Mitä työtä tuntemasi heikkolahjaiset aikuiset ovat tehneet?

Minun tuntemani heikkolahjainen tuli samaan tehtaaseen töihin kuin minä. Oli kolme päivää hommissa ja sitten alkoi valittaa että on tylsää eikä selvinnyt tehtävistään. Neljäntenä päivänä läksi kesken päivän pois eikä tullut enää takaisin. Oli niin simppelit tehtävät hänelle (kesätyöt), että niistä olisi pitänyt selvitä vaikkei olisi kansakoulua käynyt. Ja tuo tyyppi oli sentään valmis filosofian maisteri.

Kaikki mun tuntemat heikkolahjaiset on politiikassa, yleensä siellä vasemmisto-vihreät-kokoomus-kepu-rkp-kd akselilla.

Sellaiset työpaikat ovat hirveästi vähentyneet. Siivousalallakin yhteen aikaan irtisanottiin työntekijät ja ostettiin siivous ulkopuoliselta firmalta, joka ei kelppuuttanut olemassa olevia siivoajia vaan otti vaan nuoria, joille annettiin minuuttiaikataulu ilman kunnollisia vessataukoja.

Olin töissä tyäterveyshuollossa ja siellä näki hyvin sen, kuin nämä työpaikat vaan hävisivät yksi kerrallaan. Kunta halusi kustannustehokkuutta, eikä ollenkaan ymmärtänyt, että nuo heikkolahjaiset päätyivät pysyvästi pitkäaikaistyöttömiksi ja sosiaalihuollon asiaikkaiksi ja loppupeleissä kustannukset varmasti nousivat kunnalta. Mutta kun se näytti budjetissa paremmalta, että siivous oli kustannustehokasta. Sitten voitiin siirtyä valittamaan kuin avuttomia ne pitkäaikaistyöttömät olivat. :(

Oli tosi surullista ja vieläkin tuntuu pahalta, että ei nähdä kokonaisuutta. Jos jossain säästää pienen sentin se tuee toisaalla eurona takaisin. Lisäksi näiltä ihmisiltä estettiin mahdollisuus kokea itsensä tärkeinä osana yhteiskuntaa. Ja voin hyvin kuvitella, että toivottomuus ja osalla alkoholi lisääntyi.

Että sellaista tehokkuusajattelua. Voi kumpa ne lukisivat tämän, jotka valittavat tehottomista kunnan työntekijöistä!

Idiootti02 kirjoitti:

Tällä hetkellä olen vielä lukiossa, enkä tiedä minne sen jälkeen pyrkisin vai pyrinkö minnekään. Äly ei tahdo riittää edes lukion lyhyestä matikasta selviämiseen ja kurssit saan kahlattua joten kuten läpi. Ala-asteen päättötodistuksen keskiarvo oli 6,5. Matematiikassa oli HOJKS koko peruskoulun ajan. Pelkään syrjäytyväni tai jääväni työttömäksi, mikä taitaakin olla kohtaloni kun en mistään mitään ymmärrä. Synnyin keskosena ja vietin ensimmäiset viikkoni hengityskoneessa. Lääkärit sanoivat, että minusta tulee todennäköisesti vihannes enkä koskaan oppisi edes kävelemään. Onneksi kävi toisin, osaan kyllä puhua ja kävellä, syödä, nukkua ja tehdä kaikkea muuta sellaista. Älykkyysosamääräni on reilusti alle 100. Jossain vaiheessa niitä Mensan testejä alkaa olla vaikea hahmottaa niitä kuvioita, vaikka alkupuoli kyllä sujuu.

Ethän sinä ole mikään HEIKKOLAHJAINEN. Jos sinulla on matemaattinen oppimishäiriö (kuten minullakin todella paha sellainen) niin eihän se tee sinusta yleisesti heikkolahjasta. Kirjoituksestasi ja ilmaisustasi näkee, että olet varmasti vähintäänkin normaaliälyinen. Todennäköisesti olet normaalia älykkäämpi. Jos minä tekisin sinusta pikadiagnoosin, niin sanoisin, että sinä kärsit ajoittaisesta keskittymisen vaikeudesta ja olisiko niin, että motivaatio on sinulla hakusessa. Todelliset heikkolahjaiset eivät edes huomaa omia puutteitaan. Missähän sinun älykkyysosamääräsi on testattu? Keskittymiskyvystäsi on nyt kysymys eikä älyn puutteesta.

Olin joskus kesätöissä hautausmaalla ja siellä oli useampikin lilevästi kehitysvammainen/heikkolahjainen. Olivat hyviä ja ahkeria työntekijöitä.

Heikkolahjaisuutta kutsutaan nykyään laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi. Sitä sanaa ei käytetä enää edes lääketieteessä tai psykologiassakaan, kun halutaan olla nykyään poliittisesti korrekteja. 

Voin itsestäni kertoa. Olen nyt siis 25-vuotias, ja sain tuon diagnoosin heikkolahjaisuudesta ollessani yläkoulussa. Sitä ennen oli diagnosoitu lievä älyllinen kehitysvamma alakoulussa, mutta psykologi tuli toisiin ajatuksiin, etten olekaan kehitysvammainen, vaan minussa on enemmänkin AS-piirteitä ja poliittisesti korrektein termein laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Totta kai otettiin huomioon epätasainen kykyprofiili: kielelliset taidot olivat alle ikätasoa ja jotain hyvällä tasolla olevaakin löytyi. Oma arvioni on, että yleistietoudessa ja loogisessa kuvajärjestyksessä pärjäsin hyvin. Ihan nyt näin aikuisenakin huomattiin loogisen päättelykyvyn ja yleistietouden olevan hyvää, kun taas kielelliset taidot olivat alle ikätasoa ja palikkatestissä oli lieviä hahmotuksen ongelmia, mitä pidin hieman outona, kun olen kyennyt ajamaan mopolla teini-iässä, ellei sitten aikuisiällä ole alkanut hahmottaminen vaikeutua johtuen näköoireista. Ja tämä viimeisinkin psykologi oli sitä mieltä, ettei minulla ole kehitysvammaa, vaan epätasainen kykyprofiili, jonka ennustinkin. 

Peruskoulun suoritin osittain yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Alakoulun olin kokonaan pienryhmässä, jossa opiskelin matematiikan mukautetusti. Yläkoulussa taas siirryin kokonaan isoon ryhmään lukuun ottamatta matematiikkaa. Tukiopetusta pyysin välillä omasta halusta. Myöhemmin yläkoulussa piti fysiikka mukauttaa matemaattisten tehtävien takia. Kirja pysyi samana, mutta jätettiin noteeraamatta laskutehtävät, jotka olivat oikeasti ihan hepreaa minulla. Peruskoulun päättötodistuksessa on näistä tähtimerkintä perässä, mikä tarkoittaa yksilöllistettyä oppimäärää. Kemia oli vielä kohtalaisen helppoa ja sen sain nostettuakin vitosesta seiskaan kahdeksannella luokalla. Muita aineita, joissa pärjäsin ilman tähtimerkintöjä, olivat yhteiskuntaoppi (8), äidinkieli (8) ja ruotsi (8). Loput olivat kutosta ja seiskaa. Olen laskenut monta kertaa todistukseni keskiarvon, joka on saamani laskujen mukaan 7,5. 

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Tunnen nuoren henkilön, jolla on ammattitutkinto suoritettuna varsin hyvin työllistävältä alalta ja silti hän on ollut Kelan kuntoutustuella ”harjoittelussa” toisen alan työpaikassa.

Tullimies

Kokoomuksen puheenjohtajia useampikin

No somalithan on älyllisesti kehitysvammaisia mutta tännehän on tullut koneinsinöörejä ja aivokirurgeja. 

Vihreiden puoluejäsenenä.

Kuntakokeilun työntekijä

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Huutista jos ei erota grammaa ja kiloa.

Ministerin ja rivikansanedustajan hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Huutista jos ei erota grammaa ja kiloa.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin dyskalkulia? Se on vastakohta lukihäiriölle, mutta yhdistäviä tekijöitä on. Vaihdetaan vaan kirjainten tilalle numerot, mikä voi tehdä jopa ruokien mittaamisesta vaikeaa. Jopa desien oppiminen kotitaloudessa oli alussa vaikeaa kunnes opin ne. Hyvä, kun ei mennyt useita vuosia. Osasyynä oli sekin, etten kotona osallistunut kotitöihin.

Äläkä hätäile, en töissä mittaa vahingossa seitsemää kiloa proteiinia salaattipöytään valmiiksi, vaan tiedän että yhden proteiinin määrä pienessä kipossa on 70 g. Töissä myös osaan laskea, että annan oikean summan rahaa ja heti huomaan virheeni, jolloin pelastan tilanteen. Äkkiähän olisi ovea näytetty töissä, jos olisi huomattu, että jokin on pielessä. Pyrin totta kai rehellinenkin olemaan.

Sähköasentaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan lisää, kun ei mahtunut aiempaan kommenttikenttään, koska tekstini oli liian pitkä lähetettäväksi. 

Minua järkytti lukea Omakannasta kuinka yläkouluaikoina oli puhuttu työkyvyttömyyseläkkeestä minun kohdalla. Just tätä tiettyyn muottiin änkeämistä, koska olenhan vähä-älyinen, joka ei saanut olla teini vaan piti olla identiteetitön. Jopa yläasteen ajan seurustelukumppanistani kysyttiin, että oliko hänelläkin oppimisvaikeuksia. Sanoin suoraan, että ei ollut. Olisi tehnyt mieli vaikka vielä sanoa päin naamaa, että aiotko parittaa minua väkisin jollekin vähä-älyiselle miehelle. Just sen takia itsetuntoni on ollut huono ja olen ollut hukassa identiteettini kanssa, minkä takia esitän nuorempaa ulkoisesti. Näinhän ne roolit on kääntyneetkin tässä yhteiskunnassa toisin päin, että ihan jopa minua vanhemmatkin naiset koittaa olla taas teinejä ja 6-vuotiaista tytöistä tehdään miniaikuisia. Hyvin kuitenkin näköjään osaan elää tätä kaksoiselämää, kun ei ole kukaan normaaliälyinen mies tajunnut, miten heikkolahjainen oikeasti olen. 

Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin tavallista ammattikoulua, jossa alkuun toki oli haasteita, kun en osannut hahmottaa vaa'an näytöllä milloin se näyttää 5 kiloa ja milloin 5 grammaa, vaikka tiedän jälkimmäisen olevan pienempi määrä. Kuvamuistista aloin äkkiä keksiä, että milloin vaaka näyttää grammaa tai kilogrammaa lukuina. Meinasin aluksi keskeyttää vaikeuksien takia ja äiti ehdotti erityisammattikoulua tai kotityö- ja puhdistuspalvelujen alaa, mutta en suostunut kumpaankaan, koska olisin kokenut siivoojan työn olevan itselleni arvoalennus ja erityisammattikoulun papereilla en olisi päässyt tavalliselle työpaikalle, josta saan oikeaa palkkaa. Olisi minulle turhauttaa olla joku aputyöntekijä tai avotyöläinen. Juuri tämän takia kielsin täysi-ikäisenä, ettei kehitysvammapoliklinikan tietoja saanut luovuttaa terveyskeskuksella pelätessäni, että jos olisi tullut ilmi työnantajalle ja työterveydenhuollolle, niin minut varmaan olisi alennettu avotyöntekijäksi tai ohjattu työkeskukseen. 

Nytkin olen haaveillut pitkään kahvilayrittäjäksi ryhtymisestä, mutta pelkään vain, että kuitenkin nämä kaikki oppimisvaikeudet vain estäisi ne. Yrittäjyyslinjalle kuitenkin hain. Ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle ja sain neuvon, että yrittäjällä voi ja on suositeltavaa ollakin kirjanpitäjä. Totta kai itsekin on oltava perillä veroista yms. mahdollisena yrittäjänä. Haluaisin vain osoittaa "normaaliuteni", enkä olla mikään työttömyysetuudella elävä. Minua on kuitenkin kehuttu ahkeraksi, tunnolliseksi ja reippaaksi. 

Huutista jos ei erota grammaa ja kiloa.

Huutista, jos joku ei tiedä mihin sanoihin tulee kaksoiskonsonantti. Huomaatko eron?

Puliukkoilu

Yksi tällainen on huoltomiehenä, toinen on ollut hyllyttämässä kaupassa. Kolmas oli aikanaan kaupungilla lähettinä, mutta ne hommat lopetettiin, joten siitä asti ollut työttömänä.

Rakennussiivoojina / rakennustyömaan apulaisina on joskus tullut vastaan hyvinkin vähälahjaisen oloisia kavereita.

Yksi heikkolahjainen, nyt yli 50 v. mies, ei pysty pitämään yhtään ainoaa työpaikkaa, johon on sattumalta päässyt. Humalahakuinen elämäntyyli yhdistettynä venkulaan ja tyhmään mieleen, on suurimman osan ajasta työttömänä kuin työssä. Jää ainakin enemmän aikaa rakkaimmalle harrastukselle eli ryypiskelylle.