Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Ollut 2004-2018 selibaatissa. *ittu, en kyllä tee sitä toiste. Eroan jatkossa, jos ei hyvää seksiä tipu. Elämä on liian lyhyt kannatella kyvyttömän äijän egoa kärsien siitä itse.

Mitäs näitä onkaan....:)

Perusstalkkausta Facebookin kautta, kerran ajoin fillarilla monta kymmentä kilometriä ihastuksen paikkakunnalle vain, jotta näkisin vilauksen hänestä, vaikka mahdollisuus tähän oli olematon, kun en tiennyt kaupungin lisäksi mitään tarkentavaa osoitetta.

Olen yrittänyt huomioida ihastuksiani muistamalla heidän sanomisiaan, mistä he tykkäävät ym ja sitten hyödyntää niitä tilaisuuden tullen. Mutta sitten iskee paranoidi enkä uskalla tehdä mitään, koska se kuitenkin tajuaa, miksi sanoin/tein jotakin juuri tietyllä tavalla. Elämä voi olla vaikeaa:D 

Olen ottanut lisätyötunteja vain, jotta näkisin häntä useammin. Kysynyt tyhmiä, yksinkertaisia kysymyksiä vain, jotta saan olla hänen lähellään ja uppoutua hänen kauniisiin silmiinsä:)

Itse asiassa huomasin juuri, että olen tällä saralla ollut vissiin aika "normaali", ainakin itse yllätyin, kun tietää kuinka outo olen noin muuten. Hyvin outo tunne:D

Voi että näitä on NIIN paljon..olen aina kulkenut tunteet edellä, kun ihastun, päässä vain aina jotain naksahtaa.. nämä tapahtui teininä: poika, jolle menetin neitsyyteni käytti minua hyväksi tosi pahasti, oltiin siis jo erottu hänen aloitteestaan, mutta vuoden verran menin silti sinne senkin jälkeen aina suoraan sanoen seksipalvelijaksi, jos vaikka hänen tunteensa vielä heräisivät. Toinen oli on/off-suhde, joka kesti muutaman vuoden, ikäeroa meillä oli pari vuotta, hän vanhempi. Hän kutsui minut luokseen yöksi viikonloppuisin ja lähti kavereidensa kanssa bilettämään. Olin vielä alaikäinen, niin minua ei kätevästi tarvinnut ottaa mukaan ja sitten jäin sinne kuin urpo odottamaan, kun hän tuli baarista kotiin. Hän asui vielä äitinsä kanssa, joten siellä sitten hengailtiin..varmasti oli kätevää, kun tyttöystävä odottaa kotona, kuulin myöhemmin hänen kavereiltaan, että muita naisia niillä reissuilla oli luokattoman paljon. Välillä lähdin keskellä yötä hänen luokseen toisesta kaupungista, viesti riitti. Hän ei lähes koskaan lähtenyt minun takiani minnekkään, kerran taisi tulla kolmen vuoden aikana johonkin juhliin, jossa sitten tapasi yhden (nykyään ex-) ystäväni, joka seurusteli toisen ystäväni kanssa ja aloittivat sitten salasuhteen siinä välissä. En minäkään puhdas pulmunen ollut, mutta siihen sitten loppui ystävään välit ikuisiksi ajoiksi ja vihdoin tajusin myös olevani juoksutyttö tälle pojalle. Noin 10 vuoden päästä erinäisten tapahtumien johdosta päädyimme samaan työpaikkaan ja asuimme lähes naapureina, minulla oli jo lapsi ja mies silloin. Hän asui yksin ja tuli kyydissäni töihin(maksoi bensoista, enää en ollut juoksutyttö!), enpä jaksanut jostain 10 vuotta vanhoista teinijutuista olla enää vihainen, mitään tunteita minulla ei tätä teinirakkautta kohtaan ollut. Muutaman vuoden päästä erosin miehestäni ja tämä entinen teinirakkaus autteli minua muutossa ja joskus käytiin samoissa juhlissa, kun työkavereitakin oltiin. Kerran sitten kun olin todella tukevassa humalassa, oltiin harrastettu seksiä ja sammunut. Heräsin hänen vierestään ja en ole edes varma olisinko muistanut koko juttua, jossei hän heti herättyäni olisi muistuttanut minua siitä. Olin lähinnä hämmentynyt..edelleenkään minulla ei ollut mitään tunteita häntä kohtaan, mutta hänelläpä oli; hän avautui siinä sitten rakastaneensa minua jo salaa pari vuotta(hän oli ollut sinkkuna koko tämän ajan) ja ehdotti naimisiinmenoa, omakotitaloa, paria lasta ja koiraa. Suusta pääsi vain että ei...ei todellakaan. Eli näinkin voi osat vaihtua. Jos hän lukisi tätä, hän varmasti tunnistaisi tekstin, mutta enpä usko. Nykyään hänellä on 2 lasta ja vaimo, minulla 4 lasta ja avomies, ja molemmilla menee vallan mainiosti. Näitä olisi lisääkin, ehkä voisi kirjoitella joskus. Kaikille ihastuneille, jotka jo olette tehneet vaikka mitä epätoivoista; jos vastakaikua ei ole, vaikka olette yrittäneet keskustelua viritellä ja hakeutua seuraan, siirtykää eteenpäin. Jos toinen on teihin myös ihastunut, hän kyllä ottaa myös jokaisesta siimasta kiinni, jonka te heitätte. Lähtökohtaisesti myös suhde, joka on saanut alkunsa toisen epätoivoisilla "kaikki peliin"- yrityksillä toisen heittäessä vain leivänmuruja, ei voi olla hyvin suurella todennäköisyydellä milloinkaan tasavertainen, ettekä te enemmän ihastuneet voi periaatteessa olla koskaan täysin onnellisia. Mutta toki, enpä minäkään mitään neuvoja olisi kuunnellut ihastuneena:)

Edellisessä viestissä #655 näkyy hyvin että mies voi käyttäytyä miten vain jos on tarpeeksi hyvätasoinen.

Ja päinvastoin mies voi olla mitä kiltein tai hyväsydämisin mutta naiset ei ihastu häneen koskaan.

Aika usein toivon että naiset ihastuisivat heitä hyvin kohteleviin miehiin.

Siksi niillä Axl Smitheillä on panorinkejä kun te mahdollistatte heille sen.

Vierailija kirjoitti:

Pidin opiskelussa välivuoden, että sain olla ihastukseni kanssa edes töissä. Kiltein ja mukavin mies ever! Oli vaikea saada se tajuamaan vihjeitä, vaikka hivelin se jalkaa jalallani tupakkakopissa, tein tikusta asiaa, pyysin kyytiä aina silloin kun miehen vaimo oli eri vuorossa (oli samassa paikassa töissä), mutta lopulta sain sen ihastumaan itseeni. Mies vain ei saanut jätettyä sitä vanhaa läskiä vaimoaan. Kyllästyin odottamaan ja lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Kuulostat ihanalta ihmiseltä👍 kaikkea hyvää sulle.

Hei 656, mä oon toi 655, mielessäni oli silloin myös se, että kun mies oli nuorena käyttäytynyt minua kohtaan paskasti, ei mikään olisi estänyt häntä muuttuvan sellaiseksi taas myöhemmin pitkässä juoksussa, ei siis aviomiesainesta tai ainakin liian suuri riski henkilökemioissa sellaiseen asetteluun. Hän otti varmasti vaimon joka ei ihan joka teinijutusta tiennyt ja hyvä niin. Lähinnä kun ikää tulee yli 20 ja siitä eteenpäin, on järkikin päässä lisääntynyt samaa tahtia..toivottavasti monella muullakin näin päin.

P.s. Axl Smith on ällö.

Ajoin usein ihastukseni luo Espooseen, vaikka Hän piti Minua lähinnä halpana makkarana. Moitti Minua lähes joka asiasta. Esimerkkejä naisen narsisti luonteesta oli monia.

Kysyi miksi en käytä hands freetä. En ole hands freetä vastaan, mutta kun muija teki siitä melkein suhteen tärkeimmän asian. Valitti että yskin syödessä. Liukuportaita pitkin mennessä en saanut ottaa kiinni kädellä vasemman puoleiseen puoleen. Minä en saa lihoa yhtään. Kun sanoin, että Minusta tatuoinnit ovat rumia, niin veti siitä herneen nenään. Väitti että Minun luonne saa Hänen huonot puolet esille.

Tähän naiseen olin rakastunut useamman vuoden. Vasta pari vuotta sitten silmäni avautuivat, enkä halua nähdä ja kuulla Hänestä enää koskaan!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ajoin usein ihastukseni luo Espooseen, vaikka Hän piti Minua lähinnä halpana makkarana. Moitti Minua lähes joka asiasta. Esimerkkejä naisen narsisti luonteesta oli monia.

Kysyi miksi en käytä hands freetä. En ole hands freetä vastaan, mutta kun muija teki siitä melkein suhteen tärkeimmän asian. Valitti että yskin syödessä. Liukuportaita pitkin mennessä en saanut ottaa kiinni kädellä vasemman puoleiseen puoleen. Minä en saa lihoa yhtään. Kun sanoin, että Minusta tatuoinnit ovat rumia, niin veti siitä herneen nenään. Väitti että Minun luonne saa Hänen huonot puolet esille.

Tähän naiseen olin rakastunut useamman vuoden. Vasta pari vuotta sitten silmäni avautuivat, enkä halua nähdä ja kuulla Hänestä enää koskaan!!!!!!!!

Ei taida sullakaan olla kaikki muumit laaksossa! Enpä ole yhtä sekavaa viestiä lukenut vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Soitin nuorena (noin 17 v.) ihastukseni parhaan ystävän kotiin, jossa vastasi tämän ystävän äiti. Kysyin, tietääkö hän, missä tämä ihastukseni on, kun ei ole vastannut puhelimeen koko iltana. Silloin oli vain lankapuhelimia. Ei tiennyt, ja oli mennyt kertomaan ihastukseni äidille, että minä olen soitellut ja ollut huolissani, kun en tavoita, ei kai mitään vakavaa vain ole sattunut. Ihastukseni äiti oli sitten puhelun jälkeen sanonut tälle ihastukselleni, että minun kanssani ei kannata alkaa mihinkään vakavampiin suhteisiin, kun tunnun olevan täysin hysteerinen! Voi jestas että minä vihasin sitä ämmää sydämeni pohjasta.

Mulla oli vähän sama. Tapasin yhtä poikaa perjantaisin diskossa ja usein tanssittiin hitaita ja pussailtiin vähän. Oltiin 9. luokkalaisia. Sama toistui ainakin 3 diskoiltana ja ihastuin syvästi. Aloin pommittaa sitä. Soittelin sen pojan kotiin montakin kertaa viikossa. Jos joku muu vastasi, sanoin, että väärä numero. Se ihastuksen kohteena ollut poika jutteli mielellään kanssani tunninkin ja flirttaili. Kerran sitten kysyin, alkaaks se oleen mun kaa. Se sanoi, että katellaan tilannetta. Itkin ja itkin kotona. Sit keksin mahtavan idean. Soitin sen pojan äidille töihin terveyskeskukseen ja kerroin, että mä tavallaan seurustelen poikansa kans, niin voisinko tulla niille kylään vaikka lauantaina. Pojan äiti sanoi, että toki poika saa tuoda kenet tahansa kaverinsa tahtoo, mutta ei hän ala poikansa puolesta mitään tyttökaveriehdokkaita kotiinsa kutsua. Kylläpä hävetti ja hävettää vieläkin. Eikä se poika tahtonut myöhemminkään alkaa seurustelemaan ja löysi oikean tyttöystävän aika pian.

-b- kirjoitti:

Onko tähän ketjuun kirjoittanut yksikään mies? Mietin vain, että ollaanko me naiset ihan hulluja? Vai tekevätkö miehetkin tyhmiä juttuja ihastuttuaan..?

nimimerkillä: itsekin tehnyt idiootteja juttuja vain koska ihastunut.

Ei kaikki naiset tee tällaisia ketjussa kuvailtuja juttuja. Monet näistä ketjussa kerrotuista jutuista on mielestäni oikeasti sairaita näin mt-potilaankin mittakaavassa. Monen kohdalla herää kysymys onko se edes enää ihastus vai pakkomielle. Pelottaisikin varmaan olla monien näiden ihailijoiden kohde.

Vierailija kirjoitti:

Nuorimies. kirjoitti:

Nämä kirjoitukset ovat aika söpöjä. Harmi kun niin paljon vaivaa on nähnyt niin moni nainen ja ei,ole saanut vastakaikua. Tulee vähän hölmö olo kun itse en ole nähnyt vaivaa noin paljon nais-ihastuksieni vuoksi vaikka usein tänäpäivänäkin miehen useammin oletetaan olevan se, joka kysyy naista tapaamiseen. Epätoivoista ehkä, mutta oppii ainakin sen, että enemmän saisin vaivaa panostaa.

Jatka vaan samaan malliin, niin kyllä sitä römpsää vielä jostain irtoaa!

Vähän asiallisempi ja kunnoittavampi asenne voisi tehdä hyvää sinulle.

Minua itseäni ei irtosuhteet kiinnosta. Kyllä niitä tilausuuksia on ollut, mutta en niitä harrasta. Varsinkin joskus kun selvästi toinen on ollut sen verran päihtynyt, että ei muistaisi koko iltaa seuraavana päivänä. Kyseessä vain on se, että itseilmaisuni on joskus ehkä turhankin vaisu ja näitä ihmeissäni lukiessa auttamatta tulee mieleen, että minusta tulee sellainen kaverikuva helposti toiselle. En esimerkiksi olisi voinut kuvitellakkaan, että näinkin paljon on jotkut tehneet ihastuksensa puolesta, mutta niinhän sitä sanotaankin, että rakkaus tekee sokeaksi.

Olin juuri täyttänyt 18, kun tutustuin muutamaa vuotta vanhempaan poikaan. Olin päässyt juuri ryyppäämisen makuun, tämä meitä sitten yhdisti. Poika kertoi olevansa työtön ja alkoholisoitunut, no ei paljoa haitannut kun itsellekin viina maistui ja kerrankin olin tutustunut ihan itse johonkin tyyppiin, ilman mitään kaverin kaveri -suhteita.

Oli hyvä tyyppi, ihastuin heti. Roikuin kuin mikäkin ja kuvittelin välillämme olevan sielunkumppanuutta. Todellisuudessa tämä jätkä soitti mulle milloin huvitti, yleensä aamuyöstä, ja ilmoitti tulevansa kylään. Hävettää edes muistella kuinka juoksin suoraa unilta vessaan laittamaan vähän ripsaria ja puuteria, että olisin hemaisevampi, kun tämä oli soittanut olevansa ihan just mun ala ovella. Odotin tunnin, kaksi, kolme, tajuan että kello on 8 aamulla eikä se ole tulossa. Aivan ihme meininkiä. Ikinä en saanut tietää mihin se oli jäänyt. Kävi useamman kerran.

Pojalla oli paljon ongelmia, vakava masennus ja päihdeongelma, mutta kuitenkin hyvä ja kiltti tyyppi ja persoonaltaan mahtava. Jälkeen päin kuitenkin ymmärsin, että vaikka hän aina sanoi minun olevan hänen lähimpiä ystäviä, ei se meidän ystävyys toiminut kuin yhteen suuntaan. Kun minä olisin tarvinnut häntä, ei hän vastannut puhelimeen, ja saatoin kuulla hänestä kahden viikon päästä. Silloin, kun hän taas tarvitsi olkapäätä.

Meillä ei ikinä ollut seksiä tai mitään. Olin vain hänen terapeuttinsa, huono sellainen. Kerran hän yritti lähentyä, mutta jostain syystä jänistin ja sen jälkeen välit alkoivat viiletä. Lopulta nähtiin sattumalta muutaman kerran vuodessa, kohta kerran vuodessa.. Aina olin yhtä hepuleissa kun se tapahtui.

Eksän kanssa seurustellessa tämä otti yhteyttä. Olin sen jälkeen monta VIIKKOA sekaisin. Ihan hullua. Ei oltu tuolloin siis nähty ainakaan pariin vuoteen. Ja tämä jätkä seurusteli tahollaan, tosin erosivat sitten.

Nykyisen kumppanin kanssa olen voinut itsekseni todeta, ettei minulla ole enää tunteita tuota tyyppiä kohtaan. 11 vuotta se vei. Edelleen jos nähdään niin sydän jättää kolme lyöntiä väliin, mutta en haikaile enää. Veikkaan että tuokin reaktio juontaa juurensa sinne nuoruuteen, kun jännitin jokaista tapaamista aivan älyttömästi. Ei vedä vertoja millään tavalla omalle miehelleni, jonka koen sielunkumppanikseni. Nyt tiedän miltä tuntuu oikeasti, kun käydään samalla taajuudella. Ja miltä tuntuu kun toinen haluaa oikeasti olla kanssasi, yhtä paljon kuin itse haluaa olla sen toisen kanssa.

En voi kieltää, ettenkö joskus ajattelisi mitä olisi tapahtunut jos olisimme päätyneet yhteen. Tulen kuitenkin joka kerta siihen tulokseen, ettei siitä mitään hyvää olisi tullut. Kaksi niin syvästi masentunutta ei todennäköisesti mitenkään olisi pärjännyt yhdessä ilman tuhoisia seurauksia. Muutenkin, en ole ikinä loppujen lopuksi välittänyt hankalaa leikkivistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Tappanut.

Kirjotteleeko siellä se Seinäjoen teinisurmaaja? :D

Palvelin häntä kuin mikäkin hyvin koulutettu marakatti. Olin niin "rakastunut", että halusin olla hänelle kaikinpuolin mieliksi. Ylitulkitsin hänen tavallisen kohteliaita eleitään ja vakuutin itselleni, että kyllä se mies on kiinnostunut ja ihastuu myös, jos tarpeeksi yritän. Tein hänen mielikseen sängyssä asioita joista en itse tykännyt, kuuntelin hänen kuolaamisiaan jostain pornonäyttelijästä, laserpoistin kaikki karvani kaulasta alaspäin, valkaisin hampaani, värjäsin hiukseni, meikkasin "seksikkäästi" ja otin lävistyksiä, joiden reikiä nykyään vihaan. Rintaimplantteihin vedin rajan vasta, kun paras ystäväni puuttui tähän. Yleensä sanotaan, ettei toisten asioihin saisi puuttua, mutta minun paras ystäväni sai minut tajuamaan, että se mies ei edes käynyt suihkussa minun vuokseni. 

No tää on epätoivosta vaikka ihastuksesta en tiedä. Ystävälläni oli ja on edelleen hyvä parisuhde tasapainoisen miehen kanssa joka on myös pitkä ja miehekäs. Olen aina ollut hänelle kateellinen tästä miehestä ja ihastunut tähän mieheen. vaikka minullakin on ollut useita säätöjä ja vakituisia poikaystäviä. Kerran tapasin baarissa tyypin joka oli samantyylinen kuin tämä ystäväni mies paitsi että tämä oli pari senttiä pidempi eli jotenkin "voitin" tämän ystäväni. Hengasin sen baarityypin kanssa jo seuraavana päivänä ja olin ihan tohkeissani yms yms. Hän kuitenkin paljastui sekakäyttäjäksi joka veti aivan kaikkea mitä käsiinsä sai ja oli parissa viikossa syönyt ja juonut minun pienet rahani, huijannut vanhemmiltaan rahaa MINUUN vedoten, varastanut multa elektroniikkaa ja rahaa yms yms. Pitkitin hänen jättämistään monta viikkoa koska halusin "näyttää" ystävälleni ja saada hänen miestään mustasukkaiseksi. Taisin kuitenkin vain nolata itseni koska saan häpeä flashbackejä siitä miten esim, nuolin sitä roskaläjää sohvalla heidän edessään yms yms.

Maalasin naamaan, siis kaiken meikin päälle, itselleni pisamia :D Olin kuullut ihastukseni sanovan että tykkää pisamista. Se vihje ei kuitenkaan ollut minulle, vaan rinnakkaisluokkalaiselle ginger-tytölle. Mulla on edelleen noita pisamameikkikuvia tallessa albumissa, voi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli kaivaa tämä aloitus, kun haluan typerästä ihastuksestani eroon.

Olen varattu, mutta ihastunut varattuun työkaveriini. Kyttään töissä onko hän koneella, missä vuoroissa on ja milloin hän mahdollisesti menee lounaalle niin että voisin mennä lounasravintolaan yhtäaikaa. Ja olen aivan innoissani jos hän istuu palavereissa viereeni ja kuvittelen siinä olevan jotain. Netistä olen luonnollisestikin tutkinut kaiken mitä hänestä löytyy.

Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että ei tässä mitään todellista ole. En tunne häntä hirveän hyvin, joten hyvin todennäköisesti minulla on aika fantasioitu mielikuva millainen hän on. Enkä missään nimessä ole eroamassa miehestäni. Ja hän päinvastoin voi olla että välttelee minua (vaikka istuukin viereen ym. ), esim. yhdellä työreissulla suurinpiirtein pakeni huoneeseensa ennen kuin ehdin ehdottaa lasillisella käymistä (mitä teen kyllä muiden nais- ja mieskollegojenkin kanssa). Mitä en hirveästi ihmettele, jos ihastukseni näkyy ulospäin :D Kovasti toivon että ei näy enkä tästä kenellekään voi puhuakaan.

Mutta miten tästä pääsee eroon? Tiedän olevani typerä ja että tämä ihastus on todella lapsellista. Tätä on kuitenkin jatkunut jo melkein kaksi vuotta, vaikka luulin että kyllä tämä ajan kanssa ohi menee. Oman puolison kanssa on mennyt huonosti, ihastus voi johtua siitäkin, mutta nyt menee taas paremmin eikä ihastus vain lopahda.

Näiden juttujen lukeminen kyllä vähän auttaa :D

Mulla on ollut samanlainen, tosin olen mies joten alapeukkuja sateleepi :D

Oltiin eri yksiköissä ~2 vuotta. Olin heti ensinäkemältä täysin ihastunut. Tajusin kyllä että joku haavekuvahan mun päässä on. Sitten samaan yksikköön ja aika ajoin juteltiin. Hän oli vielä parempi ja ihanampi kuin osasin kuvitella! Olin tietenkin ihan täysin rakastunut.

Hän aloitti suhteen toisen työkaverin kanssa ja hajosin totaalisesti. En uskaltanut tehdä ajoissa mitään. Suhde katkesi nopeasti ja nainen muutti pois koko paikkakunnalta ja lopetti työt, varmaankin tästä johtuen.

Tuskailin pari kuukautta sen jälkeen, ja lopulta juttelin somessa. Kerroin ihastuksesta ja muista yhteneväisyyksistä ja kiinnostuksista mitä ilmeni. Hän juuri ja juuri muisti minut :( Eikä tietenkään ollut mitään kiinnostusta. 

Tästä pari vuotta aikaa ja olen kyllä ihan säpäleinä vieläkin. Ei vain löydy samanlaista tunnetta kenestäkään muusta.

Kannattaa aika nopeasti tehdä aloite, vaikka eihän se naisilta olekkaan niin luonnollista ... Muuten jäät jumiin kuten minä. :D Vieläkin satun näkemään hänet online somessa ja jään tuijottelemaan kännykkääni, miettien että pitäisikö vielä kirjoittaa... Ei kovin tervettä.

Mutta hei, ihan mahtavaa että uskalsit tehdä aloitteen! Ei tarvitse ainakaan jossitella olisiko siinä voinut olla jotain!

Sehän se tässä vitsi onkin, kun en voi tehdä aloitetta. Olen varattu ja niin on hänkin. Ja jos ihan rehellinen olen, niin vaikka olisin sinkku ja hän olisi sinkku, niin ei minulla olisi mitään saumaa. Ei hän ole näyttänyt mitään kiinnostusta minua kohtaan, omassa ihastuksen puuskassani ylitulkitsen vain viereen istumiset ja satunnaiset katsekontaktit joksikin muuksi mitä ne ei ole.

Ja itseasiassa tästä tuli mieleen teiniaikainen ihastus, joka kesti n. 15 vuotta kaiken kaikkiaan. Samalla tavalla ihastus täytti pään, kuvittelin pojan olevan juuri sellainen kuin halusin ja sitten kun tuli tilanne, jossa olisimme voineet seurustella niin ei minua kiinnostanutkaan :D Joku siinä vain oli että tökki. Ja pari viikkoa sen jälkeen jatkoin haaveilua ja niin sitä kesti sen n. 15 vuotta. Tein vaikka mitä tyhmiä juttuja niinä aikoina kun en seurustellut jonkun muun kanssa, mm. lähetin itse keksimiäni ketjutekstiviestejä (jotka olivat todella, todella huonoja) jotta sain vain lähettää jotain. Tai muka vahingossa viestin hänelle "lähdetäänkö tänään juhlimaan, viime viikonloppuna oli tosi kivaa!!" ja kun toinen kummastelee että eihän me olla nähty niin ei kun oli tarkoitus lähettää viesti yhdellä kaverille vaan, mutta mitäs sinä nyt teetkään tänään.

Että mikähän minua vaivaa? Onko tämä vain jotain todellisuudesta pakenemista? Olisi vain paljon helpompaa, jos sitten haaveilisin jostain ihan tuntemattomasta edes..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoin usein ihastukseni luo Espooseen, vaikka Hän piti Minua lähinnä halpana makkarana. Moitti Minua lähes joka asiasta. Esimerkkejä naisen narsisti luonteesta oli monia.

Kysyi miksi en käytä hands freetä. En ole hands freetä vastaan, mutta kun muija teki siitä melkein suhteen tärkeimmän asian. Valitti että yskin syödessä. Liukuportaita pitkin mennessä en saanut ottaa kiinni kädellä vasemman puoleiseen puoleen. Minä en saa lihoa yhtään. Kun sanoin, että Minusta tatuoinnit ovat rumia, niin veti siitä herneen nenään. Väitti että Minun luonne saa Hänen huonot puolet esille.

Tähän naiseen olin rakastunut useamman vuoden. Vasta pari vuotta sitten silmäni avautuivat, enkä halua nähdä ja kuulla Hänestä enää koskaan!!!!!!!!

Ei taida sullakaan olla kaikki muumit laaksossa! Enpä ole yhtä sekavaa viestiä lukenut vähään aikaan.

Miten niin sekava? Täyttä asiaa.

Katsotteko koskaan peiliin?

Olin ihastunut samassa rapussa asuvaan mieheen ja usein menin ulos tupakalle täydessä tällingissä siihen aikaan kun tiesin miehen pääsevän töistä.

Meidän työpaikkammekin olivat lähekkäin ja yksi päivä töistä kauppaan kävellessäni mies tarjosi kyytiä kotiin. Lähdin tietysti kyytiin ja olin koko päivän syömättä koska kaupassa jäi käymättä ja kävellen en viitsinyt lähteä.

Asiat eivät mielestäni edenneet tarpeeksi nopeasti, niin kerran pihassa törmätessämme kysyin viattomasti mieheltä että onko hänellä saunavuoroa. Mies vastasi että on, niin kysyin että voinko tulla hänen kanssaan joskus saunaan kun minulla ei ole omaa vuoroa.

Onneksi vastaus oli myöntävä, muuten olisi hävettänyt kauan