Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Tapasin Tinderissä erään itseäni 8 vuotta nuoremman miehen. Alkuun olin itse kiinnostunut lähinnä kepeästä seksisuhteesta, mutta mies piiritti ja vannoi ihastustaan viikko tolkulla, haluten enemmän kuin vaan seksisuhteen.. No minä sitten lopulta ihastuin, ja tässä vaiheessa mies ilmeisesti säikähti.. 

Kyttäsin whatsappissa jatkuvasti milloin mies oli paikalla ja kun oli, odotin kuin idiootti viestiä. Facebookissa sama. Suostuin tapaamaan miestä aina kun hänelle sopi, vaikka miehelle ei koskaan sitten sopinut kun minä ehdotin. Suostuin ihan kynnysmatoksi miehelle, kun toivoin että sen alkuhuuman ihastus palaisi. Käytin tuon miehen ajattelemiseen naurettavan paljon aikaa, itseasiassa se muotoutui pikkuhiljaa ihan pakkomieleteiseksi. Puin suhdetta ystävieni kanssa tuntikausia, analysoiden miehen jokaista elettä, ilmettä, viestiä jne. Yritin kaikin keinoin vakuuttaa itseni siitä että mies olisi kiinnostunut oikeasti minusta, vaikka kokoajan mies ehti vähemmän ja vähemmän tavata.

Lopulta tajusin että kulutan itseni aivan loppuun tässä säädössä. On vaikea kirjoittaen kuvailla miten paljon tuo mies hallitsi ajatuksiani päivittäin. En sopinut viikonlopuillekaan mitään menoa siltä varalta, että mies sattuisi haluta tavata minua. Säälittävää.

Lopulta kyllästyin ja kerroin miehelle että tilanne on nyt se, että joko me alamme seurustella tai sitten lopetamme säädön, oma mieleneterveyteni ei tällaisena tilannetta kestä.

Mies ei halunnut lopettaa tapailua, muttei halunnut seurustellakaan (säätö oli kestänyt 7 kk, mielestäni siinä ajassa pitää pystyä jo sitoutumaan toiseen).

Olin tiukkana ja lopetin homman kuitenkin. Samana päivänä, kun pistin välit poikki tähän mieheen, tapasin nykyisen aviomieheni ja hävettää ajatella miten pakkomielteinen ja säälittävä sitä on joskus ollut miesjutussa.

N34v

Mulla oli seksisuhde erään miehen kanssa. Suhteen alussa molemmat halusimme vain seksiä, itse olin just eronnut. 

Mies oli minua lähes 10 v vanhempi, 190 cm pitkä lihaksikas vaalea fyysisesti unelmamies. Täysi sovinisti ja mulkku, mutta ilmeisesti viehätyin siihen aikaan kusipäistä joten menin rakastumaan tähän tyyppiin. Hankin asunnon läheltä missä hän asui. Kartotin millä salilla hän käy, ja hankin salikortin sinne. Lenkkeilin PÄIVITTÄIN hänen asuntonsa lähettyvillä, kytäten tietynlaista autoa jota tiesin että hän ajoi (en siis ollut varma millaista autoa hän ajoi, mutta arvelin puheistaan), kyttäsin facebookista millaisissa tapahtumissa hän kävi.. Ihan sairasta ja naurettavaa kyttäämistä, joka pikkuhiljaa meni aivan yli. Istuin kotona puhelin kädessä p*llukarvat ajeltuna odottamassa kuin koiranpentu milloin tämä mies laittaisi viestiä, jotta olisin välittömästi valmis hänelle. 

Lopulta tulin järkiini ja lopetin tuon jutun (vai olisiko homma jotenkin vaan hiipunut, en muista). Muistan ajatelleeni pitkään että vittu mikä kusipää tuo mies oli, mutta oikeastihan minä menin "rikkomaan sopimusta" ja ihastumaan, ja aloin käyttäytyä lapsellisesti.

yh-äippä, et kelvannut siis p*noksikaan.

Apua, täällä on niin moni tehnyt asioita joita olen harkinnut tekeväni ihastuksen vuoksi, mutta toistaiseksi hillinnyt itseni ajatellen olevani täysin hullu jos toteutan ajatukseni. En siis olisikaan ainoa hullu, ehkä mäkin uskollan sitten (esim. matkustaa ulkomaille ja "vahingossa" törmätä ihastukseeni) 😂

Nuorena ja kokemattomana matkustin naapurikaupungin rautatieasemalle tapaamaan poikaa 15 minuutiksi, siksi ajaksi kun hän vaihtoi junaa jatkaakseen matkaansa pohjoiseen.

Erityisen epätoivoisen tästä teki se, että tyyppi oli matkalla tyttöstävänsä luo. :| Mutta minä olin aivan haltioissani siitä 15 minuutista.

Myöhemmin poika jätti tämän tytön ollakseen kanssani, joten ehkä epätoivo olikin edukseni. Päädyimme myöhemmin menemään naimisiinkin, mutta erosimme jokunen vuosi sitten sovussa. Olemme kuitenkin edelleen ystäviä.

Istunut sekasaunassa ihastukseni kanssa niin pitkään, että tajun lähteminen on ollut todella lähellä. Mitäköhän mä ajattelin silläkin oikein saavuttavani - päätyväni harrastamaan kuumaa saunaseksiä kaikkien muiden saunojien läsnäollessa?

Olin sairaalassa noin kuukauden ja siellä oli ihana hoitsu, tottahan paskoin housuun, että sain hänet vaihtamaan housut. Siinä sitä persettä pestiin ja kulli seiso kuin Eiffeltorni, ei syntynyt suhdetta vaikka kuinka yritin.

Vierailija kirjoitti:

Ostin mankelin kun halusin antaa itsestäni vaikutelman kodinhengettärestä. Ei oo tullu paljoa mankeloitua,

Kannattaa antaa mankelille mahdollisuus, lakanoista tulee ihanan pehmeät!

Ihastuin palavasti ja yksipuolisesti ystäväporukan sinkkumieheen,  itse olin pysytellyt yksin nuoruusvuosista. En vieläkään tiedä, mikä muuten sai tämän tytön niin rakastuneeksi? Se on mysteeri.

Mitäkö tein, että saisin miehen ihastumaan?

- Kaikkialle, missä mies oli, menin ja kalastelin kutsuja, yritin olla mahdollisimman näyttävä. Huomiota tuli muilta miehiltä, tältä yhdeltä vain  katseita ja silmäniskuja, no nehän riittivät tälle tyhmälle :D- päättelin että oli salaa ihastunut minuun. Stalkkasin facebookissa ym, missä oli ja mitä teki, seurasin yhtä sivustoa mihin porukka kertoili reissuistaan. Katselin kuvia ja haaveilin ja itkin, kun oli kuvia kauniista naisista vierellä :). Sitten olin tyytyväinen, kun sinkkuna pysyi.

-Kautta rantain yritin saada kuulla hänestä ja oliko löytänyt jotain sutinaa. Juhannuksia vietettiin porukalla ja valmistauduin tuhlaamalla omaisuuden vaatteisiin ja yritin olla näytillä. Samoin myös muihin juhliin ostin mm uudet saapikkaat miestä ajatellen XD ja kulutin aina koko päivän valmistautumiseen.

- Laihdutin ja kaunistuin. Hyvähän on tietysti laihtua, mutta syy ehkä huonoin mahdollinen. (Off topic, taas painoa kertynyt mutta nyt haluan sen pois itseni ja ulkonäköni tähden, en yhdenkään miehen, en edes nykyisen puolisoni tähden. Itseni vuoksi :)

- Yritin oppia pitämään samasta musiikista (heavy) ja löysin toki muutaman rockballadin, josta pidän edelleen, mutta auta armias kun piti olla jossain hevibaarissa Turussa ja olla mukamas niin rokkityttöä XD

-Otin tatuoinnin jotta mies pitäisi minusta. No onneksi itsekin pidän kuvasta enkä sitä vaihtaisi pois :D.

- Otin salaa kuvan hänestä kännykkääni ja nukahdin kyynelten kera kuunnellen rakkauslauluja ja kuvaa tuijottaen. Oli muuten vielä huono kuva mutta se oli otettu juhlissa joissa sain häneltä halauksen XD

- Itkin kaksi kuukautta, kun mies lähti toisen matkaan. Silti vielä menin kaikkialle, missä pääsin lähelle, koska mies oli sitten jättänyt tuon naisen. 

Kunnes sitten päätin mennä treffeille erään toisen kanssa. Ja yhtäkkiä pääsin yli kaikesta. 

Nyt jälkikäteen ajatellen mietin, että olisiko pitänyt rohkeasti puhua tunteista heti ja kokeilla kepillä jäätä,mutta en uskaltanut, olin ujo ja vuosia kun olin ollut ilman mitään seksisuhdettakaan, niin oli kai vähän kuin teini XD. Miten sitä voikaan norkoilla lähistöllä ja itkeä kuvien perään... yrittää mennä tykö, olla kauniina ja esillä .

Onneksi siitä ei tullut mitään, vaan olen hyvässä liitossa ja en edes ymmärrä, miksi olinkaan niin rakastunut siihen kaveriporukan mieheen :)

Olen jäätävän ihastunut entiseen työkaveriini. Hän muutti toiselle paikkakunnalle viikko sitten. Tuskin tulen koskaan enää näkemään häntä. Ihastus on kuitenkin kestänyt vahvana noin 3 vuotta eikä tunnu laantuvan. Ajattelin jutella hänen siskonsa kanssa (joka on myös työkaverini, tosin etäinen) hänestä ja kysellä jos hänestä löytyisi jotain isompia vikoja, joiden avulla voisin unohtaa hänet.

Olen varma että vaikka miten vannottaisin ihastukseni siskon pitämään tämän salaisuutena, tiedän ettei hän kykene siihen. Lopulta multa on maine mennyt ja 15v ura tässä paikassa on pakko lopettaa. Epätoivoista?:(

Vierailija kirjoitti:

Ostin mankelin kun halusin antaa itsestäni vaikutelman kodinhengettärestä. Ei oo tullu paljoa mankeloitua,

No mutta mankelihan on tosi hyvä aparaatti! 

- Saat nukkua sileissä ja pölypunkittomissa lakanoissa, jos vaan muistat ravistaat kuolleet pölypunkit lakanoista mankeloinnin jälkeen!

Mun tarina on järjetön, mutta jotenkin nyt olen ajatellut että se on aika kauniskin. Tässä vaiheessa kun katselee taaksepäin...

- tunsin tytön jo eskarista/kerhosta, saman kylän likkoja, jo ala-asteella häntä ihailin, yläasteella en oikein voinut keskittyä varsinkin silloin kun hän oli samassa ryhmässä, arvosanat laskivat siitäkin syystä, vaikka kotona aina selittelin luokan levottomuutta ainoaksi syyksi

- tuijottelin vain, enkä uskaltanut paljoa puhua hänelle, änkytin jos yritin sanoa jotain, haaveilin...

- kirjoitin rakkauskirjeen, vanhanaikaisesti postin kautta, kun menimme eri lukioihin

- stalkkasin netissä, somea ei vielä ollut ja googlettelin häntä

- seurasin kun oltiin yhtä aikaa jossain paikassa, mutta yritin olla niin ettei hän huomaisi ja sitten ikäänkuin kohtaisimme sattumalta.

- ajelin joskus autolla hänen talonsa ohi, halusin nähdä edes vilauksen hänestä

- monesti hain häntä katseellani väkijoukosta ja uskottelin että hän voisi olla jossain siellä

- juttelin hänen poikaystävälleen niitä näitä tuttu kun on naapurikylältä, en kylläkään heti tiennyt että he seurustelevat mutta kuultuani asiasta toista kautta jatkoin silti juttua ja jatkan edelleen aina kun nähdään, vaikka tuntuu oudolta, hän ei tiedä ihastuksestani hänen nyk. vaimoonsa luulisin.

- myöhemmin nolona kirjeestäni välttelin häntä, oli töissä paikallisessa kaupassa, enkä mennyt sinne ollenkaan

- nykyäänkin huomaan, että hänen nimensä mainitseminen, vaikka olisi kyse eri henkilöstä, aiheuttaa lämpimän sykähdyksen, vaikea kuvailla...

- katselen vieläkin meidän luokkakuvia ja ihailen hänen kauneuttaan.

En taida koskaan päästä hänestä irti.. enkä ehkä haluakaan. Muisto on niin ihana. Tänäänkin mietin häntä.

M35

Luulin saavani entisen avomieheni takaisin. Olin systerini kämppävahtina Nurmijärvellä ja ostin kaikkea hyvää, mm. Mansikkamargaritatarpeet ja kaunistauduin yms. Hän ei ollut luvannut mitään mulle mutta mä en halunnut uskoa. Vesiperä.

Luokkakuvista tuli mieleen, että mä suutelin mun ihastuksen kasvot 9lk.n kuvasta ihan tahraseksi, enkä sitten enää antanut kuvaa äidille, joka olisi halunnut sen laittaa albumiin. Sanoin että olin hukannut sen, vaikka tuolla ylähyllyllä se edelleen on.. :) 

Muutin kahden viikon tuntemisen jälkeen toiseen maahan, kerroin hänelle että olin muuttamassa muutenkin, mutta hän oli se pääsyy. Nyt vuoden jälkeen ollaan vieläkin yhdessä enkä ole vieläkään kertonut miksi muutin.

Minulla on aika äärimmäinen tarina: 

Olin kolmekymppinen, suht hyvässä vakityössä jossa olin jonkin sortin "tulevaisuuden toivokin". Mutta en vaan löytänyt uutta miesystävää edellisen suhteen loputtua. Olin todella toistaitoinen ihmissuhteiden luomisessa (taidan olla vieläkin). 

Sitten jossain ammattiyhdistyksen kehityspäivillä join vähän liikaa viiniä ja haksahdin yhden etäisemmän työkaverin houkutuksiin ja päädyin samoihin lakanoihin. En oikeastaan välittänyt koko tyypistä tai hän minusta, olin vain niin yksinäinen ja kaipasin jotain naiseusbuustiakin (en ollut yli 2 vuoteen ollut intiimisti kenenkään kanssa). 

No siitäkös riemu repesi firman käytävillä. En ollut huomannut edes ajatella että ketään kiinnostaisi jonkun rivityöntekijän yksityisasiat mutta tunsin olevani kuin korruptiosta kärähtänyt poliitikko. Olin kai ollut joku neiti Puhtoinen mutta paljastuin ihan vain ihmiseksi, kamala synti. Hillitöntä tirskuntaa, tupakkahuoneessa ilkkumista, pettyneitä katseita käytävillä riippuen henkilöstä. Pomo oli kuin myrskyn merkki.

 

No vähän sivuun aiheesta oli tuo mutta yhtä nöyryyttävää oli että yritin tuon joutavan yhdenillanjutun jälkeen ottaa yhteyttä ko. hyypiöön (hän oli kai itse se joka eniten oli revitellyt asialla - eihän nuorella miehellä ole mitään menetettävää maineensa suhteen). Muistan että olin jotenkin saanut selville missä hän asui suunnilleen ja yhtenä sunnuntaina (voi tämän tunnustamisenkin karmeutta!) talvella ajoin kilometritolkulla polkupyörällä kun koetin paikallistaa hänen asuntonsa muutamasta kerrostalosta, ajatellen että kun oikea ovi löytyisi niin soittaisin ovikelloa ja siitäpä lähtisi ihana romanssi käyntiin! Jopa löysin oven jossa oli oikea sukunimi mutta onneksi ovikellon soittoon ei vastattu.

Stoorin perusteella varmaan arvelette että olen noin 90 ja tämä tapahtui 1950-luvulla, mutta tämä olin noin v. 1992. 

Lähdin munan perässä Venezuelaan.

Soitin ihastukselle ja odotin että vastaa ja pistin luurin kiinni.

Luulin että naisystäväni oli epävarma tunteistani, eikä siksi halunnut tiiviimpää seurustelua. Keksin että kosin häntä ihan sormuksen kanssa, tosin oli jo naimisissa, jotta tulee tunteet selväksi. Ei se auttanut vaan suhde lopulta päättyi.

Jätin todella kiltin, komean, minua rakastavan, hyvätuloisen ja kaikinpuolin ihanan miehen rokkari-ihastuksen vuoksi koska en halunnut pettää tätä. Olisi ehkä pitänyt, koska tämä rokkari oli aivan surkea sängyssä, nussi kuin 15-vuotias ja kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Olin siitäkin huolimatta korviani myöten rakastunut, mutta rokkarilla ei ollut minua kohtaan sellaisia tunteita, seksisuhde hänelle kyllä kelpasi. Enpä sitten halunnut jatkaa sitä kun ei seksistä saanut mitään edes irti :D