(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Vierailija kirjoitti:

Tuo köksä esimerkki oli hyvä.

Ammatillisena opettajana toisella asteella törmään näihin joilla laaja-alaisia oppimisen ongelmia. Ongelmat jatkuu myös toisella asteella. Mainitut mittaamisen ongelmat, kokojen hahmottaminen, oman työn suunnittelu ja organisointi, jne. Osalla ei onnistu kokiksi kouluttautuminen ja ihmettelen miten alkujaankaan on ajateltu opiskelijan pärjäävän.

Osa näistä nuorista on mukavia ja huolettomia, osa taas sellaisia joilla vaikeita käyttäytymisen ongelmia oppisvaikeuksien lisäksi. Osasta tietää etteivät tule pärjäämään työelämässä. Jotkut arvioidaan mukautetusti kun eivät saavuta edes tyytydyttävää tasoa.

Mielestäni kotikasvatus on kaiken a ja o sekä millainen kaveripiirii nuorella on. Tähän kannattaa panostaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ohjaten lapsi hänelle sopiviin harrastuksiin ja ehkä sieltä löytyy hyvää seuraakin.

Nämä nuoret ovat helposti vahvempien vietävissä ja pompoteltavissa. 

Komppaan kertomaasi. Kerrot, että "Osalla ei onnistu kokiksi kouluttautuminen ja ihmettelen miten alkujaankaan on ajateltu opiskelijan pärjäävän... " Jostain syystä näitä vähemmillä valmiuksilla olevia nuoria ohjataan nimenomaan kokiksi tai lähihoitajiksi. Mistä se johtuu? Yhteiskunnan normista, että kaikilla pitää olla jokin keskiasteen koulutus?

Nosta tätä ketjua vaikka en ole ap. Haluaisin kuulla vanhempien omia kokemuksia.

Aloitusviestissä mainittu asia on vanhalta nimeltään heikkohalhjaisuus ja tarkoittaa sitä, että tuskin mihinkään kovin vaativiin hommiin ainakaan päätyy, mutta eipä niihin päädy kaikki normaaliälyisetkään että ei sen puoleen.

Jonkun verran ollut tekemisissä selkeästi heikkolahjaisten kanssa, joilla jotain ongelmaa myös sosiaalisessa älykkyydessä, raivostuttavaa olla tekemisissä, ei tule keskustelusta mitään kun toinen jumittaa johonkin asiaan ja puhuu todella törkein sanankääntein, varsinkin jos joku on eri mieltä. Tulee muuten tällä palstallaki usein esiin, tietynlaisissa keskusteluissa tämä asia.

Minä olen heikkolahjainen. On vaikeuksia matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Myös kotitalous tuotti tuskaa, reseptien lukeminen tuntui hankalalta ja hahmottamisen kanssa oli ongelmia, en erottanut mittoja toisistaan. Matematiikka on kuitenkin se vaikein aine, olen mukautetussa opetuksessa ja numeroni oli 6*, joka käsittääkseni vastaa normaalissa opetuksessa joko nelosta tai vitosta. Olen nyt ysillä ja peruskoulun jälkeen aion käydä kymppiluokkan, en ollenkaan tiedä mitä voisin lähteä opiskelemaan. Käytännön työt ovat hankalia, mutta olen myös liian typerä lukioon.

Osalla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Ei todellakaan ole mitään heikkolahjaisuutta, jos jossain kouluaineessa on hiukan huonompi.

Itse äitinä olisin huolissani heikkolahjaisen teinini joutumisesta väärään seuraan. Nuoret, ja aikuisetkin, osaavat olla todella julmia ja voivat häikäilemättä käyttää hyväkseen toisen ymmärtämättömyyttä.

Sup

Ap:lle sanoisin, että tärkeintä on opettaa arjen taitoja, asioiden hoitamista, rahan käyttöä jne. Ja tukea itsetuntoa ja olla hiillostamatta liikaa koulutuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Tuon opettajan kommenteissa "ei kuitenkaan voi antaa todistukseen...", "...todistus on kuitenkin eri juttu..." ja rivien välissä loistaa ajatus siitä, ettei oppimisvaikeuksinen opi mitään. Se on sääli, sillä se ei pidä paikkaansa.

Tunnen muutamia henkilöitä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun. Kokemukseni on se, että he ovat keskimääräistä onnellisempia, koska heitä ei rasita liian monimutkainen ajattelu. He ovat toisin sanoen tasapainoisia. Näillä tuntuu siis emotionaalinen puoli olevan balanssissa. He eivät tee ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ovat perustyytyväisiä ihmisiä. Tarvitseeko kaikkuen kyetä abstraktiin ajatteluun? Ei. Ihminen voi olla täysi, ilman sitä kykyä.

He ehkä tarvitsevat tukea lopun elämäänsä esim. omalta äidiltään tai räätälöityjä tehtäviä työelämässä, mutta mitä sitten?

Kuule kyllä se on se vanhempi, jota arvosanat ja todistukset kiinnostavat paljon enemmän kuin opea. Osa suorastaan painostaa koulua käsittämättä, että nuori ei siitä nohevammaksi muutu, jos opettaja antaa paremman numeron. Tukitoimien ja kilttien opettajien vuoksi yläkouluista lähtee nuoria toisen asteen oppilaitoksiin, joissa heillä ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä. Osalla heikoista on niin hyvät arvosanat, että he voivat päästä jopa lukioon.

Suurin syy tähän on tuki, tuki ja tuki sekä opettajien painostaminen. Mehän olemme epäonnistuneet, jos emme löydä sitä keinoa jolla oppilas oppii, kuten tästäkin ketjusta voi lukea. Siksi moni ope valitsee pienemmän riesan tien ja antaa kivan numeron.

Mutta vaikka heikon oppilaan keskiarvo olisi 7, 3, ei hän silti tule selviämään lähihoitajakoulun lääkelaskuista.

mielenkiintoista

Vierailija kirjoitti:

Minä olen heikkolahjainen. On vaikeuksia matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Myös kotitalous tuotti tuskaa, reseptien lukeminen tuntui hankalalta ja hahmottamisen kanssa oli ongelmia, en erottanut mittoja toisistaan. Matematiikka on kuitenkin se vaikein aine, olen mukautetussa opetuksessa ja numeroni oli 6*, joka käsittääkseni vastaa normaalissa opetuksessa joko nelosta tai vitosta. Olen nyt ysillä ja peruskoulun jälkeen aion käydä kymppiluokkan, en ollenkaan tiedä mitä voisin lähteä opiskelemaan. Käytännön työt ovat hankalia, mutta olen myös liian typerä lukioon.

Pilkkujen käytöstä päätellen olet kuitenkin hyvä kielellisissä tehtävissä ja kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen heikkolahjainen. On vaikeuksia matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Myös kotitalous tuotti tuskaa, reseptien lukeminen tuntui hankalalta ja hahmottamisen kanssa oli ongelmia, en erottanut mittoja toisistaan. Matematiikka on kuitenkin se vaikein aine, olen mukautetussa opetuksessa ja numeroni oli 6*, joka käsittääkseni vastaa normaalissa opetuksessa joko nelosta tai vitosta. Olen nyt ysillä ja peruskoulun jälkeen aion käydä kymppiluokkan, en ollenkaan tiedä mitä voisin lähteä opiskelemaan. Käytännön työt ovat hankalia, mutta olen myös liian typerä lukioon.

Mielestäni osaat kirjoittaa sukuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen heikkolahjainen. On vaikeuksia matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Myös kotitalous tuotti tuskaa, reseptien lukeminen tuntui hankalalta ja hahmottamisen kanssa oli ongelmia, en erottanut mittoja toisistaan. Matematiikka on kuitenkin se vaikein aine, olen mukautetussa opetuksessa ja numeroni oli 6*, joka käsittääkseni vastaa normaalissa opetuksessa joko nelosta tai vitosta. Olen nyt ysillä ja peruskoulun jälkeen aion käydä kymppiluokkan, en ollenkaan tiedä mitä voisin lähteä opiskelemaan. Käytännön työt ovat hankalia, mutta olen myös liian typerä lukioon.

Mielestäni osaat kirjoittaa sukuvasti.

SUJUVASTI :-D

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Yleisestikin on tabu puhua ihmisten älykkyydestä, ja erioten helvetti on irti, jos se liittyy ihmisrotuihin. Koirarotuja kyllä saa luokitella älykkyyden perusteella, muttei ihmistä tai eri etnisiä ryhmiä. Fyysisistä eroista kyllä saa puhua, eikä niitä nähdä niin huonoina tai parempina ominaisuuksina. Älykkyydestä kuvitellaan, että se on jokin erikoistaito, joten ei saa pahoittaa mieltä, jos jonkun älykkyys on alempi tai korkeampi. 

Voin kertoa lapsestani, lievä laaja-alainen oppimisvaikeus ja lievänä pidetty lukihäiriö. Todettu ihan alkuun jossain ala-asteella ja sittemmin lukiossa. Asialle ei koulussa tehty mitään, koska hän on välkky, kympin oppilas. Se oli hänen peruskoulutodistuksensa keskiarvokin.

Tuo kuitenkin näkyi yo-kirjoituksissa huonompana tuloksena. Mutta onneksi hän valmistui aikana, jolloin vielä oli pääsykoehaku kaikkiin yliopistoihin. Hän haki, kävi pääsykokeessa ja pääsi alalle jolle on vaikea päästä. Matemaattiset aineet ivat eritysvahvuuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Nykyään on valloillaan itsemääräämisoikeus kehitysvammaisten kohdalla, mikä on aiheuttanut sen, että leikitään kehitysvammaisen olevan ihan samalla viivalla muiden kanssa. Kaikkein kurjimmassa tilanteessa on nuo heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen rajamailla olevat ihmiset: ei työkyvyttömyyseläkettä, ei kuntoutusta, ei tukitoimia työpaikalle tai asumiseen. 

Miksi on vaikeaa myöntää, että on ihmisiä, jotka eivät pärjää ja ymmärrä asioita, vaikka ovatkin aikuisia?

Ap:n kysymykseen:

Ihan kiltti ja mukava sosiaalinen teini on. Sai aikanaan saman diagnoosin ja lääkäriltä suomennoksen "heikkolahjainen". Kyllä se paikkansa valitettavasti piti.

Mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole tähän päivään mennessä löytynyt emmekä ole koskaan olleet samalla aaltopituudella. Itse siis olen epäsosiaalinen kultturelli älykkö, vaikken nyt tuostakaan "diagnoosista" pidä. Lapsi on ollut aina äitinsä kanssa läheisempi.

Toinen lapseni on ns. normaali ja hänen kanssaan on helpompi jutella ja olla samalla sivulla, vaikkei hänkään ole kulttuurista (ainakaan vielä) kiinnostunut.

Toisen lapseni heikkolahjaisuus on ehkä elämäni suurin tragedia ja pettymys. Olen huolissani kuinka hän pärjää elämässä ja löytääkö paikkansa joutumatta yhteiskunnan hyväksikäyttämäksi. Toivon vähintään, että hän ei ajautuisi huonoon seuraan ja saisi elää onnellisen elämän.

Minulla on vain keskivaikea lukihäiriö. Vaikka asia huomattiin jo 1-luokalla apua en saanut ikinä. Onneksi kotona tuettiin ja ymmärrettiin. Valmistuin 2012 insinööriksi, vaikka vielä ammattikorkeakoulussakin sain kuulla, että mitään tämmöisiä häiriöitä ei ole, on vain tyhmiä ja laiskoja opiskelijoita. Nykyisin työskentelen. ammatillisena opettajana.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysymykseen:

Ihan kiltti ja mukava sosiaalinen teini on. Sai aikanaan saman diagnoosin ja lääkäriltä suomennoksen "heikkolahjainen". Kyllä se paikkansa valitettavasti piti.

Mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole tähän päivään mennessä löytynyt emmekä ole koskaan olleet samalla aaltopituudella. Itse siis olen epäsosiaalinen kultturelli älykkö, vaikken nyt tuostakaan "diagnoosista" pidä. Lapsi on ollut aina äitinsä kanssa läheisempi.

Toinen lapseni on ns. normaali ja hänen kanssaan on helpompi jutella ja olla samalla sivulla, vaikkei hänkään ole kulttuurista (ainakaan vielä) kiinnostunut.

Toisen lapseni heikkolahjaisuus on ehkä elämäni suurin tragedia ja pettymys. Olen huolissani kuinka hän pärjää elämässä ja löytääkö paikkansa joutumatta yhteiskunnan hyväksikäyttämäksi. Toivon vähintään, että hän ei ajautuisi huonoon seuraan ja saisi elää onnellisen elämän.

Eiköhän tuon nykyisen itsemäärämisen ja tasapäistämisen myötä nuorella ole riski joutua hyväksikäytetyksi taloudellisesti kuin seksuaalisesti. Näitä on juurikin käynyt, kun kehitysvammaisillekin annettiin itsemääräämisoikeus, mikä johti juurikin siihen, että puhelimia sai räplätä yötä päivää ja vanhemmat raivoissaan yli 100 euron puhelinlaskuista. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat vietävissä joten huonoa seuraa kannattaa välttää. Ehkäisy on tärkeä nuoruudessa ja edelleen se seura missä liikkuu.

Lapseni kaverilla on tuo laaja alaiset oppimisvaikeudet.

Hän luki ysiluokalla 5-luokan kielten kirjoja. Hän joutui tekemään abortin. Kauppavaras.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain keskivaikea lukihäiriö. Vaikka asia huomattiin jo 1-luokalla apua en saanut ikinä. Onneksi kotona tuettiin ja ymmärrettiin. Valmistuin 2012 insinööriksi, vaikka vielä ammattikorkeakoulussakin sain kuulla, että mitään tämmöisiä häiriöitä ei ole, on vain tyhmiä ja laiskoja opiskelijoita. Nykyisin työskentelen. ammatillisena opettajana.

Ohhoh. Mikset saanut kuntoutusta. Minun lapseni sai maksusitoumuksen kuntoutukseen.