Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Kaiken se kärsii kirjoitti:

Olin palavasti  rakastunut   erääseen   vanhoja  kappaleita  kuuntelevaan  tyyppiin.  Koska  itse  olin  vähän  uskonnollinen   niin  äänitin  sille  cd; n  Joel Hallikaiselta  

"Mutta suurin niistä on  rakkaus."  Mahtoikohan meidän musiikki maut  mennä yksiin? Sillä  cdllä   suurimmaksi  osaksi   mollitetaan   isän rakkaudesta   eri sävyillä.  No ainakaan  pitkäaikaista   rakkautta  meille  ei sitten syntynyt... Mikä on  todella hyvä juttu..  

No hyi saatana joku joel hallikainen XD

Otin koulusta kotiin saman bussin kuin ihastukseni niinä päivinä kun tiesin hänen pääsevän samaan aikaan kuin minä.

Kyseinen bussi ei vaan mennyt lähellekään omaa kotiani :D

Ihastukseni työskenteli vuosia sitten kesällä erään huoltoaseman kassalla ja päivystelin asemalla jatkuvasti, joka päivä monta tuntia. Mitä muutakaan sinkkumies lomallaan tekisi :) Katselin häntä lumoutuneena ja keksin tikusta asiaa. Kyselin Veikkauksen pelien voitonjaoista ja pelisäännöistä. Jos hänellä sattui olemaan "salivuoro" lounaspöydän luona, kyselin ruoan ravintoarvoista ja resepteistä. Yhtenä päivänä kirjoitin hänelle rakkausrunon lottokupongin taakse ja ojensin sen kassalla hänelle. Harmikseni hän ei kääntänyt lappua, vaan otti siitä viivakoodin ja heitti lapun roskikseen antaen minulle pelitositteen. Lähdin siitä paikasta kotiin ja en käynyt koko asemalla viikkoon. Ikävä tyttöä kohtaan kuitenkin kasvoi ja menin taas paikalle. Kuulin, kun toiset myyjät puhuivat, miten hän oli jättänyt tulematta töihin ja oli joutunut vaikeuksiin pomonsa kanssa. En nähnyt häntä enää koskaan.

Jatkoin uimahallilla käyntiä 2 vuotta tiettyinä päivinä ja aikoina vain siksi että yksi aivan ihana mies kävi samaan aikaan myös. Sitten hän katosi, muutti toiselle paikkakunnalle.

Menin yli 60 km päässä sijaitsevaan kaupunkiin viettämään aikaa vaan, koska ihastukseni asui jossain siellä.... 

Vierailija kirjoitti:

Ihastukseni työskenteli vuosia sitten kesällä erään huoltoaseman kassalla ja päivystelin asemalla jatkuvasti, joka päivä monta tuntia. Mitä muutakaan sinkkumies lomallaan tekisi :) Katselin häntä lumoutuneena ja keksin tikusta asiaa. Kyselin Veikkauksen pelien voitonjaoista ja pelisäännöistä. Jos hänellä sattui olemaan "salivuoro" lounaspöydän luona, kyselin ruoan ravintoarvoista ja resepteistä. Yhtenä päivänä kirjoitin hänelle rakkausrunon lottokupongin taakse ja ojensin sen kassalla hänelle. Harmikseni hän ei kääntänyt lappua, vaan otti siitä viivakoodin ja heitti lapun roskikseen antaen minulle pelitositteen. Lähdin siitä paikasta kotiin ja en käynyt koko asemalla viikkoon. Ikävä tyttöä kohtaan kuitenkin kasvoi ja menin taas paikalle. Kuulin, kun toiset myyjät puhuivat, miten hän oli jättänyt tulematta töihin ja oli joutunut vaikeuksiin pomonsa kanssa. En nähnyt häntä enää koskaan.

Älä kiltti enää tee näin kellekään. Voin kokemuksesta sanoa, että tuo tuntuu siitä työntekijästä todennäköisesti tosi ahdistavalta, etenkin jos ei ole susta kiinnostunut. Mulla on samanlaisia stalkkereita aspatyössä, jotka tulee joka päivä kyttäämään ja juttelemaan, ja pelkästään heidän näkeminen saa sydämen hyppäämään kurkkuun ja stressilevelit nousemaan kattoon. Johtuu tosin ehkä osin siitä, että nämä miehet on noin 50-vuotta minua vanhmpia vanhoja likaisia äijiä, mutta silti. En ihmettelis vaikka olis osasyy tässä sun syyssä töiden lopettamiseen. 

Ja ei, en yhtään liioittele nyt. Ihan tosissani koen tollaisen tosi ahdistavaksi, ja samaa olen kuullut niin monilta muilta aspoilta. 

Ihastukseni kutsui vierailulle ja jostain ihme syystä päätin siivota hänen kylppärinsä. Jälkeenpäin ajatellen maailman ääliömäisintä, mutta tuolloin nuorena ajattelin, että jos ihastus näkisi minussa potentiaalista vaimomatskua. Oli ainoa vierailu enkä sen koomin ole häntä nähnyt. Hyvä niin.

Teininä käänsin kirjoituspöytäni toisinpäin, että läksyjä illalla tekiessäni näkisin, kun tällä ihastuksella oli tapana käydä luistelemassa talomme edessä sijaitsevalla luistinradalla. Läksyjen tekemisestä ei tullut mitään, kun keskittyminen oli huonoa. Sulan kelin aikaan potki samaisella kentällä palloa. Ei koskaan juteltu, oli salainen ihastus. Vuotta myöhemmin käänsin kirjoituspöydän takaisin alkuperäiselle paikalle ja läksyjen tekokin alkoi luistaa.

myyjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastukseni työskenteli vuosia sitten kesällä erään huoltoaseman kassalla ja päivystelin asemalla jatkuvasti, joka päivä monta tuntia. Mitä muutakaan sinkkumies lomallaan tekisi :) Katselin häntä lumoutuneena ja keksin tikusta asiaa. Kyselin Veikkauksen pelien voitonjaoista ja pelisäännöistä. Jos hänellä sattui olemaan "salivuoro" lounaspöydän luona, kyselin ruoan ravintoarvoista ja resepteistä. Yhtenä päivänä kirjoitin hänelle rakkausrunon lottokupongin taakse ja ojensin sen kassalla hänelle. Harmikseni hän ei kääntänyt lappua, vaan otti siitä viivakoodin ja heitti lapun roskikseen antaen minulle pelitositteen. Lähdin siitä paikasta kotiin ja en käynyt koko asemalla viikkoon. Ikävä tyttöä kohtaan kuitenkin kasvoi ja menin taas paikalle. Kuulin, kun toiset myyjät puhuivat, miten hän oli jättänyt tulematta töihin ja oli joutunut vaikeuksiin pomonsa kanssa. En nähnyt häntä enää koskaan.

Älä kiltti enää tee näin kellekään. Voin kokemuksesta sanoa, että tuo tuntuu siitä työntekijästä todennäköisesti tosi ahdistavalta, etenkin jos ei ole susta kiinnostunut. Mulla on samanlaisia stalkkereita aspatyössä, jotka tulee joka päivä kyttäämään ja juttelemaan, ja pelkästään heidän näkeminen saa sydämen hyppäämään kurkkuun ja stressilevelit nousemaan kattoon. Johtuu tosin ehkä osin siitä, että nämä miehet on noin 50-vuotta minua vanhmpia vanhoja likaisia äijiä, mutta silti. En ihmettelis vaikka olis osasyy tässä sun syyssä töiden lopettamiseen. 

Ja ei, en yhtään liioittele nyt. Ihan tosissani koen tollaisen tosi ahdistavaksi, ja samaa olen kuullut niin monilta muilta aspoilta. 

Sama tuli sitten myöhemmin mieleeni. Olin vaan niin rakastunut, että järkeni sumeni.

Tutustuttiin Tinderissä yhden tosi kivan miehen kanssa. Hän teki jo alusta asti selväksi ettei halua mitään vakavaa; pelkkää seksiä ja hauskanpitoa. Suostuin tähän koska aluksi se sopi minullekkin. Sitten menin tietysti päättömästi ihastumaan häneen.

Juteltiin hyvin kaverillisesti aina kaikista ja hän piti minua hyvänä ystävänään. Itsetuhoisesti sitten kerran käänsin keskustelun ihastuksiin ja kerroin hänelle minkälaisesta tyypistä olen itse kiinnostunut - valehtelin tietysti suut ja silmät täyteen. Halusin vain saada hänet mustasukkaiseksi ja tietää, onko hän kiinnostunut jostakusta. 

Hän sitten kertoi minulle tytöstä johon oli ihastunut työpaikalla. Tyttö oli varattu joten mitään ei voinut syntyä mutta mies kertoi, että ei se häntä edes haitannut, kunhan vaan sai olla tytön kaveri niin se riitti. Niin ihana tyyppi oli kyseessä. Kuulemma koko paketti. Voitte kuvitella miten pahalta tuntui istua siinä ja kuunnella. 

Sain sitten kaivettua tytön nimen ja etsin hänet käsiini mm. instagrammissa. Olen itse ihan nätti mutta todella tavallinen. Tuo tyttö oli (on) sellainen spesiaalitapaus, kaunis sisältä ja ulkoa. Akrobaattisesti lahjakas ja instagrammissa on paljon kaikkia taidokkaita harrastuskuvia. Kaunis kroppa. Fiksu ja jotenkin lempeän oloinen. Vein itseni sitten ihan uudelle levelille tässä creepeilyssä ja hakeuduin heidän työpaikalleen (ns. iso kauppa) ja tytön työpisteelle. Jouduin käymään siellä monta kertaa kunnes viimein osuin tytön työvuorolle. En edes tarvitse mitään mitä hän möi mutta ostin silti. Tyttö oli just sellainen miksi mies oli häntä kuvaillut. 

Pahinta tässä kaikessa on, että tein tytöstä jopa pari reklamaatiota firmaan ilman mitään syytä. Halusin vain saada hänet pois sieltä. Jotenkin ajattelin, että jos hän lähtee ja mies ei enää päivittäin näe häntä niin ihastus haihtuu ja hän näkee minut.

Tyttö on edelleen töissä. Minä olen edelleen seksisuhteessa miehen kanssa eikä mikään ole muuttunut. Paitsi vietän tuntikausia viikossa stalkkaamalla tyttöä netissä ja käyn ainakin kerran viikossa heidän työpaikallaan. En tiedä sorrunko johonkin pahempaan vielä.

Tiedän, olen paska ihminen.

Ihastukseni asuu tuossa muutaman kilometrin päässä. Käyn välillä pyörähtämässä hänen rivitalonsa ohi ja katson, onko 'vieraita' autoja pihassa. Jos on, niin katson rekkarin perusteella, kenen auto. Sairasta juu, mustasukkainen olen, kun nämä kuviot ovat nyt vähän siihen malliin, että en pysty itse häntä saamaan, ainakaan nyt.

Hauska ketju :D

Olen myös luonut feikkiprofiilin faceen miehen nimellä ja kuvalla ja tykkäillyt omista kuvistani, jotta saisin ihastukseni mustasukkaiseksi. Ei toiminut.

Kerran maksoin laivareissun ja sanoin kavereille, että voitin sen jostain arpajaisista, niin lähtivät pikaisella aikataululla mukaani, niin pääsin "yllättäen" samalle risteilylle kuin missä ihastukseni oli. Näin vilaukselta koko tyypin...

Olen ottanut lävistyksen, kun ihastus kehui jonkun toisen naisen lävistystä. Muistona arpi ja nolotus.

Kaikissa eri ihastus ja onneksi jo kauan aikaa. Ihmettelen kyllä, miten olen koskaan saanut näin ihanan miehen itselleni, kun selvästi olen ollut aivan sekopää :D

Yritin esittää olevani haluttu, jotta jätkä kiinnostuisi musta. Eli valehtelin että minulla on ihailijoita, vaikka niitä ei ollut. Nolointa oli se, että mainitsin tällaisia "ihailijoita" yhteisestä tuttavapiiristämmekin.

Lopulta se oli ulkoupuolisesta varmaan päivänselvä farssi, jossa yritin väkisin tehdä jätkästä mustasukkaista, vaikka hän ei ollut edes kiinnostunut musta.

Olin juuri täyttänyt 18 eli sikäli ymmärrettävää. Onneksi olen noista ajoista oppinut.

Olen hengaillut jossain Suomi24:lla ja vuodattanut siellä ja etsinyt ihastustani sieltä.

Olin rakastunut serkkuni kauniiseen tyttäreen ja keksin että voisin hakea hänet viikonlopuksi kotiin opiskelupaikkakunnalta kun serkkuni oli töissä myöhään eikä voinut itse lähteä. Matkan aikana tyttö alkoi oma-aloitteisesti kertoa uudesta poikaystävästään ja onneksi tulin järkiini enkä yrittänyt mitään hölmöä. Kadun kovasti ajatuksiani ja tunteitani häntä kohtaan. Kuitenkin hän on minua 20 vuotta nuorempi ja lähisukua. 

Näistä kertomuksista suurin osa todella suloisia juttuja, mutta osa sitten taas aika äärimmäisen pelottavia...

Enpä olisi uskonut että naisetkin tekee noin epätoivoisia juttuja, ihan kiva huomata että samanlaista se on sukupuolesta riippumatta kun ihastus iskee liian kovaa

Kuulin, että yläaste- ja lukioaikainen ihastukseni olisi naapurikunnan ammattioppilaitoksessa opettajana. Menin koulun nettisivuille ja etsin hänen nimeään ja kuvaansa, tuloksetta. Sitten kävin läpi lähiseudun ja lopulta valtakunnan ainakin melkein kaikki amikset, ja sama juttu ei tulosta. Etsintään kului monta tuntia. Yritin googlata häntä ja etsin myös Facebookista ja Linkedin:sta hänen profiiliaan, ei sopivia osumia. Sitten muistin, että sinä päivänä on hänen syntymäpäivänsä. Minulla oli vanha numero jossain lapulla, jonka olin oppilaskunnan ajoilta säästänyt, ja lähetin hänelle yksinkertaisen onnitteluviestin, "onnea kaunotar". Sain yllättäen vastausviestin "kiitos <3". Olin pakahtua onnessani ja päiväni oli pelastettu. Olemme sittemmin viestitelleet enemmänkin ja tavanneetkin pari kertaa tässä joulun tienoilla... 

Vierailija kirjoitti:

Näistä kertomuksista suurin osa todella suloisia juttuja, mutta osa sitten taas aika äärimmäisen pelottavia...

Jos ovat tositarinoita

Kirjoitin nuorempana rakkauskirjeen eräälle viehättävälle neitokaiselle ja päätin käydä viemässä sen hänen postilaatikkoonsa, sillä tiesin hyvin missä hän asui. Kuvittelin säästäväni siten postimaksussa. Huonon kelin takia ajoin kuitenkin lopulta 10 km autolla paikalle, joten se säästö haihtui siinä sitten pakokaasuina ilmaan. Vanhanmalliset laatikot, joissa nimi oli epäselvästi merkitty olivat lumen peitossa ja putsailin niitä ja tiirailin oikeaa laatikkoa. Löysin sen lopulta ja tyytyväisenä palasin kotiin. Näin unta yöllä, että olin laittanut tottakai vain pelkän sydämen kuoreen ja tytön nimen jättänyt pois tekstistä. Herätessäni tajusin, että niin siinä taisi käydä. Parin viikon päästä lumien sulettua kävelin lenkilläni postilaatikkojen ohi ja katselin neitosen ikkunaan. Valoja ei näkynyt ja samalla tajusin, että olin laittanut kirjeen väärään laatikkoon. Kyseisessä asunnossa asui perhe, ja voi luoja kuinka minua hävetti. Mitähän perheen äiti oli ajatellut saadessaan kirjeen ja mitähän isäntä oli tuuminut. Olivatko he hoksanneet, että se oli todellisuudessa osoitettu heidän naapurilleen, vai eivät. Arvoitus ei ole koskaan ratkennut.. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulin, että yläaste- ja lukioaikainen ihastukseni olisi naapurikunnan ammattioppilaitoksessa opettajana. Menin koulun nettisivuille ja etsin hänen nimeään ja kuvaansa, tuloksetta. Sitten kävin läpi lähiseudun ja lopulta valtakunnan ainakin melkein kaikki amikset, ja sama juttu ei tulosta. Etsintään kului monta tuntia. Yritin googlata häntä ja etsin myös Facebookista ja Linkedin:sta hänen profiiliaan, ei sopivia osumia. Sitten muistin, että sinä päivänä on hänen syntymäpäivänsä. Minulla oli vanha numero jossain lapulla, jonka olin oppilaskunnan ajoilta säästänyt, ja lähetin hänelle yksinkertaisen onnitteluviestin, "onnea kaunotar". Sain yllättäen vastausviestin "kiitos <3". Olin pakahtua onnessani ja päiväni oli pelastettu. Olemme sittemmin viestitelleet enemmänkin ja tavanneetkin pari kertaa tässä joulun tienoilla... 

Friikkiä.

Naisen saama kauniiksi kehuminen tuntemattomalta on varmasti hämmentävää. Tuollainen stalkkaaminen ei lupaa hyvää.