Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Asuin parin korttelin päässä ihastuksestani. Eräänä aamuna hän soitti ja kysyi olenko kotona ja voisinko tuoda särkylääkettä. En ollut kotona vaan vanhempieni luona viereisessä kaupungissa, mutta vastasin tietenkin olevani kotona ja tulevani pian :D Lähdin salamana vanhempieni luota ja matkustin julkisilla tuon miehen luo tuomaan särkylääkettä! Sanoin että kesti koska piti ensin käydä suihkussa.. En muista miten tämä päättyi.
Melkein saman tempun tein toisen ihastuksen kanssa vuosia myöhemmin jo aikuisena. Ihastuksella oli jalka kipeä ja ehdotin siihen kineesioteippiä. Sanoin että minulla on sitä ja voin tuoda hänelle. No, en löytänytkään teippiä mistään kotoani, joten lähdin ostamaan sitä ja vein hänelle koska "olin siinä lähistöllä". Asumme siis ihan eri puolilla Helsinkiä ja kuljen julkisilla, enkä tietenkään ollut siinä lähistöllä vaan juuri häntä varten juoksin ympäri kaupunkia. Onneksi tuokin meni ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä ihastuin yhteen söpöön homoon. Tiesin hänen olevan homo ja ettei minulla ollut mitään mahiksia mutta olin epätoivoisen ihastunut. Niinpä tutustutin hänet komeaan kaveriini ja aloimme hengailemaan kolmisteen! Näin pääsin olemaan ihastukseni lähellä, mutta siitä syntyikin varsinainen soppa, koska ihastukseni luuli komean kaverini olevan kiinnostunut hänestä, mutta hänpä ei tykännyt pojista.. Lopulta paljastui että tämä heteropoika oli koko ajan ollut ihastunut minuun ja siksi suostui hengaamaan ihastukseni seurassa, vain koska minä pyysin! Onneksi ihastukset hiipui puolin ja toisin ja olemme nykyään hyvät kaverit :)
Olin 18-vuotias ja niin ihastunut, että annoin surutta ihastukseni hyväksikäyttää minua, en tajunnut sitä silloin.
Kuskasin ihastusta ja tarvittaessa myös hänen kavereitaan ilmaiseksi, minne tahansa, mihin aikaan tahansa. Muistan kun joskus myöhään illalla viestittelin ihastuksen kanssa, ja hän pyysi että voisinko tuoda sipsejä, kun itse asuu niin kaukana kaupoista. No minähän menin hakemaan sipsejä ja vein ne 15-kilometrin päähän. Perille kun pääsin vastaanotto oli tyyliin "Kiva kiitti moi". Se kerta ei ollut ainoa, vein myös tarvittaessa alkoholia ja muuta, mitä hän nyt sattui tarvitsemaan..
Joskus tuli viestiä yöllä "Et jaksais kuskata Penaa tänne?" ja minähän kuskasin, kunhan vain saisin nähdä hänet edes vilaukselta. Lopulta vähäinenkin yhteydenpito hiipui, ja kun ruusunpunaiset lasit tippuivat silmiltäni, ja tajusin hyväksikäytön, olin niin surullinen että viiltelin käsiäni.... Hävettää.
Luojan kiitos se loppui, eikä siitä kehkeytynyt mitään. Nykyään entinen ihastus on mielenterveysongelmainen ja huumeriippuvainen. Pyysi hiljakkoin kaveriksi facebookissa ja järkytyin missä kunnossa nykyään on, kuin varjo entisestään. Surullinen tapaus.
Yritän painostaa miesystävääni hakemaan opiskelemaan kaupunkiin, jossa ihastukseni asuu. Olen varmasti tämän ketjun säälittävin. Kyseinen kaupunki on satojen kilometrien päässä emmekä kumpikaan tunne ketään sieltä päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan parasta lääkettä omaan kipuiluuni ja naurettaviin tekoihin joita on tullut tehtyä ihastuksen vuoksi. Mm. aina menin kun pyydettiin. Toisin päin ei toiminut koskaan. Ihana tietää etten ole maailman ainoa ihastunut idiootti.
Sama täällä! Ehkä minullakin alkaa häpeä pikkuhiljaa helpottaa, kun luen näitä viestejä.
Täällä myös tismalleen samat fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan koulussa 8. ja 9. luokalla oli tyttö, johon olin ihan lääpällään. Jos mielitiettyni sattui istumaan edessäni pulpetissa kosketin jalalla hänen reppuaan, joka roikkui tuolin selkänojasta ja heilautin sitä vähän. Tein myös sitä, että hiplasin mahdollisimman hennosti hänen hiuksiaan ja hän siirsi ne takaa eteensä. Joskus hän vilkaisi minuun ja hymyili. Olin silloin vaan niin jeevanan ujo sälli ja menin totaaliseen lukkoon joka kerta. En saanut sanaa suustani, enkä tehtyä oikein mitään muuta koko tunnilla, kun mietin vaan häntä. Välitunnit haaveilin ja vilkuilin häntä niin, että muut pojat taisivat joskus kyllästyä, kun en jaksanut innostua heidän jutuistaan. Peruskoulun jälkeen jatkettiin eri teitä ja en ole nähnyt tyttöä sen koommin. Ajattelen silti häntä aina välillä, vaikka paljon on tapahtunut noiden vuosien jälkeen.
Jotenkin suloinen tarina, mut tulee mieleen Lauri Tähkän Morsian. Tuskin kuitenkaan taloa rakensit tälle haavetytölle.
Vierailija kirjoitti:
Peruin mahdollisesti vakituisen työpaikan toisella paikkakunnalla ja pysyin määräaikaisessa työssäni samalla paikkakunnalla millä ihastukseni asui.
Olen tehnyt saman ja paikka olisi ollut vakituinen. Puolen vuoden päästä suhde oli ohi samoin osa-aikatyö asuinpaikassa. :( Enkä enää päässyt lähtemään muualle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä...
Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.
Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..
Toivottavasti otit kerrasta opiksi, muuten käy todella sääki miestäsi.
Toivottavasti myöskään et pidä miestäsi vain varalla siihen asti, että löydöt paremman ja jolloin miehesi taas heitettäisiin pois kuin roska. Suoraan sanoen, kenenkään ei pitäisi ottaa takaisin ihastuksiensa perässä juoksentelevaa puolisoa.
Mulla pisti silmään toi "vetosin". Ei ilmeisesti ollut ongelmia.
Jos olisi kirjoittanut ihastuneensa erokriisissä, tai esim tyypillisen tarinan "ihastuminen antoi voimaa erota vastuuttomasta ja kommunikoimattomasta miehestä", symppaisin kirjoittajaa. Ja myöhemmin kuitenkin halusi antaa miehelleen mahdollisuuden sillä mies lupasi muuttua tajuttuaan oikeasti menettävänsä vaimonsa, tms., olisi OK.
Ymmärrän myös hyvin ihmisten turvautuvan tekosyihin erosta kertoessaan, siis ulkopuolisille. Itse asiassa itsekin tein niin. Mutta miehelle itselleen ei tosiaan tarvinnut keksiä, mihin syihin "vetoaisi". Olinhan toistuvasti "nalkuttanut" niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan parasta lääkettä omaan kipuiluuni ja naurettaviin tekoihin joita on tullut tehtyä ihastuksen vuoksi. Mm. aina menin kun pyydettiin. Toisin päin ei toiminut koskaan. Ihana tietää etten ole maailman ainoa ihastunut idiootti.
Sama täällä! Ehkä minullakin alkaa häpeä pikkuhiljaa helpottaa, kun luen näitä viestejä.
Älkää suotta hävetkö, hyväntahtoistahan tällainen on. Piristää meitä muita.
Itseäni ahdistaa. Todistin kun sukulainen huusi lapselleen todella ilkeästi, mm. ettei tällä ole aivoja. Plus pitää piiskaa, siis piiskaa (!), valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän painostaa miesystävääni hakemaan opiskelemaan kaupunkiin, jossa ihastukseni asuu. Olen varmasti tämän ketjun säälittävin. Kyseinen kaupunki on satojen kilometrien päässä emmekä kumpikaan tunne ketään sieltä päin.
Miksi et eroa? Sinä ja miesystäväsi saisitte kumpikin mahdollisuuden miettiä, mitä haluatte.
Näitä "sattumalta" samassa paikassa jotta pääsisin juttusille. Laitoin Facebookissa kaveripyynnön ja joskus lähetin sähköpostia:D
Eipä arvatenkaan vastannut kumpaankaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin muuttua mahdollisimman samanlaiseksi kuin miehen tyttöystävä. Hiusten väriä myöten. Laihdutin. Isoin asia oli ehkä se, että aloin harrastamaan samaa urheilulajia kuin tyttö.
No, mies ei koskaan minusta kiinnostunut. Urheiluharrastuksesta tuli tosi rakas. Eli jotain hyvää :D
Vaikka edelleen kyllä kaihertaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritin muuttua mahdollisimman samanlaiseksi kuin miehen tyttöystävä. Hiusten väriä myöten. Laihdutin. Isoin asia oli ehkä se, että aloin harrastamaan samaa urheilulajia kuin tyttö.
No, mies ei koskaan minusta kiinnostunut. Urheiluharrastuksesta tuli tosi rakas. Eli jotain hyvää :D
Vaikka edelleen kyllä kaihertaa.
Ja tietysti ihan järjetön stalkkaaminen. Lähinnä kehitin jonkun pakkomielteen tuota tyttöä kohtaan. Tavallaan vihasin häntä mutta samalla yritin olla kaveria, tein tikusta asiaa että pystyin somessa ottamaan yhteyttä. Olin vaan niin pohjattoman kateellinen. Kuvittelin, että jos muutun häneksi niin mies kiinnostuu. Mikä nyt oli sinänsä ihan järjetöntä koska hänellähän oli jo tuo tyttö, miksi vaihtaa kopioon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Watsapissa mykistin joka ikisen muun keskustelun kuin ihastukseni keskustelun. Tämä siksi että aina jos minulle tuli viesti ja juostessani puhelimeni ääreen petyin jos se oli keltä tahansa muulta kuin tältä mieheltä. Muiden viesteistä tuli vain ilmoitus banneriin, ihastukseni laittaessa viestiä puhelimeni värisi (ja sydän tietysti hypähti ilahduksesta... :D). Kaverit toki sitten vähän ihmettelivät, miksi minulla kesti aina niin kauan vastata.
Ai että, minäkin tein samaa!
Ihastuin yliopistossa kurssikaveriini. Olin samassa opetusryhmässä ja kurssin päätteeksi oli tulossa bileet. Valmistauduin niihin monta viikkoa ja puhuin asiasta vielä kavereillekin. Bileissä oli kyllä todella mukavaa, kunpa olisin vain nauttinut siitä ja ollut sähläämättä... pyysin tätä kaveria illan tiimellyksessä tanssimaan ja hän sanoi, ettei yleensä tanssi.
Olisin ehkä tästä voinut vielä jatkaa iltaa, mutta hetken kuluttua näin hänen tanssivan erään toisen tytön kanssa. Menin jotenkin sekaisin ja sanoin kaveriporukalleni, että kävelen tästä junan eteen. He nauroivat minulle (!?) ja lähdin siitä saman tien kotiin. Junan eteen en mennyt mutta makasin sängyssä useamman päivän aivan murtuneena. Koulun alettua taas kaverit olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sanoin sitten itsekin kaiken olevan kunnossa.
Kaiken tämän takia kuitenkin vetäydyin kaveripiiristä pois, keskityin opiskeluun ja töihin. Sen jälkeen en ole ihastunut kehenkään. Nykyinen suhteeni on järkiliitto ja hyvä näin.
Teini-iässä olin ihastunut ysiltä ja koko lukion ajan siihen päälle yhteen Tiiaan ja minä oikeastaan "vainosin" häntä, mutta muistan kuinka aina yritin saada häntä treffeille kanssani silloin kun olin HUMALASSA, koska en tuolloin uskaltanut lähestyä ihmisiä selvin päin. No eipä tuo pää kovin selvä ilman viinojakaan ole, mutta kuitenkin. x')
Olen laulanut (olen erittäin paska laulamaan) jotakin balladin yritelmää hänen silloisen asuntonsa (kerrostalo) vieressä jossa hän asui äitinsä kanssa käsittääkseni kahdestaan.
Lisäksi soitin hänelle kerran umpitunnelissa, että tuletko juomaan viinaa kanssani siihen pikkukylän torille. Asuimme tosiaan pienellä kylällä. No hän sanoi, että tuli juuri suihkusta, hiukset on märät ja oli juuri aloittanut katsomaan kakkos osaa Taru Sormusten Herrasta, joka oli juuri kai ilmestynyt vuokrattavaksi jne. kioskeihin. No koitin silti vielä ehdottaa, että meiltä kotoa löytyy kyllä hiustenkuivaaja. Ei hän sitten silläKÄÄN kertaa lähtenyt ulos. Noita sekoiluja oikeasti oli todella usein, enkä tajunnut että häntä ei kiinnosta, mutta onpa tuosta jo yli päästy. ;)
Eipä tuo mikään kauhean hekumaalinen tarina ollut, mutta yksi monien joukosta. Meillä jokaisella ne omamme. On silti kiva välillä nostalgiatrippailla ja palata menneisyyteen muisteluissaan... =)
Olin palavasti rakastunut erääseen vanhoja kappaleita kuuntelevaan tyyppiin. Koska itse olin vähän uskonnollinen niin äänitin sille cd; n Joel Hallikaiselta
"Mutta suurin niistä on rakkaus." Mahtoikohan meidän musiikki maut mennä yksiin? Sillä cdllä suurimmaksi osaksi mollitetaan isän rakkaudesta eri sävyillä. No ainakaan pitkäaikaista rakkautta meille ei sitten syntynyt... Mikä on todella hyvä juttu..
No ei tämä ole niin epätoivoinen moniin muihin täällä olleisiin tarinoihin verrattuna, mutta kerrotaan nyt kuitenkin: Eilen siis menin yhteen baariin vaan sen takia, että tiesin miehen olevan siellä. En edes tykkää kyseisestä baarista. Enhän minä edes uskaltanut juttusille. Kävin vaan monta kertaa miehen ohi mukamas vessaan, hakemaan vettä tms. tekosyyllä. Ja tuijotin. Mies lähti sitten kotiin ja minä myös. Nyyh.
Ripustanut joulupallon nänniin, ja pyytänyt ottamaan kuvan, ja sekin pyyntö hylättiin.
Hain mukaan deittityyppiseen tosi-tv-ohjelmaan tositarkoituksella. Minua ei valittu mukaan, joten en koskaan tavannut miestä, johon ohjelmaesittelyn perusteella ihastuin, eikä naamaani tietenkään näkynyt myöskään telkkarissa. Ehkä hyvä niin, mutta silti jokus vieläkin mielessä häivähtää ajatus, että mitä jos olisikin käynyt toisin.