Elämäsi itsekäs valinta, jota et kadu?

Silikonit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuneen puolison jättäminen.

Miksi lähdit?

En saanut enää suhteesta niitä juttuja, joiden vuoksi olen suhteessa. Toisella ei jäänyt enää energiaa parisuhteelle eikä normaali yhteiselämä enää onnistunut. Suhde tavallaan loppui altani enkä halunnut jäädä siihen rooliin, johon puolison sairaus minua ajoi. Harmitti todella paljon, mutta minkäs teet.

Lapsettomuus

Joulujen ja muiden vietto tai viettämättä jättäminen juuri kuten itse haluan ja sukujuhlien jättäminen väliin

Koulun keskeyttäminen

Ilkeän ja henkisesti kuluttavan ystävän hylkääminen.

Millä perusteella lapsettomuus on itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella lapsettomuus on itsekästä.

Tuota minäkin ihmettelin. Siksikö, että sukulaiset toivovat lapsenlapsia? Vai siksi, että "yhteiskunta" painostaa?

Vaihdoin pitkäaikaisen kumppanin hänen parhaaseen ystäväänsä heti eron jälkeen. Löysin elämäni rakkauden ja katumus on ehtinyt jo tässä kohtaa mennä ohi, vaikka aluksi tuntuikin pahalta.

Jätin alkoholistimiehen vaikka meillä lapsi. Hetkeäkään en ole katunut.

Se, että olen keskittynyt viime aikoina enemmän omiin töihini, enkä ole enää ollut siarusteni lasten ilmainen hoitaja. Eilenkin soitettiin ja kysyttiin, voinko tänään ottaa vapaata töistä ja lähteä viemään heidän lasta harrastukseen, kun he eivät kuulemma itse ehdi. Juujuu minä tietysti yrittäjänä (jolla ei ole edes autoa, huom. ja siis julkisilla sinne ainakin tunnin matka) lähden juoksujalkaa viemään heidän kakaraa muskariin että isi ja äiti saavat keskittyä omiin harrastuksiinsa. NOT.

"Vein" sisareni miehen. Välit menivät, mutta en kadu, olen onnellisempi kuin koskaan ja se on tärkeintä.

Seksielämäni, se on minun ja kumppanini asia, ei sinun.

Vapaaehtoinen lapsettomuus (yhtä itsekästä siis kuin lapsen hankkiminenkin, päällimäinen motiivi on aina oma halu/haluttomuus) . Sellaisen puolison valitseminen, jota rakastan, vaikka aluksi suku ei tykännyt. Nykyään heidän mielensä on muuttunut.

Hassua, että lapsettomuus mainitaan. Ei lapsettomuus ole mielestäni yhtään itsekkäämpää kuin lisääntyminen, ehkä jollain tapaa jopa päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään psykoterapiaan hakeutuminen.

- Anteeksi mutta mitä itsekästä on jos haluaa hakea hoitoa ja apua/ tukea ammattilaiselta? - Huomattavasti itsekkäämpää saattaisi olla kuvitella, että voisi loputtomasti jatkaa oman pahan olonsa oksentamista läheisten päälle.  

Aborttia en kadu. Nyt se lapsi olisi 10-vuotias jos olisin synnyttänyt. En halua lapsia ollenkaan. Tekisin abortin jos ehkäisy pettäisi. Nuorena en käyttänyt ehkäisyä josta tulin raskaaksi. Olihan se hölmöä mutta abortti oli minulle vähän kuin runsaat kuukautiset. Verta tuli todella paljon. En käynyt edes jälkitarkastuksessa joten voi hyvin olla että tullut vaurioita niin etten saa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että lapsettomuus mainitaan. Ei lapsettomuus ole mielestäni yhtään itsekkäämpää kuin lisääntyminen, ehkä jollain tapaa jopa päinvastoin.

Totta joka sana. Itseäni suututtaisi ellei harmittaisi vielä enemmän ihmiset, jotka oikeasti elävät siinä vakaassa käsityksessä, että lapsia "tehdään"  ja joille on täysin vieras käsitys siitä, ettei aina ole olemassa mitään erityistä syytä, miksei ole saanut jälkikasvua. Ei vaikka apuna ja tukena olisi saattanut olla sekä länsimaista viisautta ja tiedettä että vaihtoehtoisempiakin tapoja ja keinoja. Tai, että esimerkiksi adobtio olisi asia joka sitten tuosta noin vain olisi jokaisella meistä vaihtoehtona, kunhan vain muistaisimme noutaa lapsosen kotiin.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään psykoterapiaan hakeutuminen.

- Anteeksi mutta mitä itsekästä on jos haluaa hakea hoitoa ja apua/ tukea ammattilaiselta? - Huomattavasti itsekkäämpää saattaisi olla kuvitella, että voisi loputtomasti jatkaa oman pahan olonsa oksentamista läheisten päälle.  

Samaa mietin. Mä olen käynyt nyt vuoden enkä koe olevani itsekäs ollenkaan. Ehkä tästä joskus tulee olemaan apua, en tiedä?

Hieman ap:n tavoin päätin eräänä juhannuksena, etten enää ikinä tuhlaa aikaani paikassa missä en halua olla. Lähdettiin siis kavereiden kanssa mökille mutta mukaan tuli pari epämiellyttävää ihmistä. Näitä kertoja oli ollut useampi ja viimeisin riitti. Siitä lähtien olen viettänyt aikaani vain ihmisten kanssa joiden seurasta nautin.

Lapsen hankkiminen. Mielestäni yksi itsekkäimmistä asioista mitä ihminen voi tehdä. Hankit lapsen koska vauvakuume tai koska niin kuuluu tehdä ja sitten mielivaltaisesti määräilet tämän ihmisen elämästä ja olet vastuussa kaikesta. Ei voi kun toivoa että osaa tarjota toiselle hyvän lapsuuden.

Joulun ym. viettäminen oman ydinperheen kesken.

Tämä on nyt vähän siinä ja siinä onko itsekästä, mutta en ole edistänyt lasteni suhdetta sellaisiin sukulaisiin, jotka aiheuttavat minulle mielipahaa ja joiden en koe olevan hyväksi lapsilleni. Parin kanssa oli alusta asti sellaista, että minua kohdeltiin kuin ylimääräistä henkilöä lasteni kanssa. Ja tavallaan minulla oli sellainen olo, että yrittivät lapsille esittää että tykkäävät ja rakastavat heitä enemmän kuin vanhemmat. Näkyi siis kaikessa, lahjoissa, jutuissa mitä lapsille puhuttiin, mitä muulle suvulle puhuttiin jne. Vaikea selittää sellaisille, joilla sukulaiset kunnioittavat vanhempia. Ikinä en jättänyt noille lapsiani hoitoon ja kun lapset ymmärsivät jo enemmän, niin aloin harventamaan tapaamisia. Ei kaduta pätkääkään, vaikka siinä lapset tavallaan menettivät mahdollisuuden luoda läheiset suhteet näihin ihmisiin.

Kieltäytyminen psykiatrisesta hoidosta. Oloni on vihdoin alkanut kohentua kun olen saanut rauhaa ajatella asioita itsekseni.