Oletko uskossa? Jos olet, niin kuinka perustelet valintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...mutta minkä te konkreettisesti voitte esim. sille pedofiilille joka on tekonsa jo tehnyt? Jos se pedofili katuu niin se katumus itsessään on jo olotilana tuskainen.

Siis uskoon tullessa niistä teoistaan haluaa oikeasti sanoutua irti ja poistaisi ne mielellään, jättäisi tekemättä. Ei se varmaankaan ole kepeä asia.

Se voisi hyvittää tekoaan uhrille jollain lailla joka päivä elämänsä loppuun saakka, tai kunnes uhri sanoo, että ei kärsi enää toisen teosta.

Mistä tiedät, kärsiikö joku tällä hetkellä sinun teostasi?

Nimenomaan! Jotkut kokevat oikeudekseen herjata ja pilkata vuosikaudet ja selittelevät toimintaansa oikeaksi.

Tunnen aika harvoja uskovaisia, joista oikeasti enää pidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Eli, taas tuli kiistatta todistettua (sinun(kin) suullasi) se tosiasia, että eri mieltä - siis jumalallisuutta kyseenalaistava tai siitä mitään kysyvä on vääjäämättä väärässä ja pitää suljettaman kaiken ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen aika harvoja uskovaisia, joista oikeasti enää pidän.

Ok. Oma on valintasi.

Yllättäen tännekin oli pakko näiden vihamielisten räyhääjien (jälleen kerran) tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Eli, taas tuli kiistatta todistettua (sinun(kin) suullasi) se tosiasia, että eri mieltä - siis jumalallisuutta kyseenalaistava tai siitä mitään kysyvä on vääjäämättä väärässä ja pitää suljettaman kaiken ulkopuolelle.

Johan on tulkinta. Olisin uskovana valmis keskustelemaan jos se olisi avointa ja asiallista. Tässä on jokaikisessä uskomattoman kommentissa oltu vihamielisiä, tehty tulkintoja ja ymmärretty (luultavasti tahallisesti) väärin.

Miksi ihmeessä sellaista pseudokeskustelua tulisi ylläpitää?

Ei se ole ulkopuolelle sulkemista jos ohjaa sellaisen luo jolla on verbaalista kykyä ja/tai kokemusta kommunikoida ko kiemurtelijan kanssa.

Kyllä tässä vaikuttaa vahvasti olevan motiivina turhanpäiväinen vänkääminen ja kiusanteko ilman todellista aikomusta tai halua aitoon kanssakäymiseen.

Tai sitten kommunikointitaidot ovat niin puutteelliset ettei parempaan pysty, vaikea silloin on muidenkaan sellaisen kanssa puhua.

Jos ja kun Jumala on olemassa, niin silloin sillä on todella merkitystä, että uskooko häneen vai ei.

Jussin kotimatka (Päivö Parviainen kirjoittanut). Löytyy googlettamalla.

Tositapahtuma, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

No, Jumala ei liity kristinuskoon yksinoikeudellisesti millään lailla.

No, itse pidin Jeesusta ensin älyllisenä juttuna, ajattelin että kai minä sen asian voin hyväksyä sillä enhän loppujenlopuksi tiedä kvanttimekaniikasta ja muusta, mikä kaikki on mahdollista.  Ajattelin, että Jeesusjuttu on sellainen, että tunnustan siinä Jumalalle oman älykkyyteni rajat ja uskallan vain uskoa.  Se ei kuitenkaan vienyt ahdistusta pois, koska  minusta oli tullut lakihenkinen ja melko ahdistunut uskovainen. Vasta silloin kun oma kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä, ajattelin, että olihan minulla vielä viimeinen oljenkorsi. Jeesus oli sanonut, että hän ei laita pois ketään, joka luokseen tulee. Bingo. Tämä oli se koko kristinuskon pointti ja ainoa keino pelastautua. Siihen minä uskallan luottaa.

No onpa helppoa, "kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä". Ihminen, joka ei ole satuihin uskova uskovainen on tilillä täällä, maan päällä muille ihmisille tekosistaan, ei jollekin abstraktille jumalalle sitten joskus kuoleman jälkeen "helvetissä". Vaan muille ihmisille, joka päivä vastuussa, ettei satuta ja loukkaa heitä!

Niin eipä ole ensin uskottu satua helvetistä, ja sitten "pelastuta" siltä sadulta uskomalla uusi satu Jeesuksesta.

Koska ei vain pysty huijaamaan itseään noin paljon.

Okei, nyt päästään siihen että käskynä on rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Vastuussa on nimenomaan itsestään ja toisista ihmisistä.  Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kysytään annoitko ruokaa nälkäiselle, juomaa janoiselle jne.  Jeesus puhuu myös siitä, ettei jokainen kuka vain sanoo 'Herra, herra' pääse taivaaseen, vaan sinne pääsee se, joka tekee Jumalan tahdon.  Eli asia ei todellakaan ole kuten sanot, vaan lähimmäisenrakkaus  on kristinuskon perusasia.

No, jos on kerran vastuussa myös itsestään, eikä vain muista, niin sinä ratkaisit sen uskomalla satuihin. Mutta sen jälkeen voitkin loukattuasi heitä hymistä, että Jeesus pelastaa sinut, kun olet vain pahoillasi, mutta muille aiheutuneesta mielipahasta et halua olla vastuussa.

Niin, jatkan vielä, että voit loukattuasi muita tai jätettyäsi heidät pulaan sössöttää jeesuksesta. Meille muille ihmisille lankeaa rangaistus jo maan päällä eläessämme. Paskasti kohtelijat suljetaan yhteisön ulkopuolelle jne. Teillä uskovaisilla kaikkia pedofiilejä ja muita itsekeskeisiä mulkkuja vain hyysätään ja ymmärretään.

Aa... eli keskeinen ero on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Kyllähän rikollisetkin jengiytyvät ja löytävät kaltaistaan seuraa. En näe et jotenkin ei-uskovilla olis yhtään parempi moraali kanssaihmisiä kohtaan. Rikosoikeudellinen vastuu koskee meitä kaikkia yhtä lailla, taustoista riippumatta. Moraalinen vastuu taas on hankalampi arvioida, mutta sekin taitaa olla enempi persoonakeskeistä (jotkut osaavat puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä välittämättä muista) kuin liittyis millään tavalla uskontoon tms.

Miten sinä edes pystyt hyväksymään jonkun pedofiilin, joka on tuomittu rikoksesta ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa lapselle, tms, Jumalako pakottaa vaan hyväksymään? Se onkin pikkuisen parempi ihminen teille uskoville, koska se uskoo! Jos se on siis uskossa. Minusta tuollainen on oksettavaa, ainakin niin kauan, kuin uhrilla on haavoja, joita ei ole parannettu, koska se olisi niin ikävää sekaantua siihen, kohdata lapsen tuska ja miettiä, miksi tervehdin myös tätä tekijää.

Huomaatko itse millä tavalla oletat voimakkaasti asioita. Et edes viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että kysyisit mitä mieltä olen ja muut uskovaiset ovat ja asioista ajattelevat. Laitat sanoja kaikkien keskustelijoiden suuhun, mitä sinä sellaisesta keskustelusta hyödyt?

Minä en hyväksy kenenkään ihmisen pahoja tekoja ja edellytän jokaiselta ihmiseltä täyttä vastuunkantoa. Tiedän kuitenkin, että maailmassa on paljon heitä, jotka oikeuttavat omat pahat tekonsa eivätkä koskaan tätä vastuuta tule kantamaan. Mitkä edellytykset minulla on tunnistaa kuka kusettaa ja kuka puhuu totta? Ei varmaan kovin hyvät. Toivon, että jossain on taho, jolle ei jää epäselväksi kuka oikeasti katuu ja kuka vain esittää.

Mihin sinä sellaista tahoa tarvitset? Ja se, joka "esittää" tekee sen mahdollisesti syystä, jota sinä et ikinä näkisi, vaikka miten katsoisit, koska psykologiset syyt ja seuraukset. Kaikkivoipan jumalan olisi syytä olla selvillä niistä.

Puhuin uhrin kokemuksesta. Sen pitäisi olla kaiken sovitustyön keskiössä, ei jonkun saatanan uskonnon.

Hirveen aggressiivinen suhtautuminen sulla. Millä oikeudella sinä moralisoit muita ja kuvittelet omaavasi paremmat taidot kohdella kanssaihmisiä? Kyllä sullakin on vastuu tunnistaa oman käytöksesi vahingollisuus.

Edelleen rautalangasta: Ihmiset tekevät tässä maailmassa pahaa toisilleen ja edellytän, että siitä kannetaan vastuu. Kaikki eivät kanna. Se on ikävä tosiasia, jolle sinä tai minä ei voida yhtään mitään.

Edellytätkö todella, että siitä kannetaan vastuu? Vai riittääkö sulle vain, että vastuu on se, miten tekijä itse pääsee tekonsa kanssa tasapainoon, uhrista viis? Edellytätkö, että tekijä hyvittää uhrille niin kauan, kuin tässä näkyy jälkiä teoista?

Sen mitä olen lukuisten uhreja ollut auttanut toipumaan, niin uskoisin, että aivan älyttömän harva haluaa mahdollisesti jopa loppuelämäkseen mitään tuollaista sidettä tekijään. En edellytä mitään muuta kuin sen, että vastuu kannetaan rikosoikeudellisessa ja moraalisessa mielessä siten, ettei enää ikinä vahingoita muita tuolla tavoin.

ihan samaa ajattelin ilman kokemusta uhrina tai auttajana olosta, ahdistaavahan tuollainen muistutus pahasta ja pakottaminen olemaan tekemisissä ihmisen kanssa jota ei haluaisi ajatella hetkeäkään.

Mikä hallitsee ihmisiä enemmän kuin yksikään jumala? RAHA eli raha on jumala.

1 vuotiaana olin hyvin yksyksissä ja masentunut en tiennyt kuka olen ja aina masentunut j paha olo, vaikken dokannutkaan kuin viikonloppuisin ja olin opiskelija

identiteettiongelma, rukoiln Jeesusta ja huomasin tulleeni siinä uskoon

siitä alkoi uusi elämä tosin nyt oon dokaillut iime vuodet paljon, kapinassa ja tylsyydessä jotain pahaa tapahtui minulle v 2003 ja menetin järkeni ja uskoni

nyt etsin uskoa taas ja uskollisuutta

Sisältä kaunis kirjoitti:

Mikä hallitsee ihmisiä enemmän kuin yksikään jumala? RAHA eli raha on jumala.

Ja missäs sanotaankaan "Rahanhimo on kaiken pahan alku".

Vierailija kirjoitti:

Sisältä kaunis kirjoitti:

Mikä hallitsee ihmisiä enemmän kuin yksikään jumala? RAHA eli raha on jumala.

Ja missäs sanotaankaan "Rahanhimo on kaiken pahan alku".

Jos Raamattuun viittaat, niin kyseessä on vanha täysin yleismaailmallinen totuus, ei mikään kristittyjen jumalan keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

No, Jumala ei liity kristinuskoon yksinoikeudellisesti millään lailla.

No, itse pidin Jeesusta ensin älyllisenä juttuna, ajattelin että kai minä sen asian voin hyväksyä sillä enhän loppujenlopuksi tiedä kvanttimekaniikasta ja muusta, mikä kaikki on mahdollista.  Ajattelin, että Jeesusjuttu on sellainen, että tunnustan siinä Jumalalle oman älykkyyteni rajat ja uskallan vain uskoa.  Se ei kuitenkaan vienyt ahdistusta pois, koska  minusta oli tullut lakihenkinen ja melko ahdistunut uskovainen. Vasta silloin kun oma kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä, ajattelin, että olihan minulla vielä viimeinen oljenkorsi. Jeesus oli sanonut, että hän ei laita pois ketään, joka luokseen tulee. Bingo. Tämä oli se koko kristinuskon pointti ja ainoa keino pelastautua. Siihen minä uskallan luottaa.

No onpa helppoa, "kelpavuusyritys kaatui ja koin miten palaisin helvetissä". Ihminen, joka ei ole satuihin uskova uskovainen on tilillä täällä, maan päällä muille ihmisille tekosistaan, ei jollekin abstraktille jumalalle sitten joskus kuoleman jälkeen "helvetissä". Vaan muille ihmisille, joka päivä vastuussa, ettei satuta ja loukkaa heitä!

Niin eipä ole ensin uskottu satua helvetistä, ja sitten "pelastuta" siltä sadulta uskomalla uusi satu Jeesuksesta.

Koska ei vain pysty huijaamaan itseään noin paljon.

Okei, nyt päästään siihen että käskynä on rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Vastuussa on nimenomaan itsestään ja toisista ihmisistä.  Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kysytään annoitko ruokaa nälkäiselle, juomaa janoiselle jne.  Jeesus puhuu myös siitä, ettei jokainen kuka vain sanoo 'Herra, herra' pääse taivaaseen, vaan sinne pääsee se, joka tekee Jumalan tahdon.  Eli asia ei todellakaan ole kuten sanot, vaan lähimmäisenrakkaus  on kristinuskon perusasia.

No, jos on kerran vastuussa myös itsestään, eikä vain muista, niin sinä ratkaisit sen uskomalla satuihin. Mutta sen jälkeen voitkin loukattuasi heitä hymistä, että Jeesus pelastaa sinut, kun olet vain pahoillasi, mutta muille aiheutuneesta mielipahasta et halua olla vastuussa.

Niin, jatkan vielä, että voit loukattuasi muita tai jätettyäsi heidät pulaan sössöttää jeesuksesta. Meille muille ihmisille lankeaa rangaistus jo maan päällä eläessämme. Paskasti kohtelijat suljetaan yhteisön ulkopuolelle jne. Teillä uskovaisilla kaikkia pedofiilejä ja muita itsekeskeisiä mulkkuja vain hyysätään ja ymmärretään.

Aa... eli keskeinen ero on yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Kyllähän rikollisetkin jengiytyvät ja löytävät kaltaistaan seuraa. En näe et jotenkin ei-uskovilla olis yhtään parempi moraali kanssaihmisiä kohtaan. Rikosoikeudellinen vastuu koskee meitä kaikkia yhtä lailla, taustoista riippumatta. Moraalinen vastuu taas on hankalampi arvioida, mutta sekin taitaa olla enempi persoonakeskeistä (jotkut osaavat puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä välittämättä muista) kuin liittyis millään tavalla uskontoon tms.

Miten sinä edes pystyt hyväksymään jonkun pedofiilin, joka on tuomittu rikoksesta ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa lapselle, tms, Jumalako pakottaa vaan hyväksymään? Se onkin pikkuisen parempi ihminen teille uskoville, koska se uskoo! Jos se on siis uskossa. Minusta tuollainen on oksettavaa, ainakin niin kauan, kuin uhrilla on haavoja, joita ei ole parannettu, koska se olisi niin ikävää sekaantua siihen, kohdata lapsen tuska ja miettiä, miksi tervehdin myös tätä tekijää.

Huomaatko itse millä tavalla oletat voimakkaasti asioita. Et edes viitsi nähdä sitä pientä vaivaa, että kysyisit mitä mieltä olen ja muut uskovaiset ovat ja asioista ajattelevat. Laitat sanoja kaikkien keskustelijoiden suuhun, mitä sinä sellaisesta keskustelusta hyödyt?

Minä en hyväksy kenenkään ihmisen pahoja tekoja ja edellytän jokaiselta ihmiseltä täyttä vastuunkantoa. Tiedän kuitenkin, että maailmassa on paljon heitä, jotka oikeuttavat omat pahat tekonsa eivätkä koskaan tätä vastuuta tule kantamaan. Mitkä edellytykset minulla on tunnistaa kuka kusettaa ja kuka puhuu totta? Ei varmaan kovin hyvät. Toivon, että jossain on taho, jolle ei jää epäselväksi kuka oikeasti katuu ja kuka vain esittää.

Mihin sinä sellaista tahoa tarvitset? Ja se, joka "esittää" tekee sen mahdollisesti syystä, jota sinä et ikinä näkisi, vaikka miten katsoisit, koska psykologiset syyt ja seuraukset. Kaikkivoipan jumalan olisi syytä olla selvillä niistä.

Puhuin uhrin kokemuksesta. Sen pitäisi olla kaiken sovitustyön keskiössä, ei jonkun saatanan uskonnon.

Hirveen aggressiivinen suhtautuminen sulla. Millä oikeudella sinä moralisoit muita ja kuvittelet omaavasi paremmat taidot kohdella kanssaihmisiä? Kyllä sullakin on vastuu tunnistaa oman käytöksesi vahingollisuus.

Edelleen rautalangasta: Ihmiset tekevät tässä maailmassa pahaa toisilleen ja edellytän, että siitä kannetaan vastuu. Kaikki eivät kanna. Se on ikävä tosiasia, jolle sinä tai minä ei voida yhtään mitään.

Edellytätkö todella, että siitä kannetaan vastuu? Vai riittääkö sulle vain, että vastuu on se, miten tekijä itse pääsee tekonsa kanssa tasapainoon, uhrista viis? Edellytätkö, että tekijä hyvittää uhrille niin kauan, kuin tässä näkyy jälkiä teoista?

Sen mitä olen lukuisten uhreja ollut auttanut toipumaan, niin uskoisin, että aivan älyttömän harva haluaa mahdollisesti jopa loppuelämäkseen mitään tuollaista sidettä tekijään. En edellytä mitään muuta kuin sen, että vastuu kannetaan rikosoikeudellisessa ja moraalisessa mielessä siten, ettei enää ikinä vahingoita muita tuolla tavoin.

On muunkinlaisia tilanteita, kuin ne joita sinä olet todistanut, tai joita sinulle tuosta tulee mieleen. On ihmisiä, jotka koko elämänsä odottavat hyvityksiä asioista, joissa heitä on kohdeltu väärin ja uskovan ainoa apu on mielikuvitusolennolle juttelu tai että turvaa mielikuvitusolentoon. Uhrin kokemuksia ei haluta kuunnella, ne lakaistaan pois mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastava jumala han tietää vaatimatta, ettei ihminen voinut jakaa muille, koska oli itse niin vailla. Vain paskamaisten uskovien mielestä jumala järjestää pikkumaisesti jonkun viimeisen tuomion.

Esim tämän ihmisen mielestä on ok haukkua uskovia paskamaisiksi. Hänkin tekee väärin, haukkuu ja satuttaa, eikä häntä kukaan ole eristämässä yhteisöstä (päinvastoin: voi jopa saada tukea) eikä hänen sisäinen moraalinsa estä häntä.

Kyllä meiläpäin tuollaisesta eristettiin ja haukuttiin. Sanon silti.

Oma on valintasi. Mutta siinä tapauksessa korota sitten itseäsi ylemmäksi moraalinvartijaksi. Se olisi jo surkuhupaisaa.

Mitä? Minähän vain sanoin, että uskontonne on satua.

Sanoit aika paljon muutakin. Mut sen kun uskottelet olevasti viaton.

No mihin mä nyt syyllistyin? Tuliko paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun Jumala on olemassa, niin silloin sillä on todella merkitystä, että uskooko häneen vai ei.

Jussin kotimatka (Päivö Parviainen kirjoittanut). Löytyy googlettamalla.

Tositapahtuma, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Miten sillä silloin on merkitystä? Vai meinaatko, että hän on sellainen pikkumainen ääliö, kuin ihminen on keksinyt esittää saadakseen heikkoihin valtaa, että se pitää ihmisen jotenkin eläessään huomioida, että Jumala on olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Eli, taas tuli kiistatta todistettua (sinun(kin) suullasi) se tosiasia, että eri mieltä - siis jumalallisuutta kyseenalaistava tai siitä mitään kysyvä on vääjäämättä väärässä ja pitää suljettaman kaiken ulkopuolelle.

Johan on tulkinta. Olisin uskovana valmis keskustelemaan jos se olisi avointa ja asiallista. Tässä on jokaikisessä uskomattoman kommentissa oltu vihamielisiä, tehty tulkintoja ja ymmärretty (luultavasti tahallisesti) väärin.

Miksi ihmeessä sellaista pseudokeskustelua tulisi ylläpitää?

Ei se ole ulkopuolelle sulkemista jos ohjaa sellaisen luo jolla on verbaalista kykyä ja/tai kokemusta kommunikoida ko kiemurtelijan kanssa.

Kyllä tässä vaikuttaa vahvasti olevan motiivina turhanpäiväinen vänkääminen ja kiusanteko ilman todellista aikomusta tai halua aitoon kanssakäymiseen.

Tai sitten kommunikointitaidot ovat niin puutteelliset ettei parempaan pysty, vaikea silloin on muidenkaan sellaisen kanssa puhua.

Sinun kommunikointitaitosi tässä puutteelliset ovat, kun meinasit luovuttaa.

Minä olin uskovainen ja rakastin jumalaa täydestä sydömestäni, mutta sitten uskoni vain alkoi hiipua pois vaikka kovasti yritin siitä pitää kiinni. Rukoilin ja itkin ja kysyin jumalalta, mikä minussa on pielessä. Lopulta vain luovutin, sillä väkisin uskomisen yrittäminen rasitti minua liikaa. Olen yhä avoin ajatukselle että jonkinlainen jumala olisi olemassa, mutta usko on minussa sammunut.

Nykyään rakastan ajatusta siitä, että kaikki olevainen on kvarkki- ja leptonitasolla yhtä. Olen miettinyt, että jos jumala on, se voisi olla tavallaan tämä koko ääretön pienhiukkasten klöntti yhdessä. Eli näin ollen jumala olisi jokaisessa meissä. Oli jumalaa kuitenkin tai ei, se on minulle aivan sama. Elän vain elämääni, ja kuolemassahan se sitten nähdään jos jotain näkemistä on. Jos minut tuomitaan sen takia etten usko, olkoon sitten niin. En itse asiassa edes tahtoisi mihinkään iankaikkiseen "onneen", jos jotkut jäisivät ulkopuolelle. Nytkin suren, kuinka minulla on mahdollisuus hyvään elämään kun monien muiden elämä on helvettiä, kuinka se siitä muuttuisi kuolemanjälkeisessäkään elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Sisältä kaunis kirjoitti:

Mikä hallitsee ihmisiä enemmän kuin yksikään jumala? RAHA eli raha on jumala.

Ja missäs sanotaankaan "Rahanhimo on kaiken pahan alku".

Froikkareiden biisi "Raha" on tehty juurikin tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te (haavoittuneet) eiuskovat ette ota vastaan mitään asiallista ja hyvää mitä uskovat yrittävät sanoa vaan haluatte pitää kiinni vihasta ja kielteisistä näkemyksistä?

Vahvistusinoumasta on kyse.

Koska teillä aina loppuu kuminauha jossain vaiheessa kuitenkin ja jumalallinen hyvyys ja ymmärrys väistyy.

Minusta on turha jatkaa tätä "keskustelua" koska sinä ja kaltaisesi olette päättäneet että mikään mitä uskova sanoo ei ole hyvää tai totta.

(Itseasiassa jopa Raamatussa sanotaan että pitää välttää riidanhaluisten kanssa vänkäämistä.)

Jos kuitenkin oikeasti haluat puhua näistä asioista etkä vain vängätä kuvitellen nolaavasi uskovat niin ehdotan vilpittömästi että otat yhteyttä jonkin seurkaunnan pastoriin/paimeneen/tms ja käyt hänen kanssaan aihetta läpi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Eli, taas tuli kiistatta todistettua (sinun(kin) suullasi) se tosiasia, että eri mieltä - siis jumalallisuutta kyseenalaistava tai siitä mitään kysyvä on vääjäämättä väärässä ja pitää suljettaman kaiken ulkopuolelle.

Johan on tulkinta. Olisin uskovana valmis keskustelemaan jos se olisi avointa ja asiallista. Tässä on jokaikisessä uskomattoman kommentissa oltu vihamielisiä, tehty tulkintoja ja ymmärretty (luultavasti tahallisesti) väärin.

Miksi ihmeessä sellaista pseudokeskustelua tulisi ylläpitää?

Ei se ole ulkopuolelle sulkemista jos ohjaa sellaisen luo jolla on verbaalista kykyä ja/tai kokemusta kommunikoida ko kiemurtelijan kanssa.

Kyllä tässä vaikuttaa vahvasti olevan motiivina turhanpäiväinen vänkääminen ja kiusanteko ilman todellista aikomusta tai halua aitoon kanssakäymiseen.

Tai sitten kommunikointitaidot ovat niin puutteelliset ettei parempaan pysty, vaikea silloin on muidenkaan sellaisen kanssa puhua.

Sinun kommunikointitaitosi tässä puutteelliset ovat, kun meinasit luovuttaa.

Provosointiyritykset vain jatkuvat.

Viisaampi antaa periksi eikä suostu jatkamaan hedelmätöntä uuvutustaistelua.

Olen. En tarvitse mielestäni perusteluja.