(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Aloittaja, kysy mikä on äo, niin osaat hiukan suhteuttaa, miten suuri ongelma tuo on.

Kyllä se edelleen lasketaan, vaikkei sitä mainita.

Vierailija kirjoitti:

Tuon opettajan kommenteissa "ei kuitenkaan voi antaa todistukseen...", "...todistus on kuitenkin eri juttu..." ja rivien välissä loistaa ajatus siitä, ettei oppimisvaikeuksinen opi mitään. Se on sääli, sillä se ei pidä paikkaansa.

Tunnen muutamia henkilöitä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun. Kokemukseni on se, että he ovat keskimääräistä onnellisempia, koska heitä ei rasita liian monimutkainen ajattelu. He ovat toisin sanoen tasapainoisia. Näillä tuntuu siis emotionaalinen puoli olevan balanssissa. He eivät tee ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ovat perustyytyväisiä ihmisiä. Tarvitseeko kaikkuen kyetä abstraktiin ajatteluun? Ei. Ihminen voi olla täysi, ilman sitä kykyä.

He ehkä tarvitsevat tukea lopun elämäänsä esim. omalta äidiltään tai räätälöityjä tehtäviä työelämässä, mutta mitä sitten?

Ei kaikkien tarvitse nerojakaan olla. Mietihän nyt, jos enemmistön äo olisi 65,niin me asuisimme savimajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Ennen oli paljon työtehtäviä, joita saattoi tehdä ilman sen kummempaa koulutusta.

Seassa oli niitäkin, joilla olisi edellytyksiä parempaan, ja se teki sekatyömiehen ammatista ihan kelpo työn.

Enää ei näitä hanslankarin hommia juuri ole, teollisuudestakin on kadonnut suurin osa yksinkertaisista töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Nykyään on valloillaan itsemääräämisoikeus kehitysvammaisten kohdalla, mikä on aiheuttanut sen, että leikitään kehitysvammaisen olevan ihan samalla viivalla muiden kanssa. Kaikkein kurjimmassa tilanteessa on nuo heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen rajamailla olevat ihmiset: ei työkyvyttömyyseläkettä, ei kuntoutusta, ei tukitoimia työpaikalle tai asumiseen. 

Miksi on vaikeaa myöntää, että on ihmisiä, jotka eivät pärjää ja ymmärrä asioita, vaikka ovatkin aikuisia?

Vaaditaan jopa kehitysvsmmaisia työelämään samaan aikaan, kun työtehtävät ovat muuttunret sellaisiksi, että heikommat terveen kirjoissa(eli ent. heikkolahjaiset) eivät niistä selviä.

Tästä eräs sahateollisuudessa ja erityisammattikoulun opettajana toiminut insinööri rohkeasti kirjoitti sanomalehti Kalevan yleisönosastolla vastineena vaatimukseen kehitysvammaisten saamisesta työelämään.

Minä olen heikkolahjainen, diagnoosina siis laja-alainen oppimishäiriö ja ADHD. Olen ihan onneton hahmottamaan esim. mittayksiköitä ja rahasummia, koulu takkusi pahasti niin köksässä kuin matikassakin. Kävin kolme ensimmäistä luokkaa normaalissa luokassa, sitten olin vuoden tarkkiksella ja sen jälkeen pienluokassa. Mitään diagnooseja en saanut lukihäiriötä lukuunottamatta ennenkuin kolmekymppisenä!

Nyt nelikymppisenä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies hoitaa perheemme raha-asiat.  Ainoa lapsemme on 12v fiksu tyttö jolla on ADD mutta ei onneksi muuten äitinsä tyhmää päätä, on tosi lahjakas kielellisesti ja kohtalaisen hyvä matikassa.

Voisiko sitten tehdä jonkun yleisen linjauksen että nämä laaja-alaiset oppimishöiriöiden pääsee suoraan jonnekin kelan rahalle?

Mun pojalla epäillään juuri tuota. On menossa psykan haastatteluun. Säälittää jo etukäteen et miten joutuu taistelemaan elämässä.

Itsekin olen vähän add ja täysin organisoimaton. En pysty omassa elämässäni saattamaan oikein mitään loppuun, mutta mulla on testatusti korkea loogisen päättelyn äo ja jos haluan oikein loistan teknisellä alalla.

Mutta jos mut olisi testattu lapsena ehkä mullakin olisi ollut laaja-alainen oppimishäiriö koska en vain ymmärtänyt sääntöjä tai ohjeita eikä mitään käsitystä miksi niitä pitäisi seurata.

En kyllä vieläkään ymmärrä.

Pojallani tosin puhee tuotossa ongelmia, mulla ei ollut. Mut jos opettajien suhtautuminen on tämä, toivon et kelan raha myönnetään tai otan pojan kotikouluun niin eile "haitaksi" muille siellä koulussa.

Tyttö, nyt 17.  Oli ihan normaali vauva  ja kehittyi kuten muutkin lapset eskariin asti. Siellä sitten huomattiin ettei ymmärrä annettuja tehtäviä ja leikkisi  mielummin vain, paras kaveri oli 4v poika pienten puolelta. Oli selvästi muita lapsekkaampi eikä tullut ikätoverien kanssa juttuun.   Kertasi esikoulun.  Ekaluokan puolessa välissä tuli tutkimukset kun koulu kertakaikkiaan takkusi niin pahasti, siirto kesken lukuvuoden pienryhmään ja diagnoosit:  Laaja-alainen oppimishäiriö ja laaja-alainen kehitysviivästymä. Läksykerho oli suuri helpotus, opettaja jaksoi paremmin vääntää asiaa rautalangasta kuin minä rankan työpäivän jälkeen ja samoin iltapäiväkerho. Peruskoulun jälkeen pyrki ja pääsi ammattikouluun kampaamolinjalle jonka jätti kesken. Tällä hetkellä mikään muu ei oikein kiinnosta kuin kotona vanuminen, pelaaminen ja herkkujen mussutus. Aika huonosti hänellä menee ja tuntuu, ettei enää oikein  mistään saa apuja kun kyseessä melkein täysi-ikäinen :(.

46 vielä jatkaa..

Miksei meitä aikuisia luokitella samalla tavalla kun lapsia? Kaikki vaan 10 v väkein psykologisiin testeihin ja tulolset julkisiksi ja pudotuspeli alkakoon.

Muakin pidettiin koko koulutaipaleen melkein idioottina. Ukionkin jätin kesken, mutta palasin myöhwmmin suorittamaan arvosanoik 3xE +1 xM

Ja olin koulussa aivan toivoton tapaus. Huomasin oikein miten alentuvasti opettajat suhtautui melkein kun johonkin tulevaan kodittomaan :)

Olen tullut siihen tulokseen että meitä elä ja anna elää tyyppejä ei ainakaan hakeudu opettajankoulutukseen..

Vierailija kirjoitti:

Tyttö, nyt 17.  Oli ihan normaali vauva  ja kehittyi kuten muutkin lapset eskariin asti. Siellä sitten huomattiin ettei ymmärrä annettuja tehtäviä ja leikkisi  mielummin vain, paras kaveri oli 4v poika pienten puolelta. Oli selvästi muita lapsekkaampi eikä tullut ikätoverien kanssa juttuun.   Kertasi esikoulun.  Ekaluokan puolessa välissä tuli tutkimukset kun koulu kertakaikkiaan takkusi niin pahasti, siirto kesken lukuvuoden pienryhmään ja diagnoosit:  Laaja-alainen oppimishäiriö ja laaja-alainen kehitysviivästymä. Läksykerho oli suuri helpotus, opettaja jaksoi paremmin vääntää asiaa rautalangasta kuin minä rankan työpäivän jälkeen ja samoin iltapäiväkerho. Peruskoulun jälkeen pyrki ja pääsi ammattikouluun kampaamolinjalle jonka jätti kesken. Tällä hetkellä mikään muu ei oikein kiinnosta kuin kotona vanuminen, pelaaminen ja herkkujen mussutus. Aika huonosti hänellä menee ja tuntuu, ettei enää oikein  mistään saa apuja kun kyseessä melkein täysi-ikäinen :(.

Kiva että jaksat tukea tyttöäsi. 17 v on vielä nuori, ja jos mennään vaikk 3 vuotta eteenpöin tilanne voi olla eri. Yritä kysyä tytöltä haluaisiko vaikka kokeilla jotain avoimen amkn kursseja eri aloilta? Avoin ammattiopistoa ei taida olla? Tai hskea nyt johonkin kesätyöhön, et vaikka pari kk saisi työkokemusta ja vähän rohkaisua. Tuo aika on monelle vaikeaa. Ei kaikki tosiaan ole itseohjautuvia lukiolaisuraraketteja :/

Yritä jaksaa tukea lasta.

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Eikös siinä sanottu laaja-alainen oppimisvsikeus JA lukihäitiö?

Poikani todettiin lapsena kasvatusneuvolassa heikkolahjaiseksi, tytär taas sai täysi-ikäisenä adhd-diagnoosin. Uskon ongelmien periytyneen isältään joka oli täysin kädetön monissa käytännönasioissa eikä osannut lukea kunnolla.

Poika kävi ammattikoulun autolinjan ja tienaa nykyään elantonsa töissä kierrätyskeskuksessa, ikävä kyllä alko maistuu liiankin kanssa ja elämä muutenkin retuperällä. Edellisestä suhteestaan hänellä on 2 poikaa joista molemmilla voimakkaita oppimisvaikeuksia ym.

Tytär jätti lukion kesken ja työskentelee aviomiehensä tatuointiliikkeessä mikä ei ole niin surkeaa kuin miltä kuulostaisi, heillä on oma kaunis asunto ydinkeskustassa ja matkustelevat paljon. Ei lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö, nyt 17.  Oli ihan normaali vauva  ja kehittyi kuten muutkin lapset eskariin asti. Siellä sitten huomattiin ettei ymmärrä annettuja tehtäviä ja leikkisi  mielummin vain, paras kaveri oli 4v poika pienten puolelta. Oli selvästi muita lapsekkaampi eikä tullut ikätoverien kanssa juttuun.   Kertasi esikoulun.  Ekaluokan puolessa välissä tuli tutkimukset kun koulu kertakaikkiaan takkusi niin pahasti, siirto kesken lukuvuoden pienryhmään ja diagnoosit:  Laaja-alainen oppimishäiriö ja laaja-alainen kehitysviivästymä. Läksykerho oli suuri helpotus, opettaja jaksoi paremmin vääntää asiaa rautalangasta kuin minä rankan työpäivän jälkeen ja samoin iltapäiväkerho. Peruskoulun jälkeen pyrki ja pääsi ammattikouluun kampaamolinjalle jonka jätti kesken. Tällä hetkellä mikään muu ei oikein kiinnosta kuin kotona vanuminen, pelaaminen ja herkkujen mussutus. Aika huonosti hänellä menee ja tuntuu, ettei enää oikein  mistään saa apuja kun kyseessä melkein täysi-ikäinen :(.

Täysi-ikäistyessä tilanne muuttuisi vielä kurjemmaksi, ja kun nykyään on itsemääräämisoikeus kehitysvammaisilla ja heikkolahjaisilla, minkä myötä vain leikitään heidän olevan täysin terveitä ja kykeneviä ottamaan vastuuta elämästä. Edes hyväksikäyttötapauksiin ei saa puuttua, koska on itsemääräämisoikeus. Vanhemmat sitten toimii portsarin roolissa, ettei vieraat ukot tule panemaan heidän keharityttöään.

Vierailija kirjoitti:

Poikani todettiin lapsena kasvatusneuvolassa heikkolahjaiseksi, tytär taas sai täysi-ikäisenä adhd-diagnoosin. Uskon ongelmien periytyneen isältään joka oli täysin kädetön monissa käytännönasioissa eikä osannut lukea kunnolla.

Poika kävi ammattikoulun autolinjan ja tienaa nykyään elantonsa töissä kierrätyskeskuksessa, ikävä kyllä alko maistuu liiankin kanssa ja elämä muutenkin retuperällä. Edellisestä suhteestaan hänellä on 2 poikaa joista molemmilla voimakkaita oppimisvaikeuksia ym.

Tytär jätti lukion kesken ja työskentelee aviomiehensä tatuointiliikkeessä mikä ei ole niin surkeaa kuin miltä kuulostaisi, heillä on oma kaunis asunto ydinkeskustassa ja matkustelevat paljon. Ei lapsia.

Tämän takia eugeniikka pitäisi ottaa takaisin. Suuri virhe oli luopua siitä jonka seurauksena tyhmät tekee enemmän lapsia ja älykkäät vähemmän lapsia. En tarkoita vielä lukihäiriötä tai adhd:ta, vaan ihan oikeaa heikkolahjaisuutta. Ihmiset jaksaa paheksua kuinka koiraroduilla on eri kehitysvammoja, muttei ihmisten harkitsemattomaan lisääntymiseen puututa. Nykyään vain on se asenne, että lapsia on pakko saada vaikka olisi täysin heikkolahjainen hoitamaan niitä. Vaikeasti vammaisille ja heikkolahjaisille voisi olla paikka jossain muualla: avustavissa töissä, jos on vammainen vaikeasti mutta äly riittää niin paikka voisi löytyä mm. tieteen parista.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi insinööriä, menestyvät työpaikoillaan hyvin.

Riittäähän näitä insinöörejä ja aivokirurgeja. Sanot varmaan vielä kissaakin koiraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Aika nopeasti tulee se 18 vuoden ikä mittariin. Sota-aikana täysi-ikäiseksi lapsi tuli täytettyään 21 vuotta. Välillä olen miettinyt, että olisiko sitten kaikkein viisainta pysyä vanhassa. Yhdysvalloissa lienee täysi-ikäisyyden raja 21 tai 22 vuotta.

Jos lapsella ei ole älyllistä kehitysvammaa, mutta ei kykene edes itsestään huolehtimaan heikkolahjaisuuden tai muun seikan perusteella, niin kyllä siinä ongelmat kasvaa suuremmiksi 18 vuotta täytettyään, kun ei voi vanhemmat enää vaikuttaa, koska on aikuinen ja saa tehdä mitä tahansa siinä missä muutkin aikuiset. Jos täysi-ikäiseksi luokiteltaisiin 21-vuotias, niin vanhemmat pystyisivät olemaan lapsessaansa vielä kiinni kolme vuotta lisää.

Tämä kysymys on noussut minulle pintaan miettiessäni yhtä poikaa, joka on ensi vuoden alkupuolella 18-vuotias. Ammattikoulua kävi jonkun aikaa kunnes paljastui, että hän ei edes ilmestynyt kouluun vaan hengaili kavereiden kanssa. Käy nyt työpajalla. Hän on jopa kotonakin pitänyt ryyppyremmiä ja tupakkarahaa kerjää äidiltä. Hänen piti muuttaa asuntoon, jossa hänen isosiskonsa asui aiemmin, kunnes poika tyhjensi tilinsä samana päivänä, kun oli sopinut äitinsä kanssa takuuvuokran maksamisesta. Koko vuokrasopimuksen sai unohtaa. Kaiken lisäksi kyseinen poika siskon asunnollakin piti ryyppyremmiä ja jopa ovea ei lukittu. Oli se aikamoinen yllätys äidille, kun lukitsemattoman oven avattuaan näki jonkun pojan kavereista harrastaneen seksiä tyttöystävän kanssa.

Pojalla ei ole kehitysvamma-diagnoosia eikä edes laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Dysfasiasta huolimatta hän pärjäsi tavallisessa koulussa osa-aikaisen erityisopetuksen avulla vähintään kohtuullisesti. Jopa kielellisissä tehtävissäkin tuli yllätyksiä, että osaahan se jotain. Matematiikka oli kaikkein vaikeinta. Liikunnallista lahjakkuutta tiedän pojalla olleen.

Toivon mukaan tässäkin tapauksessa se edunvalvoja on jo saatu tai kohta voi oikeasti kasautua isoja ongelmia, kun 18 ikävuoteen ei ole pitkä matka. Saa syrjäytyä rauhassa, voi tulla vakaviakin mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Käsittääkseni edunvalvojan saamiseksi ei tarvitse kehitysvamma-diagnoosia, vaan riittää ettei hallitse raha-asioita eikä rahat riitä välttämättömään. Edunvalvonnan alle pääsee tai joutuu ihan normaaliälyiseksi todetut ihmisetkin, jotka ovat velkaantuneita tai dementoituvat vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo köksä esimerkki oli hyvä.

Ammatillisena opettajana toisella asteella törmään näihin joilla laaja-alaisia oppimisen ongelmia. Ongelmat jatkuu myös toisella asteella. Mainitut mittaamisen ongelmat, kokojen hahmottaminen, oman työn suunnittelu ja organisointi, jne. Osalla ei onnistu kokiksi kouluttautuminen ja ihmettelen miten alkujaankaan on ajateltu opiskelijan pärjäävän.

Osa näistä nuorista on mukavia ja huolettomia, osa taas sellaisia joilla vaikeita käyttäytymisen ongelmia oppisvaikeuksien lisäksi. Osasta tietää etteivät tule pärjäämään työelämässä. Jotkut arvioidaan mukautetusti kun eivät saavuta edes tyytydyttävää tasoa.

Mielestäni kotikasvatus on kaiken a ja o sekä millainen kaveripiirii nuorella on. Tähän kannattaa panostaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ohjaten lapsi hänelle sopiviin harrastuksiin ja ehkä sieltä löytyy hyvää seuraakin.

Nämä nuoret ovat helposti vahvempien vietävissä ja pompoteltavissa. 

Komppaan kertomaasi. Kerrot, että "Osalla ei onnistu kokiksi kouluttautuminen ja ihmettelen miten alkujaankaan on ajateltu opiskelijan pärjäävän... " Jostain syystä näitä vähemmillä valmiuksilla olevia nuoria ohjataan nimenomaan kokiksi tai lähihoitajiksi. Mistä se johtuu? Yhteiskunnan normista, että kaikilla pitää olla jokin keskiasteen koulutus?

Näin ravintola-alan koulutuksen käyneenä voin sanoa, että siellä pitää todellakin olla monta rautaa tulessa. Ehkä jotkut yksinkertaiset, rutiininomaiset työt voivat onnistua heikkolahjaisilta.

Itselläni on matematiikassa häikkää, ja alkuun opiskeluissa se oli helvettiä. Ihan oikeasti en osannut alussa hahmottaa vaa'an näytöissä lukuja. On minulla toki ymmärrystä, että 1000 grammaa on yhtä kuin 1 kg ja se on suurempi kuin 500 g. Näkömuistista aloin oppimaan vaa'an näytöllä olevat luvut grammoista kilogrammoihin. Myös 500 ml osaan muuntaa puoleksi litraksi tai 1,5 litran 1500 ml. Onneksi en heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka ensin päätin niin tehdä.

Kassatyössä ei mitään ongelmia ole ja rajoista olen tarkka. Ei ole kertaakaan tullut tilannetta, että olisin antanut väärän määrän rahaa takaisin.

Välillä sitä on syyttänyt itseään, kun ei tullut osallistuttua kotitöihin, opittua mittoja ruuanlaitossa lukuun ottamatta kotitaloutta yläkoulussa sekä kananmunien keittämistä ja muita käytännön taitoja ollessani alaikäinen, ja kadun sitä nyt 25-vuotiaana. Enemmänkin se tietokone ja pelikonsolit kiinnosti yläkoulussa. Onneksi olen kyennyt muuttumaan ja omassa asunnossa on turha odottaa palveluksia eläessäni yksin. Jotain sentään elämä on opettanut minulle. Ja jos omaa jälkikasvua olisi, niin en antaisi tuota laiskan ja helposta elämästä haaveilevan mallia heille.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa lapsestani, lievä laaja-alainen oppimisvaikeus ja lievänä pidetty lukihäiriö. Todettu ihan alkuun jossain ala-asteella ja sittemmin lukiossa. Asialle ei koulussa tehty mitään, koska hän on välkky, kympin oppilas. Se oli hänen peruskoulutodistuksensa keskiarvokin.

Tuo kuitenkin näkyi yo-kirjoituksissa huonompana tuloksena. Mutta onneksi hän valmistui aikana, jolloin vielä oli pääsykoehaku kaikkiin yliopistoihin. Hän haki, kävi pääsykokeessa ja pääsi alalle jolle on vaikea päästä. Matemaattiset aineet ivat eritysvahvuuksiaan. 

No ei tasankaan voi olla laaja-alaisista oppimisongelmista eli heikkolahjaisuudesta kyse. Ehkä on lukihäiriöstä kyse ja mahdollisesta muusta sellaisesta, joka ei vielä vaikuta älykkyyteen.

Heikkolahjaisena ei voi olla kuitenkaan ihan välkky, kympin oppilas ja yo-todistuksen saanut. Siellä lukiossa on pärjättävä ihan omin avuin korkeintaan kohtuullisesti. Lukivaikeudet tai keskittymishäiriö voidaan huomioida, mutta riman alituksia ei anneta.

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rinnastetaanko aloituksessa tosiaan heikkolahjaisuus ja lukihäiriö? Onko lukihäiriöstä kärsivä tuomittu epäonnistumaan? Muistutan, että monella menestyneellä ihmisellä on lukihäiriö.

Ei rinnasteta.

Lukihäiriöinen ihminen voi olla älykäs. Käytännössä tuntuu kuitenkin olevan niin, että hyvin usein laaja-alaiseen oppimishäiriöön eli tyhmyyteen yhdistyy lukihäiriö. Heikompien oppilaiden lausuntoja lukiessa huomaa, että kyseessä on kimara ongelmia, joista luki on tyypillisesti yksi. Sitten on hahmotuksen pulmia, vaikeuksia toiminnanohjauksessa eli ADD- tai ADHD-tyyppistä oiretta, työmuistin heikkoutta jne.

Osalla on kapea-alainen oppimisvaikeus, mikä ei tarkoita tyhmyyttä. Mutta valitettavan usein aivot kokonaisuutena eivät vain toimi kunnolla. Tuntuu, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa yleisempi.

Nämä ihmisten väärinkäsitykset ja ennakkoluulot johtuu siitä, että erityis-/pienluokkaan pistetään joka ikinen heikompi ja lukihäiriöinen oppilas ja sitten mennään näiden heikompien ehdoilla eikä tarvitse edes yrittää mitään. Sitten ihmiset kuvittelee, että lukihäiriöinen ei voi ymmärtää eri kulttuureista tai yhteiskunnasta.

Minulle ehdotettiin Luovin ammattiopistoa, vaikka minulla on tähtimerkintä vain matematiikasta. Ei todellakaan olisi ollut minun paikka, jossa opetussuunnitelma olisi palvellut eniten heikoimpia.

Eniten minua oli arvelluttanut, että olisinko saanut normaalipalkkaista, täyspäiväistä työtä Luovin papereilla. Eikä ole tarvinnut tyytyä avustaviin töihin eikä ole edes suositeltu sellaisia. Ainakin mitä nyt tiedän ihan normaaliälyisiä, joilla on jokin tuen tarve, eivät ole saaneet työtä kun on tullut esille, että koulutus on hankittu Luovilta. Ovat sitten päätyneet tavallisiin ammattikouluihin ja työllistyneet hyvin.