Oletko uskossa? Jos olet, niin kuinka perustelet valintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

X

Uhreistapa nämä uskovaiset ei pysty keskustelemaan. Heille riitti, kun itsensä saivat "pelastettua", kuten nyt uskoville yleensäkin riittää.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymys. Kyseessähän on kirjaimellisesti uskomus, ei valinta tai sellainen asia jota voisi perustella.

Miksei olisi valinta, jos menee ja uskoo, kun joku väittää kristinuskoa todeksi, niin mennä uskomaan, että näin on? Perusteluina joku outo, että haluan taivaaseen kuoltuani?

En mä ainakaan osaa perustella uskoani. Olen jopa halunnut luopua siitä, sillä onhan se tavallaan hassua uskoa johonkin kirjaan ja Jumalaan jonka olemassaoloa ei voi todistaa. Mutta vaikea tästä uskosta on luopua kun se ei ole valinta. En voi valita etten enää usko.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu kysymys. Kyseessähän on kirjaimellisesti uskomus, ei valinta tai sellainen asia jota voisi perustella.

Miksei olisi valinta, jos menee ja uskoo, kun joku väittää kristinuskoa todeksi, niin mennä uskomaan, että näin on? Perusteluina joku outo, että haluan taivaaseen kuoltuani?

En mä ainakaan osaa perustella uskoani. Olen jopa halunnut luopua siitä, sillä onhan se tavallaan hassua uskoa johonkin kirjaan ja Jumalaan jonka olemassaoloa ei voi todistaa. Mutta vaikea tästä uskosta on luopua kun se ei ole valinta. En voi valita etten enää usko.

Vähän niinkuin bakteerikammo? Niitäkään ei näe, eivätkä ne normiterveelle aiheuta mitään ongelmia, mutta silti yököttää, jos et saa pestyä käsiä vessassa käynnin jälkeen.

Eli aika hassua pestä niitä käsiä uskoen, että saan jonkun taudin, jos en pese! Koska tautia ei tulisi. Ei ainakaan mulle tule, vaikken pese käsiäni, kuin bakteerikammoiset. Enkä muutenkaan elä kuin he.

En tiedä. En pidä uskovaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Googletin vahvistusvinouman, ja sinä aliarvioit minua tuolla arviollasi. Minulla ei ole mitään syytä olettaa uskovaisista pahaa, mutta ihmetyttää vain se kestämättömiin argumentteihin nojaaminen.

Onkohan noin. Kovin agressiivisesti kuitenkin kommentoit ja käytät aivan turhaan rumia sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Googletin vahvistusvinouman, ja sinä aliarvioit minua tuolla arviollasi. Minulla ei ole mitään syytä olettaa uskovaisista pahaa, mutta ihmetyttää vain se kestämättömiin argumentteihin nojaaminen.

Onkohan noin. Kovin agressiivisesti kuitenkin kommentoit ja käytät aivan turhaan rumia sanoja.

Aggressiivisuus ei ole kriteeri (tuolle vinoumalle).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

Tarjosit mahdollisuutta tutkia? Tuoko ei ole aliarvioimista? Vai ihan tosissasiko luulet että uskovat eivät ole pohtineet, tutkineet ja koetelleet ja sinä nyt tarjoat siihen mahdollisuutta?

Näistä asioista on vain kovin hankala keskustelupalstalla keskustella.

Se on joko turhaa jos vastapuoli on päättänyt etukäteen että ei ota mitään vastaan vaan on lyönyt lukkoon oman näkemyksensä, silloin on aivan sama mitä toinen yrittää sanoa.

Tai jos joku oikeasti haluaa tietää voisiko kristinusko olla totta mutta pelko tai mikä lie on vielä niin vahva että ei pysty olemaan avoin niin tokihan kasvotusten (tai vaikka sähköpostitse) jonkun kypsän uskovan kanssa on paljon hedelmällisempää ja asioihin pystyy pureutumaan paljon syvällisemmin.

Ihan vilpittömästi toivon sinulle hyvää vaikket (sitäkään) uskoisi.

Nyt en enää palaa tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Googletin vahvistusvinouman, ja sinä aliarvioit minua tuolla arviollasi. Minulla ei ole mitään syytä olettaa uskovaisista pahaa, mutta ihmetyttää vain se kestämättömiin argumentteihin nojaaminen.

Onkohan noin. Kovin agressiivisesti kuitenkin kommentoit ja käytät aivan turhaan rumia sanoja.

Aggressiivisuus ei ole kriteeri (tuolle vinoumalle).

Selvästihän sinä vai onko se joku muu hakee vahvistusta omille asenteilleen, agressiivisuus tukee sitä. Tästä nyt on turha käydä taistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. En pidä uskovaisista.

Aikamoista.

Ihan kuin he olisivat homogeenista massaa jossa ei ole persoonia vaihtelevilla ominaisuuksilla ja luonteenpiirteillä.

Vai riittää uskovaisuus aiheuttamaan että yhdestäkään sellaisesta et pidä vaikka olisi ihmisenä minkälainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

Tarjosit mahdollisuutta tutkia? Tuoko ei ole aliarvioimista? Vai ihan tosissasiko luulet että uskovat eivät ole pohtineet, tutkineet ja koetelleet ja sinä nyt tarjoat siihen mahdollisuutta?

Näistä asioista on vain kovin hankala keskustelupalstalla keskustella.

Se on joko turhaa jos vastapuoli on päättänyt etukäteen että ei ota mitään vastaan vaan on lyönyt lukkoon oman näkemyksensä, silloin on aivan sama mitä toinen yrittää sanoa.

Tai jos joku oikeasti haluaa tietää voisiko kristinusko olla totta mutta pelko tai mikä lie on vielä niin vahva että ei pysty olemaan avoin niin tokihan kasvotusten (tai vaikka sähköpostitse) jonkun kypsän uskovan kanssa on paljon hedelmällisempää ja asioihin pystyy pureutumaan paljon syvällisemmin.

Ihan vilpittömästi toivon sinulle hyvää vaikket (sitäkään) uskoisi.

Nyt en enää palaa tähän ketjuun.

En minä mieti, voisiko kristinusko olla totta. Sen sijaan minä mietin, mikä on totta. Onko olemassa jotain, minkä ihmiset kokevat ja mieltävät jumalaksi (yleensä rakkaus) ja jos on, niin onko kyseessä ihmisen aivokemian tuote, vai voisiko kyseessä olla jonkinlainen maailmankaikkeudellinen rakkaus, laki ja lainalaisuus, josta tiedämme kärpäsen kakan verran. Sun kristityt oppisi ei kauheasti ole mun juttu.

Tää joka ei ole vahvistusvinoumainen on kumminkin tietävinään mitä joku tarkoitaa ja ajattelee vaikka sitä ei asianomaisen viestistä pysty näkemään. Ja syyttää muita itsensä aliarvioimisesta.

Jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

Tarjosit mahdollisuutta tutkia? Tuoko ei ole aliarvioimista? Vai ihan tosissasiko luulet että uskovat eivät ole pohtineet, tutkineet ja koetelleet ja sinä nyt tarjoat siihen mahdollisuutta?

Näistä asioista on vain kovin hankala keskustelupalstalla keskustella.

Se on joko turhaa jos vastapuoli on päättänyt etukäteen että ei ota mitään vastaan vaan on lyönyt lukkoon oman näkemyksensä, silloin on aivan sama mitä toinen yrittää sanoa.

Tai jos joku oikeasti haluaa tietää voisiko kristinusko olla totta mutta pelko tai mikä lie on vielä niin vahva että ei pysty olemaan avoin niin tokihan kasvotusten (tai vaikka sähköpostitse) jonkun kypsän uskovan kanssa on paljon hedelmällisempää ja asioihin pystyy pureutumaan paljon syvällisemmin.

Ihan vilpittömästi toivon sinulle hyvää vaikket (sitäkään) uskoisi.

Nyt en enää palaa tähän ketjuun.

En minä mieti, voisiko kristinusko olla totta. Sen sijaan minä mietin, mikä on totta. Onko olemassa jotain, minkä ihmiset kokevat ja mieltävät jumalaksi (yleensä rakkaus) ja jos on, niin onko kyseessä ihmisen aivokemian tuote, vai voisiko kyseessä olla jonkinlainen maailmankaikkeudellinen rakkaus, laki ja lainalaisuus, josta tiedämme kärpäsen kakan verran. Sun kristityt oppisi ei kauheasti ole mun juttu.

Ja siis tavallaan tähän sisältyy tietenkin sen arvioiminen, voisiko kristinusko tai mikään muukaan uskontonolla totta, mutta olen jo aikapäiviä tullut siihen tulokseen, että eivät ole totuus, ihmisen keksimiä oppeja vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

Tarjosit mahdollisuutta tutkia? Tuoko ei ole aliarvioimista? Vai ihan tosissasiko luulet että uskovat eivät ole pohtineet, tutkineet ja koetelleet ja sinä nyt tarjoat siihen mahdollisuutta?

Ei se vaan sille vaikuta, kun joku ohittaa sen faktan, että kristinusko on vain uskonto muiden joukossa, suorastaan naurettavaa ajatella, että siksi olisi totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Kyllä meiläpäin tuollaisesta eristettiin ja haukuttiin. Sanon silti.

Oma on valintasi. Mutta siinä tapauksessa korota sitten itseäsi ylemmäksi moraalinvartijaksi. Se olisi jo surkuhupaisaa.

Mitä? Minähän vain sanoin, että uskontonne on satua.

Sanoit aika paljon muutakin. Mut sen kun uskottelet olevasti viaton.

Olen, mutta en ole kristitty, vaan wicca. Omalla kohdallani kävi niin, että kiinnostuin pakanauskonnoista ensin ihan tiedolliselta pohjalta ja pohdin, mitkä asiat niissä toimisivat minulle ja mitkä eivät. Eräänä päivänä sitten koin, että wicca on minulle sopiva tie ja sitä seurasi mukava tunne vatsanpohjassa. Eli kai vähän samantyyppinen prosessi kuin rakastuminen: ensin sitä ajattelee, että seurustelu voisi olla kivaa ja sitten kohtaa jonkun, johon voi rakastua ja saada vastarakkautta. Siihen liittyy sekä omia valintoja, omia tarpeita että itsestä riippumattomia tekijöitä.

Olin aiemmin ateistinen agnostikko ja koen, että ainakaan tämä uskonto ei ole vienyt minulta pois mitään (esimerkiksi kykyä olla rationaalinen tai kriittinen), mutta on tuonut elämääni paljon hyvää. Se on esimerkiksi auttanut minua hyväksymään elämän varjopuolet ja vaikeat kokemukset yhtä tärkeinä kuin mukavat asiat. Lisäksi se on syventänyt suhdettani luontoon (joka on minulle kaikkein ylinnä) ja parantanut itseluottamustani naisena (wiccassa jumaluudella on sekä feminiininen että maskuliininen puoli).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Paskat sä oikeasti minun elämääni mitään hyvää haluat, johan sen osoittaa sekin, ettet jaksa edes keskustella. Haluat vain pitäytyä ajattelussa, joka on epälooginen ja sinusta kestävällä pohjalla. Tarjosin mahdollisuutta tutkia, onkohan se niin hyvää, mitä luulet.

Tarjosit mahdollisuutta tutkia? Tuoko ei ole aliarvioimista? Vai ihan tosissasiko luulet että uskovat eivät ole pohtineet, tutkineet ja koetelleet ja sinä nyt tarjoat siihen mahdollisuutta?

Näistä asioista on vain kovin hankala keskustelupalstalla keskustella.

Se on joko turhaa jos vastapuoli on päättänyt etukäteen että ei ota mitään vastaan vaan on lyönyt lukkoon oman näkemyksensä, silloin on aivan sama mitä toinen yrittää sanoa.

Tai jos joku oikeasti haluaa tietää voisiko kristinusko olla totta mutta pelko tai mikä lie on vielä niin vahva että ei pysty olemaan avoin niin tokihan kasvotusten (tai vaikka sähköpostitse) jonkun kypsän uskovan kanssa on paljon hedelmällisempää ja asioihin pystyy pureutumaan paljon syvällisemmin.

Ihan vilpittömästi toivon sinulle hyvää vaikket (sitäkään) uskoisi.

Nyt en enää palaa tähän ketjuun.

En minä mieti, voisiko kristinusko olla totta. Sen sijaan minä mietin, mikä on totta. Onko olemassa jotain, minkä ihmiset kokevat ja mieltävät jumalaksi (yleensä rakkaus) ja jos on, niin onko kyseessä ihmisen aivokemian tuote, vai voisiko kyseessä olla jonkinlainen maailmankaikkeudellinen rakkaus, laki ja lainalaisuus, josta tiedämme kärpäsen kakan verran. Sun kristityt oppisi ei kauheasti ole mun juttu.

Ja siis tavallaan tähän sisältyy tietenkin sen arvioiminen, voisiko kristinusko tai mikään muukaan uskontonolla totta, mutta olen jo aikapäiviä tullut siihen tulokseen, että eivät ole totuus, ihmisen keksimiä oppeja vain.

Miksi sitten "paska" ja "et varmasti toivo minulle hyvä" yms kommentointi?

Miksi ei voi pohtia ja puhua toisin ajattelevalle ystävällisesti ja kunnioittaen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

No, Jumala ei liity kristinuskoon yksinoikeudellisesti millään lailla.

No, itse pidin Jeesusta ensin älyllisenä juttuna, ajattelin että kai minä sen asian voin hyväksyä sillä enhän loppujenlopuksi tiedä kvanttimekaniikasta ja muusta, mikä kaikki on mahdollista.  Ajattelin, että Jeesusjuttu on sellainen, että tunnustan siinä Jumalalle oman älykkyyteni rajat ja uskallan vain uskoa.  Se ei kuitenkaan vienyt ahdistusta pois, koska  minusta oli tullut lakihenkinen ja melko ahdistunut uskovainen. Vasta silloin kun oma kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä, ajattelin, että olihan minulla vielä viimeinen oljenkorsi. Jeesus oli sanonut, että hän ei laita pois ketään, joka luokseen tulee. Bingo. Tämä oli se koko kristinuskon pointti ja ainoa keino pelastautua. Siihen minä uskallan luottaa.

No onpa helppoa, "kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä". Ihminen, joka ei ole satuihin uskova uskovainen on tilillä täällä, maan päällä muille ihmisille tekosistaan, ei jollekin abstraktille jumalalle sitten joskus kuoleman jälkeen "helvetissä". Vaan muille ihmisille, joka päivä vastuussa, ettei satuta ja loukkaa heitä!

Niin eipä ole ensin uskottu satua helvetistä, ja sitten "pelastuta" siltä sadulta uskomalla uusi satu Jeesuksesta.

Koska ei vain pysty huijaamaan itseään noin paljon.

Okei, nyt päästään siihen että käskynä on rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Vastuussa on nimenomaan itsestään ja toisista ihmisistä.  Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kysytään annoitko ruokaa nälkäiselle, juomaa janoiselle jne.  Jeesus puhuu myös siitä, ettei jokainen kuka vain sanoo 'Herra, herra' pääse taivaaseen, vaan sinne pääsee se, joka tekee Jumalan tahdon.  Eli asia ei todellakaan ole kuten sanot, vaan lähimmäisenrakkaus  on kristinuskon perusasia.

No, jos on kerran vastuussa myös itsestään, eikä vain muista, niin sinä ratkaisit sen uskomalla satuihin. Mutta sen jälkeen voitkin loukattuasi heitä hymistä, että Jeesus pelastaa sinut, kun olet vain pahoillasi, mutta muille aiheutuneesta mielipahasta et halua olla vastuussa.

Niin, jatkan vielä, että voit loukattuasi muita tai jätettyäsi heidät pulaan sössöttää jeesuksesta. Meille muille ihmisille lankeaa rangaistus jo maan päällä eläessämme. Paskasti kohtelijat suljetaan yhteisön ulkopuolelle jne. Teillä uskovaisilla kaikkia pedofiilejä ja muita itsekeskeisiä mulkkuja vain hyysätään ja ymmärretään.

Aa... eli keskeinen ero on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Kyllähän rikollisetkin jengiytyvät ja löytävät kaltaistaan seuraa. En näe et jotenkin ei-uskovilla olis yhtään parempi moraali kanssaihmisiä kohtaan. Rikosoikeudellinen vastuu koskee meitä kaikkia yhtä lailla, taustoista riippumatta. Moraalinen vastuu taas on hankalampi arvioida, mutta sekin taitaa olla enempi persoonakeskeistä (jotkut osaavat puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä välittämättä muista) kuin liittyis millään tavalla uskontoon tms.

Miten sinä edes pystyt hyväksymään jonkun pedofiilin, joka on tuomittu rikoksesta ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa lapselle, tms, Jumalako pakottaa vaan hyväksymään? Se onkin pikkuisen parempi ihminen teille uskoville, koska se uskoo! Jos se on siis uskossa. Minusta tuollainen on oksettavaa, ainakin niin kauan, kuin uhrilla on haavoja, joita ei ole parannettu, koska se olisi niin ikävää sekaantua siihen, kohdata lapsen tuska ja miettiä, miksi tervehdin myös tätä tekijää.

Huomaatko itse millä tavalla oletat voimakkaasti asioita. Et edes viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että kysyisit mitä mieltä olen ja muut uskovaiset ovat ja asioista ajattelevat. Laitat sanoja kaikkien keskustelijoiden suuhun, mitä sinä sellaisesta keskustelusta hyödyt?

Minä en hyväksy kenenkään ihmisen pahoja tekoja ja edellytän jokaiselta ihmiseltä täyttä vastuunkantoa. Tiedän kuitenkin, että maailmassa on paljon heitä, jotka oikeuttavat omat pahat tekonsa eivätkä koskaan tätä vastuuta tule kantamaan. Mitkä edellytykset minulla on tunnistaa kuka kusettaa ja kuka puhuu totta? Ei varmaan kovin hyvät. Toivon, että jossain on taho, jolle ei jää epäselväksi kuka oikeasti katuu ja kuka vain esittää.

Mihin sinä sellaista tahoa tarvitset? Ja se, joka "esittää" tekee sen mahdollisesti syystä, jota sinä et ikinä näkisi, vaikka miten katsoisit, koska psykologiset syyt ja seuraukset. Kaikkivoipan jumalan olisi syytä olla selvillä niistä.

Puhuin uhrin kokemuksesta. Sen pitäisi olla kaiken sovitustyön keskiössä, ei jonkun saatanan uskonnon.

Hirveen aggressiivinen suhtautuminen sulla. Millä oikeudella sinä moralisoit muita ja kuvittelet omaavasi paremmat taidot kohdella kanssaihmisiä? Kyllä sullakin on vastuu tunnistaa oman käytöksesi vahingollisuus.

Edelleen rautalangasta: Ihmiset tekevät tässä maailmassa pahaa toisilleen ja edellytän, että siitä kannetaan vastuu. Kaikki eivät kanna. Se on ikävä tosiasia, jolle sinä tai minä ei voida yhtään mitään.

Edellytätkö todella, että siitä kannetaan vastuu? Vai riittääkö sulle vain, että vastuu on se, miten tekijä itse pääsee tekonsa kanssa tasapainoon, uhrista viis? Edellytätkö, että tekijä hyvittää uhrille niin kauan, kuin tässä näkyy jälkiä teoista?

Sen mitä olen lukuisten uhreja ollut auttanut toipumaan, niin uskoisin, että aivan älyttömän harva haluaa mahdollisesti jopa loppuelämäkseen mitään tuollaista sidettä tekijään. En edellytä mitään muuta kuin sen, että vastuu kannetaan rikosoikeudellisessa ja moraalisessa mielessä siten, ettei enää ikinä vahingoita muita tuolla tavoin.