Mitä työtä tuntemasi heikkolahjaiset aikuiset ovat tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?

Eläkeläinen on aina kulu yhteiskunnalle, etenkin nuori eläkeläinen, ja siksi sille päästämistä pyritään välttämään viimeiseen asti. Ennen pääsi toki helpommin, mutta tätäkin on alettu vaikeuttaa vuosi vuodelta.

Yksi kävi ammattikoulun, mutta ei ole oikeasti tehnyt päivääkään alansa hommia jotain lyhyitä harjoittelujaksoja lukuunottamatta.

Kymmenen vuotta työttömänä ja kotona lapsensa kanssa. Ei siis päässyt työelämään.

Lapsena päähän vamman saanut sukulaismies oli koko työuransa tehtaalla apumiehenä ja elätti itsensä palkallaan. Nykyisin sellaisia töitä ei enää ole.

Talonmiehen "apumies"

Olen töissä isossa virastossa. Täällä oli aiemmin toimistotarvikevaraston hoitajana sellainen vähän yksinkertaisen oloinen nainen. Kun hän jäi eläkkeelle, ketään ei palkattu hänen tilalleen. Itse pitää nykyään täyttää tilauslistaan puuttuvat tarvikkeet. Nyt onkin sitten tarvikkeet aina lopussa ja sekaisin, kun ei kukaan huolehdi varastosta. 

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi sanoa lähihoitaja, koska hoitotyö on arvokasta ja aliarvostettua, mutta kolme aivottominta tuntemaani ihmistä ovat lähihoitajia. 

Olen sairaanhoitaja ja minulla on lähi- ja perushoitajia työkavereina. Yksikään heistä ei kyllä ole heikkolahjainen millään mittapuulla. Ei meillä pärjäisi mikään vailla ymmärrystä oleva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena päähän vamman saanut sukulaismies oli koko työuransa tehtaalla apumiehenä ja elätti itsensä palkallaan. Nykyisin sellaisia töitä ei enää ole.

Kyllä. Tuollaiset helpot, mutta älyä hintsusti vaativat, ammatit ovat kadonneet kartalta lähes kokonaan. Tuohon rinnastettavaa työtä voisi nykyisin olla jokin lehdenjakajan homma, johon ei välttämättä tarvitse omata edes ajokorttiakaan, jos jaksaa hoitaa jakelupuolen apostolin kyydillä. Lukutaitoa pitäisi löytyä, mutta noin muuten yksinkertaista hommaa.

Ainakin noilla paikoilla näkee ulkomaalaisia vahvistuksia, joten miksei voisi toimia myös kotoperäisen heikkolahjaisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Tiedän toisen diagnoosin olevan autismin piirteet, jotka yhdistän enemmän Aspergeriin. Olihan jopa psykologitkin samaa mieltä kanssani Aspergerista. Varmaan diagnoosi Aspergerin oireyhtymästä olisi parempi kuin piirteisyys, ja edellä mainittu käsittääkseni takaa enemmän tukea kuin rajatapauksena oleminen. 

Aspergerin ja lievän autismin eroihin olen perehtynyt. Lievästi autistinenhan on syrjäänvetäytyvä, eikä kyseinen diagnoosi tarkoita automaattisesti älyllistä kehitysvammaisuutta lisädiagnoosina. Ihan kuten ei Aspergerin oireyhtymäkään ole automaattisesti nerouden merkki, vaan senkin alta löytyy keskivertoa porukkaa. Aistiyliherkkyydet näkyvät erilailla autistisen ja aspergerin välillä, ja autistinen voi laittaa suuhunsa mitä tahansa sopimatonta, kun taas asperger ei välttämättä syö itselleen sopimatonta ja kelpaamatonta ruokaa. Konkreettisten esimerkkien ja löytämieni tietojen mukaan aspergerit voivat olla sosiaalisia luonteeltaan, mutteivat välttämättä tajua, että onko sopivaa sanoa jollekin, että onpa sinulla ruma nenä ja muita sosiaalisten taitojen sääntöjä. Onhan joitain aspergereita työllistynyt jopa hoitoalallekin, vaikka jopa ammattilaisetkin tuntuu ylläpitävän sitä insinööri- tai nörttistereotypiaa. 

Itse olen koittanut olla sosiaalinen ja osaan sitä kyllä olla tarvittaessa. En oikein jaksa mitään small talkkia. Kävin jopa joskus fysioterapeutilta hankkimassa neuvoa lihaskunnon ylläpitämiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kun hänen keskustelun aiheet olivat tyyliin "Mikä on sinun lempiruokasi?". Minä puhuisin vaikka politiikasta, feminismistä, kulttuurimarxismista tai globalismin haitoista, mutta tiedän, ettei sellaisista voi puhua vaikkapa lääkärin tai terapeutin kanssa. Tällaisia puheenaiheita pystyn parhaiten käymään miesten kanssa, minkä takia myös viihdyn ja tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Olen jopa rationaalisuutta arvostava nainen. Tämä myös selittänee sen, että miksi kelpuutan vain normaalin miehen heikkolahjaisen sijaan. Eiköhän tässä ole päteviä perusteluja, että miksi juuri AS kuvaisi minua parhaiten kuin lievä autismi. 

Työttömänä ovat varmaan suurimmaksi osaksi, koska enää ei ole mitään apulaistöitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?

"Parin tonnin perustulo"

Varsin moni palkka on pari tonnia.

Sellaisissakin hommissa, joihin tarvitaan koulutus, eikä heikkolahjainen pärjää...

Vaikkapa kirjanpitäjä yksityisessä tilitoimistossa... moni työskentelee alle 2t bruttokuukausipalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Tiedän toisen diagnoosin olevan autismin piirteet, jotka yhdistän enemmän Aspergeriin. Olihan jopa psykologitkin samaa mieltä kanssani Aspergerista. Varmaan diagnoosi Aspergerin oireyhtymästä olisi parempi kuin piirteisyys, ja edellä mainittu käsittääkseni takaa enemmän tukea kuin rajatapauksena oleminen. 

Aspergerin ja lievän autismin eroihin olen perehtynyt. Lievästi autistinenhan on syrjäänvetäytyvä, eikä kyseinen diagnoosi tarkoita automaattisesti älyllistä kehitysvammaisuutta lisädiagnoosina. Ihan kuten ei Aspergerin oireyhtymäkään ole automaattisesti nerouden merkki, vaan senkin alta löytyy keskivertoa porukkaa. Aistiyliherkkyydet näkyvät erilailla autistisen ja aspergerin välillä, ja autistinen voi laittaa suuhunsa mitä tahansa sopimatonta, kun taas asperger ei välttämättä syö itselleen sopimatonta ja kelpaamatonta ruokaa. Konkreettisten esimerkkien ja löytämieni tietojen mukaan aspergerit voivat olla sosiaalisia luonteeltaan, mutteivat välttämättä tajua, että onko sopivaa sanoa jollekin, että onpa sinulla ruma nenä ja muita sosiaalisten taitojen sääntöjä. Onhan joitain aspergereita työllistynyt jopa hoitoalallekin, vaikka jopa ammattilaisetkin tuntuu ylläpitävän sitä insinööri- tai nörttistereotypiaa. 

Itse olen koittanut olla sosiaalinen ja osaan sitä kyllä olla tarvittaessa. En oikein jaksa mitään small talkkia. Kävin jopa joskus fysioterapeutilta hankkimassa neuvoa lihaskunnon ylläpitämiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kun hänen keskustelun aiheet olivat tyyliin "Mikä on sinun lempiruokasi?". Minä puhuisin vaikka politiikasta, feminismistä, kulttuurimarxismista tai globalismin haitoista, mutta tiedän, ettei sellaisista voi puhua vaikkapa lääkärin tai terapeutin kanssa. Tällaisia puheenaiheita pystyn parhaiten käymään miesten kanssa, minkä takia myös viihdyn ja tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Olen jopa rationaalisuutta arvostava nainen. Tämä myös selittänee sen, että miksi kelpuutan vain normaalin miehen heikkolahjaisen sijaan. Eiköhän tässä ole päteviä perusteluja, että miksi juuri AS kuvaisi minua parhaiten kuin lievä autismi. 

Aspergerhan on poistunut diagnoosi.

Se on nykyään autismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Tiedän toisen diagnoosin olevan autismin piirteet, jotka yhdistän enemmän Aspergeriin. Olihan jopa psykologitkin samaa mieltä kanssani Aspergerista. Varmaan diagnoosi Aspergerin oireyhtymästä olisi parempi kuin piirteisyys, ja edellä mainittu käsittääkseni takaa enemmän tukea kuin rajatapauksena oleminen. 

Aspergerin ja lievän autismin eroihin olen perehtynyt. Lievästi autistinenhan on syrjäänvetäytyvä, eikä kyseinen diagnoosi tarkoita automaattisesti älyllistä kehitysvammaisuutta lisädiagnoosina. Ihan kuten ei Aspergerin oireyhtymäkään ole automaattisesti nerouden merkki, vaan senkin alta löytyy keskivertoa porukkaa. Aistiyliherkkyydet näkyvät erilailla autistisen ja aspergerin välillä, ja autistinen voi laittaa suuhunsa mitä tahansa sopimatonta, kun taas asperger ei välttämättä syö itselleen sopimatonta ja kelpaamatonta ruokaa. Konkreettisten esimerkkien ja löytämieni tietojen mukaan aspergerit voivat olla sosiaalisia luonteeltaan, mutteivat välttämättä tajua, että onko sopivaa sanoa jollekin, että onpa sinulla ruma nenä ja muita sosiaalisten taitojen sääntöjä. Onhan joitain aspergereita työllistynyt jopa hoitoalallekin, vaikka jopa ammattilaisetkin tuntuu ylläpitävän sitä insinööri- tai nörttistereotypiaa. 

Itse olen koittanut olla sosiaalinen ja osaan sitä kyllä olla tarvittaessa. En oikein jaksa mitään small talkkia. Kävin jopa joskus fysioterapeutilta hankkimassa neuvoa lihaskunnon ylläpitämiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kun hänen keskustelun aiheet olivat tyyliin "Mikä on sinun lempiruokasi?". Minä puhuisin vaikka politiikasta, feminismistä, kulttuurimarxismista tai globalismin haitoista, mutta tiedän, ettei sellaisista voi puhua vaikkapa lääkärin tai terapeutin kanssa. Tällaisia puheenaiheita pystyn parhaiten käymään miesten kanssa, minkä takia myös viihdyn ja tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Olen jopa rationaalisuutta arvostava nainen. Tämä myös selittänee sen, että miksi kelpuutan vain normaalin miehen heikkolahjaisen sijaan. Eiköhän tässä ole päteviä perusteluja, että miksi juuri AS kuvaisi minua parhaiten kuin lievä autismi. 

Aspergerhan on poistunut diagnoosi.

Se on nykyään autismia.

Toki tämän tiedän, mutta kyllä se AS on olemassa puhekielessä. Sitä ajatellaan niin tuttuna ja turvallisena, josta ei haluta luopua. Itsekin siitä puhun, vaikka tiedän, että Asperger-henkilökään ei välttämättä kykene itsenäiseen elämään, vaikka se luokitellaan autismin lieväksi muodoksi. Sitten taas Ha-diagnoosin omaava voikin olla älykkö, eikä kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Olen kiusaamisen takia juuri tullut tällaiseksi, ja kaikki tavallinenkin tekeminen tuntuu olevan salaista. Olen pelännyt helposti naurunalaiseksi joutumista. Halusin yläkoulussakin tehdä yksilötehtäviä ja kerran elämässä yhteiskuntaopin opettaja teki poikkeuksen ryhmätyössä.

Oli luokallani pari ihmistä, joiden kanssa olin välitunnit. Toinen näistä tytöistä oli tuttu jo alakoulusta, jolloin myös tultiin toimeen ja käytiin samaa näytelmäkerhoa. Muuten suurimman osan ajasta vietin yksin, vaikka halusin kavereita, mutta ajattelin etten keksi heidän kanssa mitään puhuttavaa ja olisin liian ujo.

Ainoastaan keskustelen netissä minua kiinnostavista aiheita. Perheenjäsenen yrityksellä, josta välillä vastaan itse yrittäjän ollessa matkoilla, tulee myös hyvää juttua harjoittelijoiden ja tuttujen kanssa. Tunnen olevani silloin samalla aaltopituudella, jos keskustellaan poliittisista aiheista, jotka myös nykyään ulottuu videopeleihin, koska "seksismiä" ja "rasismia" niistä joku voi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Tiedän toisen diagnoosin olevan autismin piirteet, jotka yhdistän enemmän Aspergeriin. Olihan jopa psykologitkin samaa mieltä kanssani Aspergerista. Varmaan diagnoosi Aspergerin oireyhtymästä olisi parempi kuin piirteisyys, ja edellä mainittu käsittääkseni takaa enemmän tukea kuin rajatapauksena oleminen. 

Aspergerin ja lievän autismin eroihin olen perehtynyt. Lievästi autistinenhan on syrjäänvetäytyvä, eikä kyseinen diagnoosi tarkoita automaattisesti älyllistä kehitysvammaisuutta lisädiagnoosina. Ihan kuten ei Aspergerin oireyhtymäkään ole automaattisesti nerouden merkki, vaan senkin alta löytyy keskivertoa porukkaa. Aistiyliherkkyydet näkyvät erilailla autistisen ja aspergerin välillä, ja autistinen voi laittaa suuhunsa mitä tahansa sopimatonta, kun taas asperger ei välttämättä syö itselleen sopimatonta ja kelpaamatonta ruokaa. Konkreettisten esimerkkien ja löytämieni tietojen mukaan aspergerit voivat olla sosiaalisia luonteeltaan, mutteivat välttämättä tajua, että onko sopivaa sanoa jollekin, että onpa sinulla ruma nenä ja muita sosiaalisten taitojen sääntöjä. Onhan joitain aspergereita työllistynyt jopa hoitoalallekin, vaikka jopa ammattilaisetkin tuntuu ylläpitävän sitä insinööri- tai nörttistereotypiaa. 

Itse olen koittanut olla sosiaalinen ja osaan sitä kyllä olla tarvittaessa. En oikein jaksa mitään small talkkia. Kävin jopa joskus fysioterapeutilta hankkimassa neuvoa lihaskunnon ylläpitämiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kun hänen keskustelun aiheet olivat tyyliin "Mikä on sinun lempiruokasi?". Minä puhuisin vaikka politiikasta, feminismistä, kulttuurimarxismista tai globalismin haitoista, mutta tiedän, ettei sellaisista voi puhua vaikkapa lääkärin tai terapeutin kanssa. Tällaisia puheenaiheita pystyn parhaiten käymään miesten kanssa, minkä takia myös viihdyn ja tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Olen jopa rationaalisuutta arvostava nainen. Tämä myös selittänee sen, että miksi kelpuutan vain normaalin miehen heikkolahjaisen sijaan. Eiköhän tässä ole päteviä perusteluja, että miksi juuri AS kuvaisi minua parhaiten kuin lievä autismi. 

Edelleen epäilen ettei tapauksessasi ole kyse kehitysvammasta. Kuvailusi pätee enemmän naisaspergeriin kuin lievään kevaan. Moni nainen jää jopa ilman diagnoosia kun edes lääketiedekään ei osaa pysty myöntämään sukupuolten välillä oireiden olevan erilaisia. Pätee myös adhd:hen. Adhd:ta poteva tyttö voi olla ujo eikä se sen takia ole silmiinpistävää. Tytöt voi osata älyn ansiosta peittää oireensa mukautuakseen ympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No somalithan on älyllisesti kehitysvammaisia mutta tännehän on tullut koneinsinöörejä ja aivokirurgeja. 

Joko olisi aika myös saada eduskuntaan puolet kehitysvammaisia ja seuraavaksi voitaisiin äänestää downin syndroomaista presidentiksi, sillä onhan meillä ollut jo naispressa ja homokin meinattiin saada pressaksi.

Ai sun mielestäsi kehitysvamma on samaa sarjaa naisen ja homon kanssa? Mitä häh? 

Onhan siellä eduskunnassa kehitysvammaisen äo:lla varustettuja somalejakin. Sehän on oikein lottovoitto kun on rodullistettu ja keva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?

"Parin tonnin perustulo"

Varsin moni palkka on pari tonnia.

Sellaisissakin hommissa, joihin tarvitaan koulutus, eikä heikkolahjainen pärjää...

Vaikkapa kirjanpitäjä yksityisessä tilitoimistossa... moni työskentelee alle 2t bruttokuukausipalkalla.

Paritonnia on kuitenkin kohtuu hinta. Kun ei ole älliä päästä hyväpalkkaisiin töihin, niin miksi siitä pitää köyhyydellä rangaista? Jokainen älykäs kykenee helposti saavuttamaan elämässään vaikka mitä, mutta meidät heikkolahjaiset on tuomittu häpeään, köyhyyteen ja hyödyttömyyteen.

Emme me ole täysin tyhjäpäitä. Osaamme mekin vaatia oman osamme itsellemme ja se KUULUU MEILLE!

Kyllä teidän kelpaa, voitte lukea itsenne lääkäreiksi turvatyöpaikkoihin. Silloin tulot on kuusikertaa enemmän kuin meikäläisillä.

Eikö se jo riitä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Ja kuten kirjoitin, niin tuntuu, ettei mikään tahdo kiinnostaa. On toki asioita, jotka kiinnostaa, mutten jaksa tehdä mitään haluamani eteen tai totean, ettei ole aikaa. Aikaa on toki selata somea. Valitettavasti olen riippuvainen puhelimestani, mutta ei tässä muuta tekemistä ole ja töitäkin kaipaan niin kovasti. No, kotitöitä toki jaksan tehdä ja silloin se some unohtuu hetkeksi. Muu mukava tekeminen on sitten pelaamista. Kuitenkin paheesta huolimatta kykenen laittamaan Kelan asiointipalvelun kautta hakemuksia työttömyysetuudesta ja asumistuen vuositarkastuksesta sekä ottamaan kiinteistönhoitajaan yhteyttä liittyen rikkinäiseen vetolaatikkoon.

Juuri tuolle kaikelle mukavalle olen taitanut niin perso ollakin pienestä pitäen, että jopa koulutyö kärsi, erioten kokeisiin lukeminen, vaikka onnistuin vähintään seiskan saamaan. Nuorempana korvessa asuminen oli niin tylsää, eikä kaveripiirit olleet siellä suuria. Sen takia pelaaminen oli ainoa keino, mutta eipä äiti sitä tajunnut, kun valitti liikkumattomuuttani.

Kirjojen lukeminen on vain tuntunut liian vastenmieliseltä. Jotenkin vastenmielistä on ollut musta pienikokoinen teksti valkoisella paperilla. Isompaa tekstiä on helpompi lukea ja sen takia Wordissakin käytän isompaa fonttia. Jos nyt kuitenkin koitan jotain lukea, niin koen hengästyväni lukiessa. Silmiinkin tuntuu sattuvan pieni teksti. Viimeksi taisin lukea kirjan yläkoulussa, sellaiset kuin Poika raidallisessa pyjamassa ja Anne Frankin päiväkirja. Käsialaani on kehuttu hyväksi, joten se ei ole aspergerin tapaan kömpelöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?

"Parin tonnin perustulo"

Varsin moni palkka on pari tonnia.

Sellaisissakin hommissa, joihin tarvitaan koulutus, eikä heikkolahjainen pärjää...

Vaikkapa kirjanpitäjä yksityisessä tilitoimistossa... moni työskentelee alle 2t bruttokuukausipalkalla.

Paritonnia on kuitenkin kohtuu hinta. Kun ei ole älliä päästä hyväpalkkaisiin töihin, niin miksi siitä pitää köyhyydellä rangaista? Jokainen älykäs kykenee helposti saavuttamaan elämässään vaikka mitä, mutta meidät heikkolahjaiset on tuomittu häpeään, köyhyyteen ja hyödyttömyyteen.

Emme me ole täysin tyhjäpäitä. Osaamme mekin vaatia oman osamme itsellemme ja se KUULUU MEILLE!

Kyllä teidän kelpaa, voitte lukea itsenne lääkäreiksi turvatyöpaikkoihin. Silloin tulot on kuusikertaa enemmän kuin meikäläisillä.

Eikö se jo riitä???

Olen heikkolahjaisena kyllätynyt siihen tivailuun että miksi en ole ripeämpi töissäni ja miksi teen jatkuvasti laskuvirheitä kassalla ja en osaa edes laskea tuotteita hyllylle oikein.

Kiusamista, tivaamista, kiukuttelua ja huonoa perehdyttämistä.

Kaikki tämä aiheuttaa sen että tunnen itseni entistä huonommaksi ihmisenä ja muut pyörittelee oikein silmiä päässään että eikö tuo nyt mitään osaa.

No haloo. Mun tokari pk:sta oli 5.

Ei ole mun vika.

Saman rahan melkein saa mitään tekemättä, mutta toivoisin ettei tästä sentään rangaista köyhyydellä että on muita vähä-älyisempi!

Dna aspa. Vaatimuksena taitaa olla että osaa käyttää luuria ja näppistä. Mutta ei välttämättä samaanaikaan.