Mies ei halua, että tapaan lapseni isää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänen vanhempansa tulevat hyvin toimeen keskenään. Asuuko lapsi muuten koko ajan isänsä luona? Miten uusi miesystäväsi suhtautuu lapseen? Muista, että lapsi on aina etusijalla. Hän tarvitsee teitä vanhempia kipeästi. Vaikka olet hullun lailla ihastunut tuohon uuteen mieheen, hän ei tarvitse sinua kipeästi. Kyllä naisia maailmassa riittää, samoin kuin ymmärtäväisiä miehiäkin. Pidä pääsi ja pidä lapsen etu tärkeimpänä. Mustasukkaisen nulikan voit nakata mäkeen, jos hänen asenteensa ei muutu. 

Heh, "lapsen etu".. eiköhän tässä ole kyse nyt ihan siitä, että ap ei osaa päästää irti exästä ja yrittää käsitellä eron aiheuttamaa syyllisyyttä epäterveellä tavalla?

En minäkään tykkäisi, jos nykyiseni viettäisi niin paljon aikaa eksänsä kanssa. Ymmärrän kyllä sen, että lasta tulee ikävä ja on vaikea olla erossa, mutta.. Sitä se on kun eroaa! Olisitte pysynyt yhdessä, jos olisit halunnut viettää aikaa ydinperheenä jatkuvalla syötöllä. Tuon takia vanhemmat pysyvät yhdessä, koska lapselle se on ihanaa, että vanhemmat ovat yhdessä.

Sun pitää tehdä päätös. Joko selkeä raja teidän väleihin, tai sitten eroat nykyisen kanssa ja elät tuota semiperhe-elämää.

kirjoitti:

Ap on klassinen tapaus: ihminen joka haluaa sekä pitää kakun että syödä sen. Ei osata erota kunnolla, luullaan että vanhempien hyvät eronjälkeiset välit tarkoittavat jossain epämääräisessä välitilassa lillumista, jossa on sekä vanha perhe että uusi perhe. Lapsen etu on tietenkin se, että vanhemmat tulevat hyvin toimeen mutta tuo, mitä Ap nyt touhuaa, vain sekoittaa lapsen pään. Jossain vaiheessa exän elämään tulee uusi nainen joka ei moista hyvällä katso (käsi sydämelle naiset: ihanko tosissanne teille olisi ok että miehenne viettäisi lähes joka toisen illan ex-vaimonsa kanssa?!?) ja sitten teidän säätö loppuu ja lapsi joutuu kokemaan eron tavallaan uudestaan ja hyväksymään sen, ettei enää vietäkään monta iltaa viikossa molempien vanhempien kanssa. Myös nykyistä miestä kohtaan tuo on aika kyseenalaista käytöstä. Erotkaa kunnolla jos eroatte älkääkä yrittäkö ylläpitää jotain ihmeellistä "kyllä meidän perhe on edelleen olemassa" -fantasiaa samalla kun seurustelette jo uuden kanssa. Tuo EI ole lapsenkaan edun mukaista vaan ylläpitää kuvitelmaa että äiti ja isä palaavat vielä yhteen. Suru ja tuska on vielä suurempi kuin "kertarepäisyllä" kun jossain vaiheessa on pakko mennä eteenpäin ja kotileikki exän kanssa loppuu.

Juuri näin. Ap ei ymmärrä asiaa nyt kunnolla. Uusi mies on ihan oikeassa, yhteiset perhehetket menee selvästi yli kun yhteistä perhettä ei enää ole vaan lapsella on kaksi perhettä.

Luulen, että meidän olisi pitänyt kestää.. Ilman imtohimoa ja lähimmäisen rakkaudella. Toisaalta tilanne oli turhauttava, ja molemmat taidettiin haaveilla jostain muusta. Siitä, että on ihanaa katsoa kainalossa leffaa, tehdä asioita yhdessä ja nauttia hetkistä kaksin. Nautittiin niistä vain kolmisin tai yksin.

Rankkaa on silti luopua. Eksän kanssa oltiin kuin sisaruksia.. tunnettiin niin hyvin ettei sanoja tarvittu. Mutta eihän sisarukselliset välit riitä!

Pelkään, että sekoan jos nyt annan itseni täysillä tähän suhteeseen. Nykyinen mies on sellainen... Siinä ei ole järkeä.

Ap

Tosiaan: miettikää te "suvaitsevaiset" naiset täällä palstalla ja myös AP miltä itsestä tuntuiso ko. kuvio omassa elämässänne?

Harrastuksen yhdessä katosminen ok, ei kuitenkaan välttämätöntä joka kerta.

Kolmen tunnin syömissessiot ei, mäkkärin pikaruoka tms. riittää arkisin, ei sekän joka kerta "pakko".

Ravintolassa ehkä joskus, vaikkapa isänpäivänä tms. Mutta ehdottomasti tämä niin, että nyksäsi tietää.

Mieti AP sitä, että kun ex löytää uuden kumppanin, niin tämä kuitenkin ilmeisesti loppuu silloin. Vai onko kyseessä sinulla se,e ttä mahdollisimman pitkään yrität tällä toiminnalla sitä, että sitä uutta exällesi ei löytyisi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 7-vuotias lapsi ja koulun ja harrastuksen merkeissä näen hänen isää. Tykätään molemmat olla harrastuksessa mukana. Lisäksi eksä on veljeni hyvä kaveri, joten näen häntä myös veljeni luona. Erottiin ystävinä.

Nykyinen miesystävä on sitä mieltä, että välimme ovat liian läheiset eronneille, ja olen häntä kohtaan epäkohtelias, kun vietän aikaa eksän kanssa.. -Siis poikani kanssa! Rakastan nykyistä miestä ihan hullunlailla, sillä tavalla mitä alle parikymppiset ehkä tuntee.. En haluaisi luopua tästä uudesta kutkuttavasta tunteesta näin typerän syyn takia.

Olen huono riitelemään, ja usein loppuu sanat kesken. En kuitenkaan ole tässä antanut periksi.. vielä.

Millä saan miehen ymmärtämään, että en koe mitään romanttisia tunteita eksää kohtaan? Enkä tällaista alkukantaista halua ja ihastusta ole kokenut ikinä. Vuosi oltu yhdessä.

Siis mitä? Sinun poikasi on exäsi? Oikeesti et taida vielä olla selvillä edellisestä suhteestasi.

Ap on kuin minun exä. Yritti roikkua edellisen miehensä elämässä lasten kautta mukana ja samalla minun olisi pitänyt ymmärtää rakastuneena miehenä, että hän viettää enemmään aikaa exänsä kanssa kuin minun.

Rakastan miestäni hullun lailla , Mitä parikymppiset ehkä tuntee? 

Mitä tuo tarkoittaa???

Uusi miehesihän voi tulla mukaan lapsen harrastusta katsomaan niin huomaa ettei ole mitään syytä huoleen.

Tuo tilanne tulee muuttumaan kun exä löytää uuden naisen. Uusi nainen ei tule myöskään hyväksymään tuota järjestelyä.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan yhdessä. Olen aivan rakastunut häneen....

Eksän kanssa olen vain enemmän oma itseni.

Nykyinen mies on haastavampi, ja kaikki on hänen kanssaan niin tunteikasta. En ole mikään itkijä, mutta hänen kanssaan herkästi saatan itkeä. Se on hirveää ja ihanaa samaan aikaan.

Tuntuu todella surulliselta pelottavalta päästää irti.. Koettiin niin paljon yhdessä.

Ap

Mielenkiintoni ongelmaasi kohtaan loppui tähän. Ette edes tunne toisianne kunnolla ja kuitenkin olet muuttanut yhteen ja pakotat lapsesi uusperhe-elämään. Mikä ihmeen kiire teillä oli??

Yllättävän moni näyttää olevan sitä mieltä, että ap:n toiminta on ihan normaalia. Kyllä minullakin on ihan hyvät välit exäni kanssa, mutta ei tosiaankaan tulisi mieleen säännöllisesti käydä "perheenä" syömässä. Miksi ihmeessä ap puhut, että haluat olla poikasi kanssa, kun vietät aikaa exäsi kanssa? Etkö muka muuten näe poikaasi? Harrastuksessa mukana olo on ihan jees, mutta siinäkään ei ole kai pakko kiehnätä exän vieressä. Kai siellä on muitakin vanhempia. Ja syömään poika saa mennä jomman kumman kanssa sitten erikseen. 

Ap, kauan erostanne on? Milloin uusi mies tuli kuvioon?

Vierailija kirjoitti:

Voisin jättää eksän, jos meillä ei olisi yhteistä lasta. Pojalle on iso juttu, että käydään syömässä joka viikko, kun näkee molempia ja tykkää höpötellä ja jaksaa sitten olla loppuviikon taas erossa toisesta. Ikävöi minulla isäänsä ja siellä minua. Harrastus on se yhteinen tärkeä juttu, ja niinä viikkoina ei ikävöi, kun voidaan sanoa, että nähdään taas pian, usein kahden päivän päästä. Eli 2x viikolla ja lauantaisin näen häntä.

Tietty voisin omalla viikolla jättää pojan sinne, ja tulla kotiin, mutta olisiko siinä järkeä? Viimeksi mies valitti kun tein niin, kuulemma turhaa ajelua... Välillä pyytää anteeksi, mutta useimmiten valittaa "pakkomielteestäni pitää ydinperhehetki"...

Pojalle on kyllä mukava, eikä valita hänen kuullen.

Ap

Kuullostaa aika sairaalta käydä yhdessä syömässä ja luoda illuusio että kaikki on äidin ja isän kanssa hyvin.

Kaksi pointtia. Molemmat nyt liittyy siihen ap että annat ympäristöön sekavia viestejä.

Ensiksi, mustasukkaisuutta ei pidä sietää.

Toiseksi: mutta miehellä on sikäli pointti, että yrität nyt pitää yllä jotain viritelmää perheestä, jota ei enää ole.

Lapselle tuo on todella hämmentävää, että ette ole perhe mutta olette kumminkin. Myös uudelle kumppanille.

Minulla on ystävä joka yritti lievennellä eroa lasten suuntaan vähän samaan tapaan vuosia. Seurauksena se että lapset luulivat että tämä on heidän vanhempien tapa olla edelleen jollain lailla parisuhteessa. He eivät hahmottaneet eroa, vaan katsoivat kieroon äidin uutta miestä, kun kokivat että äiti nyt jollain lailla pettää isää.

Minun mielestä tämä ystävä ei itsekään hahmottanut rajoja, vaan seilasi jossain sekavassa välimaastossa.

Itsekin eronneena voin istua samassa katsomossa kuin exä, ja tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa. Mutta mitään yhteiset aterioinnit eivät enää tule kyseeseen.

Erosta on 3 vuotta. Eksällä on ollut jo lyhyt suhde, mutta erosivat aika pian. En kokenut mustasukkaisuutta, vaan olin iloinen koska itsekin tapasin uuden miehen tuolloin.

Eksä on sanonut ettei seurustelu tunnu oikealta, varsinkaan vakavampi.

Olen pyytänyt nykyistä mukaan. On käynyt 2 kertaa, ei ole oikein kiinnostunut, ja on se vähän outoa kun eksä siellä.

Tästä viisastuneena en niitä syömisiä enää harrasta. Ja voisin käydä vain kerran viikolla. Eiköhän se ole riittävää pojalle.

Uudella miehellä on oma asunto, mutta pääsääntöisesti olemme aina samassa paikassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, mutta ei usko tai luulee että vaan puhun, kun en halua muuttaa mitään. Haluaisi, että kävisin vain tärkeissä peleissä ja muutoin vain omalla viikollani.

Käydään eksän ja pojan kanssa syömässä välillä, niin saattaa mennä 3h illassa, eli tietty aika iso osa meidän yhteistä aikaa. Pojalle kuitenkin kiva tapahtuma.. Olen nyt usein jättänyt menenättä syömään, ja poika aina kysyy miksen tule :(

Nykyinen mies ei innostu kaveeraamaan eksän kanssa. Ovat muutenkin aika erilaisia, niin voisi olla kiusallista kaikille..

Ap

Ymmärrän kyllä täysin sun nyksää. En mäkään haluaisi että eksä pyörii noin paljon kuvioissa. Mun mielestä se on jotenkin sairas ajatus että nyksä ja eksä tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikkakin varmaan kivaa sille joka siinä välissä on... Älä vaadi nyksältäsi liikoja.

Tää on tätä päivää, sitä saa mitä tilaa...

T. Nainen

Mikään ei ole niin epäviehättävää, kuin mustasukkaisuus. Kertoo huonosta itsetunnosta ja siitä, ettätietää itsekin ettei ole oikein riittävä. Hyi olkoon, vaihtoon sellainen luuseri!

Kuka ihme haluaa olla naisen kanssa, joka on synnyttänyt?

Kyllä on aikuiset ihmiset sairaita kun pitää tuhota lapsen elämä jonkun hiton "rakastumisen" takia....hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että meidän olisi pitänyt kestää.. Ilman imtohimoa ja lähimmäisen rakkaudella. Toisaalta tilanne oli turhauttava, ja molemmat taidettiin haaveilla jostain muusta. Siitä, että on ihanaa katsoa kainalossa leffaa, tehdä asioita yhdessä ja nauttia hetkistä kaksin. Nautittiin niistä vain kolmisin tai yksin.

Rankkaa on silti luopua. Eksän kanssa oltiin kuin sisaruksia.. tunnettiin niin hyvin ettei sanoja tarvittu. Mutta eihän sisarukselliset välit riitä!

Pelkään, että sekoan jos nyt annan itseni täysillä tähän suhteeseen. Nykyinen mies on sellainen... Siinä ei ole järkeä.

Ap

Ap sä olet mennyt himosta sekaisin, rakastat edelleen eksää mutta olet antanut hormonien viedä.

Olet käyttäytynyt tosi epäkypsästi ja sun jututkin on ihan sekavat.

Jos sun uusi suhde on vaikea, dramaattinen, seksintäyteinen mutta et tunne olevasi oma itsesi niin kuin eksän kanssa, niin se ei ole oikealla perustalla oleva parisuhde, vaan hormonihuuruinen irtiotto.

Missään nimessä tuollaisen panosuhteen kanssa ei heti muuteta yhteen kun on lapsia.

Ilmeisesti olet myös jättänyt eksäsi tämän hullun rakastumisen takia. Luulen vielä että se miten kuvaat eksääsi, niin olet jättänyt hänet ihan vääristä syistä, kun ette ole pystyneet löytämään kypsän suhteen seksuaalisuutta yhdessä. Se nimittäin olisi ihan mahdollista. Mutta kun et vaikuta yhtään harkitsevalta ihmiseltä, niin olet heittänyt sen oikean hyvän suhteen roskiin hullaantumisen vuoksi. Tuollainen villi hullaantuminen ei edes siellä teini-iässä johtanut pysyvään onneen.