Oletko uskossa? Jos olet, niin kuinka perustelet valintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Uskovaiset on just semmoisia, joiden ainoa ohje kärsineelle uhrille on, että "turvaa Jeesukseen". Mitään ei pahantekijän tarvitse oppia, kunhan on oppinut, että uskoo! Helppoahan se onkin sellaisen paskakasan alkaa vikkelään uskoa, mutta mitä vittua se kipua ja kärsimystä kokeva uhri siitä itselleen saa!!??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Kyllä meiläpäin tuollaisesta eristettiin ja haukuttiin. Sanon silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

No, Jumala ei liity kristinuskoon yksinoikeudellisesti millään lailla.

No, itse pidin Jeesusta ensin älyllisenä juttuna, ajattelin että kai minä sen asian voin hyväksyä sillä enhän loppujenlopuksi tiedä kvanttimekaniikasta ja muusta, mikä kaikki on mahdollista.  Ajattelin, että Jeesusjuttu on sellainen, että tunnustan siinä Jumalalle oman älykkyyteni rajat ja uskallan vain uskoa.  Se ei kuitenkaan vienyt ahdistusta pois, koska  minusta oli tullut lakihenkinen ja melko ahdistunut uskovainen. Vasta silloin kun oma kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä, ajattelin, että olihan minulla vielä viimeinen oljenkorsi. Jeesus oli sanonut, että hän ei laita pois ketään, joka luokseen tulee. Bingo. Tämä oli se koko kristinuskon pointti ja ainoa keino pelastautua. Siihen minä uskallan luottaa.

No onpa helppoa, "kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä". Ihminen, joka ei ole satuihin uskova uskovainen on tilillä täällä, maan päällä muille ihmisille tekosistaan, ei jollekin abstraktille jumalalle sitten joskus kuoleman jälkeen "helvetissä". Vaan muille ihmisille, joka päivä vastuussa, ettei satuta ja loukkaa heitä!

Niin eipä ole ensin uskottu satua helvetistä, ja sitten "pelastuta" siltä sadulta uskomalla uusi satu Jeesuksesta.

Koska ei vain pysty huijaamaan itseään noin paljon.

Okei, nyt päästään siihen että käskynä on rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Vastuussa on nimenomaan itsestään ja toisista ihmisistä.  Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kysytään annoitko ruokaa nälkäiselle, juomaa janoiselle jne.  Jeesus puhuu myös siitä, ettei jokainen kuka vain sanoo 'Herra, herra' pääse taivaaseen, vaan sinne pääsee se, joka tekee Jumalan tahdon.  Eli asia ei todellakaan ole kuten sanot, vaan lähimmäisenrakkaus  on kristinuskon perusasia.

No, jos on kerran vastuussa myös itsestään, eikä vain muista, niin sinä ratkaisit sen uskomalla satuihin. Mutta sen jälkeen voitkin loukattuasi heitä hymistä, että Jeesus pelastaa sinut, kun olet vain pahoillasi, mutta muille aiheutuneesta mielipahasta et halua olla vastuussa.

Niin, jatkan vielä, että voit loukattuasi muita tai jätettyäsi heidät pulaan sössöttää jeesuksesta. Meille muille ihmisille lankeaa rangaistus jo maan päällä eläessämme. Paskasti kohtelijat suljetaan yhteisön ulkopuolelle jne. Teillä uskovaisilla kaikkia pedofiilejä ja muita itsekeskeisiä mulkkuja vain hyysätään ja ymmärretään.

Aa... eli keskeinen ero on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Kyllähän rikollisetkin jengiytyvät ja löytävät kaltaistaan seuraa. En näe et jotenkin ei-uskovilla olis yhtään parempi moraali kanssaihmisiä kohtaan. Rikosoikeudellinen vastuu koskee meitä kaikkia yhtä lailla, taustoista riippumatta. Moraalinen vastuu taas on hankalampi arvioida, mutta sekin taitaa olla enempi persoonakeskeistä (jotkut osaavat puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä välittämättä muista) kuin liittyis millään tavalla uskontoon tms.

Miten sinä edes pystyt hyväksymään jonkun pedofiilin, joka on tuomittu rikoksesta ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa lapselle, tms, Jumalako pakottaa vaan hyväksymään? Se onkin pikkuisen parempi ihminen teille uskoville, koska se uskoo! Jos se on siis uskossa. Minusta tuollainen on oksettavaa, ainakin niin kauan, kuin uhrilla on haavoja, joita ei ole parannettu, koska se olisi niin ikävää sekaantua siihen, kohdata lapsen tuska ja miettiä, miksi tervehdin myös tätä tekijää.

Huomaatko itse millä tavalla oletat voimakkaasti asioita. Et edes viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että kysyisit mitä mieltä olen ja muut uskovaiset ovat ja asioista ajattelevat. Laitat sanoja kaikkien keskustelijoiden suuhun, mitä sinä sellaisesta keskustelusta hyödyt?

Minä en hyväksy kenenkään ihmisen pahoja tekoja ja edellytän jokaiselta ihmiseltä täyttä vastuunkantoa. Tiedän kuitenkin, että maailmassa on paljon heitä, jotka oikeuttavat omat pahat tekonsa eivätkä koskaan tätä vastuuta tule kantamaan. Mitkä edellytykset minulla on tunnistaa kuka kusettaa ja kuka puhuu totta? Ei varmaan kovin hyvät. Toivon, että jossain on taho, jolle ei jää epäselväksi kuka oikeasti katuu ja kuka vain esittää.

Mihin sinä sellaista tahoa tarvitset? Ja se, joka "esittää" tekee sen mahdollisesti syystä, jota sinä et ikinä näkisi, vaikka miten katsoisit, koska psykologiset syyt ja seuraukset. Kaikkivoipan jumalan olisi syytä olla selvillä niistä.

Puhuin uhrin kokemuksesta. Sen pitäisi olla kaiken sovitustyön keskiössä, ei jonkun saatanan uskonnon.

Hirveen aggressiivinen suhtautuminen sulla. Millä oikeudella sinä moralisoit muita ja kuvittelet omaavasi paremmat taidot kohdella kanssaihmisiä? Kyllä sullakin on vastuu tunnistaa oman käytöksesi vahingollisuus.

Edelleen rautalangasta: Ihmiset tekevät tässä maailmassa pahaa toisilleen ja edellytän, että siitä kannetaan vastuu. Kaikki eivät kanna. Se on ikävä tosiasia, jolle sinä tai minä ei voida yhtään mitään.

Siis...mutta minkä te konkreettisesti voitte esim. sille pedofiilille joka on tekonsa jo tehnyt? Jos se pedofili katuu niin se katumus itsessään on jo olotilana tuskainen.

Siis uskoon tullessa niistä teoistaan haluaa oikeasti sanoutua irti ja poistaisi ne mielellään, jättäisi tekemättä. Ei se varmaankaan ole kepeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Kyllä meiläpäin tuollaisesta eristettiin ja haukuttiin. Sanon silti.

Oma on valintasi. Mutta siinä tapauksessa korota sitten itseäsi ylemmäksi moraalinvartijaksi. Se olisi jo surkuhupaisaa.

No, uskovaiset? Missä vastaukset, kun alettiin puhua uhrin kokemuksista??!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Kyllä meiläpäin tuollaisesta eristettiin ja haukuttiin. Sanon silti.

Oma on valintasi. Mutta siinä tapauksessa korota sitten itseäsi ylemmäksi moraalinvartijaksi. Se olisi jo surkuhupaisaa.

Mitä? Minähän vain sanoin, että uskontonne on satua.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset on just semmoisia, joiden ainoa ohje kärsineelle uhrille on, että "turvaa Jeesukseen". Mitään ei pahantekijän tarvitse oppia, kunhan on oppinut, että uskoo! Helppoahan se onkin sellaisen paskakasan alkaa vikkelään uskoa, mutta mitä vittua se kipua ja kärsimystä kokeva uhri siitä itselleen saa!!??

Ei ne uskovaiset joita minä tunnen. Eikä Raamattu tue tuota näkemystäsi. Jotkut ovat ymmärtämättömiä vaikka uskovatkin ja moni sanoo/olettaa olevansa uskossa ei sitä kuitenkaan ole ja siksi antaa väärää kuvaa ei-uskoville.

Jumala antaa kyllä anteeksi vilpittömästi katuville ja parannuksen tekeville mutta se ei ole mitään "saan satuttaa muita kun vain kuittaan joo anteeksi ja jesse hyväksyy". Jokainen joutuu kohtaamaan omat tekonsa ja tekemättä jättämisensä tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Siis...mutta minkä te konkreettisesti voitte esim. sille pedofiilille joka on tekonsa jo tehnyt? Jos se pedofili katuu niin se katumus itsessään on jo olotilana tuskainen.

Siis uskoon tullessa niistä teoistaan haluaa oikeasti sanoutua irti ja poistaisi ne mielellään, jättäisi tekemättä. Ei se varmaankaan ole kepeä asia.

Se voisi hyvittää tekoaan uhrille jollain lailla joka päivä elämänsä loppuun saakka, tai kunnes uhri sanoo, että ei kärsi enää toisen teosta.

Vierailija kirjoitti:

No, uskovaiset? Missä vastaukset, kun alettiin puhua uhrin kokemuksista??!

Lyhyesti: Raamatussa käsketään iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa, kantaa toisen kuormia ja antaa oikeutta sorretulle.

Jos joku ei näin tee vaan väärinkäyttää armoa niin Jumala näkee sen kyllä. Eikä ole välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

No, Jumala ei liity kristinuskoon yksinoikeudellisesti millään lailla.

No, itse pidin Jeesusta ensin älyllisenä juttuna, ajattelin että kai minä sen asian voin hyväksyä sillä enhän loppujenlopuksi tiedä kvanttimekaniikasta ja muusta, mikä kaikki on mahdollista.  Ajattelin, että Jeesusjuttu on sellainen, että tunnustan siinä Jumalalle oman älykkyyteni rajat ja uskallan vain uskoa.  Se ei kuitenkaan vienyt ahdistusta pois, koska  minusta oli tullut lakihenkinen ja melko ahdistunut uskovainen. Vasta silloin kun oma kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä, ajattelin, että olihan minulla vielä viimeinen oljenkorsi. Jeesus oli sanonut, että hän ei laita pois ketään, joka luokseen tulee. Bingo. Tämä oli se koko kristinuskon pointti ja ainoa keino pelastautua. Siihen minä uskallan luottaa.

No onpa helppoa, "kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä". Ihminen, joka ei ole satuihin uskova uskovainen on tilillä täällä, maan päällä muille ihmisille tekosistaan, ei jollekin abstraktille jumalalle sitten joskus kuoleman jälkeen "helvetissä". Vaan muille ihmisille, joka päivä vastuussa, ettei satuta ja loukkaa heitä!

Niin eipä ole ensin uskottu satua helvetistä, ja sitten "pelastuta" siltä sadulta uskomalla uusi satu Jeesuksesta.

Koska ei vain pysty huijaamaan itseään noin paljon.

Okei, nyt päästään siihen että käskynä on rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Vastuussa on nimenomaan itsestään ja toisista ihmisistä.  Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kysytään annoitko ruokaa nälkäiselle, juomaa janoiselle jne.  Jeesus puhuu myös siitä, ettei jokainen kuka vain sanoo 'Herra, herra' pääse taivaaseen, vaan sinne pääsee se, joka tekee Jumalan tahdon.  Eli asia ei todellakaan ole kuten sanot, vaan lähimmäisenrakkaus  on kristinuskon perusasia.

No, jos on kerran vastuussa myös itsestään, eikä vain muista, niin sinä ratkaisit sen uskomalla satuihin. Mutta sen jälkeen voitkin loukattuasi heitä hymistä, että Jeesus pelastaa sinut, kun olet vain pahoillasi, mutta muille aiheutuneesta mielipahasta et halua olla vastuussa.

Niin, jatkan vielä, että voit loukattuasi muita tai jätettyäsi heidät pulaan sössöttää jeesuksesta. Meille muille ihmisille lankeaa rangaistus jo maan päällä eläessämme. Paskasti kohtelijat suljetaan yhteisön ulkopuolelle jne. Teillä uskovaisilla kaikkia pedofiilejä ja muita itsekeskeisiä mulkkuja vain hyysätään ja ymmärretään.

Aa... eli keskeinen ero on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Kyllähän rikollisetkin jengiytyvät ja löytävät kaltaistaan seuraa. En näe et jotenkin ei-uskovilla olis yhtään parempi moraali kanssaihmisiä kohtaan. Rikosoikeudellinen vastuu koskee meitä kaikkia yhtä lailla, taustoista riippumatta. Moraalinen vastuu taas on hankalampi arvioida, mutta sekin taitaa olla enempi persoonakeskeistä (jotkut osaavat puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä välittämättä muista) kuin liittyis millään tavalla uskontoon tms.

Miten sinä edes pystyt hyväksymään jonkun pedofiilin, joka on tuomittu rikoksesta ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa lapselle, tms, Jumalako pakottaa vaan hyväksymään? Se onkin pikkuisen parempi ihminen teille uskoville, koska se uskoo! Jos se on siis uskossa. Minusta tuollainen on oksettavaa, ainakin niin kauan, kuin uhrilla on haavoja, joita ei ole parannettu, koska se olisi niin ikävää sekaantua siihen, kohdata lapsen tuska ja miettiä, miksi tervehdin myös tätä tekijää.

Huomaatko itse millä tavalla oletat voimakkaasti asioita. Et edes viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että kysyisit mitä mieltä olen ja muut uskovaiset ovat ja asioista ajattelevat. Laitat sanoja kaikkien keskustelijoiden suuhun, mitä sinä sellaisesta keskustelusta hyödyt?

Minä en hyväksy kenenkään ihmisen pahoja tekoja ja edellytän jokaiselta ihmiseltä täyttä vastuunkantoa. Tiedän kuitenkin, että maailmassa on paljon heitä, jotka oikeuttavat omat pahat tekonsa eivätkä koskaan tätä vastuuta tule kantamaan. Mitkä edellytykset minulla on tunnistaa kuka kusettaa ja kuka puhuu totta? Ei varmaan kovin hyvät. Toivon, että jossain on taho, jolle ei jää epäselväksi kuka oikeasti katuu ja kuka vain esittää.

Mihin sinä sellaista tahoa tarvitset? Ja se, joka "esittää" tekee sen mahdollisesti syystä, jota sinä et ikinä näkisi, vaikka miten katsoisit, koska psykologiset syyt ja seuraukset. Kaikkivoipan jumalan olisi syytä olla selvillä niistä.

Puhuin uhrin kokemuksesta. Sen pitäisi olla kaiken sovitustyön keskiössä, ei jonkun saatanan uskonnon.

Hirveen aggressiivinen suhtautuminen sulla. Millä oikeudella sinä moralisoit muita ja kuvittelet omaavasi paremmat taidot kohdella kanssaihmisiä? Kyllä sullakin on vastuu tunnistaa oman käytöksesi vahingollisuus.

Edelleen rautalangasta: Ihmiset tekevät tässä maailmassa pahaa toisilleen ja edellytän, että siitä kannetaan vastuu. Kaikki eivät kanna. Se on ikävä tosiasia, jolle sinä tai minä ei voida yhtään mitään.

Edellytätkö todella, että siitä kannetaan vastuu? Vai riittääkö sulle vain, että vastuu on se, miten tekijä itse pääsee tekonsa kanssa tasapainoon, uhrista viis? Edellytätkö, että tekijä hyvittää uhrille niin kauan, kuin tässä näkyy jälkiä teoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...mutta minkä te konkreettisesti voitte esim. sille pedofiilille joka on tekonsa jo tehnyt? Jos se pedofili katuu niin se katumus itsessään on jo olotilana tuskainen.

Siis uskoon tullessa niistä teoistaan haluaa oikeasti sanoutua irti ja poistaisi ne mielellään, jättäisi tekemättä. Ei se varmaankaan ole kepeä asia.

Se voisi hyvittää tekoaan uhrille jollain lailla joka päivä elämänsä loppuun saakka, tai kunnes uhri sanoo, että ei kärsi enää toisen teosta.

Mistä tiedät, kärsiikö joku tällä hetkellä sinun teostasi?

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, uskovaiset? Missä vastaukset, kun alettiin puhua uhrin kokemuksista??!

Lyhyesti: Raamatussa käsketään iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa, kantaa toisen kuormia ja antaa oikeutta sorretulle.

Jos joku ei näin tee vaan väärinkäyttää armoa niin Jumala näkee sen kyllä. Eikä ole välinpitämätön.

Paskat. Tiedät aivan hyvin itsekin, ettei se noin mene. Mistään "kuolemanjälkeisistä rangaistuksista" on turha puhua, satua ne ovat niin kauan kunnes toisin todistettaisiin

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...mutta minkä te konkreettisesti voitte esim. sille pedofiilille joka on tekonsa jo tehnyt? Jos se pedofili katuu niin se katumus itsessään on jo olotilana tuskainen.

Siis uskoon tullessa niistä teoistaan haluaa oikeasti sanoutua irti ja poistaisi ne mielellään, jättäisi tekemättä. Ei se varmaankaan ole kepeä asia.

Se voisi hyvittää tekoaan uhrille jollain lailla joka päivä elämänsä loppuun saakka, tai kunnes uhri sanoo, että ei kärsi enää toisen teosta.

Mistä tiedät, kärsiikö joku tällä hetkellä sinun teostasi?

En tiedäkään, mutta jos tultaisiin kertomaan niin olisi aika vaikea paikka. En tajua, miten joku jumala siinä auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Miksi minun pitäisi perustella sitä mitenkään, varsinkaan umpituntemattomille av-mammoille, jotka eivät osaa muuta kuin pilkata ja kettuilla niille, jotka ajattelevat toisin kuin he. AV-mamman elämänkatsomus ei välttämättä ole se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Googletin vahvistusvinouman, ja sinä aliarvioit minua tuolla arviollasi. Minulla ei ole mitään syytä olettaa uskovaisista pahaa, mutta ihmetyttää vain se kestämättömiin argumentteihin nojaaminen.