Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Tiesin että ihastukseni tulisi samoihin bileisiin mihin itsekkin olin menossa. Kituutin monta vkoa soppadieetillö että laihtuisin muutaman kilon. Lisäksi hommasin törkeän kalliit vaatteet ja kengät juhliin (kengät maksoivat 300€). Kävin ennen bileitä kampaajalla ja meikattavana. No sainkin ihastukseni huomion, meistä ei vaan ikinä tullut mitään enkä päässyt hänen kanssaan edes sänkyyn..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä kiersin kerrostaloja ja etin ihastukseni sukunimeä. Sittenkun löytyi niin menin vastakkaisen kerrostalon rappuun kyyläämään ihastuksen ikkunaan. Tarinalla ei ollut hyvä loppu, ihastuksen vanhemmat huomasi että mitä helvettiä tuolla joku likka tuijottaa niin meni sitten verhot kiinni asunnosta😂 NOLOA
Minä tapasin aivan upean miehen eräällä työkeikallani, tämä mies lähestyi minua koko illan ja tunsin kuinka kipinät lentelivät välillämme.
En voinut kuitenkaan tehdä mitään, sillä olin silloin parisuhteessa ja exsäni oli myös koko ajan vieressä tapahtuman aikana. ( työkeikalla hänkin.)
Muutomaa vuotta myöhemmin, jo eronneena kiersin vastaavanlaisia tapahtumia ihan vain siksi että tapaisin kyseisen miehen uudestaan.
Löysinkin hänet sitten eräästä pikkukylän tapahtumasta ja en ensin millään meinannut uskaltaa mennä puhumaan. Siinä vaiheessa tunsin kyllä itseni tyhmäksi, sillä kaikki se vaiva vain vilkaisusta...
Rohkastuinkin sitten tekoselityksen varjolla menemään juttelemaan ja yllätyksekseni hän pyysi minua treffeille nopeammin kuin minä olin ilmaissut kiinnostukseni.
Mitään tuosta ei koskaan sitten kuitenkaan tullut, sillä itse etsin suhdetta ja meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin jäätävän kova seksuaalinen veto toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin aivan upean miehen eräällä työkeikallani, tämä mies lähestyi minua koko illan ja tunsin kuinka kipinät lentelivät välillämme.
En voinut kuitenkaan tehdä mitään, sillä olin silloin parisuhteessa ja exsäni oli myös koko ajan vieressä tapahtuman aikana. ( työkeikalla hänkin.)Muutomaa vuotta myöhemmin, jo eronneena kiersin vastaavanlaisia tapahtumia ihan vain siksi että tapaisin kyseisen miehen uudestaan.
Löysinkin hänet sitten eräästä pikkukylän tapahtumasta ja en ensin millään meinannut uskaltaa mennä puhumaan. Siinä vaiheessa tunsin kyllä itseni tyhmäksi, sillä kaikki se vaiva vain vilkaisusta...Rohkastuinkin sitten tekoselityksen varjolla menemään juttelemaan ja yllätyksekseni hän pyysi minua treffeille nopeammin kuin minä olin ilmaissut kiinnostukseni.
Mitään tuosta ei koskaan sitten kuitenkaan tullut, sillä itse etsin suhdetta ja meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin jäätävän kova seksuaalinen veto toista kohtaan.
Mikä tässä oli se epätoivoinen teko?
Kyselin ihastustani useita viikkoja leffaan ja lopulta hän suostui, mutta vain siten, että KOLMAS yhteinen kaveri tulisi mukaan. Ostatin yhteiset jättipopparit ihastuksellani meille kahdelle, että pääsisin mahdollisimman lähelle tyyppiä, mutta tämän istuma-asennosta huokui hirveä välttely koko leffan ajan. Mitään romanttista välillämme ei koskaan tapahtunut, mutta onneksi olemme pysyneet kavereina tapahtuneesta huolimatta.
Tajusin, että toinen ihastukseni omalta kampukseltani asuu naapuritalossa. Oma pyykkitupani sijaitsi kyseisessä talossa. Kyttäsin postilaatikoista ihastuksen sukunimeä ja tajusin, että asuu kahdestaan jonkun kanssa. Lopulta selvisi yhteisen kaverin puheiden ja facen perusteella, että tyyppi asuu tyttöystävänsä kanssa ja omat kuvitelmani tyyppiin törmäämisestä rapussa loppuivat kuin seinään. Sen jälkeen piti käydä pesemässä pyykit aina pikavauhtia, ettei pariskunta vaan tulisi vastaan. Onneksi muutin pian pois naapurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin aivan upean miehen eräällä työkeikallani, tämä mies lähestyi minua koko illan ja tunsin kuinka kipinät lentelivät välillämme.
En voinut kuitenkaan tehdä mitään, sillä olin silloin parisuhteessa ja exsäni oli myös koko ajan vieressä tapahtuman aikana. ( työkeikalla hänkin.)Muutomaa vuotta myöhemmin, jo eronneena kiersin vastaavanlaisia tapahtumia ihan vain siksi että tapaisin kyseisen miehen uudestaan.
Löysinkin hänet sitten eräästä pikkukylän tapahtumasta ja en ensin millään meinannut uskaltaa mennä puhumaan. Siinä vaiheessa tunsin kyllä itseni tyhmäksi, sillä kaikki se vaiva vain vilkaisusta...Rohkastuinkin sitten tekoselityksen varjolla menemään juttelemaan ja yllätyksekseni hän pyysi minua treffeille nopeammin kuin minä olin ilmaissut kiinnostukseni.
Mitään tuosta ei koskaan sitten kuitenkaan tullut, sillä itse etsin suhdetta ja meillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin jäätävän kova seksuaalinen veto toista kohtaan.Mikä tässä oli se epätoivoinen teko?
Kyllä minä tunsin itseni hyvinkin epätoivoiseksi miettiessäni monen vuoden takaista miestä, josta en tiennyt mitään ja etsiessäni netistä mahdollisia tapahtumia missä hän ehkä saattaisi olla, ihan vain siksi että saisin tietää oliko se veto molemminpuolista.
Lisäksi matkustin vieraaseen paikkakuntaan tapahtumaan, enkä luonnollisestikaan voinut olla varma siitä että hän olisi siellä.
Mutta siinä mielessä olet oikeassa, ettei tässä pelkästään epätoivoa ollut. Luotin rohkeasti tunteeseen joka sanoi että vetoa on, enkä halunnut ohittaa tätä.
Joskus yläasteella olin hullun ihastunut yhteen samalla luokalla olevaan poikaan, ja valitsin saman valinnaisaineen (mikä ei minua pätkääkään kiinnostanut) kuin hänkin, jotta saisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Loppujen lopuksi kävi niin että ainevalinnoissa oli käynyt virhe ja tämä tyyppi ei edes päätynyt samalle kurssille kanssani, kyllä silloin 15-vuotiasta ihastunutta tytönhupakkoa harmitti :D Sille jampalle olisin aikanaan hakenut kuunkin taivaalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin kirjan, jotta hänellä olisi tekemistä.
Ostin kuntosalijäsenyyden, vaikka inhoan salitreenaamista. Ihastukseni kävi läheisellä salilla usein iltaisin ja viipyi sulkemisaikaan saakka. Lähdin melkein joka päivä "iltakävelylle", ts. katsomaan onko ihastukseni auto parkissa salin lähellä. Jos oli, menin itsekin salille, muuten en. Salilla kuitenkin lähinnä vain moikkailtiin, joskus juteltiin niitä näitä. Mitään sen kummempaa tuosta ei seurannut, vaikka yritin viestittää olevani kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitellut tänne lähetä terveiset kaipaamasi ihmiselle ketjuun jne..
Joo tää kuuluu kategoriaan:"epätoivoiset". Itsekin samaan syyllistynyt, oikeasti nolottaa mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Kerran pyysin kahville. Ei lähtenyt. Muistot lämmittävät silti.
M36
Viestisi liikutti jotenkin.
Haluaisitko kertoa, miksi muistot lämmittävät, vaikka nainen ei lähtenytkään kahville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin perjantai-iltana menossa opiskelupaikkakunnaltani vanhempien luokse, kun ihastukseni laittoi viestin. Hän kysyi, että mitä meinaan tehä tänä iltana? Noh, sanoin jotaki et teen tässä koulutehtävii ja oon kämpillä. Sit se kysy, et haluisinko nähä tänään? Sanoin haluavani. Tultuani vanhempien luokse ajoin heti takaisin opiskelupaikkakunnalleni. Itse olisin halunnut seurustella miehen kanssa, vaikka miehen kaikesta toiminnasta näki hänen haluavan minusta vain kepeää seksiseuraa. No loppujen lopuksi juttu loppui melko pian, mies oli kiinnostunut läsnäollessani enemmän tekstailemaan puhelimellaan, kuin juttelemaan kanssani. Viimeisen kerran näin miehen, kun hän kantoi minut asunnostaan pihalle ja sanoi minun olevan hankala ja lapsellinen. Mies oli minua 14 vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjeen lähettäminen ja kahville pyytäminen eivät ole epätoivoisia tekoja, vaikkei niihin saisi vastakaikua.
Ei tietenkään - kuka sellaista on sanonut?
Mehän kaikki etsimme rakkautta ja jos joku sellainen henkilö löytyy, johon ihastumme, kannattaa ainakin yrittää testata olisiko hän kiinostunut ja jos ei ole - ei muuta kun uutta matoa koukkuun... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teininä kiersin kerrostaloja ja etin ihastukseni sukunimeä. Sittenkun löytyi niin menin vastakkaisen kerrostalon rappuun kyyläämään ihastuksen ikkunaan. Tarinalla ei ollut hyvä loppu, ihastuksen vanhemmat huomasi että mitä helvettiä tuolla joku likka tuijottaa niin meni sitten verhot kiinni asunnosta😂 NOLOA
Ihana. 😁
Olin 17 v ja kaapissa vielä. Ihastuin luokallani olevaan pitkähiuksiseen vaaleaan tyttöön, otin selville missä tämä asui ja istuin talon takana olevalla kivellä pitkiä aikoja, tuijottaen perheen keittiön ikkunaan ja tupakoiden. Tytön äiti oli sitten huomannut minut ja soitti poliisille "se mies istuu taas tuolla! " Hemmetin noloa.. Olen siis 179cm pitkä ja harteikas, joku huppari/nahkatakki-yhdistelmäkin oli päällä tuolloin.
Lisäksi tämä tyttö kertoi kaikille ja sain ihan sekopään maineen :( Vuotta myöhemmin muutin helsinkiin ja sain ihanan tyttöystävän, mutta vielä 20v myöhemminkin muistan sen nöyryytyksen kun poliisit ilmestyivät ja tämä perhe seurasi parvekkeelta "hyypiön" kiinni ottoa..
Näitä lukiessani huomaan, että tekisin ihan samaa ja vielä tuhat kertaa hullumpaakin ihastukseni vuoksi, johon rakastuin lähes ensisilmäyksellä... olemme kavereita, hän ei vielä tiedä tunteistani. Olen muuttamassa toiselle puolen maata kuten hänkin, sinne halusin alun perinkin, mutta jos hän nyt vaihtaisi mieltään, seuraisin häntä vaikka toiseen maahan asti.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitan:
Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta.
Saa laittaa sairaitakin :D
Siis tää ei voi olla totta!! =) Mäkin olen hakenut ihastuksen perässä Turun yliopistoon. Vuosi oli 2005. Lopulta kävi niin että minä pääsin sisään, mutta ihastukseni ei. Onni onnettomuudessa, lopulta sieltä yliopistolta löytyi daami joka on nykyisin vaimoni.
En olisi IKINÄ uskonut kuulevani että joku muukin olisi hakenut Turun yliopistoon ihastuksen perässä.
Kiitos tästä keskustelun avauksesta!
Tiesin, ettei minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada ihastustani perinteisellä tapailulla. Iskin hänet baarissa meille jatkoille ja harrastimme seksiä. Ehdotin sitten seksisuhdetta, koska ajattelin, että mies sitten kiinnostuu kun tutustuu.
Aika epätoivoista oli, mutta toimi! Lopulta hän rakastui minuun ja on onnellinen siitä, etten luovuttanut. Nyt onnellisesti yhdessä jo 4v :)
Kaikkein epätoivoisinta omalta osaltani oli roikkuminen miehessä, joka kyllä halusi tapailla minua, mutta joka ei ollut päässyt yli exästään eikä taatusti ollut tosissaan minun kanssani. Välitti siis kyllä, mutta tiedän ettei hän olisi halunnut minusta loppuelämän kumppania. Olin itse kovin ihastunut joten yritin kaikin tavoin olla miehelle mieliksi. Kokkasin, laittauduin, yritin kiinnostua miehen harrastuksista... Lopulta kyllästyin siihen miten kaikki oli jotenkin niin vaikeaa ja minun piti siinä suhteessa olla aina aloitteellinen joka asiassa. Kun ilmoitin etten halua enää tapailla, oli mies hämmästynyt ja surullinen. Haikaili takaisinkin pitkän aikaa.
Aika pian tuon jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni, joka teki alusta saakka selväksi että minä olen hänelle juuri se erityinen nainen, jota hän on aina odottanut. Nyt takana jo vuosia naimisissa, ja edelleen on vahva tunne siitä että me kuulumme yhteen ja olemme tiimi :)
Yritin järjestää paljon kaikkia kaveriporukan iltamia sun muita päästäkseni viettämään aikaa ihastukseni kanssa ja iskemään hänet. Päästiin kyllä sänkyyn, mutta hän alkoi vältellä noita tapaamisia ja teki selväksi, ettei ole kiinnostunut. Välillä suostui johonkin epämääräiseen säätämiseen (minä tietty hölmönä tarjosin kaikki illat, maksoin hotellit, ruuat, viinat, matkat, sun muut), muttei ikinä suostunut mihinkään varsinaiseen parisuhteeseen. Katoili välillä pitkäksi aikaa, yms.