Elämäsi itsekäs valinta, jota et kadu?
Voi toki kertoa myös niitä, jotka kaduttaa. Itseä kiinnostaa tämä puoli enemmän.
Aloitan: Päätin etten enää vietä jouluja lapsuuden perheeni kanssa. Joka joulu tein sen vain ollakseni kohtelias, joka joulu inhosin ja vihasin sitä aikaa. Ahdistava ilmapiiri. Parempi ja iloisempi joulu jopa yksin yksiössäni. Varmasti pahoitan ainakin äitini mielen, mutten vaan osaa katua kun tämä tuntuu niin vapauttavalta. Näen perhettä sitten muissa merkeissä.
Kommentit (47)
Sterilisaatio kahden lapsen jälkeen ollessani 34v. Mies olisi ehkä halunnutkin lisää, mutta minä en. Ei ole kaduttanut päivääkään.
Vain yksi lapsi. Mies olisi halunnut useamman, vaikka hoito ei kiinnostanut.
Sivusuhde. Saan siitä läheisyyttä ja hellyyttä mikä avioliitosta puuttuu. Muuten hyvä elämä.
Irroittautuminen lapsuuden perheestä kokonaan. Perhe on pahin. Hätä minusta sai sisaruksenikin elämään sopuisammin keskenään. Nyt kaikki on paremmin. En katunut silloinkaan.
Mielenkiintoinen huomio, miten monta lapsetonta mahtuu mukaan vauvapalstailemaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Sairastuneen puolison jättäminen.
Miksi lähdit?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen huomio, miten monta lapsetonta mahtuu mukaan vauvapalstailemaan. :)
*Av-palstailemaan.
Itsellisen naisen hedelmöityshoito. Halusin lapsen, en kumppania. Kumppania en tahdo koskaan, kolmannen lapsen tahtoisin.
Pippelini tiskaus työkaverin poskessa männä vuosina eräissä pikkujouluissa. Ei sitä ole katunut tarvia.
Abortti 17 vuotiaana. Nykyään olen äiti mutta tuota teini-ikäisenä tehtyä aborttia en kadu.
Avioero. Ei ollut helppo päätös, mutta hetkeäkään en ole sitä sen jälkeen katunut.
Sterilisaatio heti, kun vaadittava ikä tuli täyteen. Sitä helpotuksen ja vapauden tunnetta on vaikea sanoin kuvata :)
Lapsettomuus. En koskaan kadu.