(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Tiedän rasittavani palstalaisia, sillä olen tänne ennestään kommentoinut pessimistinä. Minun diagnoosini ovat siis autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. On se diagnoosihistoria ollut aika kirjava.

Onkohan kenelläkään kokemusta laaja-alaisista oppimisvaikeuksista merkonomiopinnoissa? Itse luulin pitkään, että turha haaveilla ko. koulutuksesta, kun nuoruudessani minua peloteltiin sen lukiomaisesta opiskelusta. Toisaalta onhan monissa erityisammattikouluissakin merkonomilinja, ettei nyt kyse ihan kvanttiteoriasta ole. Ainakin olen lohdutusta saanut, ettei merkonomeja matemaatikoiksi kouluteta. Hyväksilukuja varmasti saan työtodistuksista (työ ravintolassa sekä työkokeilu erikoismyymälässä), jotka olin esittänytkin hakiessani kouluun.

Hain monimuotokoulutukseen, joka käytännössä alkaa työssäoppimisella. No, kokemusta on tietysti vaikka tiedän olevani pihalla monista muista asioista, joita saan taatusti opetella. Ammatillisen erityisopettajan puoleen tulen taatusti kääntymään, mitä tulee matikkasolmujen avaamiseen. Jos siellä ei ratkota X:ää ja Y:tä, voi ehkä kohtalaisesti mennä. Jotain prosenteista tajuan, ja niitä minun tietääkseni on tiedossa.

Kammottaa kyllä hieman ja mietin, että mitä jos oikeasti olenkin epärealisti. Tiedän, että lähtötasoa mitatessa tulen taatusti saamaan heikot ja ehkä parhaimmillaan heikon keskitason tulokset. Hyvä, jos osaan laskea edes ala-asteen matematiikkaa. Ainakin yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut vielä luonnistuvat, ja onhan ne peruslasku ihan arkipäiväistä palvelualalla. Luetun ymmärtäminen ja sanavaraston laajuus, se onkin sitten toinen tarinansa. Nämä samaiset tulokset sain myös ammatillisen kuntoutusyksikön psykologin teettämässä testissä.

Sen takia minulle ei suositeltu ollenkaan teoreettista alaa, jolloin ajattelin merkonomin koulutuksesta, että ammattikoulutuksesta huolimatta ei ikinä. Joskus yläasteikäisenä haaveilin kaupan alasta ollessani TET:ssä kahdessa kaupassa. Äitihän lyttäsi toiveen, että kuinka siihen tarvitaan matematiikkaa. Niin rukoilen, ettei tarvitse pettyä.

Saa nyt nähdä, mitä tulemaan pitää... Onhan minulla vain yksi elämä käytettävissä, mitä en ole osannut hyödyntää epävarmuuden, itseluottamuksen puutteen ja ujouden takia.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen voi menestyä tubettajana. Esimerkkinä niilo22.

Voi, kun ei ymmärrä mitä on järkevää jakaa ja mitä ei.

OnlyFansiin ne tyhmät nykyään menevät 

Tekoäly korvaa suorittavan tason työt ettei kohta enää tarvita hoitajia, kaupan myyjiä ja siivoojiakaan ettei ole kohta niille keskiverroillekaan töitä. Koulutususkovaisuudessa yli 60 % halutaa kouluttaa ja kouluttaa. Ei Gaussin käyrä katoa minnekään vaikka koko kansa koulutettaisiin korkeammalle. Keskiverrotkin (sellaiset seiskan ja kasin oppilaat) putoavat nykyään peruskoulussa kärryiltä ja heikommista tulee entistä heikompia. Ja kun nykyään korostetaan itseohjautuvuutta ja on avoimia oppimisympäristöjä niin en ihmettele miksi aistiyliherkkyydet voimistuvat ja niitä jopa on havaittu sellaisillakin lapsilla, joilla ei ole aiemmin välttämättä ollut moista oireilua.

Olen itse tämä aikuinen. Tai sain diagnoosin laaja-alaisesta oppimishäiriöstä 32 vuotiaana. Lapsena olin erityiskoulussa laitettiin sinne melkeinpä 1lk suoraan, koska haahuilin en keskittynyt opetukseen ja puhuin ihan muista asioista mihin olisi pitänyt keskittyä. Olen aina tuntenut elämässä, että kaikki ei ihan kohdallaan ole. En kuulunut sinne erityiskouluunkaan enkä normi luokalle. Mua oltiin pistämässä normaaliin kouluun takasin, mutta todettiin että oon opetuksesta niin jäljessä ja ettei opettajalla riittänyt rahkeet mukauttaa mua matikassa ja ehkä muissakin aineissa. Moni opettaja mua puolusteli ja näki, etten kuulu sinne oon vahvasti aika sosiaalinen ja se ehkä on vähän hämännytkin monessa kohtaa. En tiedä sitte loppujen lopuks olisinko pärjännyt siellä normi koulussa. Kävin siellä kokeilemassa ja muistan miettineeni, että onpahan tää jäykän tuntusta, kun sit taas erityiskoulussa oli vähän kaikkea sekasin. Oli mielenterveys ongelmia, autismia, kehitysvammaisia ja vähän kaikkia pistetty samaan luokkaan, joten eihän siellä mitään oikein opiskeltukkaan. 

No aikuis iällä olen käynyt 3 ammatillista perustutkintoa ihan normaalisti. Ainut viimesimmässä, mihin oli tullut opetukseen mukaan koulu ajan matikat, fysikat ja yhteiselliset aineet niin tarvitsin erityisopettajan tukea matikassa, fysiikassa ja kemiassa muut aineet menivät normaalisti. Huomasin ehkä tässä ensimmäistä kertaa sen, etten oikeasti pysty keskittymään luokassa muiden kanssa ja onneksi tämä erityisopettaja sen huomasi ja saatiinkin sovittua ihan yhteistä tilaa missä päästiin kaksin tekemään ilman häiriötä ja sain jatkuvan tuen kokeissakin. 

Muuten olen työelämässä kokeillut monia eri ammatteja ja nuorenakin jo yksi koulu kesken jääneenä jäi sen takia kesken, koska uuvuin. Ensimmäinen uupumus mulla on siis ollut jo näkyvissä 14 vuotiaana. Sen jälkeen uupumisia tuli muutamia työelämässä. Työsuhteet olleet katkonaisia. Jaksaminen muutoin normi arjessa mulla on ollut hyvää, jos en ole työelämässä. Tällä hetkellä asun yksin oon työtön ja yritän saada työkkäristä/lääkäristä tukitoimia, jotta pääsisin kuntoutuksella tai jollain muulla tavalla eteenpäin. 

Tää näkyy jokaisella vähän eritavalla. Toiset tarvii tukea tiivimmin ja toiset vähemmän. Omalla kohdalla näkyvimmät haasteet on hahmotuksessa ja yksityiskohtien ymmärtämisessä asioissa. Kokonaiskuvia hahmotan suht hyvin. Saa kysyä lisää jos tulee kysymyksiä alottajalla mieleen :) Auttaa itseäkin ymmärtämään asiaa ja helpottaa omaa olotilaa, kun saa purkaa.