Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Tää on palstan huikein ketju!   Saanut nauraa vedet silmissä ,lisää kiitos XD

Ihania juttuja, nauran vedet silmissä. On lohduttavaa että ainakin me naiset ollaan aika kekseliäitä ja yhtä epätoivoisia tässä asiassa. Inhimillistä.

Kyllä on rahaa palanut vuosikymmenten saatossa paljon jotta a) löydän ihastukseni ja b) selvitän hänen elämäntilannettaan ja c) pääsen siihen pisteeseen että hän näkee minut ja jopa juttusille saakka. Ihastukseni on nähkääs nuoruudenaikainen poikaystäväni jota kaipaan edelleen. 

Joskus aikoinaan hakeuduin tapahtumiin (n 400 km päähän) missä tiesin ihastukseni olevan, kävelin edestakaisin pakkasessa ja purevassa viimassa jotta tapaisin hänet.... hän näki minut ja morjesti, mutta tilanne oli sellainen ettei voinut jäädä juttusille. Reissun hinta oli majoituksineen ja bensoineen n 270 €. Saavutin ainakin 1.etapin, koska myöhemmin hän kertoi nähneensä minut ja harmitteli että xxx syystä ei voinut pysähtä..... 

Johtiko tää sit yhtään mihinkään, sen aika näyttää.....

Teininä ihastuin poikaan joka ei ollut Ev.lut. kirkossa. Perehdyin hänen uskontonsa tapoihin kaikin tavoin. Sitten kävi ilmi että häntä ei kiinnostanut yhtään olla uskossa ja hän erosikin jo 15-16 vuotiaana omasta uskonnostaan :D ostin tuolle pojalle myös kaiken mitä hän halusi ja kuskasi mopolla kaikkialle. Oltiin pelkkiä kavereita. Täysi-ikäisinä päädyttiin ainoan kerran sänkyyn jonka jälkeen hän ei enää halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

Otti koville mutta ihan hyvä että vihdoin pääsin hänestä yli kun ei oltu enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin naiselle pitkän ja aivan liian yli-imelän rakkauskirjeen, jossa ylistin häntä maasta taivaaseen. Tää nainen oli sitten yhdessä miehensä kanssa lukenut kirjettä ja nauranut minun kustannuksella. Pikkaisen kirpaisi.

 

Miksi kirjeen kirjoittaminen on noloa? Minusta olisi ihanaa saada sellainen. Se kertoisi ainakin minulle sen, kuinka tosissaan kirjeen kirjoittaja on. Nykyään harvinaisempaa saada paperisena, koska somen kautta kaikki yhteydenpito käydään.

Sain 15 vuotiaana tälläisen yhdeltä joka oli monta kertaa ilmaissut kiinnostuksensa ja minua ei kiinnostanut hän yhtään, lisäksi seurustelin. Oli pelkästään ahdistavaa saada imelä rakkauskirje kun 18v mies varsin hyvin tiesi etten ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja kokemattomana matkustin naapurikaupungin rautatieasemalle tapaamaan poikaa 15 minuutiksi, siksi ajaksi kun hän vaihtoi junaa jatkaakseen matkaansa pohjoiseen.

Erityisen epätoivoisen tästä teki se, että tyyppi oli matkalla tyttöstävänsä luo. :| Mutta minä olin aivan haltioissani siitä 15 minuutista.

Myöhemmin poika jätti tämän tytön ollakseen kanssani, joten ehkä epätoivo olikin edukseni. Päädyimme myöhemmin menemään naimisiinkin, mutta erosimme jokunen vuosi sitten sovussa. Olemme kuitenkin edelleen ystäviä.

Mun sisarus teki saman junajutun, tosin se oli vain söpöä: hänen tyttöystävän vanhemmat ei hyväksy suhdetta, mutta sisaruksen tyttis oli menossa kotiin junalla 2h matkan ohi mun sisaruksen kotipaikkakunnan. Asun samalla paikkakunnalla kuin sisaruksen tyttis. Sisarus meni junaan omalta paikkakunnaltaan että sai viettää alle 1h aikaa tyttiksensä kanssa junassa ja mä hain sit asemalta sisarukseni ja kuskasin sen 1h takas kotiin kun olin sinne päin menossa muutenkin.

Voi voi, siitä tulisi romaani jos kertoisin kaikki ihan nuoruudesta saakka kun luistelukaukalolta ei malttanut pois lähteä vaikka varpaat oli jo tunnottomat ja hampaat kalisi kylmästä, että näkisin ihastukseni ja se edes vilkaiseisi minuun. Ja kun se sitten vilkaisi, hymyili ja sanoi jotain niin en syöny 2 päivään ku olin niin onnesta soikea. (Tosin sama fiiliksen hän saa aikaan vieläkin kun näen hänet ja hän hymyilee minulle). 

Ja kaikki mitä olenkaan tehnyt tähän päivään 40v aikana. Ja voin kertoa että ei ole nämä "hölmöt jutut" rajoittunu nuoruuteen. Rahaa ja aikaa on palanut, aikamoisia riskejä on otettu. Mut hauskaa on ollu. 

Paitsi että olen edelleen sinku joten pitäs varmaan hioo vähän tota tekniikkaa tai sitten siirtyä ihan vaan suoraan toimintaan.

Menin naimisiin. Vieläpä kahdesti. Tosin eri naisen kanssa.

Selasin sen kuvia ja vahingossa tykkäsin jostaki sen ihan hiton vanhasta kuvasta no tämä lipsahdus käynyt jo pari kertaa, toinen oli päissäni. Eiköhän ole joskus jotain miettinyt vainoiluistani, huoh olen säälittävä :D

Istuin duuipaikan parkkihallissa aamulla ja iltapäivästä niihin aikoihin kun tiesin hänen joko tulevan tai lähtevän. Samoin maleksin duunipaikan kokouskäytävällä kännykkä korvalla muka puhumassa jotain puhelua jotta hän näkis mut kun teki töitä sielläpäin.  Ihan käsittämätöntä, ois pitäny keskittyä duuniin. Hän kyllä huomasi (huomioi) minut mutta ei siitä mitään tullu, oli varattu.

Yritin törmätä ihastukseeni, joka asui lapsuudenkodistani parin kilometrin päässä. Olisin päässyt yhdellä bussilla kouluun, mutta kiersin hänen kotinsa läheltä ja vaihdoin bussia. Menin odottamaan hänen talonsa edessä olevalle bussipysäkille. Kerran näin hänen kulkevan ohi. Aika hukkareissuja, olin siellä norkoilemassa ainakin kymmenen kertaa...

Tuo nyt oli ihan söpöä teini-ihastumista, nuorena aikuisena tein enemmän typeryyksiä ihastuneena, jotka nyt hävettävät

Maksoin 70e taksista miehen luo, joka oli ihan pelkkä pelimies ja tilasi minut luokseen kolmen aikaan aamuyöstä, kun ei varmaan muutakaan seuraa saanut. Olin niin ihastunut häneen, että romantisoin tuota tilannetta niin, että lähdin kuin ohjus kun hän pyysi. Eikä muuten ollut ainut kerta....

Ihastukseni "jätti" minut toisen tytön takia. Tämä meni niin tunteisiin, että aloin kopioimaan tuota tyttöä ja jotenkin halusin olla samanlainen ja samannäköinen. Minulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut voivani olla kiinnostava ihan omana itsenäni. Ostelin samanlaisia vaatteita, kopioin hiustyyliä ja meikkiä. Samalla "vihasin" häntä,vaikka sanaakaan ei oltu vaihdettu. Olen jälkikäteen koittanut päästä pääni sisään, että mitä tuolla kuvittelin saavuttavani.

Vielä yksi nolo juttu. Minut ghostattiin, olin humalassa ja menin tämän miehen kämpille että juteltaisiin. Pommitin viesteillä ja puheluilla, ei vastannut. Pääsin naapurin vanavedessä rappuun ja koputtelin aikani, ei mitään. Ajattelin että tulee baarista kohta ja istuin rapussa 03-05 ja itkin. Taisin torkahtaakin ja sitten älysin lähteä menemään. Sitä darraa ja morkkiksen määrää ei voi sanoin kuvailla...

Voi punastus näitä juttuja.. taidan olla ketjun "voittaja"..

Koitin manifestoida yhteydenottoa ihastukseltani!

Katsoin jotain youtubevideoa, jossa oli joku "tämän hypnoosin avulla saat mitä haluat"-tyylistä. Kesto n 2 tuntia, minkä aikana piti keskittyä tuohon haluamaansa asiaan. Ehkä puoli tuntia jaksoin ja nukahdin.

Sitten näissä videoissa oli jotain, että kun sanoo ääneen sen mitä haluaa niin se tapahtuu. Se piti vielä sanoa itsevarmasti niin kuin se olisi jo tapahtunut. Kajautin sitten yksin kotonani "Make soitti mulle!" Ja poltin jotain kynttilää silmät kiinni...

Ei toiminut ei :D

Ihastukseni pyysi facebookissa kaveriksi, en vastannut siihen vielä mitään koska kuumotti hitosti ja tuntui kuin sydän jätti lyömästä ku näin tämän... panikoin että mitäs nyt teen. ihme skenaariot päässä. Kauhistuin lisää kun siellä ei ole mitää uusia kuvia itsestäni, hikoilin omaa profiiliani ja pähkäilin kuinka säälittävä yksinäinen minusta paljastuu hänelle jos nyt hyväksyn, 2 viikkoa mietin päivittäin ja panostin uuteen profiilikuvaan, räpsin kuvia ties miten ja kunnon tälläykset. No menin katsomaan niin se oli poistanut pyyntönsä.  :'D nolottaa ajatella omaa käytöstä, käyttäydyn kuin ylikuohuva teini

Vierailija kirjoitti:

Koitin manifestoida yhteydenottoa ihastukseltani!

Katsoin jotain youtubevideoa, jossa oli joku "tämän hypnoosin avulla saat mitä haluat"-tyylistä. Kesto n 2 tuntia, minkä aikana piti keskittyä tuohon haluamaansa asiaan. Ehkä puoli tuntia jaksoin ja nukahdin.

Sitten näissä videoissa oli jotain, että kun sanoo ääneen sen mitä haluaa niin se tapahtuu. Se piti vielä sanoa itsevarmasti niin kuin se olisi jo tapahtunut. Kajautin sitten yksin kotonani "Make soitti mulle!" Ja poltin jotain kynttilää silmät kiinni...

Ei toiminut ei :D

Eiih, olen tehnyt ihan saman :D kynttilät tulilla, vielä tietyn väriset kun rakkausmanifestoinnista oli kyse... Mitähän naapuri on miettinyt, kun asunnosta on kuulunut tasaisin väliajoin kovaääninen "PEKKA LAITTOI VIESTIÄ. PEKKA LAITTOI VIESTIÄ." 

XD

Kerran melkein tarjosin päivällisen viehättävälle naiselle, onneksi tulin järkiini.

Olin 15 v ja kiinnostuin riparilla yhdestä isosesta. Kirjoittelin hänelle msn messengerissä ja koitin järjestellä jotain näkemistä

Hän yritti kohteliaasti torjua minut sanomalla että ei voi kiinnostua "kun sä et oo blondi" no olipahan siinäkin syy :D no, toimeliaana tyttönä marssin kaupasta ostamaan värinpoiston ja lätkäisin sen jo valmiiksi kotivärjättyyn punaruskeaan tukkaani. Värjäsin vielä pariin kertaan ja kun tulos oli jotenkuten blondi niin olin tyytyväinen. Sitten menin kaverini kanssa "kävelylle" hänen kotikulmilleen ja hän tuli vastaan, näki keltaisen harakanpesäni ja katsoi vaan hiljaa ja käveli ohi.

Tukkani kärvähti tuosta täysin, varisi kuin joulukuusi loppiaisena ja se väri oli hirveä. Minulla on jotain kuviakin kun on kunnon kusenkeltainen pottatukka ja pandakajalit. Oi 2005 <3 ^_^

En saanut sitä poikaa, luovutin tuon jälkeen nopeasti ja vedin tukkani violetiksi!

Se oli todella epätoivoista, että koitin matkia ihastukseni upeaa vaimoa ulkonäössä. Itse olen hyvin tavallisen näköinen hänen vaimoonsa verrattuna, eikä mies tietenkään muuta olutkaan kuin vähän imarreltu siitä, että retkahdin häneen. Kukapa nyt sen näköisen naisen jättäisikään hiirulaisen takia.

Itkenyt, kun kerran epätoivoisin pitää olla.

M30

Olin suorittamassa asepalvelustani ja olin jo saanut nimeni aliupseerikouluun päässeiden ja lähtevien listalle. Tyttöystäväni oli lähdössä kielimatkalle keski-eurooppaan. Minulla oli käyttämättömiä kuntoisuuslomia. Pyysin vääpeliltä käyttämättömät kuntoisuuslomapäivät käyttööni, että saisin olla tyttöystäväni kanssa muutaman päivän ennen kuin hän matkustaa kahdeksi kuukaudeksi pois. Sadistinen vääpeli kielsi minulta kuntoisuuslomien pitämisen, ihan vain minua rääkätäkseen.

Minä ratkaisin asiat siten, että otin varuskunnasta hatkat ja vietin omin luvin nuo muutamat päivät tyttöystäväni kanssa ennen kuin hän lähti kielimatkalle. Tyttöystävääni arvosti suuresti tekoani ja piilotti minut noiksi päiviksi opiskelija-asuntoonsa, jossa minua pidettiinkin sitten tosi hyvänä. Saattelin tyttöystäväni lentokentälle ja toivotin hyvää matkaa.

Palasin varuskuntaan. Menetin paikkani aliupseerikoulussa. Sain poistumiskieltoa ja menetin lomani pitkäksi aikaa.



Tarinan loppu ja alku on se, että tasan kaksi vuotta tämän tempun jälkeen meidät vihittiin avioliittoon. Vasta hääyönä vastavihitty vaimoni paljasti minulle rakastuneensa minuun siinä vaiheessa kun karkasin armeijasta hänen vuokseen.

Menetin aliupseeriarvon. Sain maailman parhaan ja kauneimman vaimon.

Kaverini oli ihastunut samassa pihassa, mutta toisessa talossa asuvaan naiseen, mutta ei millään keksinyt miten pääsisi tuon naisen juttusille. Ongelmaa pohdittuamme huomasimme, että tuolla naisella oli auto ja parkkipaikka samalla pihalla kuin kaverillanikin. -Niinpä me sitten eräänä yönä hiippailimme tuon naisen auton luokse, rikoimme autosta toisen takavaloista ja jätimme tuulilasiin lapun jossa pyydettiin muka kolaria anteeksi ja jossa oli kaverini nimi ja osoite, mutta ei puhelinumeroa, joten naisen oli siis tultava tapaamaan kaveriani. Nainen tulikin sopimaan korvauksista. Naista odotti kaverini tekemä ruoka ja hankkima juoma. Se korvauspalaveri päättyi siihen, että he alkoivat tapailemaan, seurustelemaan, ja lopulta avioituivatkin.



Vasta vuosiia myöhemmin, kun heillä oli jo lapsiakin, naiselle kerrottiin koko tarina ja totuus "onnettomuudesta". -Osaavat ne miehetkin olla ovelia.

Vierailija kirjoitti:

Olin 14v ja aivan mahdottoman ihastunut yhteen poikaan meidän koulusta. Mulla oli silloin huulessa sellainen pieni luomi, jonka leikkautin pois, koska ajattelin, ettei hän tykkää siitä... Huuliini pistettiin operaatiossa kaksi piikkiä, ja sattui niin xlflsldo sti, että lääkäri sanoi että "Voidaan lopettaa heti, sinun ei ole pakko tehdä tätä" mutta halusin jatkaa. Taisin vastatakin jotain, että "tää ei oo kovaa valuuttaa jos haluaa poikaystävän"...

Alettiin pojan kanssa seurustelemaan ja hän halusi, että laihdun. Painoin 60kg (163cm) ja tämä selvisi hänelle jonkun painoon perustuvan lääkkekuurin yhteydessä. Hän totesi että "Mä luulin että sä painat 50kg" ja pari pv myöhemmin palasi asiaan toteamalla että "Ootko ajatellut laihduttaa siihen viiteenkymppiin? Se on naisten normaali paino."... No, minä uskoin tämän ja aloin laihduttamaan, eli käytännössä skippasin aamupalan, lounaan ja sitten iltapäivällä kotona vedin varmaan 3000kcal k

Kuulostaa tutulta, olin 14v ja mun eka poikaystävä (15v) kans kuuli et painan 60kg (oon 172cm pitkä) ja oli sitä mieltä et pitäs painaa vähemmän, koska hän ite painaa saman verran. Olin lähes täysin syömättä kunnes paino oli 57kg, sit poikaystävä sano et hups muistin väärin painankin 70kg ja sun 60kg on ok. No onneks se mun lähes syömättä oleminen ei kestänyt varmaan edes viikkoa (en tainnut oikein juodakaan niin se pari kiloa johtui varmaan kuivumisesta).

Tähän poikaystävään olin niin rakastunut että suostuin myös seksiin vaikken olisi ollut valmis, ja parin kk päästä hän jo jättikin minut.