Elämäsi itsekäs valinta, jota et kadu?
Voi toki kertoa myös niitä, jotka kaduttaa. Itseä kiinnostaa tämä puoli enemmän.
Aloitan: Päätin etten enää vietä jouluja lapsuuden perheeni kanssa. Joka joulu tein sen vain ollakseni kohtelias, joka joulu inhosin ja vihasin sitä aikaa. Ahdistava ilmapiiri. Parempi ja iloisempi joulu jopa yksin yksiössäni. Varmasti pahoitan ainakin äitini mielen, mutten vaan osaa katua kun tämä tuntuu niin vapauttavalta. Näen perhettä sitten muissa merkeissä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella lapsettomuus on itsekästä.
Itsekkäiksihän meitä vapaaehtoisesti lapsettomia on haukuttu iät ajat varsinkin tällä palstalla. Onhan se oma valinta, yhtä itsekäs kuin lapsen hankkiminen.
Seksittömän parisuhteen lopettaminen. Seksittömyys johtui avokin sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus. En koskaan kadu.
Miten tämä on itsekästä ylikansoittuneessa maailmassa?
Välien katkaisu isään, vaikka hän edelleen asuu äidin luona. Luultavasti seuraavaksi vähennän käyntejä siellä kokonaan, koska en halua väkivaltaista alkoholisoitunutta vanhaa äijää, joka pilasi lapsuuteni, oman perheeni elämään. En myöskään tulevina vuosina mene jouluksi vanhemmille leikkimään onnellista ydinperhettä, vaikka äiti sitä kovasti haluaisi.
Salasuhteen lopettaminen, kun ukko ei halunnutkaan jättää avokkiaan. Olisi halunnut jatkaa kuten ennenkin, kun se oli hänestä paras ratkaisu! En tyytynyt enää siihen. Ukko jatkuvasti valitti mm. kun avokki ei tee kotitöitä, sitä joutuu kuskaamaan kaikkialle, on paljon omissa menoissaan jne. Nyt vasta olen tajunnut, että olin ukolle vaan hätävara, ettei tartte olla yksin. Ja ukko on pahasti läheisriippuvainen muutenkin. Onneksi pääsin eroon ukosta, huh. Erosimme huhtikuun alussa, eikä ole pidetty yhteyttä sen jälkeen. Muutama viikko sitten ukko laittoi viestin, että lähtisinkö hänen kanssaan Lappiin viikoksi, kun haluaisi vähän lomaa, eikä halua kuulemma muiden kanssa lähteä! No, en lähtenyt. Vastasin, että poistaa minun yhteystietoni puhelimestaan...
Vierailija kirjoitti:
Sairastuneen puolison jättäminen.
Sait alapeukkuja mutta minä tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Tunnen ihmisen joka ei ole sosiaalisesta painostuksesta voinut näin tehdä, ja hänen koko elämä uhrataan toisen ihmisen hoitamiseen kotona. Ihmisen, joka ei arvosta hoitajaansa ja on ilkeä ja arvaamaton.
Minusta on kova hinta. Hänellä ei ole loppuelämästä muuta odotettavaa. Puoliso on hyvin sairas, mutta sairaus ei ole kuolemaksi, joten näin he menevät vielä ehkä vuosikymmeniä.
Lapsettomuus ja rakastuminen (varattuna varattuun).