(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.

Juuri mitään erityiskouluja ja -ryhmiä ei enää vuosiin ole ollut olemassa. Niihin vähiin, jotka ovat jäljellä, pääsevät vain heikoimmat ja onnekkaimmat. Muut pyörivät inkluusion hengessä yleisopetuksen isoissa ryhmissä ymmärtämättä mistään mitään. Aivan turha on pelätä, että joku lievistä oppimisvaikeuksista kärsivä "joutuu" pienryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.

Juuri mitään erityiskouluja ja -ryhmiä ei enää vuosiin ole ollut olemassa. Niihin vähiin, jotka ovat jäljellä, pääsevät vain heikoimmat ja onnekkaimmat. Muut pyörivät inkluusion hengessä yleisopetuksen isoissa ryhmissä ymmärtämättä mistään mitään. Aivan turha on pelätä, että joku lievistä oppimisvaikeuksista kärsivä "joutuu" pienryhmään.

En nyt ihan sokean inkluusion kannalla ole. Jos siis puhutaan sellaisista tapauksista, ettei pysy normaaliopetuksen mukana ja on jopa haitaksi muille.

Normaaliälyisiä, joilla on lukihäiriö, pitäisi huomioida ihan muilla keinoin. Tuskinpa lukihäiriöisestä Alvar Aallosta olisi tullut arkkitehtia ja muotoilijaa tai Walt Disneysta animaattoria, jos olisivat käyneet apukouluja.

Ihmettelen, miten kukaan antaa laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustetun lapsen edes hakea ammattikouluun kampaajalinjalle tai muualle, jossa työ vaatii itsenäisyyttä, aikataulujen hallintaa ja edes jonkinlaista sosiaalista pelisilmää. Kokin ammatissa on ihan sama juttu, töissä pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ripeästi ja melko itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten kukaan antaa laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustetun lapsen edes hakea ammattikouluun kampaajalinjalle tai muualle, jossa työ vaatii itsenäisyyttä, aikataulujen hallintaa ja edes jonkinlaista sosiaalista pelisilmää. Kokin ammatissa on ihan sama juttu, töissä pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ripeästi ja melko itsenäisesti.

Juuri siksi, koska alhainen älykkyys on tabu koululaitoksessa. Toisekseen siksi, että vanhemmat eivät voi hyväksyä tilannetta.

Yleensä nuori sitten keskeyttää toisen asteen opinnot. Tai hänet päästetään taas kerran armosta läpi, mutta hän ei työllisty tai pysty pitämään työpaikkaa.

Eräästäkin tapauksesta kuulin, jossa heikkolahjainen tyttö oli saanut lähdöt työharjoittelusta päiväkotiapulaisena. Hän ei oppinut, että vaikeasti allergisille lapsille ei saa antaa tiettyjä ruokia vaan aiheutti vaaratilanteita.

Jossain vaiheessa tulee totuus eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten kukaan antaa laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustetun lapsen edes hakea ammattikouluun kampaajalinjalle tai muualle, jossa työ vaatii itsenäisyyttä, aikataulujen hallintaa ja edes jonkinlaista sosiaalista pelisilmää. Kokin ammatissa on ihan sama juttu, töissä pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ripeästi ja melko itsenäisesti.

Juuri siksi, koska alhainen älykkyys on tabu koululaitoksessa. Toisekseen siksi, että vanhemmat eivät voi hyväksyä tilannetta.

Yleensä nuori sitten keskeyttää toisen asteen opinnot. Tai hänet päästetään taas kerran armosta läpi, mutta hän ei työllisty tai pysty pitämään työpaikkaa.

Eräästäkin tapauksesta kuulin, jossa heikkolahjainen tyttö oli saanut lähdöt työharjoittelusta päiväkotiapulaisena. Hän ei oppinut, että vaikeasti allergisille lapsille ei saa antaa tiettyjä ruokia vaan aiheutti vaaratilanteita.

Jossain vaiheessa tulee totuus eteen.

Kokkina tulisi myös samanlaisia tilanteita eteen, jos tuo tyttö olisi keittiössä. Meidän tarjoilijoiden tulee tietysti myös tietää allergeenit ja jos ei ole varma, niin sitten selvitys keittiöltä. Ihan jo keittiön tasokin pitää puhdistaa ennen kuin tekee viljattoman tai maidottoman ruuan tai leivonnaisen, vaikkei satavarmaksi voi sitäkään taata, jos samoissa tiloissa tehdään niistä allergisoivista aineista ruokaa tai leivonnaisia. Meillä ainakin töissä on aina pidetty gluteenittomat leivät erillään omassa astiassa.

Oliko kyseinen tyttö lähihoitajaksi opiskelemassa? Sellaisista tapauksista, joissa lähihoitajiksi ovat päässeet opiskelemaan ne, jotka ei opi opeteltavia asioita ja aiheuttavat vaaratilanteita töissä, olen kuullut. Tai sitten pahasti mielenterveysongelmaiset, joilla on vielä harjoittelupaikan potilaita isompia ongelmia. Ihan mediassakin nämä tapaukset ovat olleet tapetilla. Nykyään pitäisi olla pääsykokeet lähihoitaja-linjalle. Ihmettelinkin aikoinaan, miksi ammattikoulut edes mietti moista.

Lukihäiriöön voi saada apua, mutta mitään mukautuksia ei heru lähihoitajaksi opiskelleille. Tiedän tasan yhden tällaisen, joka pärjää lähihoitajana lukihäiriöstään huolimatta.

Onko enää emu-opetus ja esy-luokkia?

Mitä enemmän suvussa on heikkolahjaisuutta, sitä enemmän jälkipolvi on degeneroitunutta. Yhteiskunta leikkaa muutenkin vääristä kohdista: leikataan normaaliälyiseltä pienituloiselta tuista ja palkasta, jolla elättää suurperhettä. Moni omillaan tuleva jättää lapset tekemättä tai tekevät yhden, jos edes sitäkään. Tämä on todella surullinen käänne historiassa.

Yhteiskuntamme kannustaa kaikkein heikoimpia sikiämään, vaikkei kykenisi edes itsestään huolehtimaan millään elämän osa-alueella. Samat ihmiset, jotka perustelee alle Kehitysvammaisten tai heikkolahjaisten lasten hankkimista (sanon "hankkia", koska se on enemmän sitä kuin tekemistä tai saamista) ihmisoikeuksilla, paheksuvat samaan aikaan teinitytön, joka on täysin normaaliälyinen ja normaalisti kehittyvä, raskautta. Tai eivät antaisi alaikäisten asua omassa asunnossa, koska sinne tarvittaisiin sossuja vahtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko enää emu-opetus ja esy-luokkia?

Eikös ESY ollut sellaisilla, joiden oletettiin kehittyvän normaalia tahtia ja älyllisellä puolella ei ole häikkää ja on potentiaalia vaikka yliopistoon, mutta se perinteisin oppimistapa ei vaan esim. lukihäiriön takia luonnistu. Nykyään on jopo-luokkia, mikä on mielestäni hyvä että on taas alettu heräämään, että kaikille ei sovi se ulkoluku, jota koulut suosii soveltamisen jäädessä vähemmälle.

Anteeksi mitä jos lajalainen oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi saa kympin on se vanhempien tekemä !?!?miten sulla ei oo aivoja ?! Miten kehtaat sanoa että vanhemmat tekee lapsen läksyt???!!! Vain siksi koska oot ahdasmielinen eukko

Suosittelen katsomomaan peilin

Totta, jos koulussa vaikka äikkä sujuu, ei ole heikkolahjaisesti kyse. Heikkolahjaisuutta ei pidä ajatella haukkumasanana tai korvikkeena, jos ei ole tosi noheva jossain. Suurin osa on normaalin rajoissa,mikä on laaja käsite. Sitten on erikseen aidosti heikkolahjaiset ja heille on itsetunnon kannalta hienoa, jos edes vaikka kuvataide tai musiikki sujuu. Mutta musiikissakin voi seinätulla vastaan, kun ei osaa hamottaa nuotteja lainkaan. Eli iloitaan siitä, jos itse olemme normaalilahjojen rajoissa ja tehdään koulussa kovasti töitä sen eteen eikä syytetää opettajia. Meillä on paljon riittävän hyviä opettajia Suomessa ja on hyvä että opettajatkin on erilaisia, koska erilaisia ihmisiä joutuu kohtamaana myös työelämässä.

Oppimisvaikeudet tuntuvat olevan perinnöllisiä joissain määrin. Kyse ei ole laiskuudesta ja velttoudesta tehdä vaan juuri siitä, ettei kognitiiviset taidot ja äly riitä. Näitä on sitten tavisluokissa tai erityisluokissa mutta yhteistä on ns.kujalla oleminen kaikissa kouluaineissa. Uskomus siitä, että opettajan maaginen taito ja kyky opettaa kaikkia niin, että nämä saavat hyviä suorituksia ja arvosanoja on ollut aina mahdottomuus. On ollut ja on ihmisiä, joilla ei oppiminen suju keskimääräisen norminkaan mukaan alaluokilta lähtien. Olen lukenut lukuisia tukipapereita ja oppimisen ja käytöksen ongelmat ovat erittäin usein alkaneet jo ihan eskarista ja ekaluokalta lähtien eivätkä ne monesti lähde pois yläluokille tullessakaan. On siis oltava realisti, mihin oppilas kykenee! T. Yläkoulun opena 26 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä jos lajalainen oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi saa kympin on se vanhempien tekemä !?!?miten sulla ei oo aivoja ?! Miten kehtaat sanoa että vanhemmat tekee lapsen läksyt???!!! Vain siksi koska oot ahdasmielinen eukko

Suosittelen katsomomaan peilin

Opettaja näkee oppilaan taitotason luokassa aivan tarpeeksi hyvin lukuvuoden mittaan, joten tuhertajasta ei tule Picassoa yhdessä yössä. Get over it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Tuntuu, että usein ajatellaan tosiaan näin, että jos ei loista lukuaineissa, sitten käytäntö sujuu ja päinvastoin. Tai jos ei ole matikkapäätä niin sitten on kielipäätä. Tai että jos lapsi on hiljainen, hän on varmaan hyvä koulussa. Mutta kyllä esim. lasteni yläkoulun teknisen työn opettaja oli jossain lehtihaastattelussakin sanonut, että joillekin oppilaille käytännön aineet ovat ihan henkireikä, on jotain missä loistaa. Ja sitten taas kuopukseni mieliaineita ovat monet lukuaineet ja on tosi onnellinen, kun joku köksä loppuu nyt seiskaluokan jälkeen! Itse pidin tosi paljon kyseisestä aineesta ja esikoisella se oli valinnainen, joten kotoa ei ole mitenkään vähättelevästi vaikutettu, mutta kuopus nyt vain pitää enemmän lukuaineista. Häntä harmitti, kun valinnaisainevalikoima on tosi käytännönläheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Tuntuu, että usein ajatellaan tosiaan näin, että jos ei loista lukuaineissa, sitten käytäntö sujuu ja päinvastoin. Tai jos ei ole matikkapäätä niin sitten on kielipäätä. Tai että jos lapsi on hiljainen, hän on varmaan hyvä koulussa. Mutta kyllä esim. lasteni yläkoulun teknisen työn opettaja oli jossain lehtihaastattelussakin sanonut, että joillekin oppilaille käytännön aineet ovat ihan henkireikä, on jotain missä loistaa. Ja sitten taas kuopukseni mieliaineita ovat monet lukuaineet ja on tosi onnellinen, kun joku köksä loppuu nyt seiskaluokan jälkeen! Itse pidin tosi paljon kyseisestä aineesta ja esikoisella se oli valinnainen, joten kotoa ei ole mitenkään vähättelevästi vaikutettu, mutta kuopus nyt vain pitää enemmän lukuaineista. Häntä harmitti, kun valinnaisainevalikoima on tosi käytännönläheinen.

Ei taidot ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Sitä paitsi yhteistä kaikille aineille on mm. se, että jos mitään motivaatiota, yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä ei ole, ei mistään tule mitään. Näitä oppilaita on liian paljon nykyään! Vaatimustasoa on helpotettu monesti liikaakin nykykoulussa ja se on karhunpalvelus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.

Pojallani on Aspergerin syndrooma. Yläkouluaikana sain aika paljon viestitellä opettajille, että miten mikäkin homma tehdään, mihin palautetaan ja milloin, eli pojalla oli jotain toiminnanohjauksen ongelmaa. Eräskin opettaja innostui, että hän on tehnyt työtä AS-nuorten kanssa ja suositteli Kiipulan ammattiopistoa (?), joka on tarkoitettu kaiketi oppimisvaikeuksista kärsiville. Mikäs siinä, ystävällistä häneltä, mutta poika opiskelee kyllä ihan tavallisessa ammattikoulussa, jossa hänellä menee aivan loistavasti. Eli vaikka lapsi olisi erityislapsi ja jotkin jutut olisivat hankalia, ei kaikkia voi niputtaa samaan ryhmään. Poikani opiskelu on ilmeisesti aika "yksinkertaista" rakenteeltaan eli ei tarvitse suunnitella omaa oppimistaan ym. "nykyaikaista" ja kun saa keskittyä tekemään rauhassa jotain juttua, mitään ongelmaa ei ole. Luulen, että tällaisia nuoria on aika paljon, jotka ovat pihalla näiden nykyisten ilmiöoppimisten kanssa, mutta itse jonkin työn tekeminen voi sujua hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten kukaan antaa laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustetun lapsen edes hakea ammattikouluun kampaajalinjalle tai muualle, jossa työ vaatii itsenäisyyttä, aikataulujen hallintaa ja edes jonkinlaista sosiaalista pelisilmää. Kokin ammatissa on ihan sama juttu, töissä pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ripeästi ja melko itsenäisesti.

Voi olla, että koulusta on painostettu hakemaan. Vaikea keksiä äkkipäätä mitään alaa ammattikoulussa, joka ei vaatisi "mitään".  Ja tähänkin asti on käytännössä ollut pakko hakea jonnekin. Omasta nuoruudestani en muista tällaista painostusta lainkaan, mutta ainakin lasteni yläkoulussa opo käy jokaisen ysiluokkalaisen kanssa keskustelun mihin hakee. Siinähän on opon vähän pakko keksiä mikä on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Tuntuu, että usein ajatellaan tosiaan näin, että jos ei loista lukuaineissa, sitten käytäntö sujuu ja päinvastoin. Tai jos ei ole matikkapäätä niin sitten on kielipäätä. Tai että jos lapsi on hiljainen, hän on varmaan hyvä koulussa. Mutta kyllä esim. lasteni yläkoulun teknisen työn opettaja oli jossain lehtihaastattelussakin sanonut, että joillekin oppilaille käytännön aineet ovat ihan henkireikä, on jotain missä loistaa. Ja sitten taas kuopukseni mieliaineita ovat monet lukuaineet ja on tosi onnellinen, kun joku köksä loppuu nyt seiskaluokan jälkeen! Itse pidin tosi paljon kyseisestä aineesta ja esikoisella se oli valinnainen, joten kotoa ei ole mitenkään vähättelevästi vaikutettu, mutta kuopus nyt vain pitää enemmän lukuaineista. Häntä harmitti, kun valinnaisainevalikoima on tosi käytännönläheinen.

Ei taidot ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Sitä paitsi yhteistä kaikille aineille on mm. se, että jos mitään motivaatiota, yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä ei ole, ei mistään tule mitään. Näitä oppilaita on liian paljon nykyään! Vaatimustasoa on helpotettu monesti liikaakin nykykoulussa ja se on karhunpalvelus.

Tämä menee ohi ketjun aiheen, mutta tuo on erittäin hyvä havainto, että koulu ei opeta/vaadi mitään sinnikkyyttä ja yritteliäisyyttä. Olen siis juuri tuo, jonka poika pitää lukuaineista, toisin kuin monista käytännön aineista, mutta kyllä hänelläkin usein näkyy se, että läksyihin ei käytetä aikaa ja kokeista yritetään suoriutua nopeasti. Jotenkin se ponnistelun määrä on vähäinen siihen nähden, että kykyjä ja kiinnostusta on. Mielestäni hän oppi alakoulussa sen, että "ei tarvi jos ei viitsi". Huippuesimerkki koulun löysyydestä on, että heille opetettiin äikässä pilkut ym., mutta niitä ei vaadittu käytettävän. Kotona sanoin monet kerrat, että virke aloitetaan isolla alkukirjaimella, mutta sain vastauksen, ettei koulussa tarvitse. Yläkoulussa tuli eka äikän kirjoitelma ja poika kirjoitti kuten alakoulussa. Arvosana välttävä ja punakynä viuhui. Sitten poika tajusi, että kyllä se virke vaan alkaa isolla alkukirjaimella ja pisteitäkin käytetään. Eli todellakin olen sitä mieltä, että koulussakin voi asioita VAATIA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Kyllä mun 8 luokkalaisella oli todistuksessa matikka 5 kemia 5 fysiikka 6 ja äikkä 7

Ja silti kotitalous 9 ja kuvataide 10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.

Pojallani on Aspergerin syndrooma. Yläkouluaikana sain aika paljon viestitellä opettajille, että miten mikäkin homma tehdään, mihin palautetaan ja milloin, eli pojalla oli jotain toiminnanohjauksen ongelmaa. Eräskin opettaja innostui, että hän on tehnyt työtä AS-nuorten kanssa ja suositteli Kiipulan ammattiopistoa (?), joka on tarkoitettu kaiketi oppimisvaikeuksista kärsiville. Mikäs siinä, ystävällistä häneltä, mutta poika opiskelee kyllä ihan tavallisessa ammattikoulussa, jossa hänellä menee aivan loistavasti. Eli vaikka lapsi olisi erityislapsi ja jotkin jutut olisivat hankalia, ei kaikkia voi niputtaa samaan ryhmään. Poikani opiskelu on ilmeisesti aika "yksinkertaista" rakenteeltaan eli ei tarvitse suunnitella omaa oppimistaan ym. "nykyaikaista" ja kun saa keskittyä tekemään rauhassa jotain juttua, mitään ongelmaa ei ole. Luulen, että tällaisia nuoria on aika paljon, jotka ovat pihalla näiden nykyisten ilmiöoppimisten kanssa, mutta itse jonkin työn tekeminen voi sujua hyvin.

No mistä ihmeest tämä opettaja olisi sen voinut tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.

Pojallani on Aspergerin syndrooma. Yläkouluaikana sain aika paljon viestitellä opettajille, että miten mikäkin homma tehdään, mihin palautetaan ja milloin, eli pojalla oli jotain toiminnanohjauksen ongelmaa. Eräskin opettaja innostui, että hän on tehnyt työtä AS-nuorten kanssa ja suositteli Kiipulan ammattiopistoa (?), joka on tarkoitettu kaiketi oppimisvaikeuksista kärsiville. Mikäs siinä, ystävällistä häneltä, mutta poika opiskelee kyllä ihan tavallisessa ammattikoulussa, jossa hänellä menee aivan loistavasti. Eli vaikka lapsi olisi erityislapsi ja jotkin jutut olisivat hankalia, ei kaikkia voi niputtaa samaan ryhmään. Poikani opiskelu on ilmeisesti aika "yksinkertaista" rakenteeltaan eli ei tarvitse suunnitella omaa oppimistaan ym. "nykyaikaista" ja kun saa keskittyä tekemään rauhassa jotain juttua, mitään ongelmaa ei ole. Luulen, että tällaisia nuoria on aika paljon, jotka ovat pihalla näiden nykyisten ilmiöoppimisten kanssa, mutta itse jonkin työn tekeminen voi sujua hyvin.

No mistä ihmeest tämä opettaja olisi sen voinut tietää?

Kirjoitinkin, että hän oli ystävällinen, kun asiasta kertoi. Tarkoitukseni oli lähinnä ihmetellä tätä Asperger- tai laajemmin nepsylasten niputtamista yhteen ryhmään, mistä taas myös kerrottiin siinä viestissä, mihin vastasin.