(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Juu huomasin tämän itsekin jo koulupsykologin papereita lukiessa. Ja sitten kun googletin lisätietoa.

Ennen vanhaan siis sanottiin heikkolahjaisiksi.

Tehtävänannossa pitää tosiaan lastani auttaa ja se on ollut alusta alkaen koulussa tiedossa.

Mua kiinnostaa juuri tuo, miten teini-ikä vaikuttaa, kun onhan se muutenkin useimmille haastavaa aikaa.

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Kaksi insinööriä, menestyvät työpaikoillaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Voi huokaus. Tässä ei nyt puhuta pienistä pulmista vaan heikkolahjaisuudesta. Kaikkein heikoimmat oppilaat ovat hädin kehitysvammaisuuden rajan paremmalla puolella, eli yläkoulun äikkä, kielet ja matikka ovat aivan liian vaikeita, eikä kaikilla todellakaan ole yksilöllistä oppimäärää. Projektit ja ryhmätyöt ovat näille oppilaille kaikkein vaikeimpia hommia koska ne edellyttävät kehittynyttä toiminnanohjausta ja kokonaisuuksien hallintaa. Parhaiten he oppivat tiukassa aikuisen ohjauksessa. Siksi olenkin hyvin huolissani, miten nämä oppilaat selviävät uuden opsin kanssa. Riskinä on, että he pyörivät siellä seassa oppimatta edes lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Ovat vietävissä joten huonoa seuraa kannattaa välttää. Ehkäisy on tärkeä nuoruudessa ja edelleen se seura missä liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Tuon opettajan kommenteissa "ei kuitenkaan voi antaa todistukseen...", "...todistus on kuitenkin eri juttu..." ja rivien välissä loistaa ajatus siitä, ettei oppimisvaikeuksinen opi mitään. Se on sääli, sillä se ei pidä paikkaansa.

Tunnen muutamia henkilöitä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun. Kokemukseni on se, että he ovat keskimääräistä onnellisempia, koska heitä ei rasita liian monimutkainen ajattelu. He ovat toisin sanoen tasapainoisia. Näillä tuntuu siis emotionaalinen puoli olevan balanssissa. He eivät tee ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ovat perustyytyväisiä ihmisiä. Tarvitseeko kaikkuen kyetä abstraktiin ajatteluun? Ei. Ihminen voi olla täysi, ilman sitä kykyä.

He ehkä tarvitsevat tukea lopun elämäänsä esim. omalta äidiltään tai räätälöityjä tehtäviä työelämässä, mutta mitä sitten?

Juu ei abstraktiajattelu ole mikään autuaaksi tekevä asia.

Tuo köksä esimerkki oli hyvä.

Ammatillisena opettajana toisella asteella törmään näihin joilla laaja-alaisia oppimisen ongelmia. Ongelmat jatkuu myös toisella asteella. Mainitut mittaamisen ongelmat, kokojen hahmottaminen, oman työn suunnittelu ja organisointi, jne. Osalla ei onnistu kokiksi kouluttautuminen ja ihmettelen miten alkujaankaan on ajateltu opiskelijan pärjäävän.

Osa näistä nuorista on mukavia ja huolettomia, osa taas sellaisia joilla vaikeita käyttäytymisen ongelmia oppisvaikeuksien lisäksi. Osasta tietää etteivät tule pärjäämään työelämässä. Jotkut arvioidaan mukautetusti kun eivät saavuta edes tyytydyttävää tasoa.

Mielestäni kotikasvatus on kaiken a ja o sekä millainen kaveripiirii nuorella on. Tähän kannattaa panostaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ohjaten lapsi hänelle sopiviin harrastuksiin ja ehkä sieltä löytyy hyvää seuraakin.

Nämä nuoret ovat helposti vahvempien vietävissä ja pompoteltavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Kokiksi opiskelun voisi jo unohtaa näiden kohdalla. Vaikka siinä monia avustavia tehtäviä onkin, niin miksei joku helpompi koulutus sitten niihin riitä. Juuri tuo kokonaisuuksien halliseminen on se suurin ongelma.

Lisäksi olen nähnyt että opitut asiat eivät toteudu käytännössä juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Tässä ketjussa on jatkuvana ongelmana, että kommentoijat lähtevät kommentoimaan oman itsensä ja kokemustensa ja toiveidensa kautta. Tässäkään viestissä ei käsitetty, että ei puhuta ns. tavallisista teineistä vaan sellaisista, joilla on suuria vaikeuksia. Jos ihmisellä on vaikkapa äikkä ja englanti vahvoina aineina, ei silloin ole mitään ainakaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kärsiä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.

Heikkolahjaisuuden syy ei ole koulussa. Valitettavasti osa heikoista on väliinputoajia; he eivät ole tarpeeksi heikkoja päästäkseen erityiskouluun tai saadakseen yksilöllistetyt oppimäärät, kuitenkin he ovat niin heikkoja, että taistelevat melkein aineessa kuin aineessa. Esimerkiksi köksä voi olla tosi vaikeaa, kun ei ymmärrä reseptiikkaa ja pitäisi pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa ja suunnitella omaa työtä.

Ratkaisu ei ole syyllistää opettajaa osaamattomaksi, jos hän ei meinaa saada oppilasta, jonka äo on ehkä 75, oppimaan kaikkia yläkoulun asioita.

Valitettavasti nämä ihmiset ovat heitteillä aikuisinakin. Heidän voi olla todella vaikea selviytyä työelämään tai työelämässä, koska kaikki tehtävät alkavat olla monimutkaisia ja ripeyttä ja itsenäisyyttä vaativia. Monella on suuria vaikeuksia taloudenpidossa ja ihmissuhteissa. Kehitysvammaiset ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukitoimiin ja heistä pidetään huolta. Sen sijaan nämä ns. heikkolahjaiset ovat väliinputoajia aikuisinakin; teoriassa he ovat terveitä, käytännössä tuen tarpeessa ihan arkisissakin asioissa.

Nämä tiedot perustuvat luentoon, jonka kävin työni puolesta kuuntelemassa, ja luento perustui tutkimukseen. Harmi, kun on luennoitsijan nimi unohtunut.

Noin se on. Heillä on itsemääräämisoikeus ja haluavat päättää itse hankinnoistaan, eivätkä saa rahojaan riittämään, koska niillä pienillä tuloilla ei voi hankkia mitään ylimääräistä. Ymmärtävät kuitenkin salata ongelmansa joten avun piiriin eivät pääse.

Mikähän sun äo on, kun et ymmärrä yksityisen ja yleisen eroa. Huomaatko itse? Yleistät ja leimaat. Sääli homma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Aika heikosti ilmeisesti näet kokonaisuudessaan oppilaat ja erilaiset vahvuudet.

Kyllähän muutamat on kympin oppilaita kaikessa ja muutamat vitosen oppilaita kaikessa.

Mutta sitten suurin osa on kaikkea muuta.

Monilla juuri esim. köksä ja liikunta, plus vaikkapa kuvis tai ilmaisutaito ovat vahvoja aineita.

Kun taas matska ja kemia ei ihan niinkään.

Itselläni oli äikkä, englanti, köksä ja  ekonomia vahvoja aineita.

Kun taas matska ei sujunut ollenkaan ja liikunta ei "sujunut" kenelläkään,  koska ope oli totaalisen väärässä ammatissa.

Niin, meitä on joka lähtöön, ei voi noin lokeroida.

Tai jos lokeroi, on itse yksinkertainen.

Sinullapa ei olekaan kyse laaja-alaisesta oppimisvaikeudesta, eli heikkolahjaisuudesta, koska olet ollut hyvä äidinkielessä ja englannissa. Sinulla on selvästikin ollut vain matemaattisissa aineissa vaikeutta. Ja liikunnassa pärjäämisessä ei merkitystä kun mietitään onko joku heikkolahjainen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä paineet kasvavat. Käy monesti sääliksi niitä oppilaita, joita hyvää tarkoittavat vanhemmat grillaavat kotona. Tästä voi seurata vastareaktio ja/tai uupumus.

On hurjaa, kun heikko oppilas tuo kotoa samantasoisen työn kuin kympin oppilas. Siitä ei ole hyötyä, koska en kuitenkaan voi kymppiä todistukseen antaa. Ja surettaa nuori, joka on suotta raatanut äidin kanssa yli voimien. Tai sitten äiti on tehnyt työn.

Toinen ääripää ovat ne, jotka eivät saa mitään tukea kotoa ja ovat ihan kujalla.

Paras olisi, jos vanhemmat pystyisivät realistisesti katsomaan, mitä nuori jaksaa ja pystyy. Jos oppilas tavoittelee kutosta tai vitosta, moni opettaja vanhempien pyynnöstä voisi antaa helpotettuja tehtäviä jne. Valitettavasti vain monet vanhemmat näkevät tilanteen niin, että diagnoosin takia open pitää tehdä jotain mysteeristä, jotta nuorelle saadaan vähintään kasi tai seiska.

Grillaavat mistä?

Jos heikko oppilas tuo samantasoisen työn kuin kympin oppilas, miksi siitä ei voi antaa sitä kymppiä?

Nyt kyllä ihan vilpittömästi ihmettelen tätä kommenttia.

Eikä niitä helpotettuja tehtäviä anneta vanhempien pyynnöstä, meille on kerrottu että koska on diagnoosi, erityisen tuen tarve ja oppimisvaikeuksia, niin esim. englannin kielen kokeissa saa helpotetut tehtävät ja vastausten tulkinta ei ole sama kuin muilla.

Tiedätköhän nyt yhtään mistä kirjoitat?

Valitettavasti monille vanhemmille ei aukea se yhtälö, helpotetusta kokeesta saatu kasi ei meinaa kasia todistukseen. On vanhempia, jotka oikeasti odottavat koulun tekevän jotain, että nuori saa hyvät arvosanat. Tämä ei voi heikon oppilaan kohdalla tapahtua, ellei ole yksilöllistetty.

Osa huoltajista teettää lapsella kotona hommia yli voimien koska ei voi hyväksyä, että tämä on heikko koulussa. Eräskin äiti otti selvää alakoulun kirjantekijöiden kokeista ja pakotti lapsen opettelemaan vastaukset ulkoa. Lapsi ei tietystikään ymmärtänyt mitään. Yläkoulussa tämä poika oli aivan uuvuksissa ja oireili psyykkisesti. Huoltaja vastusti viimeiseen saakka ajatusta ettei poika pärjää normitahtiin.

Ja toki voin antaa äidin tekemästä työstä kympin mutta todistus on toinen juttu. Kyllähän minä näen, mitä osaaminen tunnilla ja kokeissa on oikeasti.

Olet siis tyypillinen opettaja, jolle ei koulutuksen aikana ole mennyt päähän, että useinkin niillä, joilla on oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia sekä oppia että ilmaista oppimistaan perinteisillä luokkahuonetavoilla, mutta paljonkin kykyä oppia ja hyödyntää eli ilmaista oppimistaan käytännöllisemmillä tavoilla - joita pitempiaikaisissa projekteissa usein on käytössä. Näiden oppilaiden kohdalla sitä onnistuvaa oppimisen osoittamisen muotoa pitäisi painottaa arvostelussa, mutta sinä teet päinvastoin. Ilmeisesti et halua tunnustaa, että nämäkin oppivat,vaikkeivät perinteisillä tavoilla?

Minä köksänopena ihmettelen näitä käsityksiä, että Herramme heikoimmat loistavat sitten käytännön työssä ja pidemmissä projekteissa. Kyllä se niin on, että jos lukuaineet menee hyvin, niin kotitalouskin ja päinvastoin. Heikoimpia saa vahtia koko ajan, reseptien seuraaminen ei suju jne.

Ennen vanhaan oli käytännönläheisiä, ehkä pölyisiä työtehtäviä, joissa oli rutiinia ja fyysisesti hyväkuntoiset, ilman allergioita olevat heikkolahjaiset saattoivat työllistyä niihin. Nykyään ne työt on korvattu koneilla ja heikkolahjaisten on vaikea ansaita elantonsa työtä tekemällä. Siivoustyökin, joka hoidetaan nykyään yksin ja kello kaulassa, on vaativaa työtä. Keittiöillä salaatit yms. tulevat valmiiksi pilkottuina, joten sielläkin on rutiinityöt vähentyneet. Tiimityössä asfalttimiehenä tai pesulassa voisi pärjätä? Lapiomiehiä ei ole enää olemassa...