Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Matkustin ihastukseni vuoksi kaukomaille. Kohteeseen pääseminen edellytti 3 lentoa ja lisäksi tein selvitystöitä löytääkseni hotellin, missä ihastukseni oli töissä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Teeskentelin tulleeni bileisiin sattumalta, olin mukamas menossa kauppaan kun tiesin hänen olevan lenkillä, menin illalla koululle "opiskelemaan" kun tiesin hänen tekevän siellä harkkatyötä...nyt jälkeenpäin ajatellen olin varmaan aika läpinäkyvä.

Jaa, enpä usko, että monikaan ulkopuolinen tällaisia huomaa/miettii.

Hyvin usein nämä ovat vain oman pään sisäisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

En tiiöä olin melkoinen ihastuja nuorena.. 

Lapsena lähettelin rakkauskirjeitä, esitin että olin hirmuinen urheilija ja ''juoksu pyrähtelin'' heidän talon edessä XD 

Aina kun olen ihastunut tuijotan aina niitä koko ajan.. IHAN KOKO AJAN SUORAAN SILMIIN. Niin paljon että se varmasti on häiritsevää. Sit jossai vaiheessa tajuan ettei heitä kiinnosta joten olen lopettanut koulujakin sen takia... 

Olinkohan 14v kun olin eräässä kirkkokerhossa ja siellä oli söpö ohjaaja, googlasin ja kysyin keskustelufoorumilta että tietääkö kukaan onko hän varattu ja mikä hänen nimi on...  En tiedä huijattiinko minua koska joku joko esitti olevansa se mies tai sitten oikeasti se mies siellä foorumilal laittoi viestiä ''mikset suoraan kysynyt??'' XD ei vittu. En jatkanut kerhossa..

18-vuotiaana sitten stalkkasin joka paikassa.. Yhdessä amiksessa oli pari söpöö kundia eri alalla, googlasin heidän auton ja mopon rekkarit ja sain siitä tietoon heidän nimet. Sitten hain heidän numerot ja laitoin viestiä. Pääsin minä treffeillekkin asti, mutta ei he innostunut enempää.. 

Ainiin aloitin tupakoinnin että pääsisin lähemmäs heitä. 

Multa kysytään miksen ole enää fb, ig tai muissa niin tässä vastaus. EN OSAA OLLA SIELLÄ NORMAALI VAAN ALAN STALKKAAMAAN YMS

Joo olen ihan sekopää kun on ihastukssta kyse.. *FACEPALM*

Tanja, oman taipu,uksen tunnustaminen on jo parantumisen alku.

No nuorena ennen kännyköitä roikuin ostarin edessä pakkasessa tuntikaupalla JOS vaikka ihastus sattuisi tulemaan sinne. Suostuin myös hänen kanssaan seksisuhteeseen jos siitä olisi kehittynyt jotain. No eihän siitä kehittynyt :D

Myöhempien ihastusten kohdalla olen mm. teeskennellyt osaavani lasketella,ollut umpiväsyneenä kuskina vuorokauden,maksellut ravintolalaskuja ja bensoja,matkustanut toiselle puolelle Suomea.... jne.

No nyt ”järkevänä” aikuisena stalkkaan firman intrassa ihastusta joka on toisessa yksikössä töissä. Kun hänen spostinsa on aktiivi-moodissa,tiedän hänen saapuneen töihin. Apua,nolottaa edes tunnustaa tää :D

Menin naimisiin hänen pojan kanssa.

Loistava ketju, lisää!!

Esitin olevani kokenut pilvenpolttaja, koska hänkin pössytteli. Minä en ollut koskaan polttanut mitään, edes tupakkaa!

Tein teininä salaprofiilin irc-galleriaan teininä että pääsin juttelemaan ihastukseni kanssa😅 Laitetaan nyt tämäkin että viimeisimmäksi jätin entisen mieheni kun rakastuin tulisesti (suhde hänen kanssaan oli jo pitkään vedellyt viimeisiään mutta yritimme lapsemme takia) ja muutimme poikani kanssa kolmen viikon seurustelun jälkeen nykyisen mieheni luokse toiselle paikkakunnalle. Se herätti todella paljon paheksuntaa ja ihmetystä lähipiirissäni. Nyt ollaan reilu vuosi oltu yhdessä ja päätös oli oikea.

Ihastuksellani oli bänditreenit pari kertaa viikossa iltapäivisin ja hän kulki niihin ratikalla. Usein satuin ”vanhingossa” samaan ratikkaan. Jos hän ei ollut samassa raitiovaunussa, saatoin jäädä pois ja odottaa pysäkillä seuraavaa vaunua nähdäkseni, onko hän siinä.

Lähteny talvipakkasilla rientoihin farkuilla, jotka ei ehtineet kunnolla kuivua. Pankkojäässä olivat pöksyt, kun ulkona niillä talsin.

Sain tietää että tykkää silareista joten otin pikavipin ja silikoonit.

En saanut miestä mutta tulehtuneet tissit kyllä.

Valvoin melkein kaikki yöt, kun pidin hänelle seuraa, kun asui ulkomailla jossa täysin eri aikavyöhyke. Sitten niillä parin tunnin unilla  päivä käyntiin. Ajattelin, että ei ainakaan unohda minua, kun olen aina käytettävissä. No, lopputulos oli se, että saikin sitten parempaa seuraa paikan päältä ja minä olin vain se hyvä ystävä, joka auttoi vaikeana hetkenä. Unirytmi hieman sekaisin puolen vuoden valvomisen jälkeen.

itselle ei muistu mieleen omia hölmöyksiä, vaikka niitäkin varmasti on tullut tehtyä.

ystäväni tosin on tapaus erikseen. selvitti lukioikäisen ihastuksensa osoitteen, vanhempien työpaikat, puhelinnumerot, treeniaikataulut, seurasi tätä pojua treeneihin jne. todella huolestuttavaa toimintaa.

Ihastuminen on ihanaa.. monesti pojat ja myöhemmin miehet ovat ajelleet asuntoni ohi, käyneet jopa pihassa. Se on kiva tapa. Ensin mopoilla, sitten amisautoilla, nyt uusilla mersuilla.

Minä säilöin teininä ihastukseni hiuksia, pyyhekuminmuruja, purukumia jonka sain suudellessamme, stalkkasin lukujärjestyksen ja menin tietty samaan illanviettopaikkaan. Sitten vähän vanhempana säilöin kortsunpakkauskääreen jota käytimme, ja ihanimmat viestit olen kirjoittanut kännyköistä talteen.

Ihanista ja jännittävimmistä kohtaamisista olen aina kirjoittanut novellimaisen tarinan talteen heti seuraavana päivänä. Ehkä hieman creepyä mutta voi että niitä on mukava lukea jälkeenpäin! Tuntuu kuin eläisi satua. Paras niistä on juuri meneillään. Paljon olisi muuten unohtunut. Eikä ole muille tarkoitettukaan kuin minulle.

Luokkakaveri Keru alkoi uskovaiseksi, että sais uskovaistytön vaimokseen.

Ja sitten saikin. Kerun uskovaisuus oli ja on  kyllä aika tavalla päälle liimattua sorttia

Käyny puolen kylän sometilit läpi jotta saisin mahdollisimman paljon selville hänestä.

Laittanut puhelimen hälyttämään aina kun hän julkaisee somessa jotain.

Harrastuksesta aina treenien jälkeen menin viereiseen kauppaan koska hän kävi siellä monesti. Harrastimme siis samaa asiaa.

Otin selville pyörän/vanhempien auton/koulutaksin tai -bussin/mopon/auton ja sitä sitten kyttäsin aina.

Aina tilaisuuden tullen viereen istumaan tai oleskelemaan tietty.

Annoin hänen käyttää minua hyväkseen(otin suihin, lähettelin nudeja). Odotn, että hänkin rakastuu minuun, mutta ei halunnut mitään muuta, ei edes kaveruutta-

Vierailija kirjoitti:

.... Eksän kanssa seurustellessa tämä otti yhteyttä. Olin sen jälkeen monta VIIKKOA sekaisin. Ihan hullua. Ei oltu tuolloin siis nähty ainakaan pariin vuoteen. Ja tämä jätkä seurusteli tahollaan, tosin erosivat sitten.

Nykyisen kumppanin kanssa olen voinut itsekseni todeta, ettei minulla ole enää tunteita tuota tyyppiä kohtaan. 11 vuotta se vei. Edelleen jos nähdään niin sydän jättää kolme lyöntiä väliin, mutta en haikaile enää. Veikkaan että tuokin reaktio juontaa juurensa sinne nuoruuteen, kun jännitin jokaista tapaamista aivan älyttömästi. Ei vedä vertoja millään tavalla omalle miehelleni, jonka koen sielunkumppanikseni. Nyt tiedän miltä tuntuu oikeasti, kun käydään samalla taajuudella. Ja miltä tuntuu kun toinen haluaa oikeasti olla kanssasi, yhtä paljon kuin itse haluaa olla sen toisen kanssa.

En voi kieltää, ettenkö joskus ajattelisi mitä olisi tapahtunut jos olisimme päätyneet yhteen. Tulen kuitenkin joka kerta siihen tulokseen, ettei siitä mitään hyvää olisi tullut. Kaksi niin syvästi masentunutta ei todennäköisesti mitenkään olisi pärjännyt yhdessä ilman tuhoisia seurauksia. Muutenkin, en ole ikinä loppujen lopuksi välittänyt hankalaa leikkivistä ;)

Tässä on hyvä huomio siitä, miksi ne "pahat pojat" kiinnostavat. Siinä on pieni vaaran tunne. Sydän sykähtää, jännittää, mutta mukavalla tavalla. Siksi ei välttämättä erota, milloin on se sopiva ihminen kohdalla. Odottaa jotain fanfaareja ja ilotulituksia - vaikka se paras tunne on hyvä olo toisen kanssa kun sydämet enemmänkin sykähtelee samaan tahtiin.

Voi mittailla itsensä kanssa, kaipaako sitä tunnetta "iiik! mä niin ikävöin häntä! voi jos hän soittaa!" vai sitä "nyt ei ole kiire mihinkään, tässä yhdessä ollaan". Jotkut hakee koko elämänsä sellaista tyyppiä joka vähän säikähdyttää ja pitää varpaillaan.

Useimmista tarinoista tässä paistaa läpi, että parhaat hetket on ne teinimäisen mielikuvitukselliset "mitähän VOISI tapahtua, mä niiiin kaipaan häntä!". Vrsinaisen kohtaamisen jälkeen on vain hyväksikäytetty olo, mutta silti odottaa seuraavaa jos sitten tapahtuisi jotain. Jää fanittamaan tyyppiä ja olemaan käytettävissä, sen sijaan että antaisi toiselle muunkin roolin kuin olla se supertähti jonka toiveet toteutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Seuraan onko hän "paikalla". Ajelen hänen kodin ohi ja yritän olla kaupassa samaan aikaan. Surkeaa.😢

Suloinen olet. Täälläkin harrastan katsomalla onko paikalla. Tiedätkö missä kaupassa käy?

Kävin kerran itse treffeillä ulkomailla kyseisen maalaisen miehen kanssa. Olin n. viikkoa myöhemmin palaamassa takaisin Suomeen ja se oli molemmilla siinä vaiheessa tiedossa. Ihan kivat treffit, muttei mitään sen suurempaa kipinää ainakaan minun puoleltani. Kyseinen nuori mies kuitenkin lähetteli kaipaavia kirjeitä monta kuukautta ja luki jopa Kalevalan (omalla kielellään) vuokseni. Tapauksesta on nyt jo reilusti yli kymmenen vuotta ja herra taitaa yhä haikailla perääni (ainakin viime viikolla tulleesta joulukortista päätellen). Olen täällä Suomessa siis onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsia.