Mitä työtä tuntemasi heikkolahjaiset aikuiset ovat tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Yksi heikkolahjainen, nyt yli 50 v. mies, ei pysty pitämään yhtään ainoaa työpaikkaa, johon on sattumalta päässyt. Humalahakuinen elämäntyyli yhdistettynä venkulaan ja tyhmään mieleen, on suurimman osan ajasta työttömänä kuin työssä. Jää ainakin enemmän aikaa rakkaimmalle harrastukselle eli ryypiskelylle.

Juuri tämän takia ei viehätä heikkolahjaiset miehet heikkolahjaisena. Valitettavasti sanon, että ovat miehen irvikuvia arvostaessani miehissä turvaa, vahvuutta ja toimintakykyä. Ei haittaa, vaikka mies olisi elättäjä. En mitään neitiäkään huoli.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Älä hylkää yrittäjäunelmaa. Yrittäjyydessä on niin monta ulottuvuutta, että jokaisella yrittäjällä on vajavaisuutta jollain osa-alueella. Yksi loistaa tuotekehityksessä ja budjetoinnissa, mutta myynti ja markkinointi on aivan vierasta. Toinen taas myy jäätä inuiiteille, mutta ei pärjää esimiehenä. 

Uusyrityskeskuksista saa ilmaista apua yrittäjyyden alkuun. Oikeastaan olet pidemmällä kuin moni muu, jos olet jo tunnistanut, millä alueilla tarvitset toisen ammattilaisen apua. 

Keittiöapulaisena.

Pääministeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Älä hylkää yrittäjäunelmaa. Yrittäjyydessä on niin monta ulottuvuutta, että jokaisella yrittäjällä on vajavaisuutta jollain osa-alueella. Yksi loistaa tuotekehityksessä ja budjetoinnissa, mutta myynti ja markkinointi on aivan vierasta. Toinen taas myy jäätä inuiiteille, mutta ei pärjää esimiehenä. 

Uusyrityskeskuksista saa ilmaista apua yrittäjyyden alkuun. Oikeastaan olet pidemmällä kuin moni muu, jos olet jo tunnistanut, millä alueilla tarvitset toisen ammattilaisen apua. 

Ei ole käynyt vielä mielessäkään, vaikka tuntuu, ettei mikään ole tahtonut kiinnostaa. Kuitenkin Teemu Nikkasesta ja AH-huollon yrittäjästä lukeminen ovat toimineet minulle inspiroivina tositarinoina, joissa yrittäjät olivat oppimisongelmaisia ja saivat vitosia ollessaan peruskoulussa.

Kuitenkin peruskoulussa hoin koko ajan, ettei minusta mitään voi tulla. Omat kokemukset TET-jaksoista kaupoissa olivat hyvät, ja etenkin K-marketissa sain kehuja tunnollisuudesta ja reippaudesta. Olen jopa nuorena aikuisena auttanut tutun pelikaupalla välillä tuuraten, jopa harjoittelua olen harkinnut sinne. Harjoittelijaksi taatusti voin päästä, mutta jos tuon tyylisestä työstä haluaisi ammatin, niin tietenkin pitäisi olla merkonomi ja mielellään tradenomi. Kaikki oppimisvaikeudet kuitenkin estäisi jopa merkonomiksi opiskelun matematiikan takia. Tiedän, ettei tuttukaan ole merkonomi, vaan on saanut yrityksen syntymään kiinnostuksen kautta.

Haluaisin vain olla yhtä lailla veronmaksaja kuten normaalit siskoni ja saada säännöllistä kuukausipalkkaa. En kuvittele, että se kahvila olisi kultakaivos. Realismiakin minulta löytyy. Pidän kuitenkin sitä onnena, etten mennyt koskaan Luovin ja Bovaliuksen koulutuksiin, sillä se olisi tarkoittanut eläkettä tai avustavia töitä.

yrittäneet johtaa jotain y-tunnusta kun on narskuiltu eteenpäin?

En haluaisi sanoa lähihoitaja, koska hoitotyö on arvokasta ja aliarvostettua, mutta kolme aivottominta tuntemaani ihmistä ovat lähihoitajia. 

Väittäisinpä, että nykypäivänä on ihan kohtuullisen paljon työtehtäviä ihmisille, jotka ovat heikkoälyisiä mutteivät sentään kehitysvammaisia. Olisiko heillä äo sitten jotain 70-90? Kun mietin entisiä yläasteelaisiani ongelmalähiöstä, jossa oli paljon tällaista porukkaa josta voisi arvioida, että ei kovin korkealle älykkyys noussut, niin ihan hyvin on nämä tyhmemmät tapaukset pärjänneet esim. kaupan kassoina, varastomiehinä, lähihoitajina jne. 

Sen sijaan, myöhemmin elämässä olen tutustunut enemmän korkeakoulutettuihin, ja tunnen useita ihmisiä, jotka ovat varmasti vähintään jonkin verran yli keskiarvon älykkyydessä, luultavasti ihan selvästikin yli keskiarvon, ja ovat kohdanneet suuria vaikeuksia työmarkkinoilla. Asiantuntijatöihin ei pääse helpolla, jos ei ole joku "supernormaali kokoomuslainen golfinpelaaja", vaan introvertimpi ja ehkä vähän boheemimpikin tyyppi. Koulutettujen työpaikkoihin syrjitään raasti kaikkia, jotka eivät ole persoonaltaan ja kiinnostuksiltaan todella normaaleja ja keskiarvoisia.

Toisaalta myös helpompiin ja vähän älyä ja ammattiosaamista vaativiin suorittaviin tehtäviin, vaikka nyt pulloautomaatinhoitajaksi, syrjitään koulutettuja työttömiä, koska ensinnäkin ajatellaan että koulutettu lähtee heti toiseen työpaikkaan, ja toiseksi, jos on koulutettu ihminen ja boheemi, niin ihan yhtä paljon syrjitään boheemiuden takia niihin suorittaviin töihin hakiessa kuin koulutettujen töihinkin hakiessa. Työnantajat kaikkialla haluavat nykyään yhteiskunnan osoittamaa mallia toistavia robotteja. Omaa ajattelua ei kaivata, ei edes sellaisissa tehtävissä, joita mainostetaan luovuudella.

Tiivistetysti väittäisin siis, että työmarkkinoiden syrjimät ihmiset eivät suinkaan ole mitään heikkolahjaisia, vaan ne joilla ei ole ihan kaikkein tavallisin persoona eikä elämäntavat.

Niin ja itse työskentelen IT-alalla asiantuntijana, ilmoitan tämän ihan siltä varalta että joku aikoi heitellä jotain ad hominemia.

Vierailija kirjoitti:

No somalithan on älyllisesti kehitysvammaisia mutta tännehän on tullut koneinsinöörejä ja aivokirurgeja. 

Joko olisi aika myös saada eduskuntaan puolet kehitysvammaisia ja seuraavaksi voitaisiin äänestää downin syndroomaista presidentiksi, sillä onhan meillä ollut jo naispressa ja homokin meinattiin saada pressaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No somalithan on älyllisesti kehitysvammaisia mutta tännehän on tullut koneinsinöörejä ja aivokirurgeja. 

Joko olisi aika myös saada eduskuntaan puolet kehitysvammaisia ja seuraavaksi voitaisiin äänestää downin syndroomaista presidentiksi, sillä onhan meillä ollut jo naispressa ja homokin meinattiin saada pressaksi.

Kannatan, sillä nythän eduskunnassa lähes kaikki ovat kehitysvammaisia.

Synnyttäjä: Entinen luokkakaveri 5 lapsen äiti ja työtön. Lopetti lukion, en tiedä onko sen jälkeen tehnyt päivääkään töitä, mutta tutkintoa ei kuulemma ole. Ei näytä menevän hyvin, kun poliisit käy välillä perheriitoja sovittelemassa.

Rekkakuski. Lukihäiriöinen nainen, joka ei koulussa pärjännyt, mutta muuten fiksu ja kelpo täti, ja ajanut mm. taksia, bussia ja rekkaa.

Kaupan kassa. Kaupan kassalla istuu kolmekymppisenä paljon lintsannut ja laiska luokkakaveri (en tiedä, onko mitään koulutusta), toisaalta viereisellä kassalla istuu myös koulussa hyvin pärjännyt toinen luokkalainen.

Poliisi. Töissä havaittu valitettavasti, ettei tämä mies ole yhtä priimaa tavaraa kuin pitäisi.

Tehdastyö, puhelinmyynti, gallupit...

Olin tällaisen henkilön kanssa yhtä aikaa samassa työpaikassa. Ongelmana ei ollut niinkään älykkyyden puute (sitä työtä olisi tehny vaikka pahvilaatikko), vaan sellainen yleinen asenne. Käyttäytyi kuin teini-ikäinen, työ ei jaksanut kiinnostaa, istui syömässä roskaruokaa ja lukemassa lehteä. Pomo tuli välillä sanomaan että teepä enemmän työtä, hän vain sanoi että eihän tässä jäniksen selässä olla, ja jatkoi lehden lukemista. Potkuthan siitä lopulta tuli. Nykyään on sairaseläkkeellä, mikä on varmaan hänelle ihan oikea ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No somalithan on älyllisesti kehitysvammaisia mutta tännehän on tullut koneinsinöörejä ja aivokirurgeja. 

Joko olisi aika myös saada eduskuntaan puolet kehitysvammaisia ja seuraavaksi voitaisiin äänestää downin syndroomaista presidentiksi, sillä onhan meillä ollut jo naispressa ja homokin meinattiin saada pressaksi.

Ai sun mielestäsi kehitysvamma on samaa sarjaa naisen ja homon kanssa? Mitä häh? 

Vammaiset tekee työtä laitoksissa kuten kuljettaa ruokavaunuja tai käy asioilla tai tiskaa tosin vähemmän kun koneet hoitaa kaikki työt.Ainakin varmaan kerjää tuolla kaduilla istuu miehiäkin pukeutuneena naiseksi.Kerjäämässä ovat niin.

Meillä oli työssäoppimassa ihan mukava tyyppi hotellin kerroshoidossa. Varmaan kaikki tietävät että kyseistä työtä tehdään minuuttiaikataululla ja aivan liian pienellä mitoituksella. Kolmen kuukauden aikana hän oppi ottamaan käytetyt lakanat ja pyyhkeet pesuun ja vaihtamaan roskapussit. Liian haasteelliseksi meni kun pyysi tarkistamaan kaapit, onko lisävuodevaatteita käytetty. Haki kesätöihin, ei ollut mitään mahdollisuutta palkata.

yrittänyt "johtaa" jotain y-tunnusta,

Vierailija kirjoitti:

Tehdastyö, puhelinmyynti, gallupit...

Olin tällaisen henkilön kanssa yhtä aikaa samassa työpaikassa. Ongelmana ei ollut niinkään älykkyyden puute (sitä työtä olisi tehny vaikka pahvilaatikko), vaan sellainen yleinen asenne. Käyttäytyi kuin teini-ikäinen, työ ei jaksanut kiinnostaa, istui syömässä roskaruokaa ja lukemassa lehteä. Pomo tuli välillä sanomaan että teepä enemmän työtä, hän vain sanoi että eihän tässä jäniksen selässä olla, ja jatkoi lehden lukemista. Potkuthan siitä lopulta tuli. Nykyään on sairaseläkkeellä, mikä on varmaan hänelle ihan oikea ratkaisu. 

Minulla on kokemusta puhelinmyynnistä niinä aikoina, kun opiskelin ravintola-alaa. En suosittele heikkolahjaiselle, kun ko. työ on henkisesti raskasta normaalilla älyllä varustetullekin. Kokemushan sekin oli, ja oppipahan siinä kestämään veemäisiä ihmisiä puhelimen toisessa päässä. Ensimmäisenä sitä jäähtyi paikalle, kun joku alkoi jopa haistattamaan. Kaikkein pahimpia oli iäkkäät ihmiset, joille soitin.

Hyvin toki ymmärränkin, miksi jotakin suoraan sanoen vitutti se puhelinmyyjä, sillä en minäkään ottaisi lehteä puhelinmyynnin kautta ja sitä ilmaista lahjaa, jota ei kuitenkaan ole edes olemassa. Siitä puhelinmyynnistä on luettu kaikenlaista ja kuinka on lupailtu ilmaista lehteä, mutta todellisuudessa sellaista ei ollut. Internetin aikakaudella ihmiset osaa itse sen lehden tilata, jos kokevat sille tarvetta. Kaikkein eniten hirvittää, kuinka jotkut dementoituneet mummot ja papat ovat tilanneet lehtiä puhelimen kautta tajuamatta, että se maksaa, ja sitä sotkua saa sitten selvittää elossa olevat lapset. Sanon, että ei koskaan, vaikka maksettaisiin. Minulle puhelinmyynti on laillistetun häiriköinnin muoto ja pitäisi toimia samalla lailla kuin Yhdysvalloissa, jossa puhelinmyyjä voi jopa sortua rikokseen, jos soittaa kielloista huolimatta.

naistutkimusta

Kun IT- palveluita on ulkoistettu halpatyömaihin on sieltä tullut vastaan uskomattomia tapauksia, sellaisia joita voi aidosti sanoa heikkolahjaisiksi. Asiat jotka normaali ihminen tajuaa ns. maalaisjärjellä eivät tahdo mennä ymmärrykseen ja yleensä kun alkavat hoitamaan jotain asiaa tuloksena on täysi kaaos.

Näiden kohdalla tosin tuntuu että kukaan ei välitä mitä tulee koska joku strategisessa johdossa on näyttänyt paljonko viivan alle jää kun toiminnot siirretään noihin maihin.

Toimivat palstoilla ylläpitäjinä ja pitävät huolen, että punavihreää agendaa levitetään.