Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei kelpuuta kohtuuhintaista asuntoa
31.08.2017 |
Me asumme nyt edullisesti vuokralla, ja tiedossa on että tämä vuokra-asunto lähtee ennen pitkää "alta" eli jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa joudumme joka tapauksessa muuttamaan, mutta ei vielä kuukauden päästä kiireellä. Ollaan katsottu sekä myytäviä että vuokrattavia asuntoja. Ongelma on se, että puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään kohtuuhintainen eli sellainen mihin meillä minun mielestä olisi varaa. Mikään ostettava kohde, jota ehdotan hänelle, ei hänelle kelpaa. Hän ehdottaa minulle vain sellaisia, joihin ei kyllä ole rahaa. Samaten vuokra-asunnot, ne joiden vuokra meillä olisi rahaa maksaa, ne ei hänelle kelpaa. On kuulemma kyllästynyt asumaan huonosti (nykyinen kotimme on edullinen eli ei mikään iso eikä hieno). Muutto on kuitenkin pakosti edessä ennen pitkää, ja jonkun kodin pitäisi nyt kelvata. Millä saan hänet innostumaan asunnosta, joka on meille mahdollinen? Olen yrittänyt puhua järkeä, ja hän tavallaan ymmärtää ongelman, mutta sanoo että ei vain osaa innostua mistään joka ei ole kovin iso eikä kovin hieno. Ja jos ei innostu niin ei halua ostaa sitä asuntoa mistä ei innostu.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy nyt itse päättää, millä ehdoilla hän on suhteessa ja miten häntä saa kohdella. Nyt vaikuttaa siltä, että keskenkasvuinen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön taipuvainen aikuislapsi saa pyöritellä häntä miten päin huvittaa. Ei kukaan saa "masennuskohtauksia" siksi, että pitäisi ostaa alle 100 neliön kokoinen kämppä, tuo on silkkaa manipulointia ja ap tietää sen itsekin.
Sinulla ei nähtävästi ole omakohtaista kokemusta "masennuskohtauksista". Itse saan masennuskohtauksia jo siitä, että joudun menemään töihin. Mielestäni elämä on paskaa, koska jotkut syntyvät rikkaaseen sukuun ja elävät elämänsä luksussessa ilman, että tekevät päivääkään töitä ja toiset joutuvat käymään jossain idioottimaisessa duunissa, että saisivat edes puuroa pöytään. Ja "masennuskohtaukseni" aikana harkitsen vakavasti tappavani itseni ja olen itsetuhoinen. Muitakin pettymyksiä on elämääni mahtunut, jotka lisäävät tätä tunnetta. Ja olen ihan samanikäinen ap:n puolison kanssa. Tiedän olevani onnekkaampi kuin suurin osa maapallon väestöstä, mutta tämä tieto ei lohduta minua silloin kuin kohtaus iskee.
En tosin tiedä ap:n avokin taustoja ja voi hyvinkin olla mahdollista, että hän vain manipuloi ap:ta eikä ap:n kannata missään tapauksessa lähteä mukaan puolisonsa touhuihin. Puoliso voi tarvita tukea ongelmiensa käsittelyyn, mutta ylihintaisen asunnon ostaminen ei ole sitä.
On kyllä sekä itsellä että lähipiirissä kokemusta ihan oikeasta masennuksesta, ja raivostuttaa juuri tuollaiset ihmiset jotka käyttävät "masennusta" tekosyynä itsekkydelleen, ahneudelleen ja manipuloinnilleen. Ei sillä ole oikean masennuksen kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän puolisoasi hyvin. Olen itse samalla lailla kokenut elämässä pettymyksiä, ja kun kaverit ostavat perintörahoilla hienoja velattomia kämppiä ja itse joutuu hautamaan unelmansa yksi kerrallaan, kyllähän se tuntuu todella, todella pahalta.
Ihanko olet tosissasi sitä mieltä että 800 euron kuukausituloilla on varaa vaatia 350 000 euron kämppää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ettei täällä ole huudeltu provoa. Itse oikeastaan toivonkin että tämä on provo, ei kai kukaan täyspäinen oikeassa elämässä kestäisi ap:n avovaimon kaltaista suhteellisuudentajutonta uhriutuvaa draamakuningatarta, jolla ei näemmä ole pienintäkään tajua elämän realiteeteista?
Ihan oikeasti, itse olin esiteininäkin fiksumpi kuin kyseinen ongelmatapaus. Ei pitäisi olla laillista olla noin idiootti...
Jos sinulla olisi samat aivot ja samat elämänkokemukset, käyttäytyisit itse aivan samoin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun muita kommentoi.
Jos minulla olisi samat aivot olisin siis itsekin idiootti. Onnekseni näin ei kuitenkaan ole.
(Elämänkokemuksista taas on vaikea sanoa, mutta on tässä itsekin tullut oltua pari kertaa asunnottomana 100% ilman omaa syytä ja vastoin kaikkia pyrkimyksiäni, vaikka ajateltaisiin raskaita aikoja ainoastaan asuntojen kannalta. Enkä silti ole heittäytynyt aivottomaksi uhriutujaksi.)
Vierailija kirjoitti:
Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
Voi hyvänen aika.
Tuo tummennettu lause kertoi oikeastaan aivan kaiken ongelman taustoista. Kyseessä on lapsenmielisen ihmisen epärealistinen ajatusmaailma. Todennäköisesti koskee muitakin asioita kuin asunnon ostamista.
Muuttakaa vuokralle (sillä max 800 eurolla) ja mieti vielä, haluatko elää loppuelämäsi noin tuhlaavaisen naisen kanssa. Älä nyt ainakaan asuntolainaa hänen kanssaan ota näin kiireellä.
Miten saat naisen suostumaan tähän, niin ei auta kuin puhua ja perustella oma mielipide, teillä kun ei vaan ole varaa. Hyvä, että sinulla on järki asioissa mukana, moni ottaa asuntolainaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pariskunta ollaankin, tietyissä asioissa puolisoilla on veto-oikeus. Voit ihan vaan kieltäytyä hankkimasta ylihintaista asuntoa. Jos vaimolle on kynnyskysymys saada kalliimpi asunto, hänhän voi esim hankkiutua parempipalkkaiseen työhön.
No näinhän se on tietenkin, mutta tilanne olisi helpompi jos meidän ei olisi pakko muuttaa pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Koska nyt meidän on pakko kelpuuttaa jokin uusi asunto nykyisen tilalle. Ja hän ei kelpuuta mitään mikä mielestäni olisi mahdollinen. Pattitilanne. Joudumme nykyisestä pois, avovaimolle ei kelpaa kuin kalliit uudet. Pahimmillaan käy niin, että meillä on lopulta kuukausi aikaa ottaa vain jokin kämppä, ja sitten joudumme molemmat hyväksymään jonkun huonon vaihtoehdon, koska kiireessä ei saa hyvää. Nyt vielä olisi aikaa valita, jos hänelle jokin kelpaisi. Ap.
Parempi sitten halpa huono vuokra-asunto, josta käsin voi etsiä realistista, kuin paniikissa ostettu liian kallis. Jos puoliso mieluummin muuttaa erilleen kuin kanssasi vuokralle, niin hänhän on silloin valintansa tehnyt. Ehkä etsii jonkun vielä vauraamman jolla se talo jo on. Ehkä sinä löydät jonkun täyspäisen josta on tasaveroiseksi kumppaniksi ja johon voi luottaa.
Ei tässä kumpikaan erota halua eikä erolla uhkaile saadakseen tahtonsa läpi. Puolisoni saa sellaisia "masennuskohtauksia" niinä hetkinä kun joutuu ajattelemaan että ei ehkä saa haluamaansa. Kyhjöttää surullisena sohvalla ja puhuu että mitkään unelmat ei ikinä onnistu ja kaikki menee elämässä pieleen, voi mennä parikin viikkoa tuon kourissa. Ap.
Minkä 18v pissiksen olet ottanut avovaimoksi? Ei ole normaalia aikuiselta naiselta tuollainen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän puolisoasi hyvin. Olen itse samalla lailla kokenut elämässä pettymyksiä, ja kun kaverit ostavat perintörahoilla hienoja velattomia kämppiä ja itse joutuu hautamaan unelmansa yksi kerrallaan, kyllähän se tuntuu todella, todella pahalta.
Ihanko olet tosissasi sitä mieltä että 800 euron kuukausituloilla on varaa vaatia 350 000 euron kämppää?
Puolison kuukausitulot olivat välillä myös yli kaksi tonnia. Ongelmana oli tulojen epäsäännöllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ettei täällä ole huudeltu provoa. Itse oikeastaan toivonkin että tämä on provo, ei kai kukaan täyspäinen oikeassa elämässä kestäisi ap:n avovaimon kaltaista suhteellisuudentajutonta uhriutuvaa draamakuningatarta, jolla ei näemmä ole pienintäkään tajua elämän realiteeteista?
Ihan oikeasti, itse olin esiteininäkin fiksumpi kuin kyseinen ongelmatapaus. Ei pitäisi olla laillista olla noin idiootti...
Jos sinulla olisi samat aivot ja samat elämänkokemukset, käyttäytyisit itse aivan samoin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun muita kommentoi.
Jos minulla olisi samat aivot olisin siis itsekin idiootti. Onnekseni näin ei kuitenkaan ole.
(Elämänkokemuksista taas on vaikea sanoa, mutta on tässä itsekin tullut oltua pari kertaa asunnottomana 100% ilman omaa syytä ja vastoin kaikkia pyrkimyksiäni, vaikka ajateltaisiin raskaita aikoja ainoastaan asuntojen kannalta. Enkä silti ole heittäytynyt aivottomaksi uhriutujaksi.)
Sanot tuon niin kuin se olisi omaa ansiotasi, vaikka niin ei ole.
Nyt ap ihan todesta mietit, tuollainenko on elämänkumppanisi, vaimosi ja lastesi äiti? Aiotko olla ainoa järjen ääni teidän perheessä? Kun vaimolta puuttuu aina jotain vähän liian kallista, jota kaikilla muilla on. Kun se mitä teillä jo on, on ihan roskaa. Ei arvosta sinua eikä sinun ajatusmaailmaa kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme pystyneet maksamaan kahden yksiön lainanlyhennyksiä vaikka ne olisikin laitettu vuokralle, koska samalla joudumme maksamaan nykyistä vuokraa ja lisäksi noissa asunnoissa oli tietenkin vastikkeetkin. Jos olisi yhtään enemmän ollut rahaa, niin tietenkin olisi kannattanut pitää ne sijoitusasuntoina, mutta nyt päätettiin näin eikä sitä enää voi muuksi muuttaa ja tosiaan olisi tullut liian kalliiksikin. Silloin kolmisen vuotta sitten mietittiin kyllä yhteisen asunnon ostamista niiden yksiöiden tilalle, mutta todettiin että kokeillaan ensin yhdessä asumista vuokralla, sitä en kyllä kadu yhtään. Ap.
Olisitte voineet myös jättää jomman kumman niistä yksiöistä omaan käyttöön. Toinen olisi voinut oman yksiön myyntirahoilla ostaa puolet tai sitten maksaa jonkinlaista vuokraa. Olisi ainakin rahat pysyneet perheen piirissä. Nyt olette maksaneet vuokraa jollekin ulkopuoliselle kolmen vuoden ajan. Oletteko saaneet edes sijoituksillenne mahtavia tuottoja, jotka paikkaisivat tätä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap ihan todesta mietit, tuollainenko on elämänkumppanisi, vaimosi ja lastesi äiti? Aiotko olla ainoa järjen ääni teidän perheessä? Kun vaimolta puuttuu aina jotain vähän liian kallista, jota kaikilla muilla on. Kun se mitä teillä jo on, on ihan roskaa. Ei arvosta sinua eikä sinun ajatusmaailmaa kauheasti.
Kyllä hän mielestäni arvostaa minua ja minun ajatusmaailmaa. Eikä hän elä minun rahoilla, ihan itse hän maksaa omat vaatteensa ja muut menonsa, asumisesta maksan tällä hetkellä satasen enemmän koska minulla on parempi palkka. Ja ei tosiaan asuta mitenkään hienosti nyt vaan kun muutettiin yhteen niin hänelle kelpasi ihan tavallinen kohtuuhintainen asunto, ei hän silloin vaatinut mitään mahdottomia. Tavallaan ymmärrän, että kun hänen tärkein unelma on aina ollut hieno iso asunto, niin nyt hän on pettynyt kun ei ole saanut kuin epäsäännöllisen työn ja takana on työttömyyttäkin ja vaikka kuinka yrittää niin ei saa parempaa työtä eikä saa siten rahaa kalliiseen asuntoon. Kun on kuitenkin jo täyttänyt 30 vuotta ja katsoo vierestä miten kaikki samanikäiset kaverit ostaa kalliita asuntoja.. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Olet kyllä aika kusessa, jos kuvittelet että kahdelle löytyy täältä asiallisen kokoinen asunto 800€ kuussa. Alan olla avokkisi kanssa samoilla linjoilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Olet kyllä aika kusessa, jos kuvittelet että kahdelle löytyy täältä asiallisen kokoinen asunto 800€ kuussa. Alan olla avokkisi kanssa samoilla linjoilla..
Asumme nyt pienessä kaksiossa, ja siinä on vuokra 790 €, se on mielestäni aika edullinen. Mikä sitten on asiallisen kokoinen? Sen kokoinen mihin on varaa mielestäni. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
Ot: ap:n aloituksen luettuani ajattelin kyllä automaattisesti, että tuo vaativampi puoliso on nainen, kävikö muilla näin, vai ajattelitte miestä, kuten edellinen vastaaja teki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
äh sori luulin lukeneeni, että "miehelle ei kelpaa..". Pahoittelen!
Mut 25% tuntuu esim 150000 eurossa paljon vähemmän kuin vaikka 350000 eurossa, joten siksi kiinnostaa, että kuinka eri viivalla olette.
Olen siis itse mies, puoliso on avovaimoni. Minun mielestä asunto voisi maksaa 230 000 €, avovaimon mielestä meille kodiksi kelpaavia asuntoja on vain ne, jotka näyttää liikkuvan vähintään hintaluokassa 350 000 € ylöspäin. Hän ei siis varsinaisesti halua niin kallista asuntoa, mutta haluaa että asunto on hienokuntoinen ja neliöitä yli 110, joten nuo vain sattuvat olemaan aika kalliita täällä päin. Hän ei osaa innostua pienemmistä tai huonokuntoisista, koska on kuulemma liian pitkään joutunut ahtaasti ja rumassa asunnossa asumaan. Sama koskee vuokra-asuntoja, minun mielestäni voimme maksaa korkeintaan 800 € vuokraa, mutta sillä hinnalla ei täällä saa mitään mikä hänelle kelpaisi. Ap.
Olet kyllä aika kusessa, jos kuvittelet että kahdelle löytyy täältä asiallisen kokoinen asunto 800€ kuussa. Alan olla avokkisi kanssa samoilla linjoilla..
Siis olenko minä nyt sitten itsekäs mies, jos minulle riittää pienempi ja halvempi ja en laita ihan koko palkkaani asumiseen? Ja avovaimoni, jolla on selvästi pienemmät vuositulot kuin minulla, joutuu kärsimään pienessä asunnossa. Vaikka hän ei yksin pystyisi yhtään isompaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ettei täällä ole huudeltu provoa. Itse oikeastaan toivonkin että tämä on provo, ei kai kukaan täyspäinen oikeassa elämässä kestäisi ap:n avovaimon kaltaista suhteellisuudentajutonta uhriutuvaa draamakuningatarta, jolla ei näemmä ole pienintäkään tajua elämän realiteeteista?
Ihan oikeasti, itse olin esiteininäkin fiksumpi kuin kyseinen ongelmatapaus. Ei pitäisi olla laillista olla noin idiootti...
Jos sinulla olisi samat aivot ja samat elämänkokemukset, käyttäytyisit itse aivan samoin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun muita kommentoi.
Jos minulla olisi samat aivot olisin siis itsekin idiootti. Onnekseni näin ei kuitenkaan ole.
(Elämänkokemuksista taas on vaikea sanoa, mutta on tässä itsekin tullut oltua pari kertaa asunnottomana 100% ilman omaa syytä ja vastoin kaikkia pyrkimyksiäni, vaikka ajateltaisiin raskaita aikoja ainoastaan asuntojen kannalta. Enkä silti ole heittäytynyt aivottomaksi uhriutujaksi.)
Sanot tuon niin kuin se olisi omaa ansiotasi, vaikka niin ei ole.
Siis uhriutumattomuus ei ole omaa ansiota? Mitä hittoa, eikä nykyaikana tarvitse ottaa vastuuta enää yhtään mistään, edes omasta asenteestaan?
No mutta, eipä siinä, ap on näemmä samoilla linjoilla kun puolustelee täällä lopulta aikuislapsiavokkiaan. Turha siinä tapauksessa on ketään neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen budjetti ja mistä päin asunto olisi tarkoitus hankkia? Entä todellinen budjetti vs. miehen "budjetti"?
Pk-seutu. Puolison "budjetti" 20-25 % enemmän kuin minun mielestä meidän budjetti on. Ja se puoliso ei välttämättä ole nyt sitten mies... Ap.
Ot: ap:n aloituksen luettuani ajattelin kyllä automaattisesti, että tuo vaativampi puoliso on nainen, kävikö muilla näin, vai ajattelitte miestä, kuten edellinen vastaaja teki?
Minä oletin heti, että vaativampi puoliso on se vähemmän tienaavaa, koska muuten tuossa ei olisi ongelmaa vaan parempaa elintasoa vaativa voisi maksaa isomman osan kustannuksista.
Ketjua muutaman sivun luettuani päättelisin, että ap:n puoliso on hiukan epärealistinen ja odottaa asumiselta enemmän kuin olisi kohtuullista. ja samalla myös siltä, että ap itse on aika pihi, eikä suostu ymmärtämään ettei ole reilua pakottaa toista asumaan merkittävästi heikompitasoisesti kuin mihin pariskunnalla olisi (ihan realistisestikin arvioiden) varaa. Pari on ilmeisesti ihan ok tuloinen ja lainaa olisi mahdollisuus saada melko reippaastikin, eli asumiseen olisi varaa panostaa kohtuullisesti, ja silti ap haluaisi asua maks. 800€ vuokra-asunnossa?! Ainakaan pääkaupunkiseudulla sillä rahalla ei kyllä todellakaan asuta kovin kivasti, ymmärrän ihan hyvin että puoliso ei halua asua todella ahtaasti/todella kaukana kaikesta/rumassa murjussa. Yli 100neliötä ja hieno kämppä on toki sitten taas toiseen suuntaan kohtuuton vaatimus.
No, ehkä on hyvä että ap ja puoliso ovat pariutuneet; pihistelijä hillitsee tuhlurin villeimpiä haaveita ja tuhluri (toivottavasti) saa ap:n vähän järkeistämään "istun rahojeni päällä hautaan asti näkkileipää syöden" -mentaliteettiaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap ihan todesta mietit, tuollainenko on elämänkumppanisi, vaimosi ja lastesi äiti? Aiotko olla ainoa järjen ääni teidän perheessä? Kun vaimolta puuttuu aina jotain vähän liian kallista, jota kaikilla muilla on. Kun se mitä teillä jo on, on ihan roskaa. Ei arvosta sinua eikä sinun ajatusmaailmaa kauheasti.
Kyllä hän mielestäni arvostaa minua ja minun ajatusmaailmaa. Eikä hän elä minun rahoilla, ihan itse hän maksaa omat vaatteensa ja muut menonsa, asumisesta maksan tällä hetkellä satasen enemmän koska minulla on parempi palkka. Ja ei tosiaan asuta mitenkään hienosti nyt vaan kun muutettiin yhteen niin hänelle kelpasi ihan tavallinen kohtuuhintainen asunto, ei hän silloin vaatinut mitään mahdottomia. Tavallaan ymmärrän, että kun hänen tärkein unelma on aina ollut hieno iso asunto, niin nyt hän on pettynyt kun ei ole saanut kuin epäsäännöllisen työn ja takana on työttömyyttäkin ja vaikka kuinka yrittää niin ei saa parempaa työtä eikä saa siten rahaa kalliiseen asuntoon. Kun on kuitenkin jo täyttänyt 30 vuotta ja katsoo vierestä miten kaikki samanikäiset kaverit ostaa kalliita asuntoja.. Ap.
Minusta kertoo jo aika paljon ihmisestä, että elämän suurin unelma on materiaa. Jos tuo on ajatusmaailma jonka jaat, niin mikäpäs siinä. Onneksi itse valitsin puolison toisin.
Jos olette ostamassa niin eiköhän pankki loppuviimeksi päätä minkähintaisen asunnon ostatte. Mikäli puolisosi haluaa 400 000e:n talon mutta pankista heruu lainaa max. 280 000 niin eiköhän se ollut sitten siinä. Kitiseminen puolisolta ei auta.
Pankeilla on tarkat kriteerit lainojen antamiseen ja he pitävät huolen siitä että teillä maksukyky säilyy. Prinsessa etsikööt rahakkaampaa työtä mikäli vain miljoonalukaalit kiinnostavat.