Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt keväästä lähtien matkustanut edes takaisin maan länsirannikkoa pitkin erään miehen takia.

Toki kohtalo on järjestänyt myös oikeaa tekemistä, minkä perässä menen ja samalla ollaan treffailtu.

Kumpikin eronnut aikuinen, ymmärtää että elämää ja menetyksiä on takana.

Saisin s-seuraa lähikunnasta jos haluaisin. En nyt halua, vain tämän kaukaisen ystävän...

Saisin myös s-seuraa nuoruuden Suurelta Rakkaudelta, mutta ei kiinnosta. Tätä stalkkasin juuri samoin kuin moni on kertonut tykönänsä tehneen. Nuorena olin työtön, hän teki omaansa kotoaan käsin. Olosuhteet olivat suhdetta vastaan.

Nyt eronneena pidän häneen taas yhteyttä ja häntä tuntui aluksi vanha suola janottavan. Olen käsitellyt kaiken, minua veri vetää pohjoiseen...

Nää on kyllä hauskoja ja jotenkin lohduttavaa, etten ole ollut ainoa "hullu" nuorena. Mulla varmaankin pahin kaikenlaisen stalkkeroinnin sarjassa on seuraava kokemus.

Ajoimme sisareni kanssa, minun pakottamana, keskellä yötä ihastukseni omakotitalon pihaan autolla. Auto oli rupuinen ja epätoimintavarma, sen tiesin kyllä. No siinä sitten, kun auto oli peruutettuna ja sammutettuna hetkeksi, ainoalle autonpitopaikalle, talonsa ulko-oven viereen, sepä ei lähtenytkään enää käyntiin!!

Menin täysin paniikkiin ja taisin avata jo oven poistuakseni autosta, kun sisareni yritti toistuvasti käynnistää autoa aina vaan uudelleen. Mikä meteli, täysin hiljaisessa, omakotitalotaajamassa! Viime hetkillä auto kuitenkin käynnistyi ja pääsimme pakenemaan paikalta, ennen kuin talon väki ehti katsomaan, että mitä tapahtuu.

Tuon jälkeen en enää ottanut tuollaisia riskejä, vaan tyydyin kyttäämään ihan ns.normaaleissa kohtaamisissa:D

Vei kalliille luxusmatkalle Karibialle.

Olisi voinut jättää tekemättä, vaikka suhde jatkuu yhä

Opiskelin ekaa vuotta AMK:ssa ja tuli valittua totaalisen väärä opiskelupaikka eikä koulu kiinnostanut. En voinut lopettaa koulua kesken kun ihastuin erääseen luokallani olleeseen palavasti loppusyksystä. Pääsin sitten jopa lähentymään hänen kanssa joululoman jälkeen ja tapailimme hetken. Se oli ihanaa niin kauan kun sitä kesti, mutta hän ei sitten halunnutkaan jatkaa kanssani. Sydämeni särkyi mutta sitten ei tehnyt tiukkaa lopettaa opintoja ja vaihtaa muualle opiskelemaan.

Ollut toinen nainen

Lisää näitä

Kidnappaus... Lakimieheni käski sanoa että tämä on vitsi

Otin takaisin narsistin elämääni liian monta kertaa ja uskoin kaikki ne valheet. Koetan päästä eroon nyt itseinhosta. Kaduttaa että sorruin niin monta kertaa. Ihan typerää.

Päästin naisen asumaan saman katon alle. Ja olen sortunut tähän samaan ansaan kolme kertaa elämässäni.

Aloin harrastamaan runoutta vain siksi, että ihastukseni tykkäsi runoista. Itse en ollut koskaan niistä pitänyt, enkä varsinkaan keksinyt runoja.

Kun tuosta runosielusta ja minusta ei tullutkaan mitään, loppui runoharrastukseni siihen.

Muutama vuosi sitten löysin vintiltä pari runokirjaa niiltä ajoilta. Heitin ne menemään.

Siihen aikaan kun kännyköitä ei vielä ollut, ihastukseni kävi iltaisin joskus moikkaamassa minua, ehkä noin kerran tai kaksi viikossa, ihan kaverina vaan, vaikka itse olisin toivonut enemmän. Hän ei soittanut koskaan etukäteen tulostaan.

Vahdin useana iltana jopa pari tuntia laskoskaihtimen raosta salaa tiiraillen, mahtaako hän olla kävelemässä katua pitkin luokseni. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin sammuttanut huoneesta valot ja nostanut sitten sitä kaihdinta ylöspäin. Mutta enhän minä voinut. Jos valoa ei olisi näkynyt, hän olisi luullut etten ole kotona. Siksi piti pienestä raosta tiirata.

Yhtenäkään iltana kun olin siellä tiirailemassa, ei ihastus saapunut, vaan ihan toiseen aikaan. Sitten muutenkin hän harvensi käyntejään ja lopulta ei tullut enää.

Siihen aikaan oli vielä puhelinkoppeja. Menin yhtenä pimeänä iltana hänen työmatkareittinsä varrella olevaan puhelinkoppiin väijymään, koska tiesin hänen työaikansa ja että hän ajaa siitä kohta ohi ja näkee minut, koska koppi oli valaistu.

No ajoi hän, mutta ei vilkaissutkaan puhelinkoppia kohti. Ripsivärit poskilla oli käveltävä kotiin pari kilometriä pimeässä illassa.

Miehet huom! Jos vielä joskus näette puhelinkopin ja ajatte ohi, muistakaa vilkaista, olisiko siellä joku....

Ajoin Vaasaan 400km ja varasin hotellin jotta saisin hetken hänen kanssaan. Sain hetken, hän otti mitä halusi ja jätti seuraavana päivänä

Muutin ulkomaille osittain sen takia, että ihastuin varattuun mieheen. Olin jo aiemmin tehnyt päätöksen muuttaa ulkomaille kaupunkiin X. Sitten yksi tärkeimmistä syistäni muuttaa sinne (joka ei liittynyt tähän mieheen mitenkään) meni alta ja näytti siltä, ettei kannattaisikaan muuttaa, mutta pian sen jälkeen ihastuin täysin sattumalta, ilman minkäänlaista tarkoitushakuisuutta, ihmiseen, joka asuu kaupungissa X ja ajattelin, että tämä ei voi olla pelkkää sattumaaa. (Kaupunki X on siis Suomen näkökulmasta obskuuri, ei missään lähimaassa tai tasoa Rooma tai Lontoo, joten sattumaksi tämä olisi tosi outo)

Vielä on epäselvää, kuinka fiksu tai helvetin typerä päätös tämä oli. :) Toinen nainen -kuviota ei siis ole ollut missään vaiheessa tarkoitus yrittää eikä hän siihen ryhtyisi.

Lähetin hänelle somessa viestin, vaikka tiedän, ettei hän ole kiinnostunut minusta. Säälittävää.

Umpihumalassa eka kertaa 13-vuotiaana 1970-luvulla horjuin tanssimestassa polvilleni ihastukseni eteen ja sopersin: "Mä rakastan sua!"  (70-luvulla nuorten juominen oli varsin humalahakuista...) - Kesti noin 40 vuotta, että häpeä hälveni...

Muistan pojan kauhistuneen katseen ja sen kaverin kysymyksen: "Kuka tuo on?" Eihän se mua tuntenut, oltiin samassa koulussa, etäältä ihastuin.

Lisää

Haaveilin ihastuksestani niin paljon, että loin meidät pleikkari 2:n simssiin pariskunnaksi. Pelasin tätä usein posket punasina. Noh, lopulta sainkin ihastukseni ja aloimme seurustelemaan. Käynnistimme joskus tyylsyyttämme sitten simssin ja poikaystäväni ilme oli syystäkin hämmentynyt, kun hän löytyikin jo pelistä. =) kyllä hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Vei kalliille luxusmatkalle Karibialle.

Olisi voinut jättää tekemättä, vaikka suhde jatkuu yhä

Hyvä kun sanoit, että kalliille. Huh, mää jo luulin, että halvalle luxusmatkalle Karibialle.

Osallistuin lukiossa viikottaiselle englannin (tai ruotsin,

en muista kummalle) tukiopetustunnille, jota en todellakaan tarvinnut, koska ihastukseni oli siellä myös. Tunti oli perjantaiaamuisin ja minulla alkoi koulu vasta myöhemmin, joten lukiolaisen mittapuulla todella epätoivoista...