Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihloihin vai naimisiin?
27.08.2017 |
Jos kumpikaan ei kuulu kirkkoon eikä lapsia ole lähiaikoina suunnitteilla.
Kommentit (275)
3/5 koska saanut vastauksia. Olisin laittanut 0/5 jos olisin ollut ensimmäinen vastaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Hei sori että keskeytän, mutta 1900-luku lähetti faksin että haluavat kihlausmääritelmänsä takaisin.
Voisitko lopettaa tämän kihlaliitto-pakotuksen? Eiköhän kaikki ole jo sanottu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Hei sori että keskeytän, mutta 1900-luku lähetti faksin että haluavat kihlausmääritelmänsä takaisin.
2000-luku täällä moi, ainoastaan vaihtokauppa käy. Mitä tarjotaan tilalle? Ostatko halvalla moottoripyörän? 1900-luvun määritelmillä se tosin on lehmä, mutta minä haluan myydä sen moottoripyöränä. Onhan nyt ihan eri aika sentään. Ja mulla on oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3/5 koska saanut vastauksia. Olisin laittanut 0/5 jos olisin ollut ensimmäinen vastaaja.
No kai nyt, kun tyyliin 50 % viesteistä on aloittajan itsensä väsäämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kihloihin helpompi mennä ja myös ero yksinkertaisempi. Erotessa ei mene puolet omaisuudesta, vaan lusikat jaetaan avoliittolain mukaan.
Sitten ei kannata sitoutua jos noin paljon pelottaa ja heti ensimmäiseksi miettii eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3/5 koska saanut vastauksia. Olisin laittanut 0/5 jos olisin ollut ensimmäinen vastaaja.
No kai nyt, kun tyyliin 50 % viesteistä on aloittajan itsensä väsäämiä.
Niin siis kumpi teistä on aloittaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En joudu koskaan sellaiseen tilanteeseen että joutuisin jakamaan omaisuuteni jos nainen pettää tai löytää uuden miehen jolloin suhde loppuu välittömästi. Ajattelen vain itseäni tässä asiassa.
Hyvällä itsetunnolla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko lopettaa tämän kihlaliitto-pakotuksen? Eiköhän kaikki ole jo sanottu?
Se on se sama sukunimijankkaaja, joka ei pystynyt lopettamaan ajoissa edellisessäkään ketjussa. Oikeesti käy vähän sääliksi niin köyhä elämä. Yhden sanan taktiikalla liikenteessä koko mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Hei sori että keskeytän, mutta 1900-luku lähetti faksin että haluavat kihlausmääritelmänsä takaisin.
2000-luku täällä moi, ainoastaan vaihtokauppa käy. Mitä tarjotaan tilalle? Ostatko halvalla moottoripyörän? 1900-luvun määritelmillä se tosin on lehmä, mutta minä haluan myydä sen moottoripyöränä. Onhan nyt ihan eri aika sentään. Ja mulla on oikeus.
Heh, onneksi mulla oli jo kasarilla lehmähonda. Aina ollut aikaani edellä. t:eri
Vierailija kirjoitti:
Voisitko lopettaa tämän kihlaliitto-pakotuksen? Eiköhän kaikki ole jo sanottu?
Pakko yrittää aloittaa avioliittojankkaus uudessa ketjussa kun edellinen kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat suosittavat nykyisin, että avioliittoja solmittaisiin vain erityisen painavilla perusteilla.
Siksi kihlaus onkin niin hyvä etappi.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Heh, sä jäit jo edellisessä ketjussa kiinni housut kintuissa. V*tuttaako?
Eli kihlaliittohullu on yhtä kuin sukunimihullu? Miksi tuollaiset tyypit pääsevät vauvalle töihin?
Vierailija kirjoitti:
Jos kumpikaan ei kuulu kirkkoon eikä lapsia ole lähiaikoina suunnitteilla.
Ei ole olemassa mitään KIHLALIITTO -nimistä suhdetta, se on kihloissa oloa/kihloihin menoa. Miksi olet yrittänyt vääntää siitä jonkun LIITTO jutun? Onko sinusta jotenkin vaikea tajuta, että kaikki eivät halua naimisiin vaan menevät sen sijaan kihloihin.
Oletko sama joka pyysi edellisessä ketjussa keksimään uuden termin kihlaliitolle? Miksi et pyytänyt keksimään uutta termiä kihloissa ololle.... Yritit olla jotenkin nokkela vaikka osoitit tyhmyytesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Ihan kiva, että jokainen on saanut tässä sanoa mielipiteensä ja vähän vitsaillakin. Nyt on aika julistaa vastaus.
Ihmiset voivat muodostaa parisuhteen ihan keskinäisellä sopimuksella, miten kukakin. Ehdot on vapaasti määriteltävissä, samoin suhteen nimitys. Se voi olla "olemista" tai "seurustelua" tai vaikka "vakipano". Joskus halutaan muuttaa samaan talouteen asumaan. Sitä kutsutaan yleisesti avoliitoksi. Edelleen ehdot ja säännöt ovat kahdenkeskisen sopimuksen varassa. Korujen tai symbolien käyttökin on vapaamuotoisesti ja keskenään sovittavissa, jos sellaisia halutaan. Ne eivät itsessään muuta seurustelu- tai avoliittosuhdetta miksikään muuksi, vaikka sormuksia olisi tusinoittain.
Vakiintuneille pariskunnille yhteiskunta tarjoaa erityisen juridisen aseman, jonka nimi on "avioliitto". Siihen liittyy tiettyjä velvollisuuksia ja etuja sekä puolisoiden keskinäisen suhteen, että heidän ja yhteiskunnan kolminaisuuden suhteen. Verotus, periminen, lapsiin liittyvät seikat ja sen sellainen määrittyvät avioliiton solmineille tavanomaista seurusteluparia edullisemmin monilta osin. Avioliitto on taloudellis-juridinen erityissopimus, joka turvaa puolisoiden ja heidän lastensa etuja eri tavoin monissa, varsinkin kriisi-, tilanteissa. Se on vapaaehtoinen, mutta käytännössä yleensä melko hyödyllinen diili.
Kihlaukseksi kutsutaan avioliittolupausta, siis sitä, kun on päätetty avioliitosta. Sillä ei ole juridista merkitystä, se on ainoastaan vakiintunut sosiaalinen konventio. Monille kuitenkin emotionaalisesti hyvin merkittävä, ja sitä halutaan korostaa symbolein, kuten sormus tai muu koru, miksei vaikkapa tatuointikin, sekä vaikkapa juhlimalla. Rituaalit ja symbolit myös korostavat ulkoisesti suhteessa muuhun yhteiskuntaan tätä asemaa, vaikka vielä ei naimisissa ollakaan. Kihlattu on tavanomaista vankemmin sitoutunut tiettyyn parisuhteeseen.
Jos siis halutaan solmia taloudellis-juridinen avioliitto, niin käytännössä siitä päättäminen tarkoittaa kihlautumista. Kihlautua voi tietysti niin, ettei lyödä lukkoon naimisiinmenon ajankohtaa, eli kyseessä on ns. avoin lupaus avioliitosta. Moisen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta se suotakoon esim. heille, joilla tahto on vahva, mutta jokin käytännön syy luo epävarmuutta.
Jos taas ei ole aikeita mennä naimisiin, niin ei mennä kihloihinkaan. Tietenkin jokainen voi itse niin halutessaan kutsua avoliittoaan tai seurustelusuhdettaan kihlaukseksi ja ostaa sormukset ihan vaan koristeeksi, mutta varsinainen kihlaus se ei ole ilman avioliittolupausta. Se on sitten samaa kategoriaa, kuin kissan kutsuminen koiraksi ihan vaan, kun koirat ovat niin paljon arvostetumpia ja tuottavat statusta, mutta sellaiseen ei oikeasti halua sitoutua.
En ota kantaa kirkkojen, uskontojen tai vaikkapa etnisten ryhmien omiin, poikkeaviin käsityksiin parisuhteista ja niiden nimistä tai symboleista. Ylläkuvattu on lakiin ja sosiaalisiin normeihin pohjautuva kuvaus.
Heh, sä jäit jo edellisessä ketjussa kiinni housut kintuissa. V*tuttaako?
Mistä olen mielessäsi jäänyt kiinni, ja missä edellisessä ketjussa? Puhut kryptisesti, arvon toveri.
Onko se niin noloa ja hävettävää, että on vain seurusteleva pari tai avopari ja kun ei kelpaa vaimoksi asti, että pitää todistella olevansa edes jotain laittamalla sormukset sormeen, jotka eivät oikeasti tarkoita mitään? Eivät ainakaan kihlausta, jos pariskunta ei ole aikeissa avioitua. Monesti miehet suostuvat tuollaiseen sormuspelleilyyn vain naisen mieliksi, että nainen ei monkuisi naimisiin ja nainen sitten pettyneenä yrittää todistella sormusten merkitystä vaikka ne eivät merkkaa mitään. Eikö kannattaisi yrittää nostaa itsetuntoa, ettei tarvitsisi pelleillä tuollaisella asialla. Oikea kihlaus kun on kuitenkin tosissaan annettu sitoumus avioliittoon menosta.
Alue: Aihe vapaa
Suhde ja avioliitto on varmasti kestävämpi ja parempi jos tietää että oma hankittu varallisuus ei mene jakoon "mahdollisessa" erossa. Kun arki tulee ja ollaan yhdessä niin tämä korostuu.