Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vaikka olin sopraano, istuin kuoroharjoituksissa aina alttojen joukossa ihastukseni edessä.

Vein suklaata tuliaisina jostain varatulle naapurin miehelle vain päästäkseni hänen kotiinsa. Ihan hyvin päättyi se vierailu! Tavattiin sitten useamman kerran vaimon tietämättä.

Tämä on niin hauska ketju että olen viettänyt monta iltaa lukien kaikki ja nauranut ääneen. Ihania tarinoita ja tulee itsellekin nuoruusvuodet mieleen mitä kaikkea ihan hullua sitä onkaan tehty ihastuksen eteen.

Nykyisin, lähes kaikista löytyy googlettamalla jotain tietoa. Ihastuksen etsimisen voi tehdä aluksi kotisohvalta, mutta 90 luvun alussa ei ollut mitään vastaavia menetelmiä.

Sillon vaan juostiin samassa kaupungissa baarista toiseen ihan sekopäisenä toivoen päätyvänsä samaan paikkaan. Jos oli joku yhteinen tuttu niin tiedotin aina tätä tuttua mihin olen menossa, että jos hän sanoisi tämän ihastukselleni ja hän tulisi samaan paikkaan. Kerran tämä taisi onnistuakin.

On kytätty työmatkaliikennettä jos vaikka sattus ihan vahingossa näkemään minut, ok hän näki ja morjesti mut mitä sitten....

Olen jopa muuttanut ihastukseni takia asuinpaikkakuntaa (muuttoon oli muitakin syitä, mutta ajatus ihastumisen kohteen kanssa samassa kaupungissa ja kaupunginosassa asumisesta vaikutti suuresti päätökseen). Sitten kun muutin, niin 1/2 v jälkeen tajusin sen virheeksi. Ja tuli muuten turkasen kalliiksi.

Olimme 90 luvun alussa parikymppisinä jo avopari asuen hetken yhdessä. Olimme tyhmiä ja lapsellisia ja sit erottiin, hän siis jätti minut joka oli silloin tosi kamalaa. Jäin kaipaamaan kovasti rakastamaani miestä, muutin muutaman kk päästä erosta toiseen lähikaupunkiin koska oli vaan pakko päästä pois maisemista.

Vaikka vuosia myöhemmin tiesin hänen haluavan minut takaisin ja minä hänet, niin toimin ihan päinvastoin kuin olisi pitänyt, pysyttelin piilossa. En koskaan mennyt siihen tutuun ravintolaan jossa tiesin hänen käyvän, tai muutenkaan mäyttäytynyt esim kesällä pikkupaikkakunnalla josta olimme kotoisin ja jossa tiesin hänen viettävän aikaa.

Ajattelin että hän huomaa poissaoloni ja kaipaa minua entistä enemmän. Tyhmä minä.

Eli poissa silmistä, poissa mielestä.

Joku muu vei hänet, nyyh.

voi niitä nolouksia on aika monta, ihan jo ala-yläasteelta lähtien. kaikenlaista kyttäämistä ja kyyläämistä vaikka normaaliahan se lienee. 

Miten musta tuntuu että tää on enemmän naisten juttu kuin miesten. Tosin kai palstalle kirjottelijoista varmaan 95% on naisia, mutta noin niinkun yleensä naiset on varmaan lahjakkaampia tässä asiassa. Miehet vannoo ehkä enemmän suoran toiminnan nimeen tai eivät vaan viitsi nähdä vaivaa.

Itsellä palanut täysin kohtuuton määrä rahaa ja satoja tunteja aikaa kaikkinensa koko elämän aikana ihastuksen etsimiseen, huomion saamiseen tai vaan hänen lähelle pääsemiseksi. Huh.

Vaikka nämä yritykset ovat varsin viattomia niin ehkä kertoo siitä varsinkin nyt aikuisena, että olisi ehkä pitänyt hankkia oikea elämä itse, eikä haihatella jonkun perässä.... jonkun joka on nyt jo saavuttamattomissa (ainakin toistaiselsi).

Heitin kakkapussini eli lentosuukon Venän lähetystöön syyllistyen seksuaalirikokseen. Onneksi tuli tuomio vain roskaamisesta koska olen nainen.

Nuorena menin vain sen takia luistelemaan kun tiesin että ihastukseni kohde oli siellä.

Odoteltiin kaverin kanssa tuntikausia paikallisella uimalaiturilla/rannalla että hän ja hänen kaverinsa tulevat sinne. Välillä oli niin kylmä että huulet oli siniset.

Pidin salaista ns päiväkirjaa (tai muistiinpanokirjasta) johon kirjoitin kaiken mitä olin tehnyt ja missä häntä nähnyt kellon tarkkuudella.

Tää kaikkihan ei sitten mennytkään hukkaan. Sain hänet useita vuosia myöhemmin..... joskin myös taas menetin.

En ilennyt koskaan kertoa että monet tapaamisistamme eivät olleet sattumaa vaan tarkoin harkittu ja onnistuneen "strategian" tulos 😁

Vuokrannut toisesta kaupungista air bnb majoituksen koko vk lopuksi, ajanut sinne 350 km /sivu voidakseni etsiä häntä ja mennä erääseen urheilutapahtumaan missä tiesin hänen olevan. Onnistuinkin ja sain hänet huomaamaan minut 😍.

Katsellut tämän naisen kuvia netistä ja r+nkannut kuin hullu.

Tapasin tyypin pubissa toisella puolella Eurooppaa. Hän oli kiinnostava juttukaveri, ja illan päätteeksi erkanimme + vaihdoimme yhteystiedot. Hänestä ei kuulunut sen jälkeen mitään, mutta pyöri silloin tällöin mielessäni.

Pari vuotta tämän jälkeen hän laittoi minulle Facebookissa kaveripyynnön. Sen jälkeen aloin suunnittelemaan matkaa hänen kotimaahansa. Tapasimme siellä uudelleen, mutta mies oli varautunut eikä sen kummemmin puhunut tunteistaan. Yhden pikku suukon sain.

En tiedä minkä manian sain, mutta aloin lentämään hänen luokseen vähintään kerran kuukaudessa (siihen meni hurjasti rahaa), lennätin häntä Lappiin ja muualle Suomeen. Kun tutustuimme, hänenkin tunteet alkoivat pikkuhiljaa lämpenemään.

Kolmisen vuotta epätoivoisesti lenneltyäni vähintään kerran kuussa, hän kosi.

Olihan tämä epätoivoista, kun itsekin tiedostin että tässähän voi jäädä vain p*skaa käteen :D mutta nyt olemme viettäneet useita onnellisia aviovuosia saman katon alla. Hänen ensitreffeillä osoittama varautuneisuus johtui siitä, ettei hän uskonut että minä alkaisin vakavasti ramppaamaan hänen luonaan, vaan homma jäisi huithapeli lomaromanssiksi.

Up

Ajellut tuntikaisia ees taas odottaen että ihastus tulee vastaan ja näkee minut. Etsinyt netistä työpaikan jne...

Tepsikin joskus mutta ei se vienyt tahtotilaani eteenpäin.

Ostelin korsetteja, sukkanauhavöitä ja muita seksikkäitä alusvaatteita, jotta sain otettua hyviä kuvia, joita lähettelin ihastukselleni. Näihin hepeneisiin meni rahaa muutamia satoja euroja, enkä ole käyttänyt niitä muuta kuin kertaalleen, siis silloin kuin otin kuvat. Mies piti kuvista, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Sain selville että hänellä on jo nainen, mutta flirttailee kaikkien kanssa.

Kaikkea typerää, ihan näin kohta 50-vuotiaana: lensin 1000km matka kerran kuussa, jotta voimme olla yhdessä, välillä ajoin saman matkan autolla ees taas. Ostelin alusasuja, leikkikaluja, tein kaikkeni, jotta olisi hänestä ihana. Meni ja petti. Ikinä en enää ole se, joka tekee kaikkensa jotta homma toimii. 

Kirjoitin rakkauskirjeitä monta vuotta. Niissä yritin tähdentää, että kuulutaan yhteen. Aina jos hän pyysi luokseen, lähdin heti.

Menin hänen perässään huumekämppään ja olin siellä. Keräsin neulat pois ja puhuin järkeä. Kuuntelin kaiken. Olin läsnä. Siivosin ja tein ruokaa. Toin hänet kotiini ja vahdin yötä päivää ettei sorru huumeisiin. Kävin kyllä töissä, mutta kerran soitin ambulanssin kun hän ei vastannut viesteihin. Kestin jutut muihin naisiin liittyen.

Tein hänen kanssaan lapsenkin.

Jep, enköhän vetänyt aika lailla pohjat tähän aiheeseen. 😆🤷

Ei olla enää yhdessä. Kävi ilmi, että jos yhtäkkiä lopettaa kovat huumeet niin kuolee. Olisinpa tiennyt tämän, niin en olisi vaatinut lopettamaan sillä lailla seinään.

Lähdin opiskelemaan ihastuksen perässä toiseen kaupunkiin. Sieltä lähdin kesätöihin toiseen kaupunkiin saman tyypin perässä. Nooh, kun törmättiin "sattumalta" (=olin hengaillut pari viikkoa kaikki illat hänen kesätyöpaikallaan, RAUTAKAUPASSA), tyyppi kertoi, että oli lähdössä viettämään "kiimakesää Ibizalle, että nähdään syksyllä koulussa!". Siellä hän törmäsi toiseen opiskelukaveriimme, jonka kanssa suhteeseen, jota sit hehkutti mulle syksyllä koulussa.

Elikkäs tota joo. Vaihdoin paikkakuntaa ja koulua. 

Varmaan se että luulin että se ihastukseni tuntee samoin. Odotin yhden teinikesän tiukasti kotona kun luulin että minä hetkenä tahansa ihastuksen vuokraa auton ja ajaa 100km tapaamaan minua.

Ei tullut ei.

Tämä siis aikaa ennen nettiä ja facebookkia, nähtiin tämän ihastuksen kanssa pari kertaa hänen kotikaupungissa yhteisten tuttujen kautta, oli meillä jotain pussailua tms. ja myöhemmin kuulin että tunteet olivat täysin yksipuoliset, olin ollut vaan säätö ja taisi jatkaa sitä naisesta naiseen elämäänsä koko kesän.

Tässä ihan tuore tapaus viime viikolta. Yli 50 v olen ja näköjään lähtee järki päästä, kun ihastukseni tulee vastaan. Olimme aikanaan samalla työpaikalla. Törmäsimme sattumalta viime viikolla kaupungilla ja hän pyysi ex tempore josko menisimme pitkälle lounaalle, hän tarjoaa. Minähän menin ja vierähti mukava kolme tuntinen hyvin syöden ja hyvin juoden. 

Kotimatkalla meinasin haljeta. Olin nimittäin just tulossa pizzalta, kun häneen törmäsin. En tietenkään voinut vaan sanoa, että söin just. 

Olen nyt keväästä lähtien matkustanut edes takaisin maan länsirannikkoa pitkin erään miehen takia.

Toki kohtalo on järjestänyt myös oikeaa tekemistä, minkä perässä menen ja samalla ollaan treffailtu.

Kumpikin eronnut aikuinen, ymmärtää että elämää ja menetyksiä on takana.

Saisin s-seuraa lähikunnasta jos haluaisin. En nyt halua, vain tämän kaukaisen ystävän...