Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Ketjua muutaman sivun luettuani päättelisin, että ap:n puoliso on hiukan epärealistinen ja odottaa asumiselta enemmän kuin olisi kohtuullista. ja samalla myös siltä, että ap itse on aika pihi, eikä suostu ymmärtämään ettei ole reilua pakottaa toista asumaan merkittävästi heikompitasoisesti kuin mihin pariskunnalla olisi (ihan realistisestikin arvioiden) varaa. Pari on ilmeisesti ihan ok tuloinen ja lainaa olisi mahdollisuus saada melko reippaastikin, eli asumiseen olisi varaa panostaa kohtuullisesti, ja silti ap haluaisi asua maks. 800€ vuokra-asunnossa?! Ainakaan pääkaupunkiseudulla sillä rahalla ei kyllä todellakaan asuta kovin kivasti, ymmärrän ihan hyvin että puoliso ei halua asua todella ahtaasti/todella kaukana kaikesta/rumassa murjussa. Yli 100neliötä ja hieno kämppä on toki sitten taas toiseen suuntaan kohtuuton vaatimus.
No, ehkä on hyvä että ap ja puoliso ovat pariutuneet; pihistelijä hillitsee tuhlurin villeimpiä haaveita ja tuhluri (toivottavasti) saa ap:n vähän järkeistämään "istun rahojeni päällä hautaan asti näkkileipää syöden" -mentaliteettiaan :D
Häh? Ap:n tulot taisi olla 2500 ja avovaimon 800-2000 tonttua kuukaudessa. Minulla ja miehelläni on tuollaiset tulot eikä Helsingissä kyllä mitään kummosia pankkilainoja saa tuollaisilla tuloilla. Ja vaikka saisikin, niin on aika kyseenalaista kannattaako mennä kallista kämppää ottamaan, mihinkään muuhun ei jää varaa, se on varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ettei täällä ole huudeltu provoa. Itse oikeastaan toivonkin että tämä on provo, ei kai kukaan täyspäinen oikeassa elämässä kestäisi ap:n avovaimon kaltaista suhteellisuudentajutonta uhriutuvaa draamakuningatarta, jolla ei näemmä ole pienintäkään tajua elämän realiteeteista?
Ihan oikeasti, itse olin esiteininäkin fiksumpi kuin kyseinen ongelmatapaus. Ei pitäisi olla laillista olla noin idiootti...
Jos sinulla olisi samat aivot ja samat elämänkokemukset, käyttäytyisit itse aivan samoin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun muita kommentoi.
Jos minulla olisi samat aivot olisin siis itsekin idiootti. Onnekseni näin ei kuitenkaan ole.
(Elämänkokemuksista taas on vaikea sanoa, mutta on tässä itsekin tullut oltua pari kertaa asunnottomana 100% ilman omaa syytä ja vastoin kaikkia pyrkimyksiäni, vaikka ajateltaisiin raskaita aikoja ainoastaan asuntojen kannalta. Enkä silti ole heittäytynyt aivottomaksi uhriutujaksi.)
Sanot tuon niin kuin se olisi omaa ansiotasi, vaikka niin ei ole.
Anteeksi, siis mikä täsmälleen tässä pitäisi lukea ansiokseni? Sekö, että olen normaalijärkinen ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua muutaman sivun luettuani päättelisin, että ap:n puoliso on hiukan epärealistinen ja odottaa asumiselta enemmän kuin olisi kohtuullista. ja samalla myös siltä, että ap itse on aika pihi, eikä suostu ymmärtämään ettei ole reilua pakottaa toista asumaan merkittävästi heikompitasoisesti kuin mihin pariskunnalla olisi (ihan realistisestikin arvioiden) varaa. Pari on ilmeisesti ihan ok tuloinen ja lainaa olisi mahdollisuus saada melko reippaastikin, eli asumiseen olisi varaa panostaa kohtuullisesti, ja silti ap haluaisi asua maks. 800€ vuokra-asunnossa?! Ainakaan pääkaupunkiseudulla sillä rahalla ei kyllä todellakaan asuta kovin kivasti, ymmärrän ihan hyvin että puoliso ei halua asua todella ahtaasti/todella kaukana kaikesta/rumassa murjussa. Yli 100neliötä ja hieno kämppä on toki sitten taas toiseen suuntaan kohtuuton vaatimus.
No, ehkä on hyvä että ap ja puoliso ovat pariutuneet; pihistelijä hillitsee tuhlurin villeimpiä haaveita ja tuhluri (toivottavasti) saa ap:n vähän järkeistämään "istun rahojeni päällä hautaan asti näkkileipää syöden" -mentaliteettiaan :D
Häh? Ap:n tulot taisi olla 2500 ja avovaimon 800-2000 tonttua kuukaudessa. Minulla ja miehelläni on tuollaiset tulot eikä Helsingissä kyllä mitään kummosia pankkilainoja saa tuollaisilla tuloilla. Ja vaikka saisikin, niin on aika kyseenalaista kannattaako mennä kallista kämppää ottamaan, mihinkään muuhun ei jää varaa, se on varma.
Minun nettopalkka on tosiaan 2300 € ja puoliso tienaa vaihtelevasti 800 € - vähän yli pari tonnia (yleensä se jää kuintenkin noin 1400 € paikkeille). Ap.
Puolisosi haluaa 350te asunnon? Kerropa tähän vähän faktoja mm. nettotuloistanne, omaisuudestanne ja vakuuksista niin kerron onko realistinen. Perstuntumalta heittäisin että puolisollasi ei ole hajuakaan minkälaiseen lainaan maksuvaranne riittää.
t. pankkitäti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy nyt itse päättää, millä ehdoilla hän on suhteessa ja miten häntä saa kohdella. Nyt vaikuttaa siltä, että keskenkasvuinen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön taipuvainen aikuislapsi saa pyöritellä häntä miten päin huvittaa. Ei kukaan saa "masennuskohtauksia" siksi, että pitäisi ostaa alle 100 neliön kokoinen kämppä, tuo on silkkaa manipulointia ja ap tietää sen itsekin.
Sinulla ei nähtävästi ole omakohtaista kokemusta "masennuskohtauksista". Itse saan masennuskohtauksia jo siitä, että joudun menemään töihin. Mielestäni elämä on paskaa, koska jotkut syntyvät rikkaaseen sukuun ja elävät elämänsä luksussessa ilman, että tekevät päivääkään töitä ja toiset joutuvat käymään jossain idioottimaisessa duunissa, että saisivat edes puuroa pöytään. Ja "masennuskohtaukseni" aikana harkitsen vakavasti tappavani itseni ja olen itsetuhoinen. Muitakin pettymyksiä on elämääni mahtunut, jotka lisäävät tätä tunnetta. Ja olen ihan samanikäinen ap:n puolison kanssa. Tiedän olevani onnekkaampi kuin suurin osa maapallon väestöstä, mutta tämä tieto ei lohduta minua silloin kuin kohtaus iskee.
En tosin tiedä ap:n avokin taustoja ja voi hyvinkin olla mahdollista, että hän vain manipuloi ap:ta eikä ap:n kannata missään tapauksessa lähteä mukaan puolisonsa touhuihin. Puoliso voi tarvita tukea ongelmiensa käsittelyyn, mutta ylihintaisen asunnon ostaminen ei ole sitä.
Vaikka olen itse sairastanut masennuksen, niin tämä viesti ei kyllä herättänyt minussa minkäänlaista sympatiaa, vaan suurta hämmennystä. Enkä usko, että moni masentunut jakaa tuollaisia tunteita. "Harkitsen välillä itseni tappamista, koska ottaa päähän käydä töissä, ja jotkut muut ihmiset saavat nauttia luksuselintasosta laiskotellen". Masentunut kyllä helposti lannistuu pienistä vastoinkäymisistä, ja masennus voi johtaa siihen, että esim. töissä käynti tuntuu kohtuuttoman raskaalta eikä kiinnosta. Mutta tuo, että materian kadehtiminen laukaisisi välillä pahoja masennuskausia, kuulostaa minusta aika harvinaiselta. En ole ainakaan törmännyt siihen aiemmin, että kateus ja luksuksen puute olisivat kovin keskeisiä tekijöitä masennuksen synnyssä, vaan suurimmat murheet ovat usein aika toisen tyyppisiä. Tietysti valmiiksi masentunut usein ottaa paljon raskaammin kaikenlaiset asiat, mutta en itse tunne ketään, jolla itsemurhan hautomisen hetkellä pyörisi muiden joutilas ja luksuksentäyteinen elämä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua muutaman sivun luettuani päättelisin, että ap:n puoliso on hiukan epärealistinen ja odottaa asumiselta enemmän kuin olisi kohtuullista. ja samalla myös siltä, että ap itse on aika pihi, eikä suostu ymmärtämään ettei ole reilua pakottaa toista asumaan merkittävästi heikompitasoisesti kuin mihin pariskunnalla olisi (ihan realistisestikin arvioiden) varaa. Pari on ilmeisesti ihan ok tuloinen ja lainaa olisi mahdollisuus saada melko reippaastikin, eli asumiseen olisi varaa panostaa kohtuullisesti, ja silti ap haluaisi asua maks. 800€ vuokra-asunnossa?! Ainakaan pääkaupunkiseudulla sillä rahalla ei kyllä todellakaan asuta kovin kivasti, ymmärrän ihan hyvin että puoliso ei halua asua todella ahtaasti/todella kaukana kaikesta/rumassa murjussa. Yli 100neliötä ja hieno kämppä on toki sitten taas toiseen suuntaan kohtuuton vaatimus.
No, ehkä on hyvä että ap ja puoliso ovat pariutuneet; pihistelijä hillitsee tuhlurin villeimpiä haaveita ja tuhluri (toivottavasti) saa ap:n vähän järkeistämään "istun rahojeni päällä hautaan asti näkkileipää syöden" -mentaliteettiaan :D
Häh? Ap:n tulot taisi olla 2500 ja avovaimon 800-2000 tonttua kuukaudessa. Minulla ja miehelläni on tuollaiset tulot eikä Helsingissä kyllä mitään kummosia pankkilainoja saa tuollaisilla tuloilla. Ja vaikka saisikin, niin on aika kyseenalaista kannattaako mennä kallista kämppää ottamaan, mihinkään muuhun ei jää varaa, se on varma.
Minun nettopalkka on tosiaan 2300 € ja puoliso tienaa vaihtelevasti 800 € - vähän yli pari tonnia (yleensä se jää kuintenkin noin 1400 € paikkeille). Ap.
Noin paljon vaihtelevat tulot on aika punainen valo pankille.
Paljonko säästöjä tai vakuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua muutaman sivun luettuani päättelisin, että ap:n puoliso on hiukan epärealistinen ja odottaa asumiselta enemmän kuin olisi kohtuullista. ja samalla myös siltä, että ap itse on aika pihi, eikä suostu ymmärtämään ettei ole reilua pakottaa toista asumaan merkittävästi heikompitasoisesti kuin mihin pariskunnalla olisi (ihan realistisestikin arvioiden) varaa. Pari on ilmeisesti ihan ok tuloinen ja lainaa olisi mahdollisuus saada melko reippaastikin, eli asumiseen olisi varaa panostaa kohtuullisesti, ja silti ap haluaisi asua maks. 800€ vuokra-asunnossa?! Ainakaan pääkaupunkiseudulla sillä rahalla ei kyllä todellakaan asuta kovin kivasti, ymmärrän ihan hyvin että puoliso ei halua asua todella ahtaasti/todella kaukana kaikesta/rumassa murjussa. Yli 100neliötä ja hieno kämppä on toki sitten taas toiseen suuntaan kohtuuton vaatimus.
No, ehkä on hyvä että ap ja puoliso ovat pariutuneet; pihistelijä hillitsee tuhlurin villeimpiä haaveita ja tuhluri (toivottavasti) saa ap:n vähän järkeistämään "istun rahojeni päällä hautaan asti näkkileipää syöden" -mentaliteettiaan :D
Häh? Ap:n tulot taisi olla 2500 ja avovaimon 800-2000 tonttua kuukaudessa. Minulla ja miehelläni on tuollaiset tulot eikä Helsingissä kyllä mitään kummosia pankkilainoja saa tuollaisilla tuloilla. Ja vaikka saisikin, niin on aika kyseenalaista kannattaako mennä kallista kämppää ottamaan, mihinkään muuhun ei jää varaa, se on varma.
Minun nettopalkka on tosiaan 2300 € ja puoliso tienaa vaihtelevasti 800 € - vähän yli pari tonnia (yleensä se jää kuintenkin noin 1400 € paikkeille). Ap.
Hah, voisin melkein kuvitella että olet mieheni ellei hän istuisi tuossa vieressäni, teillä on samat tulot ja oma palkkani on 1400 kuussa. :D Me asutaan tällä hetkellä kaupungin asunnossa jossa vuokra 740 euroa ja neliöitä seitsemisenkymmentä, kalliimpaan ei oikein varaa olisikaan. Tuo arvioimasi 800 euroa kuussa on mielestäni oikein realistinen arvio mitä teillä on varaa kuukaudessa maksaa, sitä ei ainakaan kannata ylittää. Vaikka hienoon kämppään ei näillä tuloilla ole asiaa, niin mielestäni kyse on kuitenkin ennen kaikkea asenteesta. Sinänsä vaatimattomankin asunnon voi remontoida todella kauniiksi ja viihtyisäksi. Kannattaa ehkä avokin kanssa alkaa silmäilemään jotain sisustusoppaita, luulen että avokkisi ei oikein osaa kuvitella minkälaisia mahdollisuuksia pienemmässäkin asunnossa voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Olet kyllä aika kusessa, jos kuvittelet että kahdelle löytyy täältä asiallisen kokoinen asunto 800€ kuussa. Alan olla avokkisi kanssa samoilla linjoilla..
Siis olenko minä nyt sitten itsekäs mies, jos minulle riittää pienempi ja halvempi ja en laita ihan koko palkkaani asumiseen? Ja avovaimoni, jolla on selvästi pienemmät vuositulot kuin minulla, joutuu kärsimään pienessä asunnossa. Vaikka hän ei yksin pystyisi yhtään isompaan. Ap.
Ei, vaan sinä olet se järkevä ja puolisosi ei. Puolisosi etsiköön paremmin maksavan työn jos haluaa isomman asunnon. Älä anna periksi.
N46
Minusta teidän kannattaisi nyt hankkia mahdollisimman edullinen vuokra-asunto ja aloittaa kaurapuuron syöminen heti. Kaikki liikenevä raha säästöön. Siinä voitte kaikessa rahassa etsiä sopivaa asuntoa ostettavaksi - voihan se olla, että kun aikanne seuraatte tarjontaa, eteen osuu onnenpotku, joka täyttää molempien toiveet.
Samalla pääsette kokeilemaan, miltä tuntuu, jos ylimääräistä rahaa ei jää yhtään. Yhtään ette fuskaa vaan elätte sillä mitä jäisi, jos maksaisitte yläkanttiin kiristettyä lainanlyhennystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei tämä on hämmentävä ketju ja suuresta rahasummasta uskaltaisin lyödä vetoa provon puolesta. Selvästi myöskin on sama kommentoija monessa vastauksessa. Mutta palatakseni aiheeseen. Meillä on taas toisin päin. Se paremmin tienaava haluaa kalliimpaa ja hienompaa mutta itselläni ei olisi niin kiire. Siinä mielessä eroa ap:n tilanteeseen että molemmat olemme samaa mieltä tulevan asunnon hintatasosta ja toiveet ovat realistiset ja mahdolliset toteuttaa. Toinen ei vaan kestäis päivääkään tässä läävässä ja toinen haluaisi odotella vielä ja hyötyä halvemmasta asunnosta pidempään.
Aika kamalaa nuo masis jutut. En ihan usko niihin. Toivottavasti ei yleisesti luulla että on yleistä olla masennukseen asti kateellinen perintörahoilla oman asunnon ostaneille. En ainakaan mä ole, vaikka mistä sitä tietää vaikka joku voi luullakin näin 😁
Vierailija kirjoitti:
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Tuossa ei oikein näytä auttavan mikään muu kuin, että rupeat etsimään itsellesi asuntoa. Etsiköön puoliso mieleisensä asunnon itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
Jaha, taas tämä sama puolison sukupuolen pimittävä kaveri, joka tulee jossakin vaiheessa ilkkumaan, ettei se ole mies. Tyhmät AV:laiset, kun menittekin halpaan. :P
Hmph. Sulla on puoliso joka pistää teidät kuseen ennemmin tai myöhemmin raha-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä erimielisyyttä tuottaa talojen kunto ja sijainti.
Miehelleni kelpaisi huonompikin sijainti, mutta minulle ei. Hän olisi myös valmis tekemään isommankin rempan, minäkin kohtuullisen, mutta en mitään tyyliin kaikki pinnat, keittiö, kh, sa, ikkunat, ovet ja katto uusiksi - jopa lämmitysjärjestelmä. Noin paljon voi olla rempantarvetta ja silti talon pyyntihinta saattaa olla huikea.
Aina kun löytyy joku talo, jonka sijainti ja muutkin asiat olisivat kohdallaan, niin talo on joko valesokkelitalo pahan hajun kanssa tai ilman sitä, mutta vanhaa, paljon remppaa vaativaa valesokkelitaloa emme osta ylihintaan, koska sitä ei saa enää tulevaisuudessa kaupaksi. Monet ovat myyneet niitä vuosikausia. Lopulta menevät kaupaksi ehkä 40.000-50.000 euroa edullisempaan hintaan.
Olemme myös käyneet hyväkuntoisissa valesokkelitaloissa, mutta sijainti ei innostanut, moottoritie tms. on liian lähellä tai pihan ympärillä ei ole mitään näköesteitä lukuisiin naapureihin ja naapureissa 2-kerroksisia taloja, joten aitakaan ei paljon auttaisi - jotain omaa rauhaa olisi kiva saada pihalleen.
Olemme myös käyneet 90-luvulla rakennetuissa, homeelle haisevissa taloissa, vaikka niissä on normaali sokkeli. Sellaisten talojen sadevesien ohjaus on ollut usein puuttellinen ja sokkelin vieressä kasvaa jos mitä kasveja, vaikkei sitä suositella. Muutenkaan sellaisista taloista ei ole pidetty huolta, eikä niitä ole välttämättä edes hyvin rakennettu.
Voisimme ostaa terveen, kohtuullisen määrän remppaa vaativan valesokkelitalon edullisesti, eli noin 30.000 euroa edullisemmalla hinnalla, mitä niistä pyydetään. Edullisellakin ostohinnalla tekisimme ison tappion tulevaisuudessa taloa myydessä.
Mutta sinnikäs suomalainen talonomistaja ei suostu taloaan "alihintaan" myymään, sillä aina löytyy joku, joka on valmis maksamaan edullisesti pintarempatusta talosta liikaa - usein se on joku nuoripari pienten lasten kanssa, joka ihastelee taloa tai pihaa, mutta ei ollenkaan huomaa jo tuulikaapissa vastaan tulevaa pahaa hajua tai lahonneita ikkunapuita tai halkeillutta sokkelia tai tiiliverhoilua. Mitä löytyisikään laminaattilattioiden alta, olisko alkuperäinen lattia edes suora. Entä seinä- ja kattolevyjen alta. Nuorten tai muuten taloista tietämättömien kannattaisi ottaa joku rakennusalan ihminen mukaan talonäytöille.
Jostain syystä välittäjätkään eivät osaa laskea, tai sitten osaavat, eli yrittävät maksimoida palkkionsa ja jotkut heistä julistavat vakuuttavasti, että jopa selkeä hometalo on niin terve ja hyvä.
Sanoin kerran eräälle naisvälittäjälle aika suoraan, että ajattele nyt, mitä puhut noille nuorille, joilla on pienet lapset mukana. Et voi mitenkään olla tietämättä, että tässä talossa on jotain pahasti vialla, kun haju on tällainen. Hän ei muka ollut haistanut mitään, mutta joka kerta kun joku uusi katsoja tuli taloon ja veti ulko-oven kiinni, niin tämä naisvälittäjä kävi avaamassa ulko-oven selälleen - miksiköhän?
Jatkoa edelliseen:
On se aika omituista, että pitäisi maksaa yli 200.000 euroa 70-80 -luvun valesokkelitalosta, jossa pitää uusia ikkunat, ovet, kylppäri ja katto ja jossa myös kaikki pinnat ovat 90-luvun lopulta. Ostohinta 200.000 + varainsiirtovero 8000 + rempat 30.000 = talon hinta 238.000 €. Saatko ikinä lähellekään takaisin rahojasi.
Kun kaksi vuotta sitten aloimme etsiä taloa, niin olimme vähällä ostaa erään terveen talon (sijainti olisi ollut kompromissi), jossa olisi pitänyt tehdä hurjasti remonttia. Remontintarve oli huomioitu hinnassa. Olemme työn vuoksi niin kiireisiä, ettemme jaksaneet ottaa haastetta vastaan. Talo tuli myyntiin vähän aikaa sitten. Kaikki sisäpinnat oli rempattu varmaan edullisimmilla materiaaleilla mitä löytyy., eli laminaattia ja maalia sekä uusitut vessanpöntöt ja allaskaapit tyyliin Ikea. Ulkopinnat ovat edelleen rempan tarpeessa. Pihaa oli siistitty, mutta ei siihen ole rahaa laitettu. Hinta oli noussut 40.000 euroa. Remppa on tullut maksamaan ehkä 3000 euroa. Jos olisimme talon ostaneet, olisimme sen rempanneet ihan eri tavalla, mutta ei harmita, koska talon sijainti ei ole edelleenkään hyvä.
Olisi viisaampaa ostaa uusi talo, mutta uudemmat asuinalueet on liian täyteen rakennettu - ei oikein kiinnosta, mutta sinne kai sitä on suunnattava.
Budjetti vanhasta talosta on ollut tähän asti 250.000 €, mutta pitää varmaan nostaa budjettia.
Hah! Kuka on voinut kuvitella että ap olisi nainen?!
Vierailija kirjoitti:
Menkää paikan päälle asuntonäyttöihin. Kummasti siinä se asuntokuume syntyy, vaikka paperilla ei niin unelmalta vaikuttaisikaan.
Siitä se kuume vasta vaimenee kun näkee millaiseen murjuun saa upottaa seuraavan 30 vuoden kaikki ansionsa.
Turha teidän on käydä asuntonäytöilläkään ennen kuin olette käyneet lainaneuvottelussa. Voi olla, että pankit eivät myönnä lainaa edes sen vertaa kuin sinä olet ajatellut budjetiksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on kiireinen elämä, niin älä sinäkään tuhlaa aikaasi käymällä liian kalliiden asuntojen näytöissä. Selvitätte sen budjetin nyt tasan tarkkaan ja sitten ostatte niin hienon asunnon, kun sillä saa. Sinun kirjoituksestasi vähän paistaa, että haluaisit käyttää mieluummin vähemmäkin rahaa, mutta tuossa suhteessa sinunkin taitaa olla tässä tapauksessa pakko tehdä kompromissi.
Miten voin tehdä kompromissin tuossa? Miten voin ostaa liian kalliin asunnon? Minulla on rahaa vain sen verran kuin on. Ap.
No missäs ne avovaimosi rahat ovat? Vai kuuluuko hän hyvin yleisten lompakkoloisten heimoon?
Vierailija kirjoitti:
Minusta teidän kannattaisi nyt hankkia mahdollisimman edullinen vuokra-asunto ja aloittaa kaurapuuron syöminen heti. Kaikki liikenevä raha säästöön. Siinä voitte kaikessa rahassa etsiä sopivaa asuntoa ostettavaksi - voihan se olla, että kun aikanne seuraatte tarjontaa, eteen osuu onnenpotku, joka täyttää molempien toiveet.
Samalla pääsette kokeilemaan, miltä tuntuu, jos ylimääräistä rahaa ei jää yhtään. Yhtään ette fuskaa vaan elätte sillä mitä jäisi, jos maksaisitte yläkanttiin kiristettyä lainanlyhennystä.
Kun ap on jo selvästi ilmoittanut ettei halua elää tuolla tavalla, niin miksi hänelle jatkuvasti ehdotetaan sitä "kompromissina"?
Eli et jaksanut lukea mm. sitä, että ap:n avovaimo nimenomaan haluaa pihistellä ihan kaikesta, jotta saisi isomman kämpän kuin mihin heillä on varaa. Ap taas ei halua syödä kaurapuuroa seuraavat 25 vuotta. Ap ei ole mikään pihi vaan realisti. Pk-seudulla saa halvemmalta alueelta tuolla hinnalla kaksion joka on aivan riittävä kahdelle aikuiselle.