kevyttä ja ennustettavaa? Jos korkojen nousua pelkää noin paljon, niin ottaa sitten kiinteän koron. Nekin ovat tällä hetkellä 1-2 % kymmeneksi vuodeksi.
Niin ja ainahan asunnon voi myydä tiukan paikan tullen. Ikinä ei keskituloinen Helsingistä saa omaa asuntoa, jos ei siedä velkaa.
Suosittelisin, että kirjoittaja korottaisi mahdollista kuukausivuokraa 1000 euroon, jolla saisi jo "ihan kivan" vuokra-asunnon Helsingin hinta-tasolla, koska 800 eurolla kk asutte murjussa. Ehtisitte rauhassa katsella asuntoa. 250000-270000 voi saada jo asumiskelpoisen, vuoden 1990 jälkeen rakennetun, asunnon, jossa on 4h+k. Pinnathan voi remontoida ja uuden keittiön ja makuuhuoneiden kaapistot saa alle 10000 Ikeasta sen värisinä kuin itse haluaa. Kylpyhuoneiden kaakeleille on olemassa maaleja, jos väri ei miellytä. Suosittelisin kompromissia, koska vaikutat itse olevan "ulalla" pääkaupunkiseudun hintatasosta ja puolisollasi ei ole käsityskykyä omasta maksukyvystään.
Puoliso vaihtoon,mikäli jompaakumpaa häiritsee se pikku seikka, että toinen ei ymmärrä taloustilanteen pikku realiteetteja!Yleensänhän sanotaan,että elämisen samanlaiset arvot yhdistävät enemmän kuin erilaiset arvot!Talousasioissakin!Lähipiirissämme on tapaus, jossa toinen halusi hienon asunnon ja toisella ei ollut otsaa hankintavaiheessa sanoa, että hänen elämisen intressit ovat muualla kun asumisessa ja sen maksamisessa.Huonostihan siinä kävi, kun toinen kyllästyi kitkutteluun ja toinen nautti kalliista kodista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy nyt itse päättää, millä ehdoilla hän on suhteessa ja miten häntä saa kohdella. Nyt vaikuttaa siltä, että keskenkasvuinen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön taipuvainen aikuislapsi saa pyöritellä häntä miten päin huvittaa. Ei kukaan saa "masennuskohtauksia" siksi, että pitäisi ostaa alle 100 neliön kokoinen kämppä, tuo on silkkaa manipulointia ja ap tietää sen itsekin.
Sinulla ei nähtävästi ole omakohtaista kokemusta "masennuskohtauksista". Itse saan masennuskohtauksia jo siitä, että joudun menemään töihin. Mielestäni elämä on paskaa, koska jotkut syntyvät rikkaaseen sukuun ja elävät elämänsä luksussessa ilman, että tekevät päivääkään töitä ja toiset joutuvat käymään jossain idioottimaisessa duunissa, että saisivat edes puuroa pöytään. Ja "masennuskohtaukseni" aikana harkitsen vakavasti tappavani itseni ja olen itsetuhoinen. Muitakin pettymyksiä on elämääni mahtunut, jotka lisäävät tätä tunnetta. Ja olen ihan samanikäinen ap:n puolison kanssa. Tiedän olevani onnekkaampi kuin suurin osa maapallon väestöstä, mutta tämä tieto ei lohduta minua silloin kuin kohtaus iskee.
En tosin tiedä ap:n avokin taustoja ja voi hyvinkin olla mahdollista, että hän vain manipuloi ap:ta eikä ap:n kannata missään tapauksessa lähteä mukaan puolisonsa touhuihin. Puoliso voi tarvita tukea ongelmiensa käsittelyyn, mutta ylihintaisen asunnon ostaminen ei ole sitä.
Vaikka olen itse sairastanut masennuksen, niin tämä viesti ei kyllä herättänyt minussa minkäänlaista sympatiaa, vaan suurta hämmennystä. Enkä usko, että moni masentunut jakaa tuollaisia tunteita. "Harkitsen välillä itseni tappamista, koska ottaa päähän käydä töissä, ja jotkut muut ihmiset saavat nauttia luksuselintasosta laiskotellen". Masentunut kyllä helposti lannistuu pienistä vastoinkäymisistä, ja masennus voi johtaa siihen, että esim. töissä käynti tuntuu kohtuuttoman raskaalta eikä kiinnosta. Mutta tuo, että materian kadehtiminen laukaisisi välillä pahoja masennuskausia, kuulostaa minusta aika harvinaiselta. En ole ainakaan törmännyt siihen aiemmin, että kateus ja luksuksen puute olisivat kovin keskeisiä tekijöitä masennuksen synnyssä, vaan suurimmat murheet ovat usein aika toisen tyyppisiä. Tietysti valmiiksi masentunut usein ottaa paljon raskaammin kaikenlaiset asiat, mutta en itse tunne ketään, jolla itsemurhan hautomisen hetkellä pyörisi muiden joutilas ja luksuksentäyteinen elämä mielessä.
Olen tuo masennuskohtauksista kirjoittanut eikä minulla ole virallista masennusdiagnoosia ainakaan vielä.
Vedin tekstissäni hieman mutkia suoraksi, koska luonnollisestikaan en halua tappaa itseäni vain luksuksen puutteen takia. Elämä on mielestäni täysin vailla merkitystä enkä ymmärrä minkä takia minun pitäisi työskennellä minkään eteen. Jos elän, haluan viettää sen tehden mukavia juttuja enkä jotain paskaa työtä. Tekemämi työ on ajanhukkaa, joka ei anna minulle mitään. Rahaa työstä saa, mutta miksi minun pitäisi työskennellä se 8 tuntia päivässä +matkat ja kotityöt saadakseni jotain paskaa palkkaa, kun toisten ei tarvitse tuhlata aikaansa töissä vaan nauttivat elämästä.
Masennuskaudet alkavat siis joskus siitä, että näen toisten ihmisten helpon elämän ja muistan, että elämä on paskaa ja voisin yhtä hyvin kuolla nyt.
Sori off topicista.
Vähän ohis mutta mielestäni tuollaisia joiden ei tarvitse tehdä mitään ja ovat tarpeeksi varakkaita ei ole paljon. Jos sinä tunnet näitä niin ihmettelen missä asut. Minä en tunne yhtään lottovoittajaa tai perijää mutta sen sijaan tunnen joitain paljon paremmin tienaavia kuin me mutta jokainenheistä paiskii töitä sen neljän-viidentonnin palkan eteen. Harvoin mitään tulee itsestään ilmaiseksi.
Meillä sama ongelma. Minä naisena haluan kalliimman ja mies halvemman. Haluaisin ostaa jo sen loppuiän kodin, mies korkeintaan 10 neliötä lisää.
Pankeista saatu lainapäätökset, kummankin työpaikalla tilanne hyvä.
Mutta ei.
Ei se tainnut ilmetä mistään kuten tavallista.