Mitä työtä tuntemasi heikkolahjaiset aikuiset ovat tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Väittäisinpä, että nykypäivänä on ihan kohtuullisen paljon työtehtäviä ihmisille, jotka ovat heikkoälyisiä mutteivät sentään kehitysvammaisia. Olisiko heillä äo sitten jotain 70-90? Kun mietin entisiä yläasteelaisiani ongelmalähiöstä, jossa oli paljon tällaista porukkaa josta voisi arvioida, että ei kovin korkealle älykkyys noussut, niin ihan hyvin on nämä tyhmemmät tapaukset pärjänneet esim. kaupan kassoina, varastomiehinä, lähihoitajina jne. 

Sen sijaan, myöhemmin elämässä olen tutustunut enemmän korkeakoulutettuihin, ja tunnen useita ihmisiä, jotka ovat varmasti vähintään jonkin verran yli keskiarvon älykkyydessä, luultavasti ihan selvästikin yli keskiarvon, ja ovat kohdanneet suuria vaikeuksia työmarkkinoilla. Asiantuntijatöihin ei pääse helpolla, jos ei ole joku "supernormaali kokoomuslainen golfinpelaaja", vaan introvertimpi ja ehkä vähän boheemimpikin tyyppi. Koulutettujen työpaikkoihin syrjitään raasti kaikkia, jotka eivät ole persoonaltaan ja kiinnostuksiltaan todella normaaleja ja keskiarvoisia.

Toisaalta myös helpompiin ja vähän älyä ja ammattiosaamista vaativiin suorittaviin tehtäviin, vaikka nyt pulloautomaatinhoitajaksi, syrjitään koulutettuja työttömiä, koska ensinnäkin ajatellaan että koulutettu lähtee heti toiseen työpaikkaan, ja toiseksi, jos on koulutettu ihminen ja boheemi, niin ihan yhtä paljon syrjitään boheemiuden takia niihin suorittaviin töihin hakiessa kuin koulutettujen töihinkin hakiessa. Työnantajat kaikkialla haluavat nykyään yhteiskunnan osoittamaa mallia toistavia robotteja. Omaa ajattelua ei kaivata, ei edes sellaisissa tehtävissä, joita mainostetaan luovuudella.

Tiivistetysti väittäisin siis, että työmarkkinoiden syrjimät ihmiset eivät suinkaan ole mitään heikkolahjaisia, vaan ne joilla ei ole ihan kaikkein tavallisin persoona eikä elämäntavat.

Niin ja itse työskentelen IT-alalla asiantuntijana, ilmoitan tämän ihan siltä varalta että joku aikoi heitellä jotain ad hominemia.

Puit sanoiksi sen, mitä olen pohtinut jo pitkään. Kiitos.

Opettajana

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjä: Entinen luokkakaveri 5 lapsen äiti ja työtön. Lopetti lukion, en tiedä onko sen jälkeen tehnyt päivääkään töitä, mutta tutkintoa ei kuulemma ole. Ei näytä menevän hyvin, kun poliisit käy välillä perheriitoja sovittelemassa.

Rekkakuski. Lukihäiriöinen nainen, joka ei koulussa pärjännyt, mutta muuten fiksu ja kelpo täti, ja ajanut mm. taksia, bussia ja rekkaa.

Kaupan kassa. Kaupan kassalla istuu kolmekymppisenä paljon lintsannut ja laiska luokkakaveri (en tiedä, onko mitään koulutusta), toisaalta viereisellä kassalla istuu myös koulussa hyvin pärjännyt toinen luokkalainen.

Poliisi. Töissä havaittu valitettavasti, ettei tämä mies ole yhtä priimaa tavaraa kuin pitäisi.

Lukihäiriö ei ole sama kuin heikkolahjaisuus. Harva heikkolahjaisen saa edes henkilöauton ajokorttia ja rekkakuskina pitää oikeasti raskaampaa ajoneuvoa käsitellä.

Samaa sanoisin tuosta kaupan kassasta, vaikka kuuluu vähiten arvostettuihin ammatteihin. Kyllä sillä kassalla on oltava perusmatematiikka oltava hallussa ja pitää osata laskea oikein rahat, jotta osaa antaa takaisin oikean summan tai asiakas on antanut oikean summan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tällainen analysointi ei kyllä kerro heikkoälyisyydestä. Oliko tämä kirjoitus jonkun vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tällainen analysointi ei kyllä kerro heikkoälyisyydestä. Oliko tämä kirjoitus jonkun vitsi?

Usko tai älä, en vitsaile. Ihan koulupsykologin kanssakin tutkittiin yläkouluaikaisia papereira, että minulla on tämä diagnoosi, joka sitten vaihtui laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi. Uskon nykyiseen tietoon ja taitoon, mitä lääkärit ja psykologit osaavat. Ymmärsihän yksi psykologeista väärän diagnoosin, joka sitten vaihtui.

Olen ollut niin epävarma ja vihannut koulunkäyntiä, etenkin jos oli jotain pakollisia tutkinnon osia, joista ei tykännyt. Mieluummin olisin ollut töissä kuin koulussa. Viihdynkin siellä paremmin kuin koulussa. En oikein yläkoulussakaan jaksanut olla johtuen kiusaamisesta, vaikka olin joka päivä paikalla ja lintsaaminenkaan ei ollut niin hälyttävää, että olisi pitänyt soittaa lastensuojeluun. Kaikkein eniten inhosin ryhmätöitä ujona oppilaana, ja tuntuu, että tätä liikasosiaalisuutta korostetaan kouluissa. Valitettavasti vain olen tällainen mysteerinainen, jolla tuntuu olevan "salattavaa".

Perheestänikään ei ole ollut mitään apua. Kuulin äidiltäkin, kuinka minä ja sisarukset ollaan yhtä tyhmiä. Halusin seiskalla oppia japanin kieltä, mutta sen hän tyrmäsi. No, kyllä itse keksin opetella alkeita, mutta siihen se jäikin, kun ei ollut muka aikaa tai muuta tekemistä. Toki sitä tekemistä oli pelaamisen tai tietokoneen viedessä suurimman osan ajasta peruskoululaisen. Olen ollut liian laiskakin luonteelta, enkä jaksanut lukea kokeisiin vedoten siihen, ettei mikään jäisi päähän. Itse tyyliin sisäistän kuvan, mutten tekstiä. En jaksanut pää punaisena lukea ja päntätä, se oli rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä lähinnä yksinkertaisissa hommissa mm. Kaupassa hyllyttämässä (siitä tykkäsin koska se on yksinkertaista!) ja poimimassa mansikoita.

Miksi et jatkaisi kaupassa hyllyttämistä jos tykkäsit siitä? Mielestäni se on ihan hyvä ammatti. Varsinkin ruokakaupat ovat keskeisen tärkeitä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla pappi, mutta älykkyysosamääräni ei riitä yliopistoon. [...] Olen vieläpä todella epäsosiaalinen.

Pappi työskentelee ihmisten kanssa päivät pitkät, eli ei sovi epäsosiaaliselle. Diagonit samoin. Mutta jos haluat seurakunnalle töihin, niin voithan käydä kysymässä, jos heiltä löytyisi jotain sinulle sopivampaa työtä. Vaikka hautuusmaan hoitoa, jos tykkäät olla ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tällainen analysointi ei kyllä kerro heikkoälyisyydestä. Oliko tämä kirjoitus jonkun vitsi?

Minäkin olen täysin hämmentynyt tästä. Sekä kykysi analysoida tilannetta, sanoittaa se ja kirjoittaa hyvin kieliopillisesti on kaikkea muuta kuin heikkolahjaista. Veikkaisin, että näissä asioissa lahjakkuutesi on vähintään keskitasoa, mitä todennäköisimmin sen yläpuolella.

Mielestäni diagnoosisi tuntuu täysin virheelliseltä. Suosittelisin käymään neuropsykologisissa testeissä selvittämässä mistä oikeasti on kyse. Heikkolahjaisuus on kaikenkattavampi tilanne, mutta neuropsykiatrisiin ongelmiin (hahmotushäiriö, asperger, keskittymishäiriöt jne.) voi liittyä suurta hajontaa kyvyissä. Siinä tapauksessa on tärkeää tunnistaa vahvuutensa ja oppia hyödyntämään niitä sekä heikkoutensa ja löytää strategioita niiden kompensoimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluakaan ei heikkolahjainen nykyäänläpäise paitsi ehkä erityisammatikoulun, tosin en tiedä miten sieltä työllistyy. Aika vähän on nykyisin töitä joissa pärjää ilman koulutusta. Mainosten jakaja?

Höpsistä pääseehän. Yksi tuntemani tyyppi jolla on FAS kävi juuri siivousalan tutkinnon.

Kirjoittelevat blogeja ja liittävät kuvia nettiin arkipäivän tyhmistä askareistaan.

Politiikka on täynnään tuollaisia. Päätökset puhuvat puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tällainen analysointi ei kyllä kerro heikkoälyisyydestä. Oliko tämä kirjoitus jonkun vitsi?

Minäkin olen täysin hämmentynyt tästä. Sekä kykysi analysoida tilannetta, sanoittaa se ja kirjoittaa hyvin kieliopillisesti on kaikkea muuta kuin heikkolahjaista. Veikkaisin, että näissä asioissa lahjakkuutesi on vähintään keskitasoa, mitä todennäköisimmin sen yläpuolella.

Mielestäni diagnoosisi tuntuu täysin virheelliseltä. Suosittelisin käymään neuropsykologisissa testeissä selvittämässä mistä oikeasti on kyse. Heikkolahjaisuus on kaikenkattavampi tilanne, mutta neuropsykiatrisiin ongelmiin (hahmotushäiriö, asperger, keskittymishäiriöt jne.) voi liittyä suurta hajontaa kyvyissä. Siinä tapauksessa on tärkeää tunnistaa vahvuutensa ja oppia hyödyntämään niitä sekä heikkoutensa ja löytää strategioita niiden kompensoimiseen.

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Kiinnitin jopa työelämäjaksolla huomiota, kuinka sielläkin vapisin. Pelkään helposti mokaavani. Osaan valuttaa lusikan avulla kermavaahdon kahvidrinkin päälle, mutta työelämäjaksolla epäilin, että osaisinko shakerilla tehdä kermavaahdon Irish coffeeta varten. Sain kuitenkin hyvää kirjallista palautetta kahvilapäälliköltä. Tosiaan käyn nyt lyhyttä koulutusta, kun uskon koronan takia taitojen olevan ruosteessa töiden ollessa jo vuoden tauolla.

Minun on vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, koska on vaikeaa motivoitua, kun koko ajan olen saanut kuulla, kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, vaikka osaan kassaa käyttää ja olen aika tarkka laskettavien rahojen kanssa. Jopa toisen kerrankin voin laskea, jos epäilen laskeneeni väärin. Siihen voi luottaa, että osaan antaa tarvittavan summan rahaa takaisin tai saan oikean summan rahaa asiakkaalta.

Minulla ei ole älyä, eikä fyysistä voimaakaan. Ravintola-alakin käy raskaaksi, jos työ on sellaista, että pitää tarjoilla pöytiin. Juuri tämä on saanut ajatuksen omasta työpaikasta ja koitan kotona opetella ruokavalioni mukaista leivontaa, mitä voisin hyödyntää.

Tiedän ja muistan kiinnostuneeni englannin kielestä ennen kuin se alkoi alakoulussa, vaikka sain pienempänä dysfasia-diagnoosin. Sitten aloin neljännellä tai viidennellä kiinnostua muusta (novellien kirjoittaminen ja sarjakuvien piirtäminen) , ja englannin opettajalta sain palautetta, että olin omissa ajatuksissani. Silti jokin pieni kiinnostus siellä pääni sisällä oli, mutten tehnyt sen eteen mitään. Yläkoulussakin halusin oikein erityisopetukseen englannista hokiessani koko ajan, etten osaa, vaikka arvosanat olivat kutosta ja hyvällä tuurilla jopa seiskaa. Kävin kyllä jossain vaiheessa kansalaisopiston kurssilla, josta minulle jäi päähän mitä tarkoitetaan, jos lause alkaa sanoilla "There are..." sekä prepositiot, Would ja could, preesensit, perfektit, pluskvamperfektit ja imperfektit, mutten osaa soveltaa niitä kun tuntuu, että pitää olla sanoja etsimässä. Mutta jos luen jostakin englantia, niin on jotain hajua, että mitä luen. Englanninkielisiä laulun sanojakin välillä tutkin.

Vein kerran rakennusjätekuormaa jätteenlajittelulaitokselle. Siellä oli sellainen systeemi, että jätteet levitettiin caterpillarilla pihalle, ja sieltä kerättiin käsin puu, pahvi, metalli ja lasi kuormalavoille. Erittäin yksinkertaista hommaa siis.

Siellä oli lauma helvetin enkeleitä lajittelemassa niitä jätteitä. Tekivät siis ihan rehellistä ja hyödyllistä työtä, josta saivat rahaa ehkäpä kerhotalon hankintaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tällainen analysointi ei kyllä kerro heikkoälyisyydestä. Oliko tämä kirjoitus jonkun vitsi?

Minäkin olen täysin hämmentynyt tästä. Sekä kykysi analysoida tilannetta, sanoittaa se ja kirjoittaa hyvin kieliopillisesti on kaikkea muuta kuin heikkolahjaista. Veikkaisin, että näissä asioissa lahjakkuutesi on vähintään keskitasoa, mitä todennäköisimmin sen yläpuolella.

Mielestäni diagnoosisi tuntuu täysin virheelliseltä. Suosittelisin käymään neuropsykologisissa testeissä selvittämässä mistä oikeasti on kyse. Heikkolahjaisuus on kaikenkattavampi tilanne, mutta neuropsykiatrisiin ongelmiin (hahmotushäiriö, asperger, keskittymishäiriöt jne.) voi liittyä suurta hajontaa kyvyissä. Siinä tapauksessa on tärkeää tunnistaa vahvuutensa ja oppia hyödyntämään niitä sekä heikkoutensa ja löytää strategioita niiden kompensoimiseen.

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Kiinnitin jopa työelämäjaksolla huomiota, kuinka sielläkin vapisin. Pelkään helposti mokaavani. Osaan valuttaa lusikan avulla kermavaahdon kahvidrinkin päälle, mutta työelämäjaksolla epäilin, että osaisinko shakerilla tehdä kermavaahdon Irish coffeeta varten. Sain kuitenkin hyvää kirjallista palautetta kahvilapäälliköltä. Tosiaan käyn nyt lyhyttä koulutusta, kun uskon koronan takia taitojen olevan ruosteessa töiden ollessa jo vuoden tauolla.

Minun on vaikeaa keksiä mitään ammattikoulualaa, koska on vaikeaa motivoitua, kun koko ajan olen saanut kuulla, kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, vaikka osaan kassaa käyttää ja olen aika tarkka laskettavien rahojen kanssa. Jopa toisen kerrankin voin laskea, jos epäilen laskeneeni väärin. Siihen voi luottaa, että osaan antaa tarvittavan summan rahaa takaisin tai saan oikean summan rahaa asiakkaalta.

Minulla ei ole älyä, eikä fyysistä voimaakaan. Ravintola-alakin käy raskaaksi, jos työ on sellaista, että pitää tarjoilla pöytiin. Juuri tämä on saanut ajatuksen omasta työpaikasta ja koitan kotona opetella ruokavalioni mukaista leivontaa, mitä voisin hyödyntää.

Tiedän ja muistan kiinnostuneeni englannin kielestä ennen kuin se alkoi alakoulussa, vaikka sain pienempänä dysfasia-diagnoosin. Sitten aloin neljännellä tai viidennellä kiinnostua muusta (novellien kirjoittaminen ja sarjakuvien piirtäminen) , ja englannin opettajalta sain palautetta, että olin omissa ajatuksissani. Silti jokin pieni kiinnostus siellä pääni sisällä oli, mutten tehnyt sen eteen mitään. Yläkoulussakin halusin oikein erityisopetukseen englannista hokiessani koko ajan, etten osaa, vaikka arvosanat olivat kutosta ja hyvällä tuurilla jopa seiskaa. Kävin kyllä jossain vaiheessa kansalaisopiston kurssilla, josta minulle jäi päähän mitä tarkoitetaan, jos lause alkaa sanoilla "There are..." sekä prepositiot, Would ja could, preesensit, perfektit, pluskvamperfektit ja imperfektit, mutten osaa soveltaa niitä kun tuntuu, että pitää olla sanoja etsimässä. Mutta jos luen jostakin englantia, niin on jotain hajua, että mitä luen. Englanninkielisiä laulun sanojakin välillä tutkin.

Saaneen epäillä keva-diagnoosia ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksiasi. Lapsen masennuskin voi johtaa tuollasiin diagnooseihin jos ei kokonaistilannetta katsota. Luulen kiusaamisen vieneen energiaa koulunkäynniltä mikä on voinut saada sut näyttämään vähä-älyiseltä muiden silmissä. Jotain varmasti sulla on, mahdollisesti nepsyä, johon luokitellaan adhd, Asperger, autismi ja tourette, muttei mitään älyllistä vammaa.

"Työmies"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluakaan ei heikkolahjainen nykyäänläpäise paitsi ehkä erityisammatikoulun, tosin en tiedä miten sieltä työllistyy. Aika vähän on nykyisin töitä joissa pärjää ilman koulutusta. Mainosten jakaja?

Amishan muuttui vaativammaksi sen jälkeen, kun se muutettiin kolmevuotiseksi, jotta sekin antaisi yleisen jatko-opintokelpoisuuden.

Mutta sieltä kuitenkin valmistuu ihan käsittämättömän palikoita ja saamattomia ihmisiä, joista tuskin koskaan on mihinkään töihin.

Ykkösellä pääsee amiksesta nykyään läpi täysin mitään osaamaton palikka, kunhan vasn viitsii tunneilla käydä.

Toki voi olla alakohtaisia eroja.

Manuaalisorvari/jyrsijä(koulutetaanko heitä vielä?) eikä elektroniikka- tai sähköasentaja ei saa olla ihan tyhmä.

Amisten taso on ollut vuosikymmeniä syöksykierteessä.

Joskus 90- luvun alussa koulujen rahoitus kytkrytiin valmistuneiden määrään.

Sittemmin resursseja on leikattu moneen kertaan ja perusopetuksesta tulevan oppilasaineksen taso on romahtanut.

Sorry typot...

Ranta-ahon ammatti eli liikemies huumeiden tuontitukkubisnes.

Onhan näitä,, hyvin sujuu elämä,ei velvollisuuksia vaivoina.

Leveä hymy naamalla joka lehdessä.

Lähtee nyt lomailemaan allinglusive

laatua, palaa piakkoin hommiin entistä idearikkaampana

Vierailija kirjoitti:

Vein kerran rakennusjätekuormaa jätteenlajittelulaitokselle. Siellä oli sellainen systeemi, että jätteet levitettiin caterpillarilla pihalle, ja sieltä kerättiin käsin puu, pahvi, metalli ja lasi kuormalavoille. Erittäin yksinkertaista hommaa siis.

Siellä oli lauma helvetin enkeleitä lajittelemassa niitä jätteitä. Tekivät siis ihan rehellistä ja hyödyllistä työtä, josta saivat rahaa ehkäpä kerhotalon hankintaa varten.

😂

Tissimissit, kauneusala, mallit. Molemmat sukupuolet alalla. Diplomi-insinöörejä pari, joilta puuttuu kaikki lahjat. Isi palkkasi toisen tekemään matikan tentit. Pappa betalar.

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?