(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Tiedän rasittavani palstalaisia, sillä olen tänne ennestään kommentoinut pessimistinä. Minun diagnoosini ovat siis autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. On se diagnoosihistoria ollut aika kirjava.

Onkohan kenelläkään kokemusta laaja-alaisista oppimisvaikeuksista merkonomiopinnoissa? Itse luulin pitkään, että turha haaveilla ko. koulutuksesta, kun nuoruudessani minua peloteltiin sen lukiomaisesta opiskelusta. Toisaalta onhan monissa erityisammattikouluissakin merkonomilinja, ettei nyt kyse ihan kvanttiteoriasta ole. Ainakin olen lohdutusta saanut, ettei merkonomeja matemaatikoiksi kouluteta. Hyväksilukuja varmasti saan työtodistuksista (työ ravintolassa sekä työkokeilu erikoismyymälässä), jotka olin esittänytkin hakiessani kouluun.

Hain monimuotokoulutukseen, joka käytännössä alkaa työssäoppimisella. No, kokemusta on tietysti vaikka tiedän olevani pihalla monista muista asioista, joita saan taatusti opetella. Ammatillisen erityisopettajan puoleen tulen taatusti kääntymään, mitä tulee matikkasolmujen avaamiseen. Jos siellä ei ratkota X:ää ja Y:tä, voi ehkä kohtalaisesti mennä. Jotain prosenteista tajuan, ja niitä minun tietääkseni on tiedossa.

Kammottaa kyllä hieman ja mietin, että mitä jos oikeasti olenkin epärealisti. Tiedän, että lähtötasoa mitatessa tulen taatusti saamaan heikot ja ehkä parhaimmillaan heikon keskitason tulokset. Hyvä, jos osaan laskea edes ala-asteen matematiikkaa. Ainakin yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut vielä luonnistuvat, ja onhan ne peruslasku ihan arkipäiväistä palvelualalla. Luetun ymmärtäminen ja sanavaraston laajuus, se onkin sitten toinen tarinansa. Nämä samaiset tulokset sain myös ammatillisen kuntoutusyksikön psykologin teettämässä testissä.

Sen takia minulle ei suositeltu ollenkaan teoreettista alaa, jolloin ajattelin merkonomin koulutuksesta, että ammattikoulutuksesta huolimatta ei ikinä. Joskus yläasteikäisenä haaveilin kaupan alasta ollessani TET:ssä kahdessa kaupassa. Äitihän lyttäsi toiveen, että kuinka siihen tarvitaan matematiikkaa. Niin rukoilen, ettei tarvitse pettyä.

Saa nyt nähdä, mitä tulemaan pitää... Onhan minulla vain yksi elämä käytettävissä, mitä en ole osannut hyödyntää epävarmuuden, itseluottamuksen puutteen ja ujouden takia.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen voi menestyä tubettajana. Esimerkkinä niilo22.

Voi, kun ei ymmärrä mitä on järkevää jakaa ja mitä ei.

OnlyFansiin ne tyhmät nykyään menevät 

Tekoäly korvaa suorittavan tason työt ettei kohta enää tarvita hoitajia, kaupan myyjiä ja siivoojiakaan ettei ole kohta niille keskiverroillekaan töitä. Koulutususkovaisuudessa yli 60 % halutaa kouluttaa ja kouluttaa. Ei Gaussin käyrä katoa minnekään vaikka koko kansa koulutettaisiin korkeammalle. Keskiverrotkin (sellaiset seiskan ja kasin oppilaat) putoavat nykyään peruskoulussa kärryiltä ja heikommista tulee entistä heikompia. Ja kun nykyään korostetaan itseohjautuvuutta ja on avoimia oppimisympäristöjä niin en ihmettele miksi aistiyliherkkyydet voimistuvat ja niitä jopa on havaittu sellaisillakin lapsilla, joilla ei ole aiemmin välttämättä ollut moista oireilua.

Olen itse tämä aikuinen. Tai sain diagnoosin laaja-alaisesta oppimishäiriöstä 32 vuotiaana. Lapsena olin erityiskoulussa laitettiin sinne melkeinpä 1lk suoraan, koska haahuilin en keskittynyt opetukseen ja puhuin ihan muista asioista mihin olisi pitänyt keskittyä. Olen aina tuntenut elämässä, että kaikki ei ihan kohdallaan ole. En kuulunut sinne erityiskouluunkaan enkä normi luokalle. Mua oltiin pistämässä normaaliin kouluun takasin, mutta todettiin että oon opetuksesta niin jäljessä ja ettei opettajalla riittänyt rahkeet mukauttaa mua matikassa ja ehkä muissakin aineissa. Moni opettaja mua puolusteli ja näki, etten kuulu sinne oon vahvasti aika sosiaalinen ja se ehkä on vähän hämännytkin monessa kohtaa. En tiedä sitte loppujen lopuks olisinko pärjännyt siellä normi koulussa. Kävin siellä kokeilemassa ja muistan miettineeni, että onpahan tää jäykän tuntusta, kun sit taas erityiskoulussa oli vähän kaikkea sekasin. Oli mielenterveys ongelmia, autismia, kehitysvammaisia ja vähän kaikkia pistetty samaan luokkaan, joten eihän siellä mitään oikein opiskeltukkaan. 

No aikuis iällä olen käynyt 3 ammatillista perustutkintoa ihan normaalisti. Ainut viimesimmässä, mihin oli tullut opetukseen mukaan koulu ajan matikat, fysikat ja yhteiselliset aineet niin tarvitsin erityisopettajan tukea matikassa, fysiikassa ja kemiassa muut aineet menivät normaalisti. Huomasin ehkä tässä ensimmäistä kertaa sen, etten oikeasti pysty keskittymään luokassa muiden kanssa ja onneksi tämä erityisopettaja sen huomasi ja saatiinkin sovittua ihan yhteistä tilaa missä päästiin kaksin tekemään ilman häiriötä ja sain jatkuvan tuen kokeissakin. 

Muuten olen työelämässä kokeillut monia eri ammatteja ja nuorenakin jo yksi koulu kesken jääneenä jäi sen takia kesken, koska uuvuin. Ensimmäinen uupumus mulla on siis ollut jo näkyvissä 14 vuotiaana. Sen jälkeen uupumisia tuli muutamia työelämässä. Työsuhteet olleet katkonaisia. Jaksaminen muutoin normi arjessa mulla on ollut hyvää, jos en ole työelämässä. Tällä hetkellä asun yksin oon työtön ja yritän saada työkkäristä/lääkäristä tukitoimia, jotta pääsisin kuntoutuksella tai jollain muulla tavalla eteenpäin. 

Tää näkyy jokaisella vähän eritavalla. Toiset tarvii tukea tiivimmin ja toiset vähemmän. Omalla kohdalla näkyvimmät haasteet on hahmotuksessa ja yksityiskohtien ymmärtämisessä asioissa. Kokonaiskuvia hahmotan suht hyvin. Saa kysyä lisää jos tulee kysymyksiä alottajalla mieleen :) Auttaa itseäkin ymmärtämään asiaa ja helpottaa omaa olotilaa, kun saa purkaa. 

Tommonen roskakoridiagnoosi eli ei oikeestaan mitään tukeaa saa vaikka olisi yhtä "pihalla" kuin kehitysvammaiset.

Kannattaa tutkituttaa koulun jälkeenkin, sillä nuo laajat oppimisvaikeudet tarkentuvat joillakin vielä lieväksi kevaksi kuten kävi eräällä lähipiirissä; lapsena ei tutkittu tarpeeksi koska äo oli jo matala (laaja-alaiset oppimisvaikeudet) ja oli muitakin diagnooseja (mm. kirjolla), tarvitsi toistoja eikä oppinut millään kuukausien ja viikonpäivien järjestystä, kertotaulua ja kelloa mutta kun oli muissa asioissa hyvä niin ei epäilystä. Epätasainen osaamisprofiili, mm. verbaalisesti taitava ja tämä voi monen hämätäkin. Onneksi sai tuon keva-diagnoosin niin se tuo turvaa nyt aikuisuudessa.

Tässä ketjussa on kyllä paljon vääriä muka-faktoja. Ihan ekalla sivulla joku kirjoitti, että toisella kirjoittajalla ei voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jos kerran englanti sujuu. Miten sitten on mahdollista että lapseni osaa lähes natiivi-tasoisesti englantia (opettajien mukaan) mutta hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kyllä paljon vääriä muka-faktoja. Ihan ekalla sivulla joku kirjoitti, että toisella kirjoittajalla ei voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jos kerran englanti sujuu. Miten sitten on mahdollista että lapseni osaa lähes natiivi-tasoisesti englantia (opettajien mukaan) mutta hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia?

Vaikuttaa ihme kiertelyltä ja kaartelulta tämä. Mitä ne lapsesi oppimisvaikeudet käytännössä ovat, onko kyse kombosta lukivaikeutta, hahmotushäiriötä ja adhd:ta yms. mikä voi näyttää siltä ettei "mitään opi". Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaa entisajan heikkolahjaisuus-termin mutta taidetaan tuotakin käyttää väärissäkin asiayhteyksissä kuten juurikin lukihäiriön, hahmotusvaikeuksien ja adhd:n yhdistelmässä. Jos lapsesi englannin taso tosiaan on natiivia niin arvaten epätasainen älykkyysprofiili, ehkäpä monta spesifiä vaikeutta kuin varsinaista heikkolahjaisuutta (nykyiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kyllä paljon vääriä muka-faktoja. Ihan ekalla sivulla joku kirjoitti, että toisella kirjoittajalla ei voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jos kerran englanti sujuu. Miten sitten on mahdollista että lapseni osaa lähes natiivi-tasoisesti englantia (opettajien mukaan) mutta hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia?

Vaikuttaa ihme kiertelyltä ja kaartelulta tämä. Mitä ne lapsesi oppimisvaikeudet käytännössä ovat, onko kyse kombosta lukivaikeutta, hahmotushäiriötä ja adhd:ta yms. mikä voi näyttää siltä ettei "mitään opi". Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaa entisajan heikkolahjaisuus-termin mutta taidetaan tuotakin käyttää väärissäkin asiayhteyksissä kuten juurikin lukihäiriön, hahmotusvaikeuksien ja adhd:n yhdistelmässä. Jos lapsesi englannin taso tosiaan on natiivia niin arvaten epätasainen älykkyysprofiili, ehkäpä monta spesifiä vaikeutta kuin varsinaista heikkolahjaisuutta (nykyiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet).

Kiertelyä ja kaartelua? Nimenomaan sitä se on ollut kun olen koulupsykologilta yrittänyt saada vastauksia. Suoraan ei haluta sanoa joten en itsekään ehkä tiedä virallista totuutta.

Mitä ne käytännössä ovat? Adhd.ta ei ainakaan, siitä ei ole mitään viitteitä testeissä eikä minun tai kenenkään muun, esim. opettajien tai neuropsykologin mielestä. Lukihäiriö lähinnä. Rauhallinen ja hyvä keskittymiskyky. Muistaa huonosti joitakin asioita ja joitakin erittäin hyvin. Tarvitsee selkeitä ohjeita. Mutta omilla vahvuusalueillaan onkin sitten erittäin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kyllä paljon vääriä muka-faktoja. Ihan ekalla sivulla joku kirjoitti, että toisella kirjoittajalla ei voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jos kerran englanti sujuu. Miten sitten on mahdollista että lapseni osaa lähes natiivi-tasoisesti englantia (opettajien mukaan) mutta hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia?

Vaikuttaa ihme kiertelyltä ja kaartelulta tämä. Mitä ne lapsesi oppimisvaikeudet käytännössä ovat, onko kyse kombosta lukivaikeutta, hahmotushäiriötä ja adhd:ta yms. mikä voi näyttää siltä ettei "mitään opi". Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaa entisajan heikkolahjaisuus-termin mutta taidetaan tuotakin käyttää väärissäkin asiayhteyksissä kuten juurikin lukihäiriön, hahmotusvaikeuksien ja adhd:n yhdistelmässä. Jos lapsesi englannin taso tosiaan on natiivia niin arvaten epätasainen älykkyysprofiili, ehkäpä monta spesifiä vaikeutta kuin varsinaista heikkolahjaisuutta (nykyiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet).

Kiertelyä ja kaartelua? Nimenomaan sitä se on ollut kun olen koulupsykologilta yrittänyt saada vastauksia. Suoraan ei haluta sanoa joten en itsekään ehkä tiedä virallista totuutta.

Mitä ne käytännössä ovat? Adhd.ta ei ainakaan, siitä ei ole mitään viitteitä testeissä eikä minun tai kenenkään muun, esim. opettajien tai neuropsykologin mielestä. Lukihäiriö lähinnä. Rauhallinen ja hyvä keskittymiskyky. Muistaa huonosti joitakin asioita ja joitakin erittäin hyvin. Tarvitsee selkeitä ohjeita. Mutta omilla vahvuusalueillaan onkin sitten erittäin hyvä.

Näin maallikkona ajattelisin, että epätasainen kykyprofiili. Neuropsykiatrisiin oireyhtymiin, hahmotushäiröihin yms. 'kevyen' kaliiberin vaikeuksiin voi liittyä suurta hajontaa kykyprofiilissa ilman, että äo olisi matala. Onko keskiarvo millainen? Onko helpotettu oppimäärä? Yleensä hyvin heikko oppilas tarvitsee helpotetun oppimäärän, opetus muuttuu paljon käsitteellisemmäksi yläkoulussa joten silloin viimeistään. Matala äo on vaan tabu, siis sellainen joka ei ole vielä kehitysvamman tasoa mutta silti ei riittävän pärjäävä ja keksitään vaikka mitä termejä ja erilaisista tarkkaavaisuusen yms. vaikeuksista puhuminen verhoavat matalan äo:n ja sen vaikutuksen tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Tää sama ilmiö on huomattu. Tästä tilanteesta tekee kimurantimman, jos asianomaisetkin alkavat sokeasti uskomaan lapsen olevan "vain" lukihäiriöinen. Silloin aletaan vängätä tukitoimia tukitoimien perään, jotta todistuksessa seisoisi se normaali seiska tai kasi. Jotkut opet hyvää hyvyyttään antavat sen normaalin seiskan, mutta se ei tarkoita sitä että heikko oppilas selviytyisi sähköalan matematiikasta.

2. asteen opinnoissa todellisuus tulee vastaan, kun pitäisi osata suunnitella ja organisoida omaa työtään sekä kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Tämä pätee ihan moniin amisaloihin, vaikka miten moni pitäisi niitä paskaduuneina. Ihan esimerkkinä kokin pitää osata hallita kokonaisuuksia sekä suunnitella omaa työtään. Missään hektisessä ravintolaympäristössä nämä eivät millään pärjäisi. Amiksesta pusketaan läpi jokainen, mutta se käytäntö...

Eipä ollutkaan "vain" lukihäiriö vaan puutteita onkin ajettelukyvyssä, kyvyssä ratkaista minkäänlaisia ongelmia sekä itsensä huolehtimisessa. 

Ikävää mutta totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Tuo itsemääräämisoikeus on ongelmallisin sen johtaessa erilaisiin hankaluuksiin. On tutkittua, että vankien keskuudessa esiintyy heikkoa luku- ja kirjoitustaitoa. Alhainen äo on huomattava riskitekijä. Totta kai se vaikeuttaa ymmärtämään syyllisyyden ja rangaistuksen käsitteitä kuin myös viranomaiskirjeiden ymmärtämistä. 

Joskus luin muuten artikkelin, kuinka kehitysvammaisten joukko oli ennen suurempi kuin nyt, kun silloiset heikkolahjaiset (nykyisin laaja-alaiset oppimisvaikeudet) kuuluivat kehitysvammaisten joukkoon ja näin ollen olivat vajaavaltaisia, mikä suojeli siltä ettei mitkään narkit ja juopot vieneet rahoja, tai ajauduttu rikollisporukoihin. Nyt vammaisen leimaa on haluttu välttää kuinka pitkään siirtämällä heikkolahjaiset normaaliälyisten joukkoon, todella pirullinen säästökeino.