Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua, että tapaan lapseni isää.
28.08.2017 |
Minulla on 7-vuotias lapsi ja koulun ja harrastuksen merkeissä näen hänen isää. Tykätään molemmat olla harrastuksessa mukana. Lisäksi eksä on veljeni hyvä kaveri, joten näen häntä myös veljeni luona. Erottiin ystävinä.
Nykyinen miesystävä on sitä mieltä, että välimme ovat liian läheiset eronneille, ja olen häntä kohtaan epäkohtelias, kun vietän aikaa eksän kanssa.. -Siis poikani kanssa! Rakastan nykyistä miestä ihan hullunlailla, sillä tavalla mitä alle parikymppiset ehkä tuntee.. En haluaisi luopua tästä uudesta kutkuttavasta tunteesta näin typerän syyn takia.
Olen huono riitelemään, ja usein loppuu sanat kesken. En kuitenkaan ole tässä antanut periksi.. vielä.
Millä saan miehen ymmärtämään, että en koe mitään romanttisia tunteita eksää kohtaan? Enkä tällaista alkukantaista halua ja ihastusta ole kokenut ikinä. Vuosi oltu yhdessä.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli paljon töissä, ja äiti otti itseensä kaiken isän sanoman kritiikin. Usein itkemällä. Äiti oli kotiäiti, siihen en itse ikinä kykenisi.
Toki meillä on normaali arki, mutta poika näkee kavereita, pelaa yms niin harrastus on se hetki kun ollaan oikeasti yhdessä. Automatkat yms. Ei ole tarvinnut koulun kanssa apua, ja on tosi paljon veljeni lasten kanssa minun luona ollessaan, kun asuvat lähellä. Yllättävän vähän sitä yhteistä aikaa jää.
Nykyisen miehen kanssa käydään usein lounaalla. Ja kun poika on isällään, niin onhan meillä mielestäni riittävästi aikaa. Nyt vielä enemmän, kun jätin ne syömiset.
Ei me eksän kanssa osattu löytää mitään intohimoa enää. Liian iso kuilu. Ja kun ei hän edes pyytänyt, että yritettäisiin vielä. Ajattelin, että on toinen ja luovutin. Eksä myös viimeisenä vuotena tukisti minua, mikä ylitti jonkun rajan. Pyysi monesti anteeksi, mutta en päässyt siitä yli. Eli ei oltu mikään onnellinen pari enää useampaan vuoteen.
Kaipaisin ehkä ihan omaa lomaa... Yksin. Se vaan on tässä yhtälössä mahdotonta..
Ap
Kuulostaa omituiselta. Ethän sinä siellä harrastuksessa edes ole sen lapsen kanssa, vaan seisot siellä jossain reunalla. Ja mikset voi käydä pojan kanssa kahdestaan ulkona syömässä, vaan tarvitset sen exän siihen mukaan? Missä se poika sitten luuhaa, jos teillä ei ole kotona yhteisiä aterioita tai ette koskaan näe kotona?
Tätä samaa ihmettelin. Että ehkä ap on kotona niin tiiviisti miehen kanssa ettei poikaan tule niin keskityttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että olet hyvä äiti ap, etkä haluaisi ajatella että uusi mies tunkee sinun ja lapsesi väliin. Jos on ekan kerran elämässä intohimoinen suhde, niin kovillehan se ottaa siitä luopua. Mutta jos ei ala sujua niin että saat silti viettää tärkeää aikaa lapsesi kanssa, niin eihän sinulla ole muuta vaihtoehtoakaan.
N29 kirjoitti:
Minä en suoraan sanottuna ymmärrä näitä mustasukkaisia p*skoja, en sitten vähääkään!
Jos minun miehelläni olisi lapsi edellisestä suhteesta, olisin onnellinen hänen ja hänen exänsä puolesta, kannustaisin miestä olemaan paljon tekemisissä lapsensa kanssa, pitämään mahdollisimman hyvät ja asialliset välit exään ilman mitään draamoja juurikin lapsen edun nimissä. Lisäksi yrittäisin parhaani mukaan kohdella lasta hyvin ja rakastavasti kuin omaani, olla luotettava ja turvallinen kolmas vanhempi hänen elämässään.
Muutenkin ihmetyttää tuollainen ruikutus kaverillisesta ja asiallisesta yhteydenpidosta exiin ja toista sukupuolta oleviin ystäviin, vaikkei yhteisiä lapsia olisikaan. Exät on exiä siksi, ettei heidän kanssaan haluttu jatkaa suhdetta ja piste. Ja jos nyt joskus jonkun kanssa tulee säpinää niin se tulee, jos on tullakseen ja se on sitten sumplittava sen tilanteen kanssa. Ei sitä mitkään nyxän ruikutukset ja kotiin sulkemiset estä, ne ainoastaan pilaavat sen nykyisen suhteen.
Asialliset välit ja yhteydenpito on ihan mahdollista myös siten, ettei istuta tuntikausia joka viikko kylki kyljessä.
En minä edes ajattele tuota välttämättä minään mustasukkaisuutena vaan ulkopuolelle jättämisenä. Eletään toista ihan erillistä elämää, johon se uusi kumppani ei kuulu millään tavalla. Vietetään vapaa-aikaa mieluummin exän kuin sen nykyisen kumppanin kanssa. Ja kyllä minulle vähän tulisi sellainen nöyryytettykin olo, jos jatkuvasti kumppani liikkuisi ihan julkisesti perheenä ikään kuin ei olisi koskaan erottukaan. Vaikka olisikin ihan selvää, että mitään sutinaa ei ole.
"Olen huono riitelemään ja sanat loppuu kesken"
Sun pitää opetella kommunikoimaan jos haluat että suhteella on mitään edellytyksiä. Pitää puhua, puhua, puhua.
Ei kaikki mielipiteen vaihto ja painokaskin erilaisuus ole riitelyä, miksi niin ajattelisit?
Vuosi yhdessä on tosi lyhyt aika. Ette tunne vielä toisianne. Ei sitten kannata noin pian mennä naimisiin ym.
Asutte siis yhdessä vaikka olette olleet yhdessä vasta vuoden. Mies ei ole oikein lapsiperheihminen, ja silti olet ottanut hänet asumaan 7-vuotiaasi kanssa. Mitäs luulet että mies tykkää kun asutte teinin kanssa? En kyllä ymmärrä näitä naisia jotka asettavat uudet miehet lasten edelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun otsikon pitäisi olla "mies ei halua, että tapailen lapseni isää". Tuo on aika kaukana pelkästä tapaamisesta. Tapailuahan tuo on.
Luultavasti aloitin liian pian uuden suhteen, niin en oikein päässyt itsenäistymään siinä välissä. Toki syödään yhdessä yms, mutta onhan minulla ne viikot ilman lasta. Silloin ollaan tiiviisti miehen kanssa yhdessä. Hän on paljon kiinnostuneempi jutuistani, menoistani yms kuin eksä. Se on ehkä vähän kuormittavaa.
Eksä ei kysynyt kauan töissä kestää, tai mihin hävisin, jos olen yli 2h lenkillä..
Mutta kyllä tämä tästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutte siis yhdessä vaikka olette olleet yhdessä vasta vuoden. Mies ei ole oikein lapsiperheihminen, ja silti olet ottanut hänet asumaan 7-vuotiaasi kanssa. Mitäs luulet että mies tykkää kun asutte teinin kanssa? En kyllä ymmärrä näitä naisia jotka asettavat uudet miehet lasten edelle!
Miehellä on myös oma lapsi, joka on meillä joka toinen vkl. Ihan hyvin menee arki koululaisten kanssa. Miehen lapsi on oikein ystävällinen ja tulee juttuun poikani kanssa.
Teinivuodet voi olla kelle tahansa rankkoja. Kyllä ainoa lapseni menee jokaisen miehen edelle, aina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti aloitin liian pian uuden suhteen, niin en oikein päässyt itsenäistymään siinä välissä. Toki syödään yhdessä yms, mutta onhan minulla ne viikot ilman lasta. Silloin ollaan tiiviisti miehen kanssa yhdessä. Hän on paljon kiinnostuneempi jutuistani, menoistani yms kuin eksä. Se on ehkä vähän kuormittavaa.
Eksä ei kysynyt kauan töissä kestää, tai mihin hävisin, jos olen yli 2h lenkillä..
Mutta kyllä tämä tästä.
Ap
Hmm
Jos uusi miehesi on kanssasi 24/7, pitää lukua kauanko lenkillä menee, monelta pääset töistä jne jne, kuulostaa kontrolloivalta ja mustasukkaiselta. Ei ole normaalia ettette tee mitään itseksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia käydä syömässä "perheenä". Eikä myöskään lapsen harrastuksessa, kun on toisen osapuolen viikko. Ero on ero. Kuten jo moni mainitsikin, hyvissä asiallisissa väleissä voi olla exän kanssa ihan ilman jokapäiväistä keskustelua ja tapailua. Lapsen etu ei ole miettiä, että palaavatko vanhemmat kuitenkin yhteen kun ovat niin tiiviisti tekemisissä keskenään.
En nyt saa otetta kummankaan miehen luonteesta, vain siitä että ap ei vaikuta kovin määrätietoiselta tai asioistaan varmalta ihmiseltä. Vähän enemmän haahuilija joka ei päätä vaan ajautuu tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, ap. Sä olet nyt mennyt uuteen suhteeseen vähän nopeasti, ja sulla on jäänyt vähän oma tahto ja suunta löytymättä, ja kimpoilet kahden miehen välissä. Joudut nyt etsiin sen suhteessa ollessa.
Tärkein nyt on sun lapsi, ja että vietät paljon aikaa sen kanssa, aikuiset miehet voi kyllä odottaa.
Sulla on myös oikeus vaan olla itseksesi, ei sun tarvi olla koko ajan jonkun käytettävissä. Jos et vietä kolmea iltaa viikossa lapsen treeneissä, niin aloita oma liikuntajuttu siihen, tai käy kaupoilla tai ystävällä, älä säntää heti kullan kainaloon kyhnyttämään.
Ihan kun nyxäsi olisi rakastajasi ja sitten elät puolittain exän kanssa perhe-elämää. Outo kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ehkä uusi miehesi tarvitsee aikaa vielä sopeutua tilanteeseen ja oppii ehkä luottamaan sinuun ajan kanssa enemmän. Jos hän ei ajankaan kanssa usko että sinuun voi luottaa ja ettei sinulla ole tunteita eksääsi kohtaan niin sitten en oikein näe että voisitte olla yhdessä. Lapsi on kuitenkin kaikkein tärkein ja on todella hyvä lapselle että vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja pystyvät olemaan tekemisissä keskenään.
ehkä uusi mies kokee vähän mustasukkaisuutta ajasta jonka vietätkin entisen miehesi (ja poikasi) seurassa ja kokee jääneensä paitsioon. pelkää varmaan että välität exästä enemmäin kuin hänestä
en voi olla oma itseni uuden kanssa...ei kuulosta hyvälle
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun nyxäsi olisi rakastajasi ja sitten elät puolittain exän kanssa perhe-elämää. Outo kuvio.
Nää vibat mullekin tulee. Nyksä on jotain jännää vierasta, eksä on tuttu turvallinen arki. Jotain tosi kypsymätöntä tässä kuviossa. Olisi kannattanut olla vähän kauemman ennen kuin sitoutuu uuteen vakavaan suhteeseen. Olisi kannattanut ottaa vain laastari alkuun.
Ap olet vaarassa juuttua mieheen, joka alkuhuuman jälkeen tajuat ettei olekaan sellaista jonka kanssa haluat jakaa loppuelämän. Tuo ettet voi olla oma itsesi viittaisi vähän siihen. Olet niin innoissani uudesta suhteesta, siitä että oletkin nainen, sitä että onkin seksiä, että et tajua ettei siihen tarvitse lopuksi ikää sitoutua. Sun rajat ja itsetunto on heikot joten sua on helppo viedä. Sen näkee siitäkin ettet osaa ite vaan ottaa omaa aikaa, vaan jonkun pitäisi jotenkin järjestää tai antaa se sulle. Ei vaan sä aikuinen itsellinen ihminen vaan sanot, että meet viikonlopuksi vanhempien mökille relaamaan. Piste.
Ap kuka päätti että alatte olla yhdessä? Kuka päätti että eroat, oliko nyksä jo kuviossa, lähditkö suoraan nyksän luo? Koska olit tyytymätön vanhaan liittoon. Kuka päätti että muutatte yhteen, vai lähditkö myös suoraan nyksälle asumaan? Mä en halua tuomita, vaan mietin että oletko sä vain ajautunut ja ollut nyksän vietävissä. Koska sun todella täytyy nyt ryhdistäytyä, ja löytää kuka olet ja mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan yhdessä. Olen aivan rakastunut häneen....
Eksän kanssa olen vain enemmän oma itseni.
Nykyinen mies on haastavampi, ja kaikki on hänen kanssaan niin tunteikasta. En ole mikään itkijä, mutta hänen kanssaan herkästi saatan itkeä. Se on hirveää ja ihanaa samaan aikaan.
Tuntuu todella surulliselta pelottavalta päästää irti.. Koettiin niin paljon yhdessä.
Ap
Ap, neuvonpa sinua että älä jatka yhtään pidemmälle nykyisen miehesi kanssa!
Voin kertoa, että haastavuus ei tule loppumaan, ikinä. Vaikka tekisit aina miten hän toivoo niin joku vika sinusta ja tekemisistäsi tulee aina löytymään. Ajan myötä sama tulee koskemaan lastasi, vaikka mies nyt onkin lapselle mukava. Oman itkun määräsi ei tule vähenemään!
Ihan oikeasti.
Nimimerkillä täsmälleen samat asiat kokenut, alkoi juuri sillä että pikkuhiljaa riidan pelossa aloin hoitaa lapseni asioita isänsä kanssa salaa. Näin jälkikäteen todella todella idioottimaista oli jatkaa tätä suhdetta.
Edennyt mukavasti lapseni täyteen mitätöintiin ja minun tappouhkauksiin saakka. Nyt olen asuntojonossa.
Ap:n puolesta olen surullinen, että hän on löytänyt rakastettavan kumppanin, joka sitten on hölmön mustasukkainen ja pilaa sillä heidän suhteensa. Lapsi on kuitenkin etusijalla ja kumppanin tulisi ymmärtää se, että yhteistä aikaa vietetään lapsen takia ja exä tulee sen vuoksi olemaan aina osa ap:n elämää, halusi mies sitä tai ei. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä tilanne tai lähteä vetämään.
Koen ap:hen samaistumista siinä, että minäkään en jaksaisi riidellä näin typerästä ja tyhjänpäiväisestä asiasta. On minullakin ollut mieheni kanssa vastaavia haasteita, kun minulla on pari exää etäisinä hyvän päivän tuttuina, joista on joskus pari kertaa vuodessa hauska kuulla, mitä kuuluu. Hän on pääosin ollut ok asian kanssa, mutta joskus saanut jotain outoja mustasukkaisuuskohtauksia, vaikka kummastakin noista suhteesta on kulunut useita vuosia, minä olen ne aikanaan päättänyt, eikä ole enää mitään sen suuntaista mielenkiintoa kumpaakaan kohtaan. Ovat yksinkertaisesti hyviä tyyppejä, toinen pyörii samoissa harrastuspiireissä kuin minä ja toisen kanssa on taas autettu toisiamme silloin tällöin erinäisissä asioissa, joten en näe mitään järkevää syytä sulkea näitä ihmisiä kokonaan pois elämästämme.
Nykyään ollaan saatu aika hyvä tasapaino sen suhteen. Mikäli on tulossa esim. yhteinen tapahtuma tms., niin tiedustelen mieheltäni etukäteen, onko hänelle ihan ok, että osallistutaan sinne harrastusryhmän kokoontumiseen, vaikka tuo henkilö X tulee sinne myös, tms. Ollut ihan fine hänelle.
Tilanne olisi ihan erilainen, jos minulla olisi yhteinen lapsi jomman kumman kanssa. Silloin yhteydenpito olisi lapsen vuoksi tiiviimpää ja mies saisi joko hyväksyä sen tai painua **ttuun pilaamasta minun ja lapseni elämää kitinällään.
Suosittelen ap:lle, että olet tiukkana tässä asiassa. Tee miehellesi selväksi, että
1. Et ole taipumassa mihinkään painostukseen sen suhteen, miten paljon vietät aikaa lapsesi ja hänen isänsä kanssa.
2. Et halua kuormittaa ja pilata sinun ja miehesi hyvältä tuntuvaa parisuhdetta riitelemällä lapsesi oikeudesta viettää aikaa vanhempiesi kanssa.
3. Mies alkaa joko suhtautua asiallisemmin asiaan tai sitten joudutte miettimään, voitko oikeasti jatkaa suhteessa, jossa kumppani ei kunnioita lapsesi oikeutta viettää vanhempiensa kanssa aikaa ja painostaa sinua ja pyrkii rajoittamaan elämääsi.
Kurjaa, jos on kiva mies, mutta 3-vaihtoehdon kohdalla lähtisin itse ainakin kävelemään. Tiedän kyllä, että löytyy pilvin pimein äitejä, jotka laittavat sen p*skankin parisuhteen oman lapsensa edun edelle, vaikka isäpuoli olisi millainen mulkvisti lastaan kohtaan. Sinun tapauksesi on lievempi, mutta sinua itseäsi kohtaan periaatteessa aika inhottava. Kysy itseltäsi, miten paljon olet valmis sietämään kumppanisi manipulointia, joka pyrkii sinua joustamaan lapsesi etusijalle asettamisen suhteen.