Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua, että tapaan lapseni isää.
28.08.2017 |
Minulla on 7-vuotias lapsi ja koulun ja harrastuksen merkeissä näen hänen isää. Tykätään molemmat olla harrastuksessa mukana. Lisäksi eksä on veljeni hyvä kaveri, joten näen häntä myös veljeni luona. Erottiin ystävinä.
Nykyinen miesystävä on sitä mieltä, että välimme ovat liian läheiset eronneille, ja olen häntä kohtaan epäkohtelias, kun vietän aikaa eksän kanssa.. -Siis poikani kanssa! Rakastan nykyistä miestä ihan hullunlailla, sillä tavalla mitä alle parikymppiset ehkä tuntee.. En haluaisi luopua tästä uudesta kutkuttavasta tunteesta näin typerän syyn takia.
Olen huono riitelemään, ja usein loppuu sanat kesken. En kuitenkaan ole tässä antanut periksi.. vielä.
Millä saan miehen ymmärtämään, että en koe mitään romanttisia tunteita eksää kohtaan? Enkä tällaista alkukantaista halua ja ihastusta ole kokenut ikinä. Vuosi oltu yhdessä.
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole alkoholisteja, eikä meillä juuri riidelty. Äitini kyllä itki herkästi, enkä haluaisi sellaiseksi. Haluaisin seistä omilla jaloilla ja huokailla nykyisen jutuille. Hänellä on kuitenkin todella suuri vakutus. Eikä kyse ole vaan seksuaalisesta jännitteestä, kun se jännite on aina. Ihan normi arjessa.
En koe mitään halua eksää kohtaan. Hän ei halunnut enää seksiä.. tai jos halusi, se oli kamalaa ja tuntui että hän yritti vain minun takia. Tulee ihan huono olo kun sitä miettii.. en riittänyt hänelle ja minulle tuli kauhea olo, kun en kelvannut. Hän ei myöskään estellyt kun ehdotin eroa. Sanoi vaan, että ehkä niin on sitten paras. Luulin vuosia, että hänellä oli toinen yms. Työpäivät venyi, ja tuntui että meidän yhteinen juttu oli vaan lapsi. Aloin nukkua vierashuoneessa, eikä hän ikinä pyytänyt sieltä viereensä.
Ennen nykyistä en tiennyt, että seksi voisi olla tällaista. Tai koko oleminen. Koko aika toisen kanssa. Tehdään myös paljon yhdessä. Käydään konserteissa, yhteisissä juhlissa, teatterissa... Sain uuden haluamani elämän.
Eksä lohdutti minua kun sukulaisiani suhteemme aikana kuoli. Koin hirveitä asioita, ja hän jaksioi niitä. Toki tuollaiset saa arvostamaan. Myös hänelle oli lapsena käynyt kamalia, joten oltiin toistemme tuki. Se nyt ei kuitenkaan riitä, enkä voisi mitään suhdetta miettiä. Se luultavasti kuihtuisi pois...
Ap
JSSAP
Tuo nyksä ei ole rakkautta. Kuinka seksinkipeä voi olla??
Kerro suoraan onko exäsi ylipainoinen (puhutaan nyt +100 kg ylipainosta) röökiäimevä työtön nahjus ? Voisin kuvitella että esim. seksiin kykenemättömyys voi olla miehelle tässä tilanteessa mahdollista.
Kuulostat vähän ponnettomalta. Kun eksä ei pyytänyt viereen niin alistuit. Kun nyksä on räjähtelevä niin ailahtelet mukana. Millainen sinun perhetausta sit oli, jos äitisi itkeskeli? Se ettei ole riitoja ei välttämättä tarkoita ettei olisi jännitteitä. Hallitseva isä? Opitte myötäilemään?
Millaisia jännitteitä sinulla sit on nyksän kanssa? Onko hän jotenkin temperamenttinen tai arvaamaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ollut kauhean huonoa kommunikointia eksän kanssa. Jopa minä näen, että kun hän on sanonut sinun eroehdotukseen että kai se on paras, ei hän sitä ole halunnut, mutta ei ole osannut sanoa, vaan on loukkaantunut ja vetäytynyt ja mykistynyt. Ihan samalla lailla kun sinä, "kun ei pyytänyt viereen" no menitkö itse?
Ei hän ole eroa halunnut.
Kyvyttömyys on voinut johtua terveydellisistä asioista, stressistä, sairaudesta, masennuksesta, burnoutista, miesten hormonivajeesta. Mutta sinä et selvittänyt vaan vaikenit ja lähdit.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole alkoholisteja, eikä meillä juuri riidelty. Äitini kyllä itki herkästi, enkä haluaisi sellaiseksi. Haluaisin seistä omilla jaloilla ja huokailla nykyisen jutuille. Hänellä on kuitenkin todella suuri vakutus. Eikä kyse ole vaan seksuaalisesta jännitteestä, kun se jännite on aina. Ihan normi arjessa.
En koe mitään halua eksää kohtaan. Hän ei halunnut enää seksiä.. tai jos halusi, se oli kamalaa ja tuntui että hän yritti vain minun takia. Tulee ihan huono olo kun sitä miettii.. en riittänyt hänelle ja minulle tuli kauhea olo, kun en kelvannut. Hän ei myöskään estellyt kun ehdotin eroa. Sanoi vaan, että ehkä niin on sitten paras. Luulin vuosia, että hänellä oli toinen yms. Työpäivät venyi, ja tuntui että meidän yhteinen juttu oli vaan lapsi. Aloin nukkua vierashuoneessa, eikä hän ikinä pyytänyt sieltä viereensä.
Ennen nykyistä en tiennyt, että seksi voisi olla tällaista. Tai koko oleminen. Koko aika toisen kanssa. Tehdään myös paljon yhdessä. Käydään konserteissa, yhteisissä juhlissa, teatterissa... Sain uuden haluamani elämän.
Eksä lohdutti minua kun sukulaisiani suhteemme aikana kuoli. Koin hirveitä asioita, ja hän jaksioi niitä. Toki tuollaiset saa arvostamaan. Myös hänelle oli lapsena käynyt kamalia, joten oltiin toistemme tuki. Se nyt ei kuitenkaan riitä, enkä voisi mitään suhdetta miettiä. Se luultavasti kuihtuisi pois...
Ap
Kuulostaa elämältä, jossa lapsellasi ei kuitenkaan ole sijaa. Ei ihme, että sinun pitää osoittaa lapselle huomiota leikkimällä vielä perhettä exän kanssa. Ihmettelinkin tuota, kun sanoit, että exän kanssa oleminen tarkoittaa samaa kuin lapsesi kanssa oleminen. Et ilmeisesti muuten vietä aikaa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ilmeisesti viikko-viikko systeemi? Ja jotta näet lasta isäviikolla, näet myös eksää. Mutta nyksä haluaa kaiken huomiosi, eikä tykkää että vietät niin paljon aikaa muualla.
Itse elät jotain kadotettua lapsetonta teini-ikää hänen kanssa.
Onko harrastus ainoa luvallinen aika keskittyä vain lapseesi? Ja nykyinen mies on mustasukkainen myös lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli paljon töissä, ja äiti otti itseensä kaiken isän sanoman kritiikin. Usein itkemällä. Äiti oli kotiäiti, siihen en itse ikinä kykenisi.
Toki meillä on normaali arki, mutta poika näkee kavereita, pelaa yms niin harrastus on se hetki kun ollaan oikeasti yhdessä. Automatkat yms. Ei ole tarvinnut koulun kanssa apua, ja on tosi paljon veljeni lasten kanssa minun luona ollessaan, kun asuvat lähellä. Yllättävän vähän sitä yhteistä aikaa jää.
Nykyisen miehen kanssa käydään usein lounaalla. Ja kun poika on isällään, niin onhan meillä mielestäni riittävästi aikaa. Nyt vielä enemmän, kun jätin ne syömiset.
Ei me eksän kanssa osattu löytää mitään intohimoa enää. Liian iso kuilu. Ja kun ei hän edes pyytänyt, että yritettäisiin vielä. Ajattelin, että on toinen ja luovutin. Eksä myös viimeisenä vuotena tukisti minua, mikä ylitti jonkun rajan. Pyysi monesti anteeksi, mutta en päässyt siitä yli. Eli ei oltu mikään onnellinen pari enää useampaan vuoteen.
Kaipaisin ehkä ihan omaa lomaa... Yksin. Se vaan on tässä yhtälössä mahdotonta..
Ap
Siis kuinka paskat suhteet teillä on exiinne?
Eikö lapsen etu ole kaikkein tärkein?
On ihan tavallista ja pitöisi olla normaalia että vanhemmat voivat toimia yhdessä, syödä, viettää aikaa yhteisesti lapsen kanssa ilman että kukaan vetää hernettä nenään.
Aikuisten välisissä suhteissa pitäisi olla sen verran luottamusta että ei tarvitse tuollaisesta niuhottaa tai ennenkaikkea pitää sitä epänormaalina.
Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka paskat suhteet teillä on exiinne?
Eikö lapsen etu ole kaikkein tärkein?
On ihan tavallista ja pitöisi olla normaalia että vanhemmat voivat toimia yhdessä, syödä, viettää aikaa yhteisesti lapsen kanssa ilman että kukaan vetää hernettä nenään.
Aikuisten välisissä suhteissa pitäisi olla sen verran luottamusta että ei tarvitse tuollaisesta niuhottaa tai ennenkaikkea pitää sitä epänormaalina.
Haloo.
Viet asiaa sivupolulle. Keskustelusta kävi mielestäni hyvin esiin, että AP:llä on tunteita exää kohtaan, jotka nykyinen puoliso kyllä tajuaa. Lapsi tuntuu verukkeelta viettää aikaa yhdessä. Lapsi ei hyödy tilanteen perheenomaisesta roikottamisesta.
M41
Miksi roikut väkivaltaisessa eksässä joka vielä kohteli huonosti? Miksi olet miehen kanssa, jolle joudut esittää ja alustumaan?
Kuulostat siskoltani. Mikä naisia vaivaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos automatkat harrastuksiin on ainoa aika jolloin olet kahden pojan kanssa niin tietenkään et luovu niistä.
Tosin en tiedä miksi teillä on noin, minulla on uusi mies ja poika, ja usein sanon miehelle että nyt haluan olla vain pojan kanssa kahden, ja vien hänet elokuviin tai keilaamaan, tai käymme jollain retkellä kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli paljon töissä, ja äiti otti itseensä kaiken isän sanoman kritiikin. Usein itkemällä. Äiti oli kotiäiti, siihen en itse ikinä kykenisi.
Toki meillä on normaali arki, mutta poika näkee kavereita, pelaa yms niin harrastus on se hetki kun ollaan oikeasti yhdessä. Automatkat yms. Ei ole tarvinnut koulun kanssa apua, ja on tosi paljon veljeni lasten kanssa minun luona ollessaan, kun asuvat lähellä. Yllättävän vähän sitä yhteistä aikaa jää.
Nykyisen miehen kanssa käydään usein lounaalla. Ja kun poika on isällään, niin onhan meillä mielestäni riittävästi aikaa. Nyt vielä enemmän, kun jätin ne syömiset.
Ei me eksän kanssa osattu löytää mitään intohimoa enää. Liian iso kuilu. Ja kun ei hän edes pyytänyt, että yritettäisiin vielä. Ajattelin, että on toinen ja luovutin. Eksä myös viimeisenä vuotena tukisti minua, mikä ylitti jonkun rajan. Pyysi monesti anteeksi, mutta en päässyt siitä yli. Eli ei oltu mikään onnellinen pari enää useampaan vuoteen.
Kaipaisin ehkä ihan omaa lomaa... Yksin. Se vaan on tässä yhtälössä mahdotonta..
Ap
Miksi oma loma on mahdoton? Ainoa mikä siinä olisi este olisi ettei saa lasta hoitoon, mutta poikahan on aina välillä sun eksällä. Jos kerran olette puheväleissä, niin varaa loma ja pyydä eksää että pitää poikaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka paskat suhteet teillä on exiinne?
Eikö lapsen etu ole kaikkein tärkein?
On ihan tavallista ja pitöisi olla normaalia että vanhemmat voivat toimia yhdessä, syödä, viettää aikaa yhteisesti lapsen kanssa ilman että kukaan vetää hernettä nenään.
Aikuisten välisissä suhteissa pitäisi olla sen verran luottamusta että ei tarvitse tuollaisesta niuhottaa tai ennenkaikkea pitää sitä epänormaalina.
Haloo.
Minä sanoisin, että minulla on erittäin hyvät välit exääni. Sovimme asioista yhteisymmärryksessä, voin avautua hänelle ongelmista ja huolista lapsiin liittyen ja käymme kummilapsien synttäreillä ihan sujuvasti seurustellen ja kuulumisia. Minulla ei myöskään ole mitään ongelmaa hänen uuden tyttöystävänsä kanssa, hän on aivan ihana ihminen. Voisin myös kuvitella istuvani iltaa heidän kanssaan ja käyväni ulkona syömässä. Mutta ei tulisi mieleenkään tehdä sitä noin tiiviisti ja säännöllisesti varsinkaan, jos uusi seurustelukumppani pitää tätä epämukavana. Ei ainoat vaihtoehdot ole joko tiivis yhdessä oleminen tai riitaisat välit.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli paljon töissä, ja äiti otti itseensä kaiken isän sanoman kritiikin. Usein itkemällä. Äiti oli kotiäiti, siihen en itse ikinä kykenisi.
Toki meillä on normaali arki, mutta poika näkee kavereita, pelaa yms niin harrastus on se hetki kun ollaan oikeasti yhdessä. Automatkat yms. Ei ole tarvinnut koulun kanssa apua, ja on tosi paljon veljeni lasten kanssa minun luona ollessaan, kun asuvat lähellä. Yllättävän vähän sitä yhteistä aikaa jää.
Nykyisen miehen kanssa käydään usein lounaalla. Ja kun poika on isällään, niin onhan meillä mielestäni riittävästi aikaa. Nyt vielä enemmän, kun jätin ne syömiset.
Ei me eksän kanssa osattu löytää mitään intohimoa enää. Liian iso kuilu. Ja kun ei hän edes pyytänyt, että yritettäisiin vielä. Ajattelin, että on toinen ja luovutin. Eksä myös viimeisenä vuotena tukisti minua, mikä ylitti jonkun rajan. Pyysi monesti anteeksi, mutta en päässyt siitä yli. Eli ei oltu mikään onnellinen pari enää useampaan vuoteen.
Kaipaisin ehkä ihan omaa lomaa... Yksin. Se vaan on tässä yhtälössä mahdotonta..
Ap
Siis joko olet muuttanut yhteen uuden miehen kanssa, jos ei kerran ole mahdollista olla yksin. Eikö hänellä ole yhtään viikonloppumenoja että jäisit kotiin rauhassa ja poika isälleen.
Ei kuulosta kovin auvoisalta suhteelta jos olet noin uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli paljon töissä, ja äiti otti itseensä kaiken isän sanoman kritiikin. Usein itkemällä. Äiti oli kotiäiti, siihen en itse ikinä kykenisi.
Toki meillä on normaali arki, mutta poika näkee kavereita, pelaa yms niin harrastus on se hetki kun ollaan oikeasti yhdessä. Automatkat yms. Ei ole tarvinnut koulun kanssa apua, ja on tosi paljon veljeni lasten kanssa minun luona ollessaan, kun asuvat lähellä. Yllättävän vähän sitä yhteistä aikaa jää.
Nykyisen miehen kanssa käydään usein lounaalla. Ja kun poika on isällään, niin onhan meillä mielestäni riittävästi aikaa. Nyt vielä enemmän, kun jätin ne syömiset.
Ei me eksän kanssa osattu löytää mitään intohimoa enää. Liian iso kuilu. Ja kun ei hän edes pyytänyt, että yritettäisiin vielä. Ajattelin, että on toinen ja luovutin. Eksä myös viimeisenä vuotena tukisti minua, mikä ylitti jonkun rajan. Pyysi monesti anteeksi, mutta en päässyt siitä yli. Eli ei oltu mikään onnellinen pari enää useampaan vuoteen.
Kaipaisin ehkä ihan omaa lomaa... Yksin. Se vaan on tässä yhtälössä mahdotonta..
Ap
Kuulostaa omituiselta. Ethän sinä siellä harrastuksessa edes ole sen lapsen kanssa, vaan seisot siellä jossain reunalla. Ja mikset voi käydä pojan kanssa kahdestaan ulkona syömässä, vaan tarvitset sen exän siihen mukaan? Missä se poika sitten luuhaa, jos teillä ei ole kotona yhteisiä aterioita tai ette koskaan näe kotona?
Minä en suoraan sanottuna ymmärrä näitä mustasukkaisia p*skoja, en sitten vähääkään!
Jos minun miehelläni olisi lapsi edellisestä suhteesta, olisin onnellinen hänen ja hänen exänsä puolesta, kannustaisin miestä olemaan paljon tekemisissä lapsensa kanssa, pitämään mahdollisimman hyvät ja asialliset välit exään ilman mitään draamoja juurikin lapsen edun nimissä. Lisäksi yrittäisin parhaani mukaan kohdella lasta hyvin ja rakastavasti kuin omaani, olla luotettava ja turvallinen kolmas vanhempi hänen elämässään.
Muutenkin ihmetyttää tuollainen ruikutus kaverillisesta ja asiallisesta yhteydenpidosta exiin ja toista sukupuolta oleviin ystäviin, vaikkei yhteisiä lapsia olisikaan. Exät on exiä siksi, ettei heidän kanssaan haluttu jatkaa suhdetta ja piste. Ja jos nyt joskus jonkun kanssa tulee säpinää niin se tulee, jos on tullakseen ja se on sitten sumplittava sen tilanteen kanssa. Ei sitä mitkään nyxän ruikutukset ja kotiin sulkemiset estä, ne ainoastaan pilaavat sen nykyisen suhteen.
Sinä ja exäsi olette vielä kiinni toisissanne, siksi hän ei osaa seurustella ja sinä haluat viettää perheenä aikaa kolme iltaa viikossa.
Miksi et myöntäisi tätä ja laittaisi poikki seksisuhteesi, ja korjaisitte teidän liiton. Aloittaisitte vaikka tuosta kumppanuudesta ja perheasioista, ja antaisit tilaa ajatuksille siitä seksistä. Miksi se loppui teillä? Luuletko että se sama ei lopulta tule eteen uuden miehen kanssa? Jos se vieraus nyt on kiihottavaa.
Ja onko sinulla alkoholistiperhetausta, kun tuollainen itkuinen draama tuntuu sinusta oikealta rakkaudelta?