Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Kilpailin body fitness -kilpailussa koska luulin, että mies pitää sellaisista vartaloista.

Ihan oikeasti. Hankin valmennussuhteen vuodeksi ja kaikkea. Rahaa paloi monta tuhatta. Kisat oli aivan karmea kokemus ja näen niistä edelleen painajaisia vaikka menestyinkin ensikertalaiseksi ihan kohtalaisesti.

Myöhemmin kävi ilmi, että mies pitää koko lajia lähinnä huvittavana.

Bonuksena kroppani ei ole palautunut kisarupeamasta ja puolen vuoden dieetistä vieläkään vaikka tuosta on pari vuotta aikaa. 

Tämä mitä nyt teen.

Koiranomistajana ulkoillessa tapaa kaikenlaista taluttajaa, mutta minäpä menin sitten ihastumaan itseäni n. 10 vuotta vanhempaan ihan ravallisen näköiseen mieheen, joka asuu ilmeisesti lähistöllä, koska tapaamme usein koiranulkoilutuspuuhissa. Vaihdamme aina muutaman sanan, joskus saatamme kävellä hetken yhtä matkaa.

En tiedä tyypistä mitään, enkä varsinkaan siviilisäätyä, mutta yksin hän aina koiraansa ulkoiluttaa. Tiedän vain koiransa kutsumanimen.

Googlailen samanrotuisten koirien kuvia, jospa bongaisin tämän sessen ja sitä kautta saisin edes omistajan nimen selville.

Jäädytän itseäni ja koiraani tuolla pihalla jäätävässä tuulessa, kävelen samoja reittejä edestakaisin, jospa näkisin hänestä edes vilauksen. Nytkin istun varpaat jäässä viltin alla, kun lähes tunnin ulkoilu ei tuottanut tulosta.

En muista, koska olisin yhtä palavasti ihastunut kehenkään. Ymmärtäisin itseäni paremmin, jos olisin nuori ja kokematon tyttönen, mutta ei, ikää on lähemmäs 45. Huoh...

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä6880 kirjoitti:

Ajoin 250 km, käväisin katsomassa onko miehellä toinen nainen yökylässä, ei ollut vaan kuorsasi täysillä yksin peiton alla, sitten ajoin taas 250 km omaan kotiin. Ja keskellä talvea pimeässä ja lumisateessa tämä, keskellä yötä.

Mistä tiesit että kuorsasi täysillä yksin peiton alla, oliko sulla avaimet? Miksi ajelit takaisin jos tää oli sun oma mies? Olisit voinut naamioida tuon kaipauksen piikkiin ;)

Vierailija kirjoitti:

Meidän lukion nettisivuilla oli luokkakuvat joskus 2000-luvun alussa ennen somea. Rajasin ja leikkasin ja sitten tulostin ihastukseni kuvan suurena A4:lle. Kulutin siinä tulostellessani aivan helvetisti mustetta ja isä ihmettelikin miksi kasetit piti taas uusia:D Piilotin kuvan koristetyynyliinan sisälle sängylläni ja melkein joka ilta annoin "hänelle" hyvänyön suukon ja tunnustin rakkauttani. Tosielämässä olin ihan liian ujo ja odotin vain pojan aloitetta, jota ei koskaan tullut...

Mä leikkasin paperikuvasta ihastuksen kasvot irti ja piilottelin sitä yöpöydän laatikon takana sellasessa kolossa. Pussailin sitä niin paljon, että kuva kului ihan haaleaksi ja unohdin välillä kokonaan että se oli siellä. Äiti löysi sen vähän aikaa sitten kun olin muuttamassa. Oli nolo hetki mutta toisaalta nauratti, kun aikaa on kulunut jo monta vuotta, eikä meillä koskaan ollut mitään oikeaa suhdetta ihastuksen kanssa. Kateltiin vaan toisiamme ja hymyiltiin silloin 13-vuotiaina.  

Vierailija kirjoitti:

Tämä mitä nyt teen.

Koiranomistajana ulkoillessa tapaa kaikenlaista taluttajaa, mutta minäpä menin sitten ihastumaan itseäni n. 10 vuotta vanhempaan ihan ravallisen näköiseen mieheen, joka asuu ilmeisesti lähistöllä, koska tapaamme usein koiranulkoilutuspuuhissa. Vaihdamme aina muutaman sanan, joskus saatamme kävellä hetken yhtä matkaa.

En tiedä tyypistä mitään, enkä varsinkaan siviilisäätyä, mutta yksin hän aina koiraansa ulkoiluttaa. Tiedän vain koiransa kutsumanimen.

Googlailen samanrotuisten koirien kuvia, jospa bongaisin tämän sessen ja sitä kautta saisin edes omistajan nimen selville.

Jäädytän itseäni ja koiraani tuolla pihalla jäätävässä tuulessa, kävelen samoja reittejä edestakaisin, jospa näkisin hänestä edes vilauksen. Nytkin istun varpaat jäässä viltin alla, kun lähes tunnin ulkoilu ei tuottanut tulosta.

En muista, koska olisin yhtä palavasti ihastunut kehenkään. Ymmärtäisin itseäni paremmin, jos olisin nuori ja kokematon tyttönen, mutta ei, ikää on lähemmäs 45. Huoh...

Hei mutta tämä on suloista. Ja saatpa raitista ilmaa ja ulkoilua riittävästi! ;)

Minä en ole tainnut koskaan olla tarpeeksi ihastunut, kun en ole tehnyt mitään epätoivoista tai naurettavaa kenenkään vuoksi. En ole aivan varma, pitäisikö siitä olla tyytyväinen vai pahoillaan.

En ollut hiihtänyt vuosiin, mutta sain tietää, että samalla paikkakunnalla asuva ihailemani mies harrastaa murtsikkaa. Palkkasin vanhan liikunnanopettajani opettamaan ja kertaamaan minulle luisteluhiihdon oikeaa tekniikkaa, jotta pysyisin edes vähän miehen kyydissä:D Testasin yksin pari päivää sitten taitojani pururadalle tehdyllä ladulla ja hyvältä tuntui. Olin juuri lopettelemassa kierrosta, kun näin miehen hiihtävän minua kohti. Hän tuli pidemmältä lenkiltä. Juteltiin siinä niitä ja näitä ja lähdettiin yhtä matkaa kuumalle minttukaakaolle paikalliseen kahvilaan. Saa nähdä miten tilanne kehittyy. Mukava juttutuokio ainakin oli. Vielä on aikaista sanoa mitään, mutta hiihtoharrastus jatkuu varmasti :)

Yritin tehdä vaikutusta juuri kortin saaneena poikaan järven jäälle auratulla radalla. Pari kertaa sain vanhan Sierran aika hienosti luistamaan, mutta kolmas luisu oli sitten vähän liikaa ja auto humpsahti lumipenkkaan, jossa oli sen verran kovaa jäätä, että rengas tyhjeni ja vanne täyttyi lumesta. Onneksi takakontissa oli varapyörä ja työkaluja. Auttelin minkä pystyin kun poika ähelsi kiroillen varapyörää alle ja lopulta matka jatkui.

Vaikutuksesta ei ehkä voi puhua positiivisessa mielessä tässä kohtaa... :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä mitä nyt teen.

Koiranomistajana ulkoillessa tapaa kaikenlaista taluttajaa, mutta minäpä menin sitten ihastumaan itseäni n. 10 vuotta vanhempaan ihan ravallisen näköiseen mieheen, joka asuu ilmeisesti lähistöllä, koska tapaamme usein koiranulkoilutuspuuhissa. Vaihdamme aina muutaman sanan, joskus saatamme kävellä hetken yhtä matkaa.

En tiedä tyypistä mitään, enkä varsinkaan siviilisäätyä, mutta yksin hän aina koiraansa ulkoiluttaa. Tiedän vain koiransa kutsumanimen.

Googlailen samanrotuisten koirien kuvia, jospa bongaisin tämän sessen ja sitä kautta saisin edes omistajan nimen selville.

Jäädytän itseäni ja koiraani tuolla pihalla jäätävässä tuulessa, kävelen samoja reittejä edestakaisin, jospa näkisin hänestä edes vilauksen. Nytkin istun varpaat jäässä viltin alla, kun lähes tunnin ulkoilu ei tuottanut tulosta.

En muista, koska olisin yhtä palavasti ihastunut kehenkään. Ymmärtäisin itseäni paremmin, jos olisin nuori ja kokematon tyttönen, mutta ei, ikää on lähemmäs 45. Huoh...

Tsemppiä! Tiedän tuon tunteen.

Parikymppisenä tapailin erästä poikaa n. vuoden sellasella ihme on-off säädöllä. Missään vaiheessa ei virallisesti seurusteltu. Tämä tyyppi oli sellanen, että viikonloppusin aina jossain rälläämässä ja itse taas harvemmin. Suostuin sitte melkein joka viikonloppu kuskailemaan tätä tyyppiä ja sen kavereita pitkin kaupunkia ihan vaan sen takia, että saisin vietettyä aikaa hänen kanssa ja samalla kun meidän kohtaamiset ajottu tosiaan niin, että tämä tyyppi oli aina kännissä kun nähtiin, kaksin tai porukassa. Samalla hän kuitenkin vokotteli muitakin naisia pitkin kaupunkia ja vaikka sen tiesinkin niin jotenkin katsoin läpi sormien ja roikuin perässä.  Monena viikonloppuna kun olin jo itse valmis lähtemään kotiin nukkumaan niin väkipakolla ajelin yksin pitkin kaupunkia tai istun omien kavereiden kanssa ja välillä jopa yksinkin paikallisessa ihan vaan jos sattuisi tulemaan viestiä, puhelu tai jopa sattuisi tulemaan samaan baariin. Ja aina kun hän sattui unohtamaan avaimensa kotiin tai muuta vastaavaa nii jouduin roudaamaan sen omaan kotiini. Jälkeenpäin ajateltuna koko homma oli osittain yksipuolista, sille tyypille riitti, että ensin kuskailen paikasta toiseen ja sitten vasta jotain muuta. Koko hommassa ei ollut sellaisia "romanttisia piirteitä" vaan omalla tavallaan hyväksikäyttöä. Vuoden elämästäni tuhlasin siihen, että olin kännivaihtoehto aina kun vain sille sopi. Onneksi kuitenkin ennen pitkään tajusin, että ei helvetti ei tästä tuu mitään enkä tuu koskaa saamaan ns. parisuhdetta. Sitte otinkin vähän etäisyyttä ja pitkälti koko homma loppui siihen. Kun vaan ihminen voi olla tyhmä.

Seksiä ilman ehkäisyä.

Vaati abortin, muutti tehokkaasti tunteet palavaksi vihaksi. Nyt vaan en tshdo päästä tästä vihasta yli...

Ja ollaan siis molemmat jo yli 40...

Vierailija kirjoitti:

Seksiä ilman ehkäisyä.

Vaati abortin, muutti tehokkaasti tunteet palavaksi vihaksi. Nyt vaan en tshdo päästä tästä vihasta yli...

Ja ollaan siis molemmat jo yli 40...

Oon tosi pahoillani sun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Uusin kaikista typeryyksista on se, etta matkustin melkein 2500km miehen takia jota en ollut koskaan edes tavannut kasvokkain. Seka ainoastaan muutaman kerran skypen videopuheluita.

Kannatti

Minä tein saman, mutta ilman videopuheluja. Nyt oltu reilu kolme vuotta yhdessä. :D

Ihastuin ihan valtavasti yhteen mieheen, josta en tietänyt paljoakaan, oltiin tavattu festareilla. Viestiteltiin ja soiteltiin välillä, mutta koska oltiin parisuhteissa, romanttinen aspekti puuttui. Noin 6-7 vuoden (kyllä!) kuluttua mun ihastuminen oli jo sitä tasoa, että erosin silloisesta kumppanistani käytännössä siksi, että oli niin vahvoja tunteita tätä toista miestä kohtaan. Matkustin sitten parin kuukauden kuluttua erostani tapaamaan tätä miestä 400km päähän. Hän oli siis silloin yhä varattu, ja nähtiin ehkä 3h ajan mun hotellihuoneessa. Mies ei ollutkaan valmis pettämään puolisoaan, mikä oli minulle ihastuneelle ihan kamala pettymys. Viestittely kuitenkin jatkui, ja olin ihan musertunut, kun tunsin että tunteeni olivat yksipuolisia.

Noh, melkein vuosi kului tuosta hotellihuonecasesta, ja satuttiin tän miehen kanssa vahingossa samaan ravintolaan. Siellä sitten mies tunnusti, että hänen tunteensa ovat vuoden mittaan kasvaneet, ja haluais olla mun kanssa. Tunnusti myös, että ei se ihan ollut vahinko, että oli osunut samaan ravintolaan, missä olin.. Se oli siis mun kotikaupungissa. Mies sitten erosi pikapikaa puolisostaan ja kuukauden kuluttua siitä alettiin seurustella. Nyt on oltu naimisissa yli 10v. Sotkua riitti, mutta on ollut sen arvoista.

Menin hänen vetämälleen liikuntakurssille, vaikka vihaan kaikenlaista ryhmäliikuntaa.

Aloin seksisuhteeseen miehen toiseksi "naiseksi" 17-vuotiaana. Mies (tai no parikymppinen poika) ei koskaan sanonut, että aikoisi jättää tyttöystävänsä tai että meillä olisi mitään tulevaisuutta. Kuvittelin kuitenkin, että seksisuhteesta voisi tulla ihan oikea suhde... Voi voi sitä teini-ikäisen typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin sabotoida ihastukseni ja hänen silloisen vaimonsa suhdetta saadakseni heidät eroamaan. Lähetin tuolle vaimolle anonyymeja viestejä, joissa paljastin ihastukseni mukamas pettävän häntä, yms. Lisäksi yritin kaikella pienellä sabotaasilla saada heidät näyttämään huonoilta toistensa silmissä. Tätä jatkui parin vuoden ajan ja se sisälsi oikeasti ihan kaikkea älytöntä heidän kotiinsa soluttautumisesta lähtien... Mutta se kannatti, sillä ero tuli ja nyt olemme olleet ihastukseni kanssa yhdessä monta vuotta. Hävettää vaan näin jälkeenpäin, enää en samaan sortuisi... Onneksi täällä pystyi avautumaan. :)

Taisin olla samantyyppisen kuvion toisessa päässä... Miehen kanssa oli silloin vaikeaa, joten ilmeisesti tyyppi yritti siihen väliin. Oli muuten itsekin varattu. 

Aluksi oli outoa mutta huvittavaa setttiä. Milloin mikäkin tuttu oli mukamas lesbo. Ehdotteli parinvaihtokuvioita ja muuta. Jälkikäteen kuulin tutulta, mitä sairaita juttuja tämä nainen meistä puhui. Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä enää.

Värjäsin tukkani blondiksi ja ajelin alapään posliiniksi, koska hän tykkäsi siitä. Ei silti huolinut minua :-(

Näin päin vaihteeksi:

Mies matkusti yllättäen toiselta mantereelta tapaamaan minua käyttäen kaikki sen astiset säästönsä matkaan (valitti jälkikäteen että rahat olivat hänen opiskelusäästönsä). Itse olin vasta teini (mies 30, en tosin sakkolihaa) enkä ollut alun alkaenkaan kovinkaan mukana jutussa. Kyseinen heppu ilmoitti aikeistaan vasta varattuaan kaikki lennot, hotellit ym. 

Oltiin tapailtu tiiviisti pari viikkoa kun mies jätti mut, ei vain hänen mielestään toiminut. 

Minä olin ehtinyt pahemman kerran ihastua. Lähes väkisin tyrkytin itseni kännikuskiksi miehen parhaalle kaverille ja vietin sen kanssa aikaa vain siksi että olisin nähnyt vilauksen ihastuksestani. Kuskailin niitä sen kännisiä kavereita monen monta viikonloppua, usein 3-4 aikaan aamullakin. Maksoin itse bensat. Jälkeenpäin ajateltuna ihan idiootin touhua :D

Se kuitenkin toimi, ollaan oltu yhdessä pian 5 vuotta.